Kapteeni Picard kohtaa Vasemmistofoorumin
Vasemmistofoorumi on aloittamassa uuden tutkimusprojektin otsikolla "Punavihreys konkreettiseksi politiikaksi".
Tutkimusryhmä Ulvila-Pasanen-Pasanen määrittelee punavihreän ajattelun ytimeksi tasa-arvon kaikilla elämän alueilla, ympäristön vaalimisen tuleville sukupolville sekä sitoutumisen yhteiskunnan kansanvaltaiseen päätöksentekoon. Tutkimushankkeessa puututaan niihin solmukohtiin, joissa vasemmistolaiset toimijat ovat päätyneet varsin erilaisiin kantoihin ja ratkaisumalleihin. Solmukohtia ovat mm.
Perusturva ja perustulo: perusturvan suhde ansiosidonnaiseen turvaan; kansalaispalkka ja aktiivinen sosiaalityö heikompiosaisten kanssa; kannustaminen työntekoon ja prekaari työ
"Punavihreys konkreettiseksi politiikaksi" -hanke käynnistyy
En aio kirjoittaa mitään "punavihreästä" nolona terminä, "ympäristön vaalimisen" epämääräisyydestä tai lainauksessa kahdesti esiintyvästä "kansasta". Mutta näihin puutun:
"Aktiivinen sosiaalityö heikompiosaisten kanssa."
Me kun luulimme, että vasemmiston piti keskittyä tekemään politiikkaa, joka pystyy haastamaan oikeiston, ei pelkää konflikteja eikä tarkastele "heikompiosaisia" sosiaalityön näkökulmasta.
"Kannustaminen työntekoon."
Me kun luulimme, että perustulon yksi tarkoitus on parantaa lakkomahdollisuutta ja mahdollistaa työstä kieltäytyminen eikä "kannustaa työntekoon".
Miksi edes yrittää vaikuttaa vasemmistoon, kun tulokset ovat tällaisia…
No, ainakin vaatimus jonkinlaisesta perustulosta on hitaasti menossa läpi.
***
Kun olin julkaisemassa tätä postausta, huomioni kiinnitettiin tutkimusohjelman yllättävään loppukohtaan:
Tutkimuksen lähtökohtana on, että yhteiskunnalliset liikkeet ovat myönteisen muutoksen keskeinen voima. Historiallisesti muutosliikkeet ovat saavuttaneet parhaita, merkittäviä ja pitkäkestoisia muutoksia silloin, kun niiden tavoitteet ovat perustuneet innostaviin korkeisiin ihanteisiin ja samalla koskettaneet huomattavien ihmisryhmien konkreettista etua. 1800-luvun puolivälin jälkeen voimistuneet työväenliike ja naisliike ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Tämä on oikea suunta. Hyviä esimerkkejä yhteiskunnallisista liikkeistä löytyy tosin ihan 2000-luvulta. Parhaillaan Euroopassa käydään kamppailua esimerkiksi siirtolaisten asemasta, asumisesta (talonvaltaukset), toimeentulosta (perustulo) sekä koulutuksesta (yliopistokapina). Näitä liikkeitä vasemmiston tulisi tutkia, näitä konflikteja vasemmiston pitäisi kärjistää ja käyttää hyväkseen - ja samalla lopettaa horina työhön kannustamisesta.
Niillä jotka todella tekevät jotain on aloite. Niin vasemmistofoorumi kuin “liikkeet” luovat vain omia narratiivejaan, eivät käyttöliittymiä ja organisaatiomuotoja jotka kykenevät tuottavaan toimintaan. Vastusti tai ei, samapa tuo.
Tässä se asenne, jolla jotakin voi saada aikaan (uusin doodle kertoo kaiken): http://thepiratebay.org/
Se vain vaatii paljon työtä ja organisointia. Retoriikka ja käsitteellistäminen ei riitä.
Comment by Hemi — 25.08.2009, 17:49 @ 17:49
Jep, totta. Itse postaukseen kommentti: tutkimusohjelman voi tietysti lukea vähän sympaattisemmin, niin että siinä tarkoitus käsitellä sekä-että-kantoja: sekä perustulo että aktiivinen sosiaalityö jne. mutta tämä on samaa loputonta retoriikkaa ja pyörittelyä.
Comment by Klementiini — 25.08.2009, 21:45 @ 21:45
Tai, miksi edes yrittää vaikuttaa vasemmistoon, kun edes vasemmiston avant-guarde intelligentsialla ei tunnu olevan hajuakaan missä oikeasti ollaan menossa?
Puhun nyt materialistisesta historiallisesta dialektiikasta tässä tilanteessa, jossa hyödynnettävän energian kasvu per lärvi tyrehtyi jo 1979, ts. kuluttajien kyky kuluttaa yhä enemmän kulutusfetissejä saavutti energiakattonsa ja ikäänkuin “sattumalta” samalla hetkellä kuluttajien ostovoiman kasvu lakkasi. Ja sitä kautta koko korkoon koron päälle -kapitalistisen kasvutalouden kyky jatkaa kasvuaan. Ja kun kasvutalous ei pysty jatkamaan kasvuaan, se romahtaa. Ja nythän tilanne on 30 vuotta paisutetun velkakuplan puhkeamisen ohella ikäänkuin “sattumalta” se, että öljyhuipun myötä hyödynnettävissä olevan energian kokonaismäärä on lähtenyt laskuun ja populaation yhä kasvaessa per lärvi energiankulutus syöksyy jyrkästi.
Lähibaarin Petterikin tajuaa kepparipöhnässä näin yksinkertaiset asiat, kun jaksaa vähän selittää, ja osaa päätellä että nyt on piru merrassa ja edessä kapitalistisen kasvutalouden systeeminen romahdus. Mutta miksei marxilaiset osaa tai viitti ottaa huomioonsa materialistisia reunaehtoja ja perustaa tilanneanalyysiään ja historiallisen dialektiikan mukaista toimintaa yksinkertaisiin materiaaliseen reunaehtoon, kasvun rajaan joka on ohitettu ja ajat sitten?
Poliittisen paskapuheen kuluttajille on toki vaikeampi myydä kuluttajan kuolema kuin perustulon mahdollistama kuluttamisen ihanuus, mutta onko silti reiluu valehdella?
Todellisuudessa palkkaorjuudesta ja paskaduuneista vapautuminen ei onnistu perustulolla eli rahafetissillä vaan itsekukin viljelemällä ja keräämällä sen mitä luonto suo perustarpeiden tyydyttämiseen.
Poliittisen taistelun eturintaman osalta tehomaatalouden ja markettiruuan kaatuessa energiakriisiin kysymys oikeudesta maahan ja sen hedelmiin ja maareformista ei ole ratkaistu vaan ajankohtaisempi kuin koskaan. Sama vanha tarina, tuttu taistelu jo sivilisaation alkuhämäristä.
Tämä on se varsinainen kysymys asumisesta. Maattomien liikkeiden taistelu ja squatit pakettipelloille, noin niinku aluks. Ympäri maailmaa, jos ei täällä vielä nyt niin kohtapuoliin. Olis kiva jos sosialistit viittis keskittyy perusasioihin kuten mistä pennuille syötävää ja katto pään päälle ja puita talveksi takkaan - sovussa muun luonnon kanssa - ja luopuis teknokraattisista kuluttajaparatiisifantasioistaan.
Sosialismissa kun on ainakin se hyvä puoli että niukkenevan niukkuuden jakaminen onnistuu paljon paremmin kuin kuin kapitalismissa, ja tarjolla on jopa sosialistinen esimerkki äkillisestä energiakriisistä selviämisestä eli Kuuba.
Comment by Santeri Satama — 30.08.2009, 01:08 @ 01:08
Sataman edellisen viestin töykeä sävy kertonee jotain kirjoittajan väsymyksen tilasta, sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteesta ja turhautumisesta, joka puolestaan johtuu suuresta huolesta.
Comment by Santeri Satama — 30.08.2009, 12:31 @ 12:31
No kyllähän työ on hyvinvoinnin perusta, joten siihen kannustaminen ei ole väärin. Toki ideana tulee olla se, että jokaisesta työstä saa riittävän korvauksen, mitä nyt ei tule.
Comment by Hoipertelija — 31.08.2009, 10:07 @ 10:07
Iso osa nykyisin tehtävästä työstä ei millään tavalla lisää hyvinvointia. Jos menen töihin kaupan kassalle, suurin osa myymistäni “hyödykkeistä” on täysin turhaa ylikulutusta. Ruuantuotanto tai metroaseman lattian siivoaminen voisi olla työtä, joka on hyvinvoinnin perusta, paperin valmistaminen tai uusien kännyköiden suunnittelu ei.
Olisi houkuttelevaa olla useimpien “punavihreiden” tavoin sekä luonnosuojelun että paperitehtaiden kannattaja, mutta siihen sisältyy looginen ristiriita. Lähes kaikki suomalaiset kuluttavat liikaa
(tekevät liikaa työtä/saavat liikaa palkkaa). On aikamoista bluffia väittää, että terveydenhuollon tasolla ja paperitehtaiden määrällä voisi olla jokin yhteys. Niillä on yhteys vain niin pitkään kun kaatuneiden teollisuudenalojen tuotteista ei suostuta luopumaan. Tämä tarkoittaisi tietysti keskipalkkojen alenemista.
Minusta olisi hyvä säätää esim. kuuden tunnin maksimityöpäivä ja minipalkan lisäksi “maksimipalkka” tai vain hyvin tiukka veroprogressio.
Comment by pttp — 31.08.2009, 22:41 @ 22:41
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/1990292.html
Comment by Klementiini — 21.09.2009, 14:21 @ 14:21
Tervehdys! Tuo “punavihreys konkreettiseksi politiikaksi” -tutkimusprojekti on saatettu päätökseen, ja lopputuloksena on kirja nimeltä Vihreä uusjako - fossiilikapitalismista vapauteen. Olisi kiva saada siitä arvio Vallankumouksen hedelmiin. Haluaisitteko arvostelukappaleen? t. Jarna Pasanen
Comment by Jarna Pasanen — 12.10.2010, 15:13 @ 15:13