Kasvissyönti ja Derridan ruokavalio
Ravinto, joka muuttuu ruumiiksi, on edelleen henkilökohtaista ja poliittista. Se on myös filosofista.
Länsimaisen filosofian historia kiteyttää puhtaimmin läntisten kulttuurien pahimmat ja parhaimmat piirteet. Jos haluaa tajuta jonkin ennakkoluulon, ideologian, poliittisen ohjelman tai ajattelutavan rakennetta yksinkertaisimmillaan, kannattaa siksi lukea klassikkoja. Filosofien perinteinen työ on ollut karsia asioita niin kauan, että ne muuttuvat puhtaiksi, kuolleiksi abstraktioiksi. Silloin ne ovat selkeimmillään ja heikoimmillaan.
Esimerkiksi luultavasti ainoa fasistinen teema Spinozalla - jota olen viime aikoina lukenut seminaarityöni vuoksi - on yritys oikeuttaa eläinten hyväksikäyttö.
… laki, joka kieltää teurastamasta eläimiä, pohjautuu pikemmin tyhjälle taikauskolle ja naismaiselle hellämielisyydelle kuin terveelle järjelle. Opettaahan järki meitä etsimään omaa hyötyämme … kiistän sen, ettemme … saisi ottaa huomioon omaa hyötyämme emmekä käyttää eläimiä mielemme mukaan ja kohdella niitä kuten meille parhaiten sopii. (Etiikka IV.37.h1)
Spinoza ilmaisee näin oleellisimmat tapettujen eläinten tuotantoa tukevat ennakkoluulot, joita pitää "järjen opettamina":
- lihansyönti on miehistä;
- lihansyönti on rationaalista;
- lihansyönti on hyödyllistä;
- kasvissyönti viittaa heikkouteen;
- eläimet ovat pelkkiä välineitä;
- meillä on rajoittamaton oikeus eläinten yli.
Descartes oli sentään tässäkin alempana kiduttaessan eläimiä tieteellisyyden nimissä; Spinozan oma käytäntö taisi rajoittua hämähäkkitaistelujen järjestämiseen. Molemmat saattaisivat kuitenkin tuntea sympatiaa, jos näkisivät, kuinka nykyinen kuolleen lihan tehdastuotanto kohtelee eläimiä niin kuin sille parhaiten sopii.
Ennen radikaalit filosofit taistelivat logosentrismiä tai yksiulotteisen järjen, identiteetin ja läsnäolon keskeisyyttä vastaan. Sitten vihollinen laajeni fallogosentrismiksi, fallos/ järki-keskeisyydeksi. Viimeisin versio on myöhäisen Derridan avaama keskustelu carno-fallogosentrismistä, joka tarkoittaa lihansyönnin, maskuliinisuuden ja järjen yhteistä kulttia. Sitä Spinozankin muuten niin anarkistinen ja demokraattinen ajattelu päätyi tukemaan.
Derridan kehityksessä toistuva liike on tutkia elementtejä ja ryhmiä, jotka suljetaan vallitsevan diskurssin ulkopuolelle. 1960-luvulla Derrida tutki eroja, kirjoitusta, jälkiä ja poissaoloa filosofian ja kirjallisuuden historiassa. Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä enemmän hän politisoitui ja kiinnostui konkreettisista kysymyksistä. Ulkopuolelle jätettyjen ja yhteisöstä karkotettujen ryhmien funktio nousi hänelle keskeiseksi ongelmaksi myös politiikan filosofiassa.
Klassisen saksalais-ranskalaisen teesin mukaan poliittinen yhteisö perustuu jonkin poissulkemiselle tai uhraamiselle. Ranskan valtio perustuu kuninkaan irtileikatulle päälle. Kansakunnat yleensä nousevat toisten kansakuntien negaatiosta: emme ole venäläisiä tai ruotsalaisia, olkaamme siis… Tai: nuo toiset ovat barbaareja, rättipäitä, fundamentalisteja, me emme kuulu heihin, olemme siis…
Eläimet ovat ihmisen äärimmäinen toinen, siis äärimmäinen poissuljettu ja viimeinen uhrattava poliittinen ryhmä.[*] Koko ihmisyyden ajatellaan perustuvan eläimellisyyden kieltämiseen. Vastaavasti Derridan mukaan lihansyöjien tekemä uhri perustaa ihmisyhteisön; yhteisö syntyy sulkemalla eläin pois ja uhraamalla eläin riitissä, jossa inhimillinen väkivalta kanavoidaan ihmiskunnan ulkopuolelle. Tämän vuoksi eläinten huono kohtelu on välttämätöntä.
Derrida hyökkää kartesiolaisten, Heideggerin ja Levinas’n kimppuun eläin-teeman kautta. Kartesiolaiset luonnollisesti sulkevat eläimen pois tietoisuudesta ja sielullisuudesta. Heideggerin mukaan "eläimellä ei ole ontofenomenologista kokemusta". Levinas taas on monimutkaisempi tapaus.
Levinas’n ensimmäisen filosofian eli etiikan ideana on alistaa ihminen radikaalille Toiselle, jonka "alastomat kasvot" vaativat ja vastuullistavat ehdottomasti. Toinen on kuitenkin aina inhimillinen Toinen. Derridan mukaan onkin outoa, ettei Levinas käsittele eettistä suhdetta eläimeen – eläin on kuitenkin absoluuttisen radikaali Toinen, Toisista Toisin ennen avaruusolioita. Levinas ei suostu näkemään eläinten alastomia ja ehdottomasti vaativia kasvoja.
Levinas kyllä kieltää altistamasta eläimiä ”hyödyttömälle” kärsimykselle, mutta tällöin kyse ei ole absoluuttisesta vastuusta eikä siten etiikasta. Toisen kasvot sanovat ensimmäiseksi: "Älä tapa!" Eläimen kasvot ovat mykät. Derrida huomauttaa, että eläimen teurastaminen ei ole Levinasille murhaamista. Eläimen tappaminen ei ole murha, koska "eläin ei kuole", kuten inhimillinen Dasein kuolee.
Se, että eläimen tappaminen ei ole murha, on koko kulttuurimme perusta. Ihminen on se, jonka tappaminen on rikos. Viimeinen inhimillisen ylimielisyyden raja menee tässä.
Pisimmälle mennessään Derrida vertasi eläimiä juutalaisiin, poissuljettujen ja murhattujen perisymboliin. Tosin hiprakasta toivuttuaan hän veti lausuntonsa takaisin ja jatkoi pihvinsyöntiä, "koska olen ranskalainen".
Lopulta vanha Derrida paljastuu klassiseksi idealistiksi, nojatuolivallankumoukselliseksi, joka kurmottaa filosofeja eläimen poissulkemisesta ja uhraamisesta samalla, kun itse syö lihaa.
Ennen kuolemaansa Derrida meuhkasi, että "uhreja on kaikkialla, joka hetki, ja me olemme siihen syyllisiä, kaikki uhrit ovat meidän vastuullamme". Tästä huolimatta hän saattoi omassa elämässään ohittaa materiaalisen kärsimyksen ja tukea lihateollisuutta. Kuka ottaa enää vakavasti näin toimivaa "radikaalia filosofia"?
No, Derrida myös piti 1900-luvun loppua suurena anteeksiannon aikana.
Derridan olisi pitänyt lukea Maanalaisen Auringon ja RaivoRiinan postaus sekä katsoa elokuva nimeltä Earthlings (löytyy Pirate Baysta). Lisävauhtia hän olisi saanut OE:lta ja Vegaaniliitolta. Jo kasvisruokamaailman barokkimaisen hedonismiloiston ja terveellisyyden olisi pitänyt riittää filosofille syyksi jättää muu ravinto vähemmälle.
Jos joku olisi kysynyt Derridalta perusteluja, hän olisi voinut luetella eettiset, poliittiset sekä ympäristöön ja terveyteen liittyvät argumentit. Luultavasti hän olisi osannut ne ulkoa katsottuaan Earthlingsin ja ryhdyttyään eläinaktivistiksi: yleensä ihmiset itkevät katsoessaan dokumenttia. Sen jälkeen he kertovat siitä toisille ihmisille; ehkä myös eläimille…
[*] Eläin on Derridalle ylipäänsä "metafysiikan projektin" raja. Eläimellisyys on se, joka pakenee rationaalista haltuunottoa. Ihmisyhteisö syntyy uhraamalla eläin; eläimellinen koulutus on biovaltaa; eläin jättää jälkiä (trace); eläimet ovat koneellisia ja haamumaisia; eläin on primitiivistä tilallistumis-ajallistumista; eläin liittyy fiktioon ja faabeliin; eläin Toisena muodostaa etiikan perustan; kaiken tämän lisäksi eläin on ennen kaikkea poliittinen eläin. Niinpä eläin liittyy kaikkeen, mitä Derrida pitää ajattelemisen arvoisena. Kts. Susanna Lindberg: "Derridan eläin", Tiede & edistys 2/2005. Täytyy myös kiittää Lindbergin upeaa luentosarjaa Derridasta syksyllä 2007, tämän tekstin ydin tulee sieltä. Derridasta lisää kts. Derrida Online.
