OT4: Konflikti, väkivalta ja laittomuus
Opiskelijatoiminta tuotti viime syksynä ja keväänä muutaman lievän konfliktiin. Liikkeeseen ei liittynyt fyysisen konfliktin uhkaa, mitä nyt kerran joku heitti poliisiautoa lumipallolla, mistä syntyi keskustelua. OT myös enimmäkseen kaihtoi lain rikkomista. Ehkä siksi yliopistolakikin säilyi ehjänä.
Liike on ollut jatkuvasti pienessä konfliktissa yliopiston kanssa: tilojen luvaton käyttö, virallisen politiikan vastustaminen, kiistat tiedotuksesta. Ylioppilaskunnan kanssa väännettiin aluksi kättä ja myöhemmin tehtiin jonkinlaista yhteistyötä; mielenkiintoisesti HYY rekuperoi joitakin OT:n teemoja ja tapoja. Poliittiset puolueet olivat jähmeitä, eivätkä ne jotain Paavo Arhinmäkeä ja muutamaa vihreää kansanedustajaa lukuun ottamatta tarjonneet liikkeelle paljon; kuitenkaan niiden kanssa ei osattu olla konfliktissa kuin välillä retoriikan tasolla.
Ei konfliktuaalisuus ole itseisarvo. Ylioppilaskunta, puolueet, kaupunginvaltuusto jne. voivat suojella liikettä kuin liikettä ja antaa resursseja, ja yliopistonkin kanssa voi neuvotella. Mutta yleisesti konfliktin kärjistäminen oikeaan suuntaan olisi keväällä saattanut pakottaa hallituksen ja eduskunnan ottamaan liikkeen vakavammin.
Lisäksi on valitettava fakta, että mielenosoituksissa ja aktioissa vain konfliktin tai ainakin sen uhan ylläpitäminen tuottaa tarpeeksi vahvoja affekteja lyömään tapahtuma läpi mediassa ja mielissä (sikäli kuin sellaista yritetään). Ketään ei tässä yhteiskunnassa satu kiinnostamaan tavallinen lippumarssi.
OT:n mielenosoituksissa oli hyvin vähän poliiseja, vaikka mielenosoittajia oli helmikuussa ja maaliskuussa 500-1500. Eduskuntatalon kautta kiertänyt kulkue olisi helposti voinut marssia talon eteiseen ja pistää pystyyn vähän räväkämmän performanssin. Päättäjät ja media olisi pitänyt pakottaa ottamaan kantaa ja myöntymään. Liikkeen organisointi ei kuitenkaan ollut laajan (väkivallattoman) tottelemattoman toiminnan mahdollistavalla tasolla.
Maaliskuun mielenosoituksessa tuli ilmi myös OT:n vaikeus toimia kadulla. Helmikuun mielenosoitus onnistui helposti tukkimaan Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksen, mutta maaliskuussa tehty Mannerheimintien blokkaus eduskuntatalon edessä uhkasi hajota käsiin, kun osa toimijoista totteli yhtä poliisia ja osa ei, eikä kukaan lopulta ollut varma mitä tehdä. Opetus: tärkeät tai uhkaavat tilanteet pitäisi etukäteen käydä läpi, suunnitella ja harjoitella tarkemmin. Osittain mutta vain osittain tähän päästiin seuraavassa mielenosoituksessa (vappu), joka tosin jäi muista syistä OT:n kohdalla aikaisempia pienemmäksi.
Vahvimmaksi tunteeksi konfliktikysymyksestä jäi OT:n hyllytetyn toimintaviikkomanifestin lause:
Meidän olisikin hyvä tunnustaa se tosiseikka, että yliopistolain tai johtosääntöuudistuksen valmistelun ongelma ei ole ollut se, että opiskelijoita tai henkilökuntaa ei ole kuultu riittävästi tai että asioista ei ole keskusteltu tarpeeksi niiden valmistelun aikana. Suurin ongelma valmistelun aikana on ollut opiskelijoiden ja henkilökunnan passiivisuus, vastarinnan puute. Myös aiemmat uudistukset on ajettu läpi ilman merkittävää tai tehokasta vastarintaa.
Kun joukko opiskelijoita valtasi toimistotalon huhtikuussa, poliisia ei kiinnostanut. Mediasta tuli lähinnä positiivista hajahuomiota. Muuten ihmiset kehuivat. Tuntuukin, että opiskelijat voisivat tehdä melkein mitä tahansa.
Ehkä sitä pitäisi käyttää hyväksi.
Opiskelijoiden materiaalinen asema on huono, mutta Suomessa opiskelijoilla on kulttuurillisesti jonkinlainen status. Jostain syystä tässä maassa on perinteisesti arvostettu kouluttautumista ja tietämistä. Kahvipöydässä opiskelija saattaa olla sylkykuppi, mutta jollain tasolla opiskelijoita kuitenkin pidetään yhä tietävinä, älykkäinä ja maltillisina.
Jos tietävinä, älykkäinä ja maltillisina pidetyt ihmiset esimerkiksi valtaavat talon, menevät kategoriat vähän sekaisin. On vaikea kehittää nopeaa reaktiota.
Tässä saattaa olla pieni ristiriita jonkun näkökulmasta. Yhtäällä meidän kannattaa purkaa opiskelijan identiteettiä (koska "opiskelijaa ei ole olemassa") ja tehdä yliopistosta työläis- ja luokkatutkimusta. Toisaalla opiskelijaidentiteetti on taktisesti hyödyllinen suoja ja käsite, jonka politisointi on mielenkiintoista.
Opiskelijoiden tilanne ei taatusti parane, elleivät he sitä sitä itse paranna. Opiskelijoiden pitäisikin tehdä mitä tahansa, mitä voi väkivallattomasti tehdä.
Aluksi vaikka vallata lisää taloja ja yllyttää muita tekemään samaa. Kahden viikon sisällä uudet opiskelijat saapuvat kaupunkiin. Moni jää ilman asuntoa ja joutuu yöpymään sukulaistensa sohvilla, kavereiden nurkissa tai kaupungin hätämajoituksessa. Vielä pahempi tilanne on maahan tulevilla vaihto-opiskelijoilla, joilla harvemmin on kaupungissa asuvia tuttuja.
Viime syksynä Viikin metsästä löydettiin muistaakseni ranskalainen opiskelija, joka asui teltassa.
Seuraava OT-postaus on suuri finaali: Neuvoja tulevaisuuteen!
1. Järjestäytyminen, sisäpiirit, avoimuus ja ristiriidat eli koko jutun lyhyt historia
2. Politiikka ja vaikutusmahdollisuudet
4. Konflikti, väkivalta ja laittomuus
5. -6. Neuvoja nuorelle opiskelijatoimijalle
