Spinozan syntisiä suloja 5: vasemmistolainen autuus
Opinnäytetyön pätkä tältä keväältä: Moraalista Etiikkaan. Deleuzen käytännöllinen Spinoza (pdf)
5. Vasemmistolainen autuus: meidän täytyy kuolla egoina ja jälleensyntyä parvessa.
Sanotaan, että länsimaiset hahmottavat itsensä osana maailmaa järjestyksessä minä - asuntoni - korttelini - kaupunkini - maani - mantereeni - maapallo. Japanilaiset taas sijoittavat itsensä kosmokseen kokonaisuudesta lähtien: maailma - planeetta - manner - kaupunki - kaupunginosa - talo - minä. Spinoza on japanilainen ja täten maailmankuvaltaan vasemmistolainen.
Vasemmistolaisuus on kollektiivisen tason myöntämistä. Sosiaalisen todellisuuden tuotantoprosessit ovat kollektiivisia, ja se tarkoittaa että sosiaaliset ongelmatkin ovat yhdessä tuotettuja ja vaativat yhteisiä ratkaisuja.
Spinozan Etiikan korkein päämäärä on saavuttaa tietoisuus siitä, että maailma täytyy ymmärtää kollektiivin, substanssin eli Jumalan kautta. Tietoisuuden saavuttaminen johtaa Jumalan älylliseen rakastamiseen. Viidennessä kirjassa esitetään seuraavat propositiot:
… Jumalaan kohdistuvaa rakkautta eivät kateus tai mustasukkaisuus pysty tahrimaan, vaan se kukoistaa sitä enemmän, mitä useamman ihmisen kuvittelemme olevan yhdistyneitä Jumalaan saman rakkauden sitein. (V.20)
Mitä enemmän ymmärrämme yksittäisiä olioita, sitä enemmän ymmärrämme Jumalaa [eli meillä on Jumalan ymmärrystä]. (V.24)
Tajunnan korkein pyrkimys ja korkein hyve on ymmärtää oliot kolmannen tiedostuksen lajin avulla [eli substanssin kautta]. (V.25)
Tästä kolmannesta tiedostuksen lajista syntyy korkein mahdollinen sisäinen mielenrauha. (V.27)
Ilo syntyy siitä, kun kaksi toisiinsa sopivaa ruumista kohtaa ja lisää toimintakykyään liittymällä yhteen. Iloa tuottaa siis se, mikä on yhteistä.
Mitä enemmän ruumis kokee iloa, sitä enemmän ruumista vastaava tajunta ymmärtää olioita. Ja mitä enemmän asioita tajunta ymmärtää, sitä "vähemmän se kärsii affekteista, jotka ovat pahoja, ja sitä vähemmän se pelkää kuolemaa" (V.38).
Yhteisyyden ymmärtämisen ja yleiskäsitteiden muodostamisen kautta voidaan nousta yhä korkeampaan iloon ja tietoon.
Maailman ymmärtäminen kollektiivin ja substanssin kautta johtaa passiivisten affektien häviämiseen, niiden muuttumiseen aktiivisiksi. Jumalan älyllisen rakastamisen tuottama iloinen ja aktiivinen mielenrauha on autuutta. Tämä vasemmistolainen autuus on hyveellisen ihmisen korkein päämäärä.
Autuus on toimijan omasta luonteesta käsin määräytyvää toimintaa. Se on vapautta kollektiivisen välttämättömyyden ymmärtämisenä, mikä johtaa ilon voimalla kaiken olevan yhteisyyden tajuamiseen ja sitä kautta autonomiseen elämään.
Käytännössä tällainen etiikka kuitenkin on, Etiikan loppusanojen mukaan, "yhtä vaikeata kuin harvinaistakin".
Proposition V.20 todistuksessa Spinoza muotoilee vasemmiston maailmankuvan selkeimmin:
Tämä rakkaus Jumalaan on korkein hyvä, jota järjen ohjeiden mukaan voimme haluta, ja se on kaikille ihmisille yhteinen, ja me haluamme että kaikki nauttisivat siitä.
Nyt tiedämme, mikä on politiikan päämäärä. Kaikki eivät vielä voi nauttia Jumalan älyllisestä rakkaudesta. Toimenpiteet seuraavat ylläolevasta.
Spinozan syntisiä suloja:
- Adekvaatit ideat
- Materialismi
- Empirismi
- Iloisten kohtaamisten etiikka
- Vasemmistolainen autuus
Vasemmistolainen yhteisöllisyyskäsitys on kylläkin harhainen. Se ei viittaa luonnolliseen yhteisöllisyyteen, vaan keinotekoiseen, tuotettuun yhteisöllisyyteen. Se on yhteisöllisyyttä, jonka jatkumisen takeena on viime kädessä valtio (so. väkivalta).
Väärin ymmärretystä yhteisöllisyydestä seuraa myös vasemmistolaisen kritiikin yksilökielteisyys. Se perustuu käsitykseen, että yksilön pyrkimys ajatella omaa olemistaan ja tutkia oman elämänsä totuutta (vaikkakin suhteessa toisiin oleviin) on aina heijastumaa porvarillisesta massaindividualismista.
“Yksilö on tuhottava”, totesi Che Guevara, ja osoitti näin olevansa esimerkillinen vasemmistolainen. Yksilöllisyyden mahdollisuus on hävitettävä, jotta kollektiivi ei voisi tulla tietoiseksi itsestään. Tiedostavasta yksilöstä muodostuu aina opposition käärme vasemmistolaisuuden paratiisiin.
Vasemmistolaisesta yhteisöllisyyskäsityksestä seuraa, että vasemmistolainen kritiikki pyrkii uusintamaan porvarillisen yhteiskunnan tosiasiallista yksilökielteisyyttä. Kaikki yksilökielteisyys on samalla elettävän elämän kieltämistä, mikä tarkoittaa, että vasemmistolaisuus on pohjimmiltaan elämäkielteistä.
Comment by Kalevi — 23.04.2010, 14:55 @ 14:55