600 000 m2 tyhjää toimistotilaa - paska asuntotilanne?

 

Vallankumouksen hedelmiä vastaanotti muutaman kuvan yön opiskelijavaltaukselta Vallilasta

Yle | Valtamedia

 

 

Kuulemma talo on kuusikerroksinen ja sisältää monta tuhatta neliötä tilaa, joka on ollut käyttämättömänä vuodesta 2007 asti. "Oma toimitila…" Saunakerrokselle olisi varmasti käyttöä Opiskelijatoiminnan keskuudessa, kun opiskelijakämpissä ei pahemmin saunavuoroja ole (sikäli kuin opiskelijoilla ylipäänsä on kämppiä)

 

Anonyymit opiskelijatoimijat: Miksi valtaamme asuntoja?

Vuokrataso kohoaa jatkuvasti. Opiskelija-asuntoihin on ennätykselliset määrät hakijoita, ja kaupungin vuokra-asuntoihin jonottaa tuhansia ihmisiä. Pääkaupunkiseudulla on yli 3500 asunnotonta. Samaan aikaan Helsingissä on arviolta 600 000 neliötä tyhjää toimistotilaa.

Meitä kiristetään joka suunnalta: fyysisesti meidät pakotetaan pieniin solukoppeihin ja matalapalkkaisiin töihin - tai sitten asunnottomaksi. Henkisesti meiltä vaaditaan koko ajan nopeampia suorituksia, “luovempaa” työskentelyä ja loputonta alistumista. Meiltä kielletään sekä ilmainen julkinen tila että oma koti. Tilanne on sietämätön.

Miksi meidän pitäisi hyväksyä markkinoiden ja moralistien sanelemat ehdot? Tyhjää tilaa kyllä on olemassa, sitä ei vain käytetä asumiseen. Miksi sitä ei oteta käyttöön? Miksi sitä ei vallata käyttöön?

 

 

 

Ennätysmäärä haki Hoasin asuntoja

Opiskelijoiden asuntojonot ennätyspitkät pääkaupunkiseudulla

 

 

On julkaistu kutsu Raivon kesään 2009. Toiset jaksavat jauhaa Rakkauden kesästä.

Me sanomme: raivo ja rakkaus ulos, Raimo sisään. Tästä lähtee Raimon kevät 2009!

 

 

Huhun mukaan kuva esittää Raimoa 60-luvulla

 

Laskualas vappuun alkaa… hetkinen, rullaamme kiitoradalle.

 

 

Eläkeläiset - Kiitoratahumppa

Kiiltää kiiltää Raimon kalju kiiltää
sen Raimo peittää näädästä
tehdyllä karvahatulla
kun se humppaa, sen pää savuaa

 

 

 

Ja Raimo humppaa
ja Raimo tanssaa
karvahatun läpät lepattaa
ja Raimo kamplaa
ja Raimo tamppaa

 

 

 

 

 
Raimon voi spotata täällä vappuna!

 

Tästä lähtien Raimo seikkailee Vallankumouksen hedelmissä joka kuukausi. Tai ainakin joskus

 

Kysymys: mitä tapahtuu Helsingissä vappuna 2009?

Vastaus: muutamilla nettisivuilla (esim. Valtamedia, Takku) on julkaistu kutsu otsikolla "Murrostorstai 2009". Kutsun mukaan Helsingissä järjestetään vappuaattona klo 17.30 alkaen "kolme mielenosoitusta ja luokkakantainen voimannäyte". Mielenosoitukset näyttävät olevan nämä:

1) Reclaim the City: Vapaan Helsingin jälkeläisten ja ilmastoaktivistien kulkue lähtee Narinkkatorilta

2) Toimeentulotukea, ei pankkitukea! Vasemmiston ja siirtolaisten kulkue lähtee Hakaniementorilta

3) Kapitalismi ulos kampukselta! Opiskelijatoiminnan kulkue lähtee Porthanian edestä

Jokaisessa demossa on artisteja ja dj:tä.

 

K: Miksi murrostorstai ja mikä on sen yhteys vappuun?

V: Kutsun mukaan nimi viittaa lamavuoden 1993 torstaihin 4.11, jolloin 20 000 työtöntä osoitti eduskuntatalon edessä mieltään toimeentulon puolesta. Vappu on perinteisesti ollut työväen juhla. 2000-luvulla Suomessa on vappuisin juhlinut uusi työväki EuroMayDay-nimen alla. Nyt näyttää siltä, että EMD on kuopattu. Tilalla on kolme mielenosoitusta, joiden on ilmeisesti tarkoitus liittyä lopuksi yhteen. Yhden jättimielenosoituksen korvaa mielenilmausten taktinen moninaisuus, mitä se sitten tarkoittaakaan.

 

K: Murrostorstai-manifesti vaikuttaa joidenkin mielestä taktikoivalta ja populistiselta. Kai joku on jo ehtinyt lytätä sen totaalisesti?

V: Kyllä. Ilkeää tekstiä aiheesta on syljetty esimerkiksi tässä blogissa. Ottamatta kantaa manifestin tai kritiikin sisältöön, ei ole varmaa, onko kyseinen kritiikki suunnattu enemmän itse murrostorstaita vaiko uudistunutta verkkolehti Megafonia vastaan.

 

K: Mistä löytää jotain fiilistelevää spekulaatiota näiden mielenosoitusten eroista ja yhtäläisyyksistä?

V: Tästä! Arvostellaanpa demokutsut.

Ensiksi Narinkkatorin Reclaim the City. Hmm… aika runollista, etten sanoisi. Onko joku päästänyt anarkistin koneen äärelle? Siihen viittaisi ensimmäisen lauseen pilkutus. Teksti on joka tapauksessa kirjoitettu ikkunan ääressä, niin monta kertaa siinä "avataan ikkuna", "otetaan askeleita" ja astutaan "mahdollisuuksien ikkunasta". Viittaako tämä Leibnizin ikkunattomiin monadeihin? Vai onko kyseessä alluusio iskulauseeseen "NEVER FORGET: A WINDOW OF OPPORTUNITY SOMETIMES INVOLVES A ROCK"? Mahdollisuuden ikkuna, definition: A short period of time during which an opportunity must be acted on or missed. Aivan… Spot on! Bonuksia molaarisista viittauksista "viherpestyyn fasismiin". Diippiä shittiä! Miinuksia tulee tekstin läskistä yleissävystä. Loppuhehkutus kuitenkin lämmittää:

 

Vallataan jokainen laman tyhjentämä tehdas ja aletaan tuottaa siinä jotain mitä me haluamme. Vallataan jokainen toimistotalo asunnoiksi työttömäksi jääville. Tartutaan tilaisuuteen ja luodaan kapitalismia omilla alueillamme uhkaava paikallinen liike. Liike joka kieltäytyy valtion tiukemmasta kontrollista, nousevasta rasismista ja lähtee rakentamaan asuinalueillemme vastavaltaa, joka lähtee vastahyökkäykseen pyrkimyksenämme pitää huoli että kun tämä lama on ohi, sen jälkeen emme ole enää kapitalismin rattaita, vaan omia elämiämme ja asuinalueitamme hallitsevia toimijoita.

 

Okei. Sitten Hakaniemen Toimeentulotukea, ei pankkitukea -demo. Kutsu on lyhyt, selkeä ja asiallinen. Ripaus populismia, joka on täyttä totta: "Ihmiset menettävät kotejaan samaan aikaan kuin pomoille maksetaan härskejä bonuksia meidän muiden elämän pilaamisesta. On aika muuttaa kehityksen suuntaa." Vaaditaan taattua toimeentuloa kaikille, palkankorotuksia, maksutonta joukkoliikennettä ja asumista perusoikeudeksi. Vasemmistonuoriystävällinen kutsu. Lopussa mainio slogan: "Lilius ja muut veivät rahamme, nyt on aika vaatia ne takaisin!"

Lopuksi Opiskelijatoiminnan valopäiden kutsu ("Kapitalismi ulos kampukselta"). Nämä jupithan lähtevät omille teilleen, mutta eivät vaikuta olevan ihan niin sienipäissä kuin RtC-kutsun kirjoittajat. Teksti alkaa opiskelijoiden ja akateemikkojen paskan tilanteen esittelystä, ohittaa yliopiston rakennemuutoksen mukavan lyhyesti, ei syytä kapitalisteja vaan "kapitalismin rakennetta" (selvää strukturalismia) ja käyttää loppukutsun opiskelijoiden yhdistämiseen muihin vähätuloisiin, kontrolloitaviin ja loisittaviin ryhmiin. Epäilyttävän mallikelpoista! Bonuksia ropisee ekologisesta kirjoittamisesta: yksi lause on kierrätetty suoraan Vallankumous-ylkkärin pääkirjoituksesta. Kutsu onnistuu kytkemään opiskelijat ja akateemiset pätkätyöläiset yhteiskunnallisiin kamppailuihin, mutta damn, miksi se ei esitä konkreettisia vaatimuksia?

Mihin jäi kaikista kutsuista PERUSTULO?

 

K: Mihin kolmesta kulkueesta kannattaa mennä?

V: No, Opiskelijatoiminnalla on Misf*tsin dj:t, Tuomas Toivonen sekä Mesak… Toisaalta vasemmistolla on yllätysesiintyjiä. Narinkkatorilta lähtevässä kulkueessa on räppiä. Valitse myrkkysi.

 

K: Mitä muualla Suomessa tapahtuu?

V: Tampereella järjestetään vappujuhla. Muualla luultavasti ryypätään, poltellaan ja naidaan. Kuten anonyymi kommentoi Takussa: taitaa vaan olla niin, että suurimmalle osalle suomalaisista vappu merkitsee alkavan kesän juhlaa ja yhtä ylimääräistä vapaapäivää juopottelua varten.

 

 

Sanoma News painostaa freelancereita

Toimittajien edunvalvontajärjestö Journalistiliitto katsoo Sanoma News -konsernin lehtien painostavan freelancereitaan luovuttamaan kaikki taloudelliset tekijänoikeutensa mediatalolle. Laajenevista tekijänoikeuksista ei liiton mukaan aiota maksaa mitään korvauksia. 

 

Tässä on edelliseen postaukseen liittyvä konkreettinen esimerkki siitä, miten kapitalismissa yritykset loisivat sosiaalisia verkostoja sekä toimivat kiinniottajina. Yhteismaiden aitaajat.

Adressin freelancereiden oikeuksien puolesta voi allekirjoittaa täällä.

Piraattiliitto, Piraattipuolue ja Effi ovat tehneet paljon hienoa työtä immateriaalioikeuksien eteen. Toivonpa silti, että jatkossa tällaisia vedätyksiä vastaan käydään räväkämmin kuin lähettelemällä kansanedustajille Orwell-kirjoja.

 

PS. Kuinka paskaduuneilla selvitään? Keskustelua @ Yle radio 1 (mp3)

Poliittisten kamppailujen analyysin lähtökohta on näinä vuosina usein karkeasti ottaen tämä:

1. Elämme tietokapitalismissa, jossa rikkaus luodaan ihmisten sosiaalisissa verkostoissa tai, niin kuin jotkut kirjoittavat, "aivojen välisessä yhteistyössä". Kuten Ilkka kommentoi: jokainen on kykenevä tietämään, ja kuka tahansa voi tuottaa arvoa milloin tahansa. Rautalangasta väännettynä tämä tarkoittaa sitä, että tieto on luonteeltaan yleistä ja yhteistä - sen lisäksi, että tietoa käsitellään kielen avulla ja että kielen yksityistäminen on mieletön ajatus. Koska tieto on tietokapitalismin tärkein luonnonvara, jokainen meistä osallistuu tiedon ja kielen kautta nykykapitalismin arvonmuodostukseen. (Vrt. semiokapitalismi.)

2. Kapitalismi toimii sosiaalisissa verkostoissa kaapparina ja kiinniottokoneistona. Kapitalistien tavoite on aidata yhteisestä alue ja vaatia pääsymaksu tälle alueelle. Yritykset ovat parasiitteja, jotka loisivat sosiaalista tuotantoa.

3. Siis: me emme ole velkaa yrityksille, vaan yritykset ovat velkaa meille. Koska yritykset loisivat meiltä sosiaalisen ja kognitiivisen raaka-aineensa, ne ovat velkaa meille vähintään perustulon. Perustulo olisi palkka (tuottavasta) elämästämme. Siis biotuloa…

 

Olen edelleen sitä mieltä, että analyysin lähtökohta on oikea (joskin liian rajoittunut, liian yksinkertainen, liian ihmiskeskeinen jne. jne.). Mutta analysoimisen jälkeen koko asetelma muuttuu ongelmalliseksi.

Suurin ongelma on kysymys politiikasta. Millaista politiikkaa tällaisen analyysin päälle voi rakentaa?

Tietenkin me vaadimme perustuloa. Tietenkin perustulon puolesta on hyviä argumentteja, ja tietenkin vaatimuksella on vankka teoreettinen pohja. Mutta miten esittää tämä vaatimus? Miten esittää se politiikassa "uskottavasti"?

 

 

 

On kaksi tapaa tehdä se.

Ensimmäinen tapa on argumentoida yllämainitun kolmen kohdan perusteella, että meille kuuluu perustulo, koska me olemme ansainneet sen. Me siis pyydämme perustuloa, koska se on meille oikeus ja kohtuus.

Militantista retoriikasta huolimatta tämä rakenne on ollut monien autonomienkin tekstien taustalla.

Toinen tapa on yksinkertaisesti pakottaa kapitalistit maksamaan perustulo. Argumentit tulevat siinä sivussa, jos tulevat.

Ensimmäistä tapaa on yritetty. Se ei ole toiminut. Toista tapaa ei ole yritetty, joskin jo kuopattu EuroMayDay-prosessi oli askel siihen suuntaan.

Jälkimmäinen tapa toimii. Tämänhän me tiedämme luokkataistelun historiasta. Esimerkiksi hyvinvointivaltio saatiin pakottamalla ja taistelemalla. Kapitalismin voittajat eivät anna mitään universaalia hyväntahtoisesti, vaan heidät täytyy painostaa siihen.

 

Ensimmäisen tavan perusongelma on sen esittämien vaatimusten heikkous. Porvarien ei tarvitse lotkautella korviaan moisille puheille muuten kuin pääkirjoituksissa kerran vuodessa.

Toisen tavan ongelmat ovat kolmenlaiset. Ensiksi sitä tuntuu olevan hyvin vaikea organisoida tässä tilanteessa. Toiseksi on epäselvää, mitä pakottaminen pitää sisällään: ei varmasti mitään aseelliseen väkivaltaan viittaavaa, mutta varmasti enemmän kuin tekstien kirjoittamista. Kolmanneksi niitä, jotka eniten vaativat pakottamista ja luokkataistelua, ei useinkaan näe toteuttamassa vaatimuksiaan muuten kuin tekstin tasolla.

Silti toinen tapa on ainoa varma tie perustuloon.

 

No, ainakin tiedämme nyt oikean poliittisen ongelman.

Se on tämä: miten pakottaa porvarit maksamaan perustulo?

Taloussanomien paras toimittaja on Markku Saksa. Tarkistakaa vaikka tyypin uusin kirjoitus:

 

Vain 1920-luvulla rosvoparonien aikana rikkaiden ja köyhien ero tulonjaossa on ollut yhtä suuri Yhdysvalloissa kuin nyt. Ja kun verrataan maailman maita toisiinsa, vain Meksikossa ja Venäjällä talouden tulosten jakaminen on ollut viime vuosina yhtä epätasa-arvoista kuin Yhdysvalloissa.

Kummasta lähteestä nämä väitteet mahtavat olla peräisin, G20-kokousta Lontoossa vastustaneiden nuorten lentolehtisistä vaan kapitalismia lähes 170 vuotta puolustaneesta The Economist -lehdestä?

Oikea vastaus on The Economistin numero 11. huhtikuuta 2009!

Suomalaiset talousänkyrät lukevat mielellään sellaista tekstiä, jossa todetaan, että vaikka rahoitusteollisuudella on ollut pikku vaikeuksia, amerikkalainen kapitalismi voi edelleen hienosti ja on esimerkkinä Suomelle ja muille länsimaille. Änkyröille talouskriisin voittaminen tarkoittaa sitä, että kun vanha meininki palaa, kaikki on taas hyvin.

[…]

Vuosien 1996–2005 aikana tapahtunut "tuottavuusihme" oli tulonsiirtoa rikkaille. Raha, joka siinä liikkui, oli velkarahaa ja sen maksumieheksi joutuivat veronmaksajat.

Lisää huonoa journalismia

 

Välillä tekee hyvää lukea "klassisempaa" "vasemmistolaista" zurnalismia kaiken "tietokapitalismianalyysin" keskellä. Numeroita ja lyhyitä lauseita. Parrakas vanha mies. Nautintoa. Seuraavat Saksan tekstit vaikuttavat myös ajankohtaisilta:

 

Angloamerikkalaisen kapitalismin lyhyt historia

Obamamania menee mönkään?

(vrt. Naomi Klein: A Lexicon of Disappointment)

Minä vasemmistolainen 

Opiskelijatoiminta julkaisi kuukausi sitten pamfletin Tietotyö tekee vapaaksi? Kirjoituksia yliopistokapinasta. Vihkon artikkelit käsittelevät esimerkiksi tietokapitalismin analyysia, uuden työväen asemaa ja viime vuosina käydyn yliopistokeskustelun kritiikkiä. Julkaisutilaisuus pidettiin Porthanian aulan penkeillä ilman kummempia valmisteluita.

Tilaisuudessa yksi pamfletin kirjoittajista puhui siitä, miten vanhan ja ideaalisen yliopistomallin puolustaminen on muodoltaan melko samanlainen reaktio kuin perussuomalaisten vimma puolustaa "kansakuntaa" tai demarien halu puolustaa "hyvinvointivaltiota".

Kummatkin lähtevät reaktiivisesta asenteesta. Kumpikaan ei ole erityisen kiinnostunut keskustelemaan uudistuksista, ja kummatkin vetoavat joko nostalgiaan tai kuviteltuihin ihanteisiin.

Konsensuksen vaatiminen uhkaa molemmissa tapauksissa tukahduttaa yhteisön sisäisiä eroja ja samalla estää nostalgian kohteena olevan mallin kehittämisen.

 

Sivistyksen puolustaminen on myös helposti sivistyneistön etuoikeutetun aseman puolustamista. Sivistysyliopisto on ollut ennen kaikkea nationalistinen ja hierarkkinen laitos, joka on kasvattanut etuoikeutettua eliittiä valtion virkoihin tai sitten elämään porvarillista humanistisen taiteilijan myyttiä.

Professorit haluavat pitää virkansa ja auktoriteettinsa, opiskelijat haluavat demokratiaa, mielekkyyttä ja parempaa opetusta. Marssiiko osa jommasta kummasta ryhmästä samalla vanhan yliopistomallin hierarkioiden puolesta?

Vanhamallisen yliopiston puolustaminen on kytköksissä koko vanhan porvarillisen yhteiskuntamallin puolustamiseen. Haluavatko yliopistotoimijat puolustaa molempia?

 

Toinen keskustelussa esiin noussut teema oli vääriin vastakkainasetteluihin jumiutuminen. Nykykapitalismissa ei ole kyse markkinoiden ja valtion vastakkainasettelusta. Kapitalismi tarvitsee valtiota turvaamaan markkinoiden reunaehdot - myös uusliberalismi. Tämän vuoksi on ongelmallista vaatia paluuta takaisin valtion helmoihin tai ylipäänsä olettaa, että valtio suojelisi yliopistoa markkinoiden ongelmilta.

Jos halutaan analysoida yliopiston ja markkinoiden suhdetta, täytyy ottaa huomioon muun muassa akatemian eri haarojen, yritysten ja valtion laitosten monimutkainen yhteenkietoutuminen. Mutta tämä ei riitä. Instituutioiden muutosten analyysin lisäksi tarvitsemme nykyisen elämänmuodon analyysia.

Epävarma, pätkittäinen ja toisten armon varassa eletty elämä on nimittäin sekä yliopiston muutosta tärkeämpi teema että seurausta samasta talouden ja yhteiskunnan kehityskulusta, joka on tuottanut myös uuden yliopistolain.

 

Oman elämän analyysi - yliopistoineen ja pätkätöineen - mahdollistaa konkreettisten kokemusten ottamisen toiminnan lähtökohdaksi. Loputon ideaaleista (sivistys, vapaus, totuus) puhuminen vie keskustelua helposti vanhoihin vastakkainasetteluihin ja ankkuroi toiminnan valmiiksi tehtyihin malleihin.

Kuinka "konkreettista" on esimerkiksi juuttua kolmikannan puolustamiseen?

 

Mutta haluammeko muiden tekemää demokratiaa? Ikään kuin yliopiston hallintomalli demokratisoituisi tuomalla vielä yksi fraktio taistelemaan toisten kanssa. Maailma on todella nurinniskoin, kun kuulee jopa joidenkin opiskelijoiden aivan vakavissaan puolustavan kolmikantaa demokraattisena mallina.

Jussi Vähämäki Joensuun yleiskokouksessa 19.2

 

Julkaisutilaisuudessa sanottiin, että tällaisen kriitiikin lisäksi tarvitaan "prekaaria derivointia" espanjalaisten hoivatyöläisten kirjan hengessä, eli yliopistolaisten arkisten kokemusten keräämistä, analysointia ja jakamista.

 

Yleensä sivistyspuheen kritiikki on jäänyt tähän. Kritiikin ongelmana on juuri tämä: se on jäänyt vain kritiikiksi. Työläistutkimus-viittauksista huolimatta se ei ole tarjonnut tarpeeksi selkeitä vaihtoehtoja sivistyspuheelle, joka kaikesta pöhöttyneisyydestään ja porvarillisuudestaan huolimatta on vedonnut moniin.

Pamfletin julkaisua seuranneessa keskustelussa ehdotettiin porvarillisen sivistyspuheen tilalle työväen sivistystoimintaa. Kansansivistyksellähän on pitkä perinne, ja työväenliike on aina pyrkinyt kouluttamaan työväenluokkaa. Sivistys on liikkeen sisällä koettu emansipatoriseksi ja demokraattiseksi voimaksi. Satojen vuosien ajan työväki on levittänyt sivistystä opintopiirien, julkisten keskustelujen, vapaiden luentojen, osuuskuntien, sivistysliittojen, pamflettien, kirjojen, radion, tv:n ja internetin kautta.

Työväen sivistys on vaihtoehto porvarilliselle sivistysyliopistopuheelle. Sivistyksen käsite on ensin detournattava tietotyöväen käyttöön. Sitten vain rakentamaan tulevaa autonomista unelmien yliopistoa alhaalta käsin.

 

 

PS. Miten pitkälle olemme päässeet 60-luvun opiskelijakapinasta?

Pentti Saarikoski nimittäin arvosteli sivistysyliopistodiskurssia jo vuonna 1962 kokoelmassa Mitä tapahtuu todella?

 

mitä ne puhuu
vapaudesta
ja demokratiasta
koko ajan jostakin
ja mikä on tarkoitus
ne haluaa pelastaa jotakin
länsimaisen sivistyksen
josta ne ei koskaan ymmärtäneet mitään
ennenkuin jälkeenpäin

 

 

Mitä järkeä siinä ylipäänsä on, että opiskelijat joutuvat tekemään kahta työtä, opintoja ja hanttihommia päästäkseen samaan tulotasoon kuin työttömät ja sosiaalitoimiston asiakkaat, jotka eivät tee mitään.

("Jaska", taloussanomat.fi)

 

… your promotion depends on some other guy not getting promoted or even getting sacked. The competitive principle applied to work means that your success is achieved at the cost of someone else’s failure. Big companies are hotbeds of intrigue and plotting for this reason[, and so is capitalism itself].

You start by doing work experience, you graduate to being bossed around by idiots, you become idiotic and, then, if all works out well, you end up being the idiot who bosses other people around.

‘The carrot of happier tomorrows has smootly replaced the carrot of salvation in the next world. In both cases,the present is always under the heel of oppression,’ writes [Raoul] Vaneigem.

(Hodgkinson, How To Be Free, 2007, s. 39-40.)

 

Jos työttömyys pitäisi rahoittaa työttömyyslainalla ja eläke vanhuuslainalla, niin tässä maassa nousisi aseellinen kapina. Päättäjät jeesustelevat televisiossa että pienimpiä eläkkeitä pitää korottaa, koska niillä ei voi elää. Mutta kuinka paljon on opintotuki? Alle puolet siitä.

Eikä pidä unohtaa sitä, että valtiovallan mielestä nuoren pitäisi uhrata itsensä kansantalouden alttarille heti 18 täytettyään että saadaan eläkkeille maksaja. Ja lapset pitäisi tietysti tehdä heti nuorena, että tämän kansan tulevaisuus on turvattu, mutta opinnot on pakko silti tehdä tavoiteaikataulussa, ja tietysti täytyy olla mahdollisimman innovatiivinen että luo uutta teollisuutta ja maksaa hyvin veroja. Sairastua ei saa, valittaa ei saa, ja nuoruuteen kuuluva itsensä etsiminen on kielletty, koska se kuluttaa kallisarvoisia vuosia työurasta.

 ("Jugular", taloussanomat.fi)

 

 

Seuraavaksi: Työväen sivistys, eli mitä tehdä tietokapitalismipuheelle.

Google-hakuja, joiden kautta tähän blogiin on viime aikoina päädytty:

 

"kuka on klementiini" (no ei ainakaan alemmassa mainittu)

"klementiini viren" (terveiset taas sille poliisille joka tätä seuraa)

"haista sinä tommi läntinen vittu" (youtube)

"haista sinä tommi läntinen paska" (väärin googlattu)

"uncencored sex" (etsi varmaan vanhaa Megafonia)

"pizza al-qaida" (???)

"voisiko olla uusi vallankumous Suomessa" (ehkä ensi kesänä, ehkä ei - mikrovallankumouksia kyllä)

"Mun isä kuoli, mitä vittua sitte?" (Julma-Henriltä tuli jo uusi levy)

"mielenvikainen vartija" (no tämän tajuan)

"kielletty hedelmä" (that’s me)

"mitä ulkomaalaiset ajattelee suomesta" (sitä voi ihmetellä valokuvien perusteella)

"gay gallery" (sweet)

"eversti wennerholm" (liittynee edelliseen)

"kylteri cv" (blogista tulee sellainen vielä)

 

Toistuvuudesta päätellen hakusanat kuvaavat nousevia trendejä.

Hakukoneoptimoinnista kertoo suomeksi esimerkiksi tämä rahastusblogi. Pitäisikö itsekin perustaa tuollainen?

 

 

Kumouksellisia blogeja sprouttaa keväällä kuin Raimon jalkasieniä. Uusia ja vanhoja:

 

Aikapaikka: dunno, uutta, konsepti (?) kiinnostaa, katellaan

 

Anodyne lite: tarttui hiireen jostain filosofiblogista, ihan mukiinmenevää tekstiä ja pari kuvaakin

 

k-punk: älykästä kapitalistista realismia, ei syrji Lacania, ei spekulatiivista realismia eikä varsinkaan työväenluokkaa

 

Puurolautanen: tiukkaa poliittista spot-on zurnalismia, tjeu: Pelko tekee kuuliaiseksi

(useammatkin suomenkieliset blogit voisivat tehdä lue ensin -sivupalkin tai sanaston)

 

Vapaa radikaali: sama kuin Aikapaikalle: lupaavalta näyttää, katellaan

 

Vieraile niissä, lue niitä, tilaa ne, kommentoi niiden postauksia, niin kuin muidenkin blogien. Kommentointi on viime kuukausina ollut blogisfääreissä alhaisen tuntuista blogista riippumatta.