Armeija pilaa valtion ja yksilön
Viime vuosina on vouhotettu "työurien pidentämisestä". Opiskelijoita on yritetty ruoskia valmistumaan nopeammin, ja vanhoja työntekijöitä on syyllistetty liian varhaisesta eläkkeellejäämisestä. Kuitenkin vasta nyt on alettu kiinnittää huomiota olennaiseen työuria lyhentävään seikkaan eli miessukupuolen pakolliseen asepalvelukseen. Pakkoarmeija pilaa valtion kalleudellaan:
Asevelvollisuuden näkymättömät kustannukset Suomelle ovat samaa suuruusluokkaa kuin puolustusbudjetti, arvioi kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara. Valtio menettää verotuloja, koska armeija lyhentää nuorten työuria.
Poutvaara on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut asevelvollisuuden kansantaloudellisia vaikutuksia lähes vuosikymmenen. Hän sanoo, että vastoin yleistä käsitystä asevelvollisuus on Suomen taloudelle kallis järjestelmä.
- Valtion budjetissa näkyvien menojen tuijottaminen ei riitä. Kansantaloudellinen kokonaishinta on suuri, koska nuorten työurat viivästyvät, Poutvaara selventää.
Armeija pilaa helposti myös yksilön (huumorintajun menetys, auktoriteettiuskon juurtuminen) ja hänen työuransa, sillä muualla maailmassa inttifaneja ei katsota hyvällä:
Eteläamerikkalaisessa maassa toimivan suomalaisyrityksen paikallisjohtaja ihmetteli, miksi emoyhtiön johtajisto piti näkyvästi esillä cv-tiedoissaan sotilasarvojaan ja kehuskeli maanpuolustuskursseillaan.
"Armeijaan menevät töihin vain lahjattomat tai väkivaltaiset ihmiset. Meidän liikekumppanimme eivät halua asioida sellaisten kanssa", hän selitti ja suorastaan aneli johtajistoa poistamaan armeijaviittaukset yhtiön nettisivuilta.
Luonnollisesti asevelvollisuusarmeija olisi lopetettava paitsi taloustieteellisistä myös ja varsinkin poliittisista syistä: asevelvollisuus pitää yllä sukupuolten välistä epätasa-arvoa, riistää nuorilta miehiltä itsemääräämisoikeuden pahimmillaan yli vuodeksi sekä edistää väkivaltaista ja seksististä kulttuuria. Mutta jos asevelvollisuus saadaan tuhottua vetoamalla vaikka sitten sen työuria lyhentävään vaikutukseen, niin olen erittäin tyytyväinen.
t. kutsuntapakolainen jo vuodesta 2007
Huomautuksena muuten asialliseen tekstiin: maailmassa ei ole paikkaa, joka yhtä tehokkaasti heikentäisi uskoa auktoriteetteihin kuin armeija
Comment by Fuller — 21.02.2010, 10:51 @ 10:51
Enpä tiedä tuosta Fullerin kommentista. Ehkä sieltä oppii pikemminkin sen että osaa tiedostaa että auktoriteetit ovat usein typeriä ja väärässä mutta sisäistää myös sen että niitä pitää totella silti. Mikä on aika perisuomalainen asenne näin tarkemmin ajateltuna.
Vasemmiston pitäisi armeijan lisäksi kritisoida myös siviilipalvelusjärjestelmää enemmän. Ei vain sitä että se on liian pitkä vaan sitä että ylipäätänsä ihmisen pistäminen palkattomaan pakkotyöhön on asia jota yhteiskunnassa ei pitäisi suosia.
Comment by Tatu Ahponen — 21.02.2010, 13:41 @ 13:41
Tatu Ahposen kommenttiin liittyen: tulin justiinsa tänään todenneeksi, että kun palveluspaikka maksaa asumisen, päivärahan ja täyden ruokarahan, “palkkani” on noin 1100 euroa kuussa. Toisaalta tämä on äärimmäistapaus. Lapinjärvellä kerrottiin esimerkiksi palveluspaikasta, jossa johtaja tarjosi aina sivarille majoitusta kotoaan. Jos sivari kieltäytyi, niin palveluspaikan ei tarvinnut maksaa ollenkaan asumista tai viikonlopun ruokailua.
Comment by Prism — 21.02.2010, 20:06 @ 20:06
Eivätkö demarit ole viime aikoina puhuneet kummallekin sukupuolelle pakollisen ase/siviilipalvelusen käyttöönottamisesta nimenomaan taloudellisiin syihin nojaten. Patriarikaalisena tausta-ajatuksena on tietenkin se, että naiset sopisivat sukupuolensa vuoksi miehiä paremmin hoivatyöhön. Ilmaista työvoimaa siis. Lienee kuitenkin epäselvää, mitä demarien ay-siipi asiasta tuumaa. Luulisi, että runsas määrä lähestulkoon ilmaista työvoimaa saattaisi muodostaa jonkinlaista painetta hoiva-alan palkkaneuvotteluihin.
Comment by Janne Hernesniemi — 22.02.2010, 01:26 @ 01:26
“Armeija pilaa helposti myös yksilön (huumorintajun menetys, auktoriteettiuskon juurtuminen)”
Heh, etpä ole tainnut itse armeijaa käydä, jos tuohon uskot.
Mutta jutussahan oli pointtina se, että muiden maiden ihmiset eivät tajua, että Suomessa on asevelvollisuusarmeija ja siksi pitävät suomalaisia armeijan käyneitä saman sakkina kuin niissä maissa, joisa ei ole asevelvollisuutta. Siitähän se suurin ero tulee eikä mistään armeijan korruptoivasta vaikutuksesta.
Itse en osa sanoa, onko asevelvollisuus järkevää vai ei. Siihen vaikuttaa niin moni asia, että eniten suuntaan tai toiseen vaahtoavat ovat todennäköisesti väärässä. Toisaalta jonkinlainen puolustus me tarvitaan ja se, että Suomen puolustusvoimiin menee väkeä, jotka eivät sinne muuten olisi menneet, tarkoittaa, että siellä on järkevämpää sakkia kuin monissa muissa maissa. Toisaalta voi olla, että järjestelmä on kokonaisuudessan tehoton ja hukkaa työvuosia.
Kaikkien anarkistien ja vasemmistolaisten olisi kyllä erittäin valaisevaa käydä armeijassa näkemässä läpileikkaus omasta ikäluokastaan. Yliopisto-opiskelijatkin näkisivät, minkälaista väkeä ne peruskoulu-drop-outit tai amiksesta melkein läpi päässeet ovat. Tämä voisi tuoda vähän ruohonjuuritason sisältöä, kun luodaan korkealentoisia ja epärealistisia kuvitelmia siitä, miten ihmiset muka toimisivat fiksusti anarkiassa tai kommunismissa.
Comment by Foobar — 22.02.2010, 10:19 @ 10:19
…eipäs hätiköidä. Yleinen asevelvollisuus on yllättäen järkevää pitää voimassa — paitsi että naisetkin pitäisi saada siihen laajasti mukaan, ettei hallitseminen jäisi vain miesten etuoikeudeksi.
Niin kauan kun on valtioita, ne valitettavasti perustavat valtansa väkivaltakoneistoon — asia jonka saamme aina huomata jos todella asetumme poikkiteloin valtiovaltaa vastaan.
Jos yleisen asevalvollisuuden vaihtoehtona on PALKKA-ARMEIJA (todennäköisesti väkivaltakoneistoa ei hävitetä, vaan muutetaan), niin aseiden käyttö on entistä helpompaa mihinkä hyvänsä kulloisenkin hallituksen parhaana katsomaan tarkoitukseen — sotiin taisitten vaikka yleislakon lopettamiseen. Lisäksi palkka-armeija todennäköisesti olisi yhtä sukupuolittunutta ja ehkä vielä karkeammin. Ainakin se olisi asenteeltaan entistäkin oikeistolaisempi.
JOS asevalvollisuus on YLEINEN, myös ns. tavalliset ihmiset pystyvät vastustamaan valtion pakkotoimia. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa armeijaa ei ole (ihan) yhtä helppo marssittaa ampumaan ihmisjoukkoja jne.
LISÄKSI kun valtaa katsotaan kokonaisuutena eli suostuntana-pakotuksena, on valtaa vastustettaessa pystyttävä vastustamaan myös fyysisiä pakkokeinoja. On hyvä, jos voidaan olla suostumatta aseiden käyttöön, mutta jos meitä pakotetaan asevoimin, siitä on vaikea kieltäytyä, ellei tavallisella kansalaisella ole mahdollisuutta aseiden käyttöön pakottajia vastaan. Armeijan käyminen EI ole sotien ja tappamisen hyväksymistä, vaan (tässä mielessä) mahdollisuutta vastarintaan. Jos armeijaa marssitetaan kadulle, se marssitetaan varuskunnista. Jos varuskunnissa on tavallisia ihmisiä, he eivät suostu ihan mihin tahansa.
Tässä mielessä yleisen asevelvollisuuden (joka nykymuodossaan on toki perseestä) vastustaminen on vastarinnan vastustamista, alistumista ennalta. Paradoksaalista, mutta totta!
Terveisin, entinen aseistakieltäytyjä (joka siten lopulta kävi armeijan).
Comment by Miika — 22.02.2010, 14:21 @ 14:21
Kyllä noita drop-outteja näkee ilman armeijaakin. Armeijan käyneet toverit kertovat lähinnä siitä miten turhauttavaa oli totella käskyjä tottelemisen itsensä vuoksi kun oleellisen (aseiden käytön) olisi oppinut paljon paljon paljon lyhyemmässä ajassa.
Comment by rot — 22.02.2010, 14:47 @ 14:47
Miika puhuu asiaa. Naiset mukaan asevelvollisuuteen, silloin ei tarvisi miehistäkään kuin puolet mennä - ja kyllä se saa jonkun verran maksaakin. Hävittäjät ja muu paska kannattaa toki jättää ostamatta ja suuntautua enemmän johonkin sissimeininkiin ja sabotaasiin..
“Armeija pilaa yksilön ja valtion” on yhtä tyhjä väite kuin se, että “armeija tekee pojista miehiä” tai “armeija on nuorelle ensi askel itsenäiseen elämään”.
Comment by Joonas Laine — 22.02.2010, 19:03 @ 19:03
@Miika & Joonas: tulkitsin kommenttinne kyyniseksi trollaamiseksi, mutta siltä varalta että olisitte tosissanne: noin argumentoivat autoritaariset taistolaiset 70-luvulla. Tuo asenne oli yhtä halveksittava silloin kuin se oli nyt, ja jos sosialismi.netissä on tosiaan tuollainen viitekehys taustalla, niin lähtee kyllä readerista pois ja heti…
En usko, että keinoja ja päämääriä on mahdollista erottaa toisistaan niin rankasti, että pakollinen väkivaltakoulutus olisi ikinä toimiva asia.
Lisäksi tuollainen näkemys väkivallasta edustaa äärimmäisen naivia käsitys vallasta ja politiikasta. Jos lähtee yrittämään voittoa valtion ehdoilla (väkivalta/parlamentarismi) niin häviää kyllä väistämättä - ja oikeutetusti.
Oletko koskaan miettinyt miksi Suomessa on niin paljon perhe- ja snägäriväkivaltaa? Armeija toimii miehisenä väkivaltakoneistona - kannattaa lukea vaikka miestutkimuksen klassikon Arto Jokisen tutkimuksia.
Keskisormea velvollisuudesta puhuville & keskisormea väkivallan kannattajille.
Comment by Klementiini — 22.02.2010, 23:08 @ 23:08
Heh, Sosnetissä ei varmaan ole juuri mitään viitekehystä taustalla
Eli lyhyesti: palkka-armeija on paskempi kuin asevelvollisuusarmeija, koska sitä on helpompi käyttää sotiin ja omien kansalaisten lahtaamiseen. Ihmiset lisäksi helpommin hyväksyvät tällaiset toimet (varsinkin operaatiot ulkomailla) kun ne tekee palkka-armeija.
Yleislakon aikaan 1956 varuskunnissa oltiin valmiita lähtemään tukahduttamaan lakkolaisia aseilla uhaten, mutta voi olla että homma olisi käynyt vaikeaksi, kun kaikki varusmiehet eivät olisi olleet asehulluja (kuten palkka-armeijan tapauksessa, näin kärjistetysti).
EN tietenkään ikuisesti, kaikkialla universaalisti kannata asevelvollisuutta, vaan kyse on vain tästä nimenomaisesta tilanteesta ja sen vaihtoehdoista. Mitä muita vaihtoehtoja tosiasiallisesti porvarillisessa Suomessa on nyt, kuin palkka-armeija?
Ja keinot eivät voi olla kaikkialla universaalisti samanlaiset, siksi en tuomitse vaikkapa Suomen punaisia 1918 tms. mutta pitkästä väkivallan kulttuurista (sotimisessa) aiheutuu monia vakavia ongelmia.
En usko että kysymys väkivallasta on noin yksioikoinen kuin esität. Kaikeasta järjestelmällisestä alistamisesta ja väkivallasta on päästävä eroon.
Tästä on vissiin joskus kirjoittettava vähän järkevämmin.
Comment by Miika — 23.02.2010, 11:44 @ 11:44
Tuli näköjään muutama epäselvä ilmaisu, ehkä ajatus kutakuinkin kuitenkin välittyi tulkittavaksi. Tyydyn selventämään tämän kohdan [hakasulkeiden sisässä]
“Mitä muita vaihtoehtoja tosiasiallisesti [asevalvollisuusarmeijalle] porvarillisessa Suomessa on nyt, kuin palkka-armeija?”
SITTEN piti vielä lisätä, että oli täällä sitten minkälainen armeija hyvänsä, niin nykytilanteessa ehdottomasti rikkoisin sen sukupuolittuneisuuden ja ulottaisin väkivaltakoneiston hallintaan pääsyn yhtälailla naisille. Nyt valta on vain miehillä, vaikka ylipäällikkönä onkin nainen.
Comment by Miika — 23.02.2010, 11:51 @ 11:51
Miika on oikeilla jäljillä. Jatkaisin latteasti, että VÄKIvaltaa ja valtaa on aina ja kaikkialla - eikä niistä voida päästä eroon. Näihin on suhtauduttava, niiden kanssa on toimittava, niitä on pyrittävä ohjaamaan, muokkaamaan ja kanavoimaan, sinne minne oma elämänkatsomus, vallanhalu tai mikä lie käsitys oikeudenmukaisuudesta niiden sallii kohdistua.
“En usko, että keinoja ja päämääriä on mahdollista erottaa toisistaan niin rankasti, että pakollinen väkivaltakoulutus olisi ikinä toimiva asia.”
- Ei ole kyse keinoista ja päämääristä, vaan välttämättä olemassa olevaan väkivaltaan suhtautumisesta. Hieman pilviin ponnistaen voidaan jatkaa, että kaikki koulutus on väkivaltakoulutusta. Toki myönnetään, että nykyinen armeijan tarjoama väkivaltakoulutus on hyvin kyseenalaista sellaisenaan (niin kuin Miika ja kai kaikki muutkin ovat todenneet). Mutta ainoa ratkaisu joka ei saa keskisormea niskaansa ei silti välttämättä ole koko homman tuhahtava kieltäminen.
“Lisäksi tuollainen näkemys väkivallasta edustaa äärimmäisen naivia käsitys vallasta ja politiikasta. Jos lähtee yrittämään voittoa valtion ehdoilla (väkivalta/parlamentarismi) niin häviää kyllä väistämättä - ja oikeutetusti.”
- Kuinka naiivi on sitten kanta joka näin sanoo ja vetoaa sitten nakkikioskiväkivaltaan.
“Keskisormea velvollisuudesta puhuville & keskisormea väkivallan kannattajille.”
- Voihan sitä sateellakin näyttää pilville keskisormea, mutta ei se paljon kosteusvaurioihin tehoa. Itse voisin näyttää keskisormea naiiveille vastakkainasetteliojoille, jotka kavahtavat ikään kuin porvarillisessa peace-ideologiassaan koko väkivalta sanaa, jollei sitä kielletä täysin. Samalla estetään vaikea keskustelu.
Comment by vsk — 23.02.2010, 12:52 @ 12:52
(Sori spämmi mutta tässä ei pysty poistamaan vanhaa kommenttia jne.)
Ehti tuossa kävelymatkalla überopistolle miettimään. “Asenteeni” jota vastaan olet on itse rakentamasi. Tämä nyt on sinsänsä ihan selvä juttu, ainahan näin on. Tässä minun rakentamani kuvitelma sinun positiostasi:
- Väkivalta on paska juttu. (Tähän saakka hyvä.)
- Aseiden (ym. väkivallan) käyttöä voi vastustaa olemalla käyttämättä niitä. (Okei, subjektiivisesti kyllä, mutta sitten pitää saada kaikki maailman ihmiset ajattelemaan samalla tavalla.)
Kuvitteellinen ajatuskoe: olet tilanteessa, jossa ihminen on konekiväärin takana valmiina ampumaan kohti ihmisjoukkoa. Olet lähellä, eikä hän huomaa sinua. Voit väkivaltaisesti joko pakottamalla hänet köytetyksi tai muulla tavoin estää hänen tulevan tekonsa. Käsky on jo käynyt. Mitä teet?
A) riisut hänet aseista fyysisin keinoin (toisin sanoen väkivallalla)
B) pyrit estämään teon puheella.
Keinot eivät ole erotettavissa päämääristä.
Kuvitelmani positiostasi jatkuu:
- Valtio alistavana järjestelmänä on paska.
Kyllä, mutta kyse ei ole vain abstraktista “valtiosta”, jolla olisi jotkin määrätyt rajat. Ihmiset arkipäivän toiminnassaan järjestetään ja järjestyvät organisaatioihin, jotka eivät pelkisty valtiovaltaan. Väkivaltakoneistojen käyttö ei rajoitu vain valtioihin tai valtioiden välille.
Kuten nostit esiin, myös armeija on sekä suostuntaa tuottava, ideologinen organisaatio, että väkivaltakoneiston osa. Mitä kauempana muista ihmisistä väkivaltakoneisto ja muu hallinta ovat, mitä vähemmän ihmiset voivat niihin osallistua, sitä vähemmän ne voivat osallistua niiden hävittämiseen.
Kuten lainaamassasi uutisessa, sotilasjunttien (sic) hallitsemissa maissa todella hallinta on todella erillään ns. tavallisesta ihmisestä. Positiostasi (tai kuvitelmani mukaisesta positiostasi) tarkasteltuna tämä erillään olo on parempi kuin että he olisivat armeijan …sisällä (hehän halveksivat väkivaltakoneistoa). Vai mitä? Vai onko tämä nyt ihan absurdia?
Ohitetaan äskeiden paradoksia lähentelevä kysymyksenasettelu ja jatketaan edelleen. Onko niin, että edellä mainitun kaltaisessa järjestyksessä ihmiset olisivat vapaampia tästä väkivaltakoneistosta, joka on yhä enemmän “irrallaan” heistä? On tietenkin totta, että tällöin he eivät ole niin indoktrinoituja (kuin Suomessa, jossa ihmiset yleensä vapaaehtoisesti suostuvat ilman suoraa pakotusta tottelemaan vallitsevaa järjestystä; maksamaan veroja, äänestämään, miehet käymään armeijan), — vaan selvemmin näkevät valtion luonteen, koska se näyttäytyy heille avoimemmin, iljettävämmässä muodossa. Eikö totta? Iljettävämmässä. Jokin ero on siis sotilasdiktatuurien ja liberaalin demokratian välillä. Ja se ero ei ole vain teoreettinen tai abstrakti, vaan ihmisten todellisessa kokemuksessa. Tätä ei kai voi kieltää? Jokin ero siinä on, vai mitä? (Toinen on paskaa ja tuntuu paskalta kasvoilla, toinen on paskaa jossa kasvaa myös hyvältä tuoksuvia kukkia; näin paskasti ilmaistuna.)
Jos kysymyksen pelkistää kysymykseksi “palkka-armeija vai yleinen armeija”, niin — jos asiaa ei esitä yhtä sekavasti kuin minä nyt parin tunnin yöunen jälkeen — on erittäin selvä, että VÄKIVALLAN lisääntyminen (sodat) on estettävä. On estettävä, etteivät “hallitsijat” käytä aseita “hallittuja” kohtaan. Jos ihmisistä erillistä väkivaltakoneistoa ei ole, ei sitä voi myöskään käyttää heitä vastaan. Mitä enemmän ihmiset pääsevät osallistumaan hallintaan, oli se sitten väkivaltakoneistoakin, sitä vähemmän heitä voidaan hallita. (Tämä näin abstraktisti.) Jos ihmiset saavat vietyä aseet pois valtiota hallitsevien käskyvallasta, he voivat sen jälkeen tehdä niille mitä vain, muuttaa, poistaa; valta päättää on silloin heidän.
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että valtiota ei voi hävittää sitä tuottavin keinoin (eikä antamalla näiden “tuottavien keinojen” tuottaa sitä). Mielestäni tämä ei ole naiivia, mutta tätä on mietittävä ja tarkennettava. (Aiheesta pitää todella joskus kirjoittaa ihan rauhassa.)
Comment by Miika — 23.02.2010, 13:04 @ 13:04
Vsk kirjoitti hyvin tuohon väliin, parempi positio kuin oma väsynyt lässähdykseni. Kysymys on todella vaikea, ja ehdottomasti muutama dogmi on tässä rikkomatta. Palaan joskus asiaan toisaalla
Comment by Miika — 23.02.2010, 13:07 @ 13:07
@Miika & vsk: en ole varma ketä vastaan kirjoitatte, koska olen päälinjoista tai filosofiasta - asevelvollisuusarmeijaa lukuun ottamatta - pitkälle samaa mieltä kuin te. Eri painotuksilla tosin.
Tässä blogissa ei tietääkseni ole koskaan puolustettu “porvarillista peace-ideologiaa” tai pasifismia (päinvastoin, ks. http://vallankumous.blogsome.com/2009/04/09/strasbourg-moralismi-ja-uhridiskurssi/), ja jos vsk lukee blogia enemmälti, niin huomaa varmasti että ainakaan täällä ei ole pyrkimys tuomita.
Luen tällaiset keinotekoiset ajatuskokeet (kirjoittajan väsymyksestä huolimatta tai sitten siitä juuri johtuen
) vastaavana oireena kuin taistolaiset argumentit asevelvollisuusarmeijan käymisestä luokkataistelun hyödyksi, sillä juuri tällaisia kysymyksiä vakaumuksentutkintalautakunta tapasi 70-luvulla kutsunnoissa esittää. Pidän epäilyttävänä sellaista poliittista suuntaa, josta pulppuaa jatkuvasti tällaisia oireita. Täytyy ilmeisesti harkita uudelleen anarkistien esittämää vanhan sosialismin kritiikkiä, koska “vanhan sosialismin” ajatusluutumia näyttää sittenkin yhä elävän jossakin.
Armeijasta on turha puhua abstraktisti, siitä olen samaa mieltä. Zapatistit ovat organisoituneet hierarkkiseksi armeijaksi ja saaneet jonkin verran tuloksia - hyvä niin. (Hekin tosin luopuivat aseellisesta taistelusta koska suurin osa Chiapasin väestöstä niin halusi.)
Suomeen ottaisin kuitenkin mieluummin palkka-armeijan kuin säilyttäisin nykyisen asevelvollisuuden. Rauhanturvajoukkoja käytetään jo nyt globaalisti sivullisten lahtaamiseen, ja palkka-armeijankin kritiikkiin on helpompi keskittyä kun ei tarvi tapella oman elämänsä asepalveluksen suhteen. Sitä paitsi meillä on täysi syy tapella vitutusta aiheuttavia asioita vastaan myös täällä Suomessa, ja armeija on edelleen aika suuri sellainen.
Aivan, mutta tässä kannattaa olla tarkkana. Vertaa: “Rasismia on aina ja kaikkialla - eikä siitä voida päästä eroon.” Tästä voidaan vetää joko se johtopäätös, että tosiasiat (jokaisessa maailmanvaiheessa monet ihmiset ovat todennäköisesti ennakkoluuloisia, konservatiivisia, patoutuneita, epävarmoja jne. ja siksi rasistisia) on tunnustettava ja niiden pohjalta on toimittava rasismin vähentämiseksi, TAI että koska ilmiö tulee säilymään aina jossain muodossa niin sen eteen ei kannata tehdä mitään.
Vastaavasti foucault’laisen valtakäsityksen (”valtaa on aina ja kaikkialla”) omaksuminen johtaa helposti sellaisen käsitykseen politiikasta, että mitään vallankumouksellista ei voida tehdä, vaan maltillinen reformismi on ainoa mahdollisuus. Liberaalit Foucault-tulkitsijat tekevät juuri näin, ja tämä on helppo kuoppa myös sosialisteille. Zizek kutsuisi tätä kyynisyyden ideologiaksi.
Dogmeja on rikkomatta tällä saralla, mutta uskon kuitenkin että näissä kommenteissa puretaan kaunaa enemmän yleistä “vasemmistolaista lässypasifistia” koskevaa kuvitelmaa vastaan kuin tätä kirjoittajaa tai edes tätä kysymystä kohtaan.
Comment by Klementiini — 23.02.2010, 13:33 @ 13:33
Huomaan muuten teoreettisen virheen omassa esimerkissäni. JA myös sotilasjunttaesimerkissä (en ota huomioon kapitalismia maailmanjärjestelmänä, vaan abstraktisti esitin tuossa valtiot erillisinä yksiköinä). Mutta ihan sama.
Sinänsä tuollaiset ajatuskokeen kaltaiset tilanteet, eivät vastaavassa yksinkertaisuudessaan, ovat ihan todellista elämää. Tarkoittaen lähinnä sitä, että onko vastustaja riisuttava aseista, jos siihen on mahdollisuus, ja onko pyrittävä saavuttamaan tällaista mahdollisuutta.
Mitä muuten tarkoittaa “juuri tällaisia kysymyksiä vakaumuksentutkintalautakunta tapasi 70-luvulla kutsunnoissa esittää”`?
En pura kaunaa “vasemmistolaista lässypasifistia” vastaan, vaan omia entisiä ajatuksiani vastaan, joita vastaaviksi tulkitsin tekstisi perusteella sinun positiosi. Luin tekstistä myös tuon “pasifismidogmin”, jonka vanhempi postauksesi kumosi. Joka tapauksessa katson yhteisymmärryksen puutteen lähinnä johtuvaksi siitä, että jompi kumpi “ei oikein honaa” mitä toinen meinaa?
Mutta kuten sanoin, jatkanen sitten levänneenä ja toisella forumilla
Comment by Miika — 23.02.2010, 16:12 @ 16:12
En kyllä tajua armeijatyyppisen organisaation hehkutusta näissä jälkikommenteissa. Minusta asevelvollisuusarmeija aiheuttaa suurta tuhoa ihmisten sosiaalisille taidoille. Ihmiset oppivat suhtautumaan toisiinsa vain hierarkkisen koneiston osasina ja käskytettävinä - ei muodostamaan persoonallisia, keskinäisiä, tasa-arvoiseen kanssakäymiseen pyrkiviä suhteita, eikä ehkä edes muodostamaan toiminnan tavoitteita yhdessä toisten ihmisten kanssa. Tein jännän havainnon, että lähes kaikki miehet, joiden kanssa olen toiminut jonkun kollektiivin osasena, ovat olleet siviilipalvelusmiehiä tai totaalikieltäytyjä. (Tämä ei tietysti todista laajemmin mitään, vaan kertoo ehkä pikemminkin jotain tuttavapiirini arvomaailmasta.) Mutta siis, rakenteellisesti hierarkkiset järjestelmät opettavat ihmisiä kontrolloimaan ja käskyttämään toisiaan, ja järjestymään ylöspäin johtajaa/esimiestä kohti, ei muodostamaan keskinäistä yhteyttä, jonka pohjalta voi luoda toimintaa; tällainen järjestäytymisen tapa olisi mielestäni kiinnostavin vastarinnan muoto. En usko, että hierarkkista väkivallan järjestelmää voisi tuosta noin vain ottaa palvelemaan “hyviä päämääriä”: käytännöt joihin ihminen osallistuu muokkaavat todella konkreettisesti hänen tapaansa suhtautua toisiin ihmisiin ja ihmiselämän organisointiin.
Comment by Solja — 24.02.2010, 23:19 @ 23:19
@Solja: Korjataan, että en varmasti ole “hehkuttanut armeijatyyppistä organisaatiota”.
Päinvastoin nimenomaan vastustan — ja varmasti kaikki muutkin keskusteluun osallistuneet — hierarkkisuutta, institutionalisoitua auktoriteettia (ja ehkä muutakin auktoriteettia…
), alistamista ja käskytystä. Sekä muunlaistakin väkivaltaa.
Kyse on siis ihan muusta asiasta ts. lähinnä siitä millä keinoin väkivaltaa voidaan vähentää ja hillitä; ja siitä kuinka tätä väkivaltaa on tosiasiallisesti tällä hetkellä olemassa, eikä siitä eroon pääseminen ole ihmiskunnassa yksinkertaista.
Mutta tällaisessa unettomassa keskustelussa ei asiaan pysty oikein tarttumaan, mutta lupaan kirjoittaa asiasta joskus siten että ajatukseni tulee selville.
Comment by Miika — 25.02.2010, 11:35 @ 11:35
Olen pahoillani, että kommentoin vielä näin vuolaasti, ja pahennan edelleen, jos en muiden, niin ainakin omia yöuniani.
Klementiini,
Myönnetään ylilyönnit sanavalinnoissa ensikertakommentoijan hybriksenä, vaikka yritinkin ikään kuin -lieventimellä pehmennellä tai vihjailla metaforaa. Mutta lässytystä vastaanhan tässä ollaan, vaikka lässyttämällä.
Mitä tuomitsemiseen tulee, niin vanha tuomitsemattomuus ei tee uusista testamenteista samanlaisia. Myöskään 70-luvun tapahtumat eivät leimaa nykypuhetta välttämättä, vaikka liikkuisikin hieman samantapaisilla muotoiluilla.
Solja,
Käsittääkseni armeijatyyppistä organisaatiota ei ole hehkutettu, kuten Miika tuossa jo totesi, mutta sitä ei myöskään ole asetettu välittömästi lakkautettavaksi, ainakaan kaikki eivät ole. Esimerkiksi syistä joita M on luetellut, on parempi, että aseita kantaa, hallitsee ja niiden käytöstä päättää muutkin kuin sotahullut, ja että niiden ympärille muodostuvassa kulttuurissa on osansa myös muilla, myös aseiden mahdollisilla kohteilla, kuin kuin pelkillä aseoikeistolaisilla patriooteilla ja rasisteilla. Tähän liittyy myös “konkreettinen tilanne”, että ainoa tällä hetkellä mahdolliselta tuntuva poliittinen vaihtoehto asevelvollisuusarmeijalle ei ole hierarkkisten väkivaltakoneistojen purkaminen, vaan palkka-armeija.
“Minusta asevelvollisuusarmeija aiheuttaa suurta tuhoa ihmisten sosiaalisille taidoille. Ihmiset oppivat suhtautumaan toisiinsa vain hierarkkisen koneiston osasina ja käskytettävinä - ei muodostamaan persoonallisia, keskinäisiä, tasa-arvoiseen kanssakäymiseen pyrkiviä suhteita, eikä ehkä edes muodostamaan toiminnan tavoitteita yhdessä toisten ihmisten kanssa.”
- Voi olla tottakin, mutta minusta tällaiset väitteet ja käsitykset ovat aikamoista armeijan käyneiden ihmisten kykyjen, arvostelukyvyn, mielipiteiden ym. vähättelyä. Aivan kuin heistä ei enää olisi mihinkään. Ja voi olla ettei olekaan, mutta ei sitä kannata heille sanoa, varsinkin kun juuri heidät täytyisi vakuuttaa aseista luopumisesta. Vallankumousta ei voida tehdä pelkkien totaalien ja siviilien voimin, ja vaikka voitaisiin, ollaan myös silloin vaarassa perustaa hierarkkinen järjestelmä ja koneisto, johon varmaan myös väkivalta ja kontrolli jotenkin kytkeytyvät.
Mielstäni armeija pitää ymmärtää osana nykyistä “järjestelmää”, ei paikkana jossa väkivaltaa ja hierarkioita nykyään pidetään, tai jossa ne ovat puhtaimmillaan ja kehittelyssä. Ne ovat kaikkialla muuallakin. Eikä yhden osan poistaminen mitään muuta, vaikka olisikin tietyssä mielessä tuon ominaisuuden lippulaiva. Jotenkin en näe suomalaista armeijaa toimintatavoiltaan kovin erilaisena muusta (koulutus)järjestelmästä, vaikka siellä tietyt käytännöt menevätkin aika maksimiin.
“Mutta siis, rakenteellisesti hierarkkiset järjestelmät opettavat ihmisiä kontrolloimaan ja käskyttämään toisiaan, ja järjestymään ylöspäin johtajaa/esimiestä kohti, ei muodostamaan keskinäistä yhteyttä, jonka pohjalta voi luoda toimintaa”
- On varmaan totta, mutta tämänkaltaisia todetaan mielestäni sen verran usein, että niiden perusteita saattaisi olla syytä joskus miettiä. Onko kaikki hierarkisuus ja kontrolli pahasta? Opettaako hierarkisuus vain hierarkisuutta? Estääkö hierarkisuus ja kontrolli välttämättä keskinäisen yhteyden ja toiminnan? - Itselläni on päinvastaisia kokemuksia ainakin joukkueurheilusta. Joskus voisi muistaa myös kontrolli-sanan positiivisen ulottuvuuden: yksilö- ja yhteisötasoilla aika moni toiminta edellyttää, että omataan jonkinlainen kontrolli tekijän, tekemisen ja tekijöiden välisissä suhteissa, ellei sitten toimita aina jotenkin, … vaikkapa dionyysisesti. Ehkä jonkinlainen vastapari kontrolli/”vapaa organisoituminen” pitäisi dekonstruoida…
Se, että Solja ei ole ollut kuin siviilien ja totaalien kollektiiveissa, kertoo varmaan juuri tuttava piireistä, mutta myös ehkä Soljasta - tai kenestä tahansa muusta vastaavissa tilanteissa, kollektiiveissa ja muualla. Tämä on mielenkiintoista. Voiko olla myös niin, ettei reserviläisiä ole hyväksytty mukaan? Vai onko syy ilmeisimmin se, että armeijan käyneet ovat pilaantuneita?
Itse olen hävennyt ja katunut armeijan käymistäni. Tietyissä piireissä olen monesti jättänyt sen kertomatta - jotenkin on tuntunut, että se voisi vaikuttaa puheideni tulkintaan, joskin kokemukseni mistään kollektiiveista tai “toiminnasta” ovat vähäisiä.
Valitettavasti vielä yksi juttu:
“En usko, että hierarkkista väkivallan järjestelmää voisi tuosta noin vain ottaa palvelemaan “hyviä päämääriä””
- Itse luulen, ettei “hyvien päämäärien” saavuttamiseen ole mitään muuta keinoa, mikäli väkivalta ymmärretään vähänkään konkreettista ampumista ja potkimista laajemmin? Mutta ehkä liikun eri tasolla..
No joo, mutta ehkä tämä nyt viimeinkin riittää. Missähän Miika muuten aikoo aiheestaan jatkaa?
Comment by vsk — 25.02.2010, 14:32 @ 14:32
@vsk: ajattelin (ehkä peitenimellä, riippuu vähän mitä kaikkea tulee käsiteltyä) kirjottaa otsikolla “Väkivalta” johonkin verkkojulkaisuun. Joskus.
Pohjimmiltaan tässä on vissiin kyse siitä, miten ymmärrämme a) kapitalismin ja b) valtion.
Kapitalismi on monimutkaisempi juttu eikä valtioiden juridisten ja poliittisten rajojen kautta hahmotettavissa, siksi tarkastelun kehyksen pitää ulottua Suomi-kuvitelman ulkopuolelle. Ei tästä enempää.
Näen itse armeijan eräänä valtion ydinalueena, joka toimii pääasiassa “ideologisena koneistona” — vaikkakin sen perustavin tarkoitus on fyysinen pakottaminen (mikä myös tekee siitä keskeisen tekijän valtiossa).
Se miten valtion eri alueilla (vaikka parlamentti ja armeija) toimitaan “sisällä” tai “ulkopuolella” on toki helvetin vaikea kysymys — mutta näkisin vaikuttamisen armeijaan, sen olemukseen, muotoon ja sisältöön todella merkittäväksi asiaksi, jota ei pidä jättää vain oikeiston kentäksi. Jos valtion oppositiolla ei ole mitään vaikutusta väkivaltakoneistoon, niin tämän opposition tukahduttaminen voimatoimin lienee aika helppoa?
“Hyvät herrat porvarit, ampukaa ensin.” Tämähän ei tarkoita että opposition pitäisi jäädä seinää vasten teloitettavaksi. Epämiellyttävä totuus on, että jos meidän kimppuumme hyökätään aseen kanssa, väkivallanteon lopettaminen vaatii väkivallan käyttöä (jos siis pyrimme pysymään hengissä).
Henk.koht. armeijan käyminen ei itseen juuri vaikuttanut oikeastaan mitenkään (samanlainen hippi olen edelleen). Mutta sai tietty jonkinlaista kuvaa niiden organisaatiosta ja henkilökunnasta. Ja sodankäynnistä. Sielläkin tosin aloitin aseettomana ja laiskuuttani otin aseen (koska sitten ei tarvinnut olla 11 kuukautta vaan selvisi 8:lla).
Comment by Miika — 25.02.2010, 16:41 @ 16:41
Tällainen näkemys tuntuu jääneen 1940-luvun maolaisten sissien käsitykseen vallankumouksesta maaseudulta lähtevänä sotaretkenä. Kapitalismi tosiaan on monimutkaisempi juttu.
Kutsunnoissa oli aikaisemmin (olikohan se ennen 90-lukua) vakaumuksentutkintalautakunta, joka arvioi, onko sivariin hakevan miehen “vakaumus” tarpeeksi vakaa (eettisesti/uskonnollisesti) jotta hänet päästetään sivariin. Lautakunnat sitten tormentoivat kutsuntavelvollisia loputtomalla esimerkkilitanialla: jos kävelet pimeällä kadulla ja sulla on ase ja ryhmä neekereitä uhkaa raiskata vaimosi, niin ammutko…
Olen muuten myös harkinnut viime syksystä lähtien, että kirjoittaisin esimerkiksi Revalvaatioon otsikolla “Väkivalta”. Voisi käydä läpi esim. sissisodan strategioita 60-70-luvuilta, erilaisia vasemmistolaisia terroristiliikkeitä ja sorelilaista&arendtilaista väkivallan filosofiaa. Kun kaikki muu roska 70-luvulta on tullut takaisin, niin epäilemättä kysymys väkivallastakin tulee.
Comment by Klementiini — 25.02.2010, 17:12 @ 17:12
hahah
Jep, se ilmeisesti on tuloillaan. Itekin olen miettinyt juttua jollain tasolla viime syksystä saakka (ostin silloin Zizekin “Violencen”) 
Ja täytyy myöntää että mielessä on ollut Revalvaatio.
Historical Materialism -lehdessä on muuten ollut jonkin verran keskustelua väkivallasta (ts. Gewaltista). Itse varmaan tarkastelisin asiaa lähinnä teoreettisesti, en nyt ihan kuitenkaan pelkkään käsiteanalyysiin ja loogiseen kehittelyyn turvautuen.
(Valta-sana on muuten sinänsä mielenkiintoinen, koska se sisältää merkityksessään potentian ja vapauden. Jos sanat kiinnostavat, niin suomen kielen TILA se vasta mielenkiintoinen onkin!
Tilassa yhdistyvät englannin state ja condition(s), space ja situation (tietyissä tapauksissa myös phase, case ja place). Ennen 1800-lukua tila sisälsi myös kaikki ne merkitykset, joita nykyisin liitetään uudissanoihin tilanne ja tilaisuus (jotka 1800-luvulla tarkoittivat samaa). Samasta germaanisesta kantasanasta juontuva saksan Ziel merkitsee ‘päämäärää’ ja ‘maalia’; ruotsin till merkitsee ‘lisää’, prepositiona ‘asti’, ‘luokse’ tai ‘jotakin kohti’.
)
Kuten ehkä tästä ryöpsähdyksestä voi päätellä, olen aloittanut kasaamaan jotain tästä aiheesta…
Pohditummassa kirjoituksessa (peer-to-peer reviewed, tietty
) väkivallan problematiikkaa voisi miettiä perustelummin, ja eikä siinä ole tämän nopean reagoinnin puutteellisuuksia (josta on toki oma hyötynsä, tuleehan tässä pyöriteltyä asiaa). (”Kirjeenvaihtotyyppinen” artikkeli olisi muuten mielnekiintoinen ratkaisu — joskus, ei nyt ehkä tässä yhteydessä)
ok, uus juttu itelle.
Tähän voisi mainita että eräänlaisia historiallisia kummajaisia ovat sellaiset dogmaatikot, jotka pitävät jossakin joskus toimineita (?) keinoja aina ja kaikkialla toimiviksi. Tämä siis tietty pätee maoistien lisäksi sosiaalidemokraatteihin (jotka katsovat ongelmien ratkeavan parlamentarismin kautta).
(Toivottavasti tämä viittaus ei huokuttele kumpaakaan ryhmää nyt tähän keskusteluun, dogmaatikot ovat aina niin… dogmaattisia)
Comment by Miika — 25.02.2010, 21:09 @ 21:09
The Atlanticin kirjeenvaihtaja James Fallows palasi kolmen vuoden Kiinankomennukselta ja tokaisi puolihuolimattomasti nähdessään Yhdysvaltain rappion ja poliittisen järjestelmän toimimattomuuden, että toivoi valistuneiden sotilaiden kaappaavan vallan.
Comment by Antti — 26.02.2010, 02:02 @ 02:02
tasta keskustelusta dogmatismin papukaijamerkki menee kylla sivuston yllapitajalle, vaikkakin palkka-armeijan kannattaminen onkin uraa uurtavaa vasemmistointellikenteille
Comment by jalmari — 26.02.2010, 13:19 @ 13:19
“Kutsunnoissa oli aikaisemmin (olikohan se ennen 90-lukua) vakaumuksentutkintalautakunta, joka arvioi, onko sivariin hakevan miehen “vakaumus” tarpeeksi vakaa (eettisesti/uskonnollisesti) jotta hänet päästetään sivariin. Lautakunnat sitten tormentoivat kutsuntavelvollisia loputtomalla esimerkkilitanialla: jos kävelet pimeällä kadulla ja sulla on ase ja ryhmä neekereitä uhkaa raiskata vaimosi, niin ammutko…”
Yksi tuntemani 90-luvun sivari joutui ainakin vielä vakaumuksenselvityslautakunnan eteen. Tosin saattoi käydä kutsunnoissa jo 80-luvulla, en ole varma.
Yleensä tässä keskustelussa vaikuttaa sitä, että jotkut taas spekuloivat vähän liikaa. Ajatus asevoimien kaappaamisesta vallankumouksellisten haltuun kuulostaa nykyään lähinnä vitsiltä. Okei, ehkei kukaan ole suorastaan siitä puhunutkaan, mutta vähän sen suuntainen kuva kommenteista välittyy. Vallankumouksellista toimintaa tapahtuu jatkuvasti, mutta sen kannalta on täysin turhanpäiväistä pohtia netissä, onko armeijan käyminen hyvä vaihtoehto “tulevan vallankumouksen” kannalta. Tulee vähän mielen jotkut megafonin kirjoitukset, joissa pohdittiin erilaisia varteenotettavia vallankumouksen tapoja, kuten sissisota tai vallankumouksellinen puolue. Mikään niistä ei tunnu olevan nykyaikana ollenkaan kannatettava tai varsinkaan realistinen vaihtoehto.
Comment by pttp — 26.02.2010, 19:04 @ 19:04
nykyaika ei taida rajoittua vain tähän meidän henkilökohtaiseen kokemusmaailmaamme
Comment by Miika — 26.02.2010, 21:05 @ 21:05