Johan nyt! Marxkin nousee haudastaan. Vähän avustettuna, toki:
Aah! Vihdoinkin kansaneläke, köyhän perustulo
Eikä tämä ole aprillia. Blogi pysähtyy ihan oikeasti.
Mitä hedelmät tekee kun ne putoaa Blogsomen suuresta puusta ja autonomisoituu? Ne organisoituu ja perustaa uuden blogin. Sama otsikko, samat teemat, uusi ulkoasu ja uusi organisaatio. Tervemenoa:
Blogsomen sivusto jää arkistoksi. Vanhoja postauksia voi edelleen kommentoida täällä, koska Blogsomen tietokantojen muinaisuuden vuoksi niitä ei saatu yhteensopivaksi uuden blogin Wordpress-systeemin kanssa. 274 postausta ja 734 kommenttia. <3
Tämä blogi keräsi yhteensä yli 70 000 kävijää kesäkuusta 2008 lähtien. Toivottavasti muutama lukija löytää uudenkin blogin.
Ennen kuin menee, voi vilkaista klassisia hedelmiä:
Kirjoitin tästä aikaisemmin, mutta yritys sanoa asia suoraan jäi liian kielteiseksi. Kokeillaan uudestaan, myönteisemmin.
Ihmisten halut on suurelta osin sopeutettu ja mukautettu palvelemaan kapitalistisen yhteiskunnan kiertokulkuja. Tämä on todella outoa, sillä eikö esimerkiksi nälän sattuessa ensimmäinen ajatus ole hakea ruokaa kaupasta ja jättää maksamatta. Tai miksi ihmiset maksavat kuukausittain siitä, että saavat asua toisen "omistamassa" asunnossa, eihän siinä ole mitään järkeä, että joku voi "omistaa" sata ja kaksikymmentäkolme asuntoa, kun toinen ei omista yhtään. Entä miksi jotkut vielä suostuvat maksamaan aineettomien hyödykkeiden kuten tietokoneohjelmien, musiikin ja elokuvien lisensseistä. Miksi ihmiset maksavat, tottelevat ja alistuvat? Tämä on mysteeri, joka vaatii selityksiä.
Jotkut vasemmistolaiset selittävät tätä ideologian käsitteellä. Ihmisille tuotetaan väärää tietoisuutta, mikä peittää karmean todellisuuden, ja siksi ihmiset haluavat yhä palvella kapitalismia. Kyse on pohjimmiltaan ihmisten jatkuvasta kusettamisesta, vaikka kusetus sijaitsisi "itse todellisuudessa", niin kuin Zizekin Marx-tulkinnassa. Ongelmana tässä selityksessä on sen moralistisuus tai negatiivisuus. Ikään kuin ihmiset olisivat harhaanjohdettuja, jotka "eivät tiedä mitä he tekevät", ja vasemmistolaisten pitäisi sitten oikean tulkinnan pappeina näyttää totuus.
Myönteisempi selitys ottaa ihmisten halut vakavasti ja ymmärtää, että kapitalismi on menestynyt, koska se on kaikesta väkivallasta ja hierarkioista huolimatta pystynyt tuottamaan nautintoa ja vaurautta noin neljäsosalle maailman väestöstä. Yksikään tyrannia ei pysy vallassa puhtaalla väkivallalla ja pakottamisella, siis ilman hallittujen jonkinasteista suostumusta, ja kapitalismissa suostumusta tuotetaan tarjoamalla kuvia kuohuviinistä ja ostereista. Kapitalismi tarjoaa kaikesta paskasta huolimatta lupauksen menestyksestä ja mahdollisuudesta. "Jos tottelet, saat kakkua." Joillekin valituille lupaus myös pitää paikkaansa, vaikka useimmat tottelijat saavat tyytyä kakkaan.
Kapitalismi kykenee siis kaiken kusetuksen ja alistamisen ohella tarjoamaan kuvan vapaudesta. Vasemmiston pitäisi pystyä tarjoamaan parempi kuva, tehokkaampi taika. Vasemmiston, tai kommunistien tai anarkistien tai kenen tahansa ei-kapitalistien, pitäisi pystyä tarjoamaan enemmän nautintoa kuin kapitalismi tarjoaa.
Silloin näkisimme ihmisten halujen suuntautuvan uudelleen.
—
"Vihollisen tunnistamisessa" ja "luokkakriittisyydessä" on alku - jo yli 27 000 ihmistä osoittaa netissä mieltään kokoomusta vastaan. Tässä meillä on anti-oikeistolainen nettiparvi. Muutokset lähtevät kuitenkin aina myönteisestä. Ryhmän keskusteluista löytyy kyllä sitäkin. Kokoomus ulos ja vaihtoehtoja pöytään!
Pääministeri Matti Vanhanen päätti viimein erota. Hieno johtopäätös! Hyvin tehty!
Opiskelijatoiminta käväisi Vanhan erotiedotustilaisuudessa kukittamassa Vanhasen. Kiitellä ei paljon voinut, sillä kuten OT:n kukittaja toteaa, hallituksen poliitiikka on ollut pienituloisten kannalta varsin paskaa.
Multitunesin innoittamana voisin jakaa muutaman yhteiskunnallisen klassikkobiisin. Nämä eivät ole mitään hipsteridiskoa. Aloitetaan antimilitarismista.
Mustilta puuttui huumorintaju, sillä sotakoiran piti olla raju
Kotiteollisuuden coverilevy voittaa kaikki alkuperäiset biisit. Tämän lisäksi kannattaa kuunnella Juice-cover "Vaasankin veri vapisee". Mustilta puuttuu huumorintaju niin kuin monelta, jotka ovat kadottaneet sen inttiin jouduttuaan. Armeijaa täytyy vastustaa, koska se on erityisen tylsä laitos.
Ei ole vielä klassikko, mutta varmaan tältä Aseistakieltäytyjäliiton tukilevyltä joku sellaiseksi jää. Äärettömästi parempi biisi kuin Julma-Henrin uusin kyhäelmä. "Vapautta meille antaa demokratia…"
Suomen Talvisodan levy (1970) on käyttökelpoisempi kuin muistitikullinen nykytaiderokkia. Jatkosotarock on levyn päätöskappale, ja siinä ovat äänessä Mauri Antero Numminen ja Rauli Aarre Tapani Somerjoki. Suomi-power!
"Hajamielinen kaupunkilainen on Benjaminin sanoin ”barbaari”, koska häntä eivät kiinnosta pyhät auktoriteetit, säännöt tai moraaliset velvoitteet jonkin korkeamman asian hyväksi toimimisen mielessä. Uudet barbaarit eivät välitä suvun odotuksista tai kansallisesta kilpailukyvystä sen enempää kuin pyhien kirjojen antamista elämänohjeista. He ovat niin levottomia, ettei heitä voi sitoa liukuhihnan ääreen tai toimistoon yhdeksästä neljään. He harhailevat hajamielisinä ja kurittomina pitkin kaupunkia. Nämä ”villeiksi syntyneet” uudet barbaarit ovat tehneet lopun tehdaspiippujen, pyhäkoulujen ja pyhän Suomisen perheen yhteiskunnasta."
väkivalta -> väellä on valta?
Nimilaputtaminen ei anna heimolle kasvoja. Kukaan ei tiedä keitä siihen kuuluu tai mitä se tekee… Sen valta ja voima on epämääräistä. Siksi se pelottaa porvaria, niin kuin mielenosoituksessa naamioituminen.
Se, joka pakenee, kuuluu tähän heimoon. Pakeneva heimo on vahva, ja se neuvottelee vain…
Heimon jäsenet ovat uusia barbaareja = alistumiskyvyttömiä kehoja ja kappaleita. Barbaareilla ei ole kykyä totella.
(Barbaarinen esine on deterritorialisoituva osaobjekti.)
"…epämääräisyyteen voi reagoida eri tavoin. Barbaari on suurkaupungissa ja väkijoukossa kuin kotonaan. Porvari pyrkii sitä pakoon. Suurkaupungin elämän epämääräisyys, valmiin muodon, sääntöjen ja rajojen puute onkin aina järkyttänyt porvaria ja uhannut hänen itseriittoisuuttaan."
Barbaareilla on kontrolloimattomia haluja. Ne eivät tottele vanhempien määräyksiä tai merkityksiä.
Barbaarit ovat kontrolloimattomia haluja.
uudet parturit
Kapitalismin etiikka muodostaa yliminän, keskiluokka minän, barbaarit ovat tiedostamatonta halua.
Missä se on, siellä minän tulee olla…
"Porvari ei voi sietää sen enempää suurkaupungin kuin tietotyön epämääräisyyttä: monien ärsykkeiden ja tehtävien jatkuvaa läsnäoloa, valtioiden rajojen hälvenemistä ja suljettujen laitosten kuten tehtaan kriisiä. Porvarillisen ajattelun on aina pyrittävä asettamaan rajoja ja tekemään erotteluja: oikea työ ja tuottamaton joutilaisuus, kansalainen ja muukalainen, madonna ja huora. Tämä ei ole porvarillisen ajattelun syntyajoilta 1800-luvulta muuttunut mihinkään."
Keskiluokkaa otetaan kiinni: keskiluokan halut pakenevat, mutta sitä otetaan kiinni. Velanotto ja koronmaksu ovat kiinniolemisen tapoja. Barbaareja alistetaan, käskytetään ja laitetaan palvelemaan. Sekä keskiluokkaan että barbaareihin käytetään valtaa: kuri, kontrolli, suvereniteetti. Velka & luotto.
"Koska tehostetussa ja cv:ksi muutetussa ajassa jokainen hetki on keskenään samankaltainen, tyhjä ja ontto kuin lumihiutale, on elämää, nautintoa ja täyttymystä aina odotettava. Elämä alkaa aina vasta myöhemmin: sitten kun olet käynyt koulusi loppuun, tehnyt harjoittelusi ja saanut jalan oven väliin, säästänyt asuntoa varten ja maksanut velkasi, ollut töissä tarpeeksi pitkään että saisit oikeuden vuosilomaan, kantanut kortesi kekoon kansantalouden pelastamiseksi ja väestön ikääntymiskriisin ratkaisemiseksi, jotta voit rauhassa siirtyä eläkkeelle ja kuolla pois mahdollisimman nopeasti, ettet liikaa kasvattaisi sosiaali- ja terveysmenoja."
"Kuten maailmansodan juoksuhaudoista selvinneet työläiset, ovat meidän yhteiskuntiemme uudet barbaarit oppineet, ettei vanhojen ukkojen ja akkojen moralistisia narinoita juuri kannata kuunnella. Niin paljon kuin protestanttisesta työetiikasta jauhetaankin, alkaa yhä useammilla ihmisillä kuitenkin olla hyvin selkeä kokemus siitä, että “työ” ei kannata. Vaikka opiskelisit kuinka hyvin, tekisit sata ilmaista harjoittelua, pitäisit kuntoasi yllä ja työskentelisit 60 tuntia viikossa, et silti pysty kustantamaan elämääsi ilman järjetöntä velkaantumista, joka taas pakottaa tekemään jatkuvasti enemmän työtä. Usko siihen, että tuonpuoleiset voimat kuten “talouskasvu” takaisivat palkkion kuuliaisesta käytöksestämme, on jo aikaa romahtanut.
Uudet barbaarit ovat jo osoittautuneet liian levottomaksi tullakseen vangituksi tehtaaseen, kouluun ja perheeseen. Nyt heidän pysäyttämisekseen ja hallitsemisekseen pystytetään lisää ja lisää checkpointeja, kaappauksen pisteitä kaikkialle kaupunkitilaan. Nämä checkpointit muuttuvat pahimmillaan sisäisiksi, tarkastuspisteiksi elämän kaarella, curriculumilla. Olet jo 25-vuotias etkä vielä ole valmistunut, sinulla ei vielä ole omaa asuntoa, et ole saanut vakituista työpaikkaa? Olet kirjoittanut samaa raporttia jo kolmatta päivää, eikö sinua yhtään hävetä?
–
Kriisien torjumiseksi porvarit vaativat aina lisää valvontaa. Entä jos kriisien syynä onkin liika kontrolli ja liika rajojen asettaminen, liika puuttuminen yhteiskuntaan ja ihmisten elämään? Se, että ihmiset eivät siedä valvontaa ja kontrollia, joka sitoo heidän voimansa ja kahlitsee elämää"
Aktivismi on ruma sana (Guattari sanoisi: "molaarinen"). "Aktivisti" on liberalistien keksimä identiteetti. Liberalismissa on aktivisteja ja on ei-aktivisteja. Aktivistit tekevät aktivismia, koska se kuuluu aktivistien toimenkuvaan, vähän niin kuin politiikka kuuluu poliitikoille. Ei-aktivistit eivät sitten tee aktivismia, koska he eivät ole aktivisteja.
Aktivismiin tarrautuminen marginalisoi itse aktivismin ajaman asian ja pelaa näin "ei-aktivistien" pussiin.
Ollaan nyt liberaaleja tämän postauksen ajan ja puhutaan aktivismista.
Suomessa aktivistit voidaan jakaan vulgäärifreudilaisesti kolmeen pinoon, ja nyt tosiaan tehdään aika brutaalia jälkeä.
1. Anarkistit ovat tiedostamaton. Tiedostamaton on yhtä aikaa viaton, lapsellinen, leikkisä ja aggressiivinen. Niin myös useimmat havainnoimani anarkistit, Suomessa. Vittuun strategia, uho päälle ja kadulle. Tai sitten ei koskaan mitään päihteitä (streittarius) eikä uhoa (feminismi), mutta ei strategiaakaan (anarkismi). Joka tapauksessa: alasti punkkikeikalle! Mutakuoppa-anarkiaa! Kiljua Puntalassa! Identiteetinvahvistusrituaaleja kuokkavierasretroilulla!
Tunnustuksellinen anarkismi pysyy pienimuotoisena alakulttuurina eikä kauheasti kasva, koska edellä mainitut anarkokliseet pitävät täysin paikkaansa. Ne eivät tietenkään ole kuin pieni osa totuutta - mutta totta yhtä kaikki. Esimerkiksi helsinkiläinen anarkoskene on punk-painotteinen. Anarkistien järjestämät mielenosoitukset ja kirjoittamat tai kääntämät tiedotteet ovat uhonneet väkivallalla ja kaaoksella ("tuomme epäjärjestystä Helsingin kaduille", takku.nettiin käännetyt tiedotteet). Kadulla ja mediassa näkyvistä anarkisteista suurin osa on nuoria, jotka juovat bisseä tai kiljua. Tämän kuvan muuttamiseksi - puhumattakaan vallankumouksen tekemisestä - ei riitä satavuotinen jaarittelu siitä, että "anarkia on järjestystä ja sitä paitsi filosofinen aate".
Anarkojen meininki vaikuttaa siis ulkoa päin sekasortoiselta ja asioiden normaalia järjestystä loukkaavalta, mutta toki sillä on oma sisäinen "logiikkansa", aivan kuten tiedostamattomalla ja Harpo Marxilla. Kuitenkin anarkistit ovat tiedostamattoman luonteensa vuoksi itse anarkismin pahin este, aivan kuten Bob Musta kirjoittaa.
2. Vasemmistolaiset ja keskiluokkaisemmat autonomit liikkuvat egon alueella. "Radikaalivasemmisto" esittää yhä vaatimuksia valtiolle, kommunikoi enemmän tai vähemmän tervejärkisellä kielellä, taktikoi, laskelmoi, liittoutuu ja neuvottelee. Sen toiminta on objektiivisesti ottaen tehokasta ja järkevää. (Tekstissä ei nyt ole mitään ironista, vaan tällainen toiminta on usein oikeasti "järkevää".) Tämä luonnehdinta voi viitata yhtä hyvin demarien vasemmistosiipeen kuin siirtolaisaktivisteihin, mediaprojekteihin ja nollatoleranssia vastustavan liikehdinnän retoriikkaankin.
On toki eri asia, mitä nämä ryhmät ajattelevat, puhuvat ja tekevät yksityisessä elämässään - siellä he voivat olla vaikka "anarkisteja" tai "aktivisteja". Julkisesti ne kuitenkin kommunikoivat tavalla, joka liittää ne egoon, ja samoin teki Chico Marx.
3. Kansalaisjärjestö-aktivistit kuuluvat yliminään. Oikeistokolumnistitkin osuvat sentään joskus oikeaan: osa vihervasemmistosta ja hipeistä perustaa identiteettinsä moralismille ja ylimielisyydelle. Pahimpia ovat nuoret stereotyyppiset kansalaisjärjestötoimijat, jotka ovat sekä hysteerisiä itsensä suhteen ("olenko varmasti ollut tänään tarpeeksi ekologinen") että terroristisia toisen suhteen ("sä oot vaan vitun tyhmä kun sä syöt lihaa, dokaat, äänestät mitä sattuu, lennät lentokoneella, ajat autoa" jne.).
Myös Groucho Marx kuuluu tälle alueelle.
Psyyken vulgäärifreudilainen topologia menee kai niin, että tiedostamaton uhkaa egoa psykoosilla ja samaan aikaan yliminä uhkaa egoa neuroosilla. Ego muotoutuu tiedostamattoman ja yliminän välisessä konfliktissa: egon tie on keskite. Keskiluokan tie… Tarvitaan uusi topologia.
Mitä järkeä siinä ylipäänsä on, että opiskelijat joutuvat tekemään kahta työtä, opintoja ja hanttihommia päästäkseen samaan tulotasoon kuin työttömät ja sosiaalitoimiston asiakkaat, jotka eivät tee mitään.
… your promotion depends on some other guy not getting promoted or even getting sacked. The competitive principle applied to work means that your success is achieved at the cost of someone else’s failure. Big companies are hotbeds of intrigue and plotting for this reason[, and so is capitalism itself].
You start by doing work experience, you graduate to being bossed around by idiots, you become idiotic and, then, if all works out well, you end up being the idiot who bosses other people around.
‘The carrot of happier tomorrows has smootly replaced the carrot of salvation in the next world. In both cases,the present is always under the heel of oppression,’ writes [Raoul] Vaneigem.
(Hodgkinson, How To Be Free, 2007, s. 39-40.)
Jos työttömyys pitäisi rahoittaa työttömyyslainalla ja eläke vanhuuslainalla, niin tässä maassa nousisi aseellinen kapina. Päättäjät jeesustelevat televisiossa että pienimpiä eläkkeitä pitää korottaa, koska niillä ei voi elää. Mutta kuinka paljon on opintotuki? Alle puolet siitä.
Eikä pidä unohtaa sitä, että valtiovallan mielestä nuoren pitäisi uhrata itsensä kansantalouden alttarille heti 18 täytettyään että saadaan eläkkeille maksaja. Ja lapset pitäisi tietysti tehdä heti nuorena, että tämän kansan tulevaisuus on turvattu, mutta opinnot on pakko silti tehdä tavoiteaikataulussa, ja tietysti täytyy olla mahdollisimman innovatiivinen että luo uutta teollisuutta ja maksaa hyvin veroja. Sairastua ei saa, valittaa ei saa, ja nuoruuteen kuuluva itsensä etsiminen on kielletty, koska se kuluttaa kallisarvoisia vuosia työurasta.
Seuraavaa videota ei suositella… kenellekään… joka ei osaa nauraa nietzscheläisesti. Kirvestä porvareille:
Nomadisubjekti on ilostaan veistänyt nyrkin halulla punatun mikrofasismeista koostetun
Valtion filosofit ja kapitalistipappien lauma kiroten heitetään
Kuolemaan ulos pakkaseen
"…fasismin kaikkien muotojen jäljittäminen, niistä suurista muodoista jotka ympäröivät meitä ja murskaavat meidät niihin pieniin fasismin muotoihin, jotka perustavat arkemme tyrannisen katkeruuden…"
Elimettömän ruumiin päällä kirves soi
Halukoneet lauloi ja deterritorialisoi
Nomadisubjekti on lihastaan poistanut fasismin valtiofilosofien saastan
Korppikotkien hylkiman haaskan
Auktoriteetin löyhkä
Ja fasistin likaiset valheet hurmeella huuhdotaan
Silmä, perkele, silmästä!
"Kuinka voi olla olematta fasisti, jopa (erityisesti) silloin, kun itse uskoo olevansa vallankumouksellinen militantti? Kuinka me pääsemme eroon fasismista puheessamme ja teoissamme, sydämissämme ja nautinnoissamme? Kuinka me savustamme ulos fasismin, joka on pesiytynyt käyttäytymiseemme?"
Elimettömän ruumiin päälllä kirves soi halukoneet lauloi ja deterritorialisoi
Herruuttoman moneuden nimeen kastan itseni uudelleen tuhansien mikrofasistien verellä pesen itseni puhtaaksi mätänevän Johtajan löyhkästä
Syleile minua lämmölläsi ja
Vitalismillasi oi olemisen Spinoza-prinssi, olen moduksesi hedelmöitä minut ilollasi ja raivollasi oi luova luontomme, olen tuotteesi
"Kristilliset moralistit etsivät lihan jälkiä, jotka asuivat syvällä sielun sisimmissä. Deleuze ja Guattari puolestaan seuraavat pienimpiäkin jälkiä fasismista ruumiissa."
Nomadisubjekti on ilostaan siittänyt päätöksen immanenssille vihityn elämän voimalla siunatun
Talutusnuora ja kristitty porvarilauma hurraten mestataan ja tuotantovälineet takaisin lunastetaan
Järven jäällä deterritorialisoin ja autonomian takaisin reterritorialisoin
Järven jäällä deterritorialisoin ja kuolleen fasistin verta join
Miten onnistuu black metal -estetiikan detournaus antifasistisen ja antioidipaalisen halusofian työkaluksi?
Miten kristittyjen metodeja voidaan käyttää taistelussa ateistisen elämän puolesta?
Miten kapitalismin logiikkaa voidaan käyttää taistelussa kapitalismia vastaan?
Miten antifasismi voi vastustaa fasismia ilman että sen täytyy pudottaa etuliitteensä?
Oikeiston idealististen maailmanpaheksujien vahingollisuus on vanha juttu. Silti se tavataan unohtaa. Nyt on aika muistaa se.
Otetaan the usual suspect: talous. Oikeiston keskuudessa on satoja vuosia vallinnut idealistinen käsitys taloudesta puhtaana tai puhtaaseen tasapainopisteeseen pyrkivänä järjestelmänä, vaikka tiedämme kapitalismin historiasta, että jo 1200-luvulta lähtien sen kehitystä on luonnehtinut manipulaatio ja voimalla pakottaminen. Yli 800 vuoden ajan on muodostettu monopoleja kauppiasperheistä ja satamakaupungeista aina nykyisiin ylikansallisiin yrityksiin. Yli 800 vuoden ajan markkinoita on manipuloitu väärentämällä ja pimittämällä tietoa, hankkimalla yksinoikeuksia, uhkaamalla väkivallalla, seisottamalla tavaraa varastossa, nostamalla hintoja tavaran tuhoamisen avulla, aitaamalla yhteismaita ja niin edelleen. Silti monet oikeistolaiset idealistit uneksivat puhtaista markkinoista, joissa rationaaliset toimijat tekevät harkittuja päätöksiä täydellisen tiedon valossa. Ehkä tämän vuoksi taloudelliset ja yhteiskunnalliset kriisit tulevat oikeiston idealistisiivelle yllätyksinä.
Tai otetaan liberalismi. Liberalistisessa ajattelussa yksilöt ovat autonomisia ja rationaalisia toimijoita, jotka tekevät valintoja abstraktissa maailmassa. Liberalistinen ajattelu ei kiinnitä huomiota olosuhteisiin, joissa valinnat ja sopimukset tehdään. Liberalismi on arkipäiväisen toiveajattelun ja filosofisen idealismin molemminpuolista kähmintää. Liberalistisessa poliittisessa ajattelussa on soveliasta käsitellä joitakin asioita ("reilut pelisäännöt") ja ottaa toiset asiat annettuna käsittelyn viitekehykseksi (yksilöt, managerivaltio, kapitalistiset tuotantosuhteet). Liberalismi on poliittisesta taloudesta puhdistettua naivia hyväntahtoisuutta, jolla on käytännössä taipumus äityä hygienistiseksi terrorismiksi ("yhteiskuntasopimuksiin" vetoaminen, yksilöt toisistaan erottavan kontrollin rakentaminen).
Otetaan sitten maahanmuutto. Oikeistolaiset idealistit luulevat, että ihmisten halu liikkua voidaan tukahduttaa kieltämällä se ja lisäämällä kontrollia. Sori: ei se näin toimi. Kontrollin lisääminen kärjistää konflikteja ja lisää ihmisten kärsimystä. Eivät hukkuneiden, säilöönottokeskuksiin vangittujen ja pimeisiin paskaduuneihin kahlittujen siirtolaisten kohtalot alistumattomien ihmisten liikkumista lopeta. Mutta toisten kärsimyksen lisäämistähän oikeisto on aina tavoitellut, jos siitä on seurannut mahdollisuus päästä omakotitaloon Nurmijärvelle.
Oikeistolaisia idealisteja yhdistää sama mikä kaikkia idealisteja: abstraktius. Abstrakti ajattelu johtaa oikeistolaiset idealistit halveksumaan ihmisten haluja. Halupolitiikan sijaan idealistit pakottavat ihmiset abstraktioihinsa, tarvittiin siihen väkivaltaa tai ei. Yleensä tarvitaan.
Katsotaan vielä kateutta. Virallisesti oikeistolaisuus perustuu omahyväiseen egoismiin, köyhien halvalla panemiseen ja voitontavoitteluun kirjaimellisesti hinnalla millä hyvänsä (niin, porvarithan tuhoavat säännöllisesti myös omat voittonsa). Käytännössä oikeistolaisuus on lisäksi kaunan kantamiseen ja selkään puukottamiseen perustuva rasistinen asenne. Kitkerien Neitsyiden Tango Pecunia sanoo sen:
Miksei lunta jouluksi tullutkaan? Miksi elämä päättyy kuolemaan? Syyllistä ei tarvitsekaan pitkään etsiä syy kurjuuteeni löytyy tästä viiteryhmästä:
Jos on nälkä täytyy mennä konsultaatioon ja heikot kuolee, sehän kuuluu evoluutioon jos ei osaa mitään, oma moka, pitäs osata jos ei haluu saada turpaan paras pysyy kotona.
Tai Megafonin Mitä tässä vielä odotetaan:
… elämän militarisointi toteutuu kenties parhaiten aikakautemme nuorissa perheissä, jotka vapaaehtoisesti ja silmääkään räpäyttämättä sitoutuvat yhteiskunnalliseen palvelutehtäväänsä sellaisella intohimolla, joka ei juuri eroa Hitler-jugendista. Tämän uuden rodun elämään kuuluu osakehuoneisto arvokeskustasta tai omakotitalo Suomen ideologiselta maaseudulta (Nurmijärveltä tai mistä tahansa, jossa ideologiset maanmuokkauskoneistot ovat muuttuneet ideologisiksi mielenmuokkauskoneiksi), jossa sisustaminen, kerskakulutus, ulkomaanmatkat, sivistymättömyys, "terveet elämäntavat" ja kaikki muutkin "suurten ikäluokkien" harrastukset nousevat uuden uljaan ihmisen elinehdoiksi, "perusoikeuksiksi" ja jopa hyveiksi. Näiden perusoikeuksien puolustamisessa (oman pikkukodin turvaamisessa) ollaankin sitten valmiita puukottamaan jokaista työtoveria selkään, vetämään matto alta jokaiselta esimiehen valtaa kyseenalaistavalta ehdotukselta, ja haukkumaan selän takana jokainen tuttava, ystävä ja toveri. Ja maahanmuuttajat ollaan valmiita lähettämään takaisin vaikka kuolemaan, jollei kahdeksantoistatuntinen työpäivä pikkukodin pikkuapulaisena tunnu kiinnostavan tarpeeksi. Tämä salarakkaitten ja muun viihteellisen pseudomaailman lumoissa elävä sisäänpäin sulkeutunut "huippuosaajien" iskujoukko on niin indoktrinoitua, että yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuus näyttäytyy tänä päivänä lähes mahdottomalta ja siitä puhuminen oman terveyden vaarantamisella. Siksi onkin ehkä parempi paeta ja säilyttää järkensä kuin yrittää puhua viisaita näille hybris-askeettisille pahviukoille ja jumppapimuille. Tai sitten täytyy vain kerta kaikkiaan puhua kovempaa näiden älykköjen uuskielisen tyhjänpuhumisen päälle.
Kaikki oikeistolaiset eivät missään nimessä ole idealisteja, ja on vaarallista aliarvioida tämä pointti. Monet oikeistolaiset todella tajuavat, missä mennään (mikä puolestaan on suuri yllätys vanhalle lässyvasemmistolle). Katsotaan vaikka joitakin vihreiden ideologeja ja boboomuksen työväenretoriikkaa: kyllähän ne ovat kartalla uuden työn ja tietokapitalismin suhteen. Mutta vaikka nämä mustelmanväriset cock-karit kykenisivät yhteiskunnan konkreettiseen käsittämiseen, heidänkin yleinen ratkaisunsa on vaatia lisää kontrollia - ja tietenkin abstraktien käsitteiden nimissä ("kansakunta", "vapaus", "kilpailukyky", "oikeudenmukaisuus", "ekologisuus").
Oikeistolaiset päätyvät aina takaisin abstraktioihin idealismin perusvirheen vuoksi. Idealistit kun eivät kykene käsittämään sitä, mitä tapahtui ennen idealistien omaa tajuntaa. Vasta kun yhteiskunta on turvannut materiaaliset edellytykset, voi idealismi syntyä. Niin kuin antiikin Kreikassa tarvittiin orjien työpanos turvaamaan "puhtaan henkisyyden" edellytykset, niin kapitalismissa tarvitaan palkkaorjien työpanos turvaamaan oikeistolaisen idealismin edellytykset. Niin kuin antiikin kreikkalaiset etääntyessään työstä ja tuotannosta keksivät itselleen jalompia alkuperiä, "ideoita" tai "jumalia", niin oikeistolaiset idealistitkin satuilevat yhteiskunnan varallisuuden alkuperäksi esimerkiksi "ahkerien, vastuullisten ja autonomisten yksilöiden tekemän työn", eivätkä viitsi kysellä yksilöiden ja olosuhteiden tuotantoprosessien perään. (Kitkerät Neitsyet: "Mitäs synnyit köyhään maahan taikka väärään perheeseen / se pohjautunee lähinnä luomistyön erheeseen".)
Yksi kiinnostavimmista filosofian historian kysymyksistä on tämä: olisiko idealistinen filosofia toisenlaista, jos filosofeja olisi kidutettu. Toisin sanoen: voiko jokin materiaalinen tapahtuma tehdä idealistista materialistin?
Ehkä täytyy vastata Marxin tavoin: tärkeimmät filosofiset ongelmat voidaan ratkaista vain poliittisesti.
Analyyttiset filosofit ovat jälleen kehittäneet katalan markkinavoimaisen brändin. 1930-luvulla oli looginen empirismi - nyt on kokeellinen filosofia tai "x-phi". Filosofit ovat nimittäin keksineet kuinka käyttää aivoskannereita ja kyselylomakkeita.
Ensilukemalta suuntaus vaikuttaa demarisofismilta, joka tuottaa itsestäänselvää laamanruokaa. Latteat tutkimusohjelmat moraalisista intuitioista johtavat kuitenkin lupaaviin johtopäätöksiin ajattelun tilannesidonnaisuudesta:
Think of the impact on political liberalism. At the heart of liberalism is the idea that an educated adult is and should be capable of choosing how he or she lives. But if, for example, situations affect us more than the reasons we give for our actions, and we use those reasons to rationalise them retrospectively, this assumption may need revision. This branch of x-phi might be nudging us towards Nietzsche’s view that what we take to be the inexorable conclusions of clear rational thought are nothing but reformulations of our innermost desires—disguised as the products of logic. We are not as in control of our thoughts as we thought. Nietzsche fully grasped how profoundly unsettling this notion was.
Angloamerikkalaisen ja mannermaisen filosofian yhteinen lapsi kasvaa yhä: Meillassoux’n, Harmanin, Grantin, Brassierin ja muiden kehittämä spekulatiivinen realismi seikkailee tolkuttoman monen filosofiblogin postauksissa. Suuntaus ottaa vakavasti sekä nykyaikaisen luonnontieteen että analyyttisen filosofian käsittelemien ongelmien haasteen mannermaiselle ajattelulle ja filosofian perinteelle ylipäätään. Samalla uudet realistit ottavat etäisyyttä jälkistrukturalismia dominoivaan oppiin "ontologia = politiikkaa".
Ehkä toistan itseäni, mutta suosittelen kaikkia uusista tuulista kiinnostuneita lukemaan seuraavia blogeja:
The Accursed Share erään filosofian maisterin tiiviitä tekstejä mm. ontologiasta
Fractal Ontology politiikkaa, kybernetiikkaa, filosofiaa (ei välttämättä spek. real.)
Frames/sing angloamerikkalaista mannermaista filosofiaa
Larval Subjects oma suosikkini; tohtori Levi Bryant työstää nyt teostaan Being and Difference osittain bloginsa kautta
Object-Oriented Philosophy tämä on ehdoton hitti! Filosofi Graham Harmanin hyperaktiivinen blogi, julkaisee parhaimmillaan kymmeniä postauksia päivässä
Sattuneista syistä olen joutunut vähän uppoamaan tieteenfilosofiaan. Siitä erään akateemikon hassuja muistiinpanoja diskurssianalyysin kurssilta:
Niin arkiajattelu kuin tiedekin operoi abstraktioilla — käsitteillä, luokitteluilla ja teorioilla. Tieteellinen toiminta ilmentää pitkälti samaa tiedostamatonta pyrkimystä kuin uskontokin: Luokittelun, selittämisen ja ennustamisen avulla pyritään luomaan järjestyksen ja kontrollin tuntua elämään ja löytämään täten tukipilareita itseyden jatkuvuuden tunteelle. Tämä sinänsä ymmärrettävä pyrkimys ilmenee tiedemaailmassa toisinaan "kiinnostavina" käyttäytymismuotoina, kun tarrautuminen käsitteisiin, teorioihin, tutkimusaloihin, koulukuntiin tai tutkijaidentiteettiin on erityisen voimakasta. Taudin tyypillinen oire on omaan toimintaan kohdistuvan itseironian ja huumorin puute.
