Perustuloon pakottaminen
Poliittisten kamppailujen analyysin lähtökohta on näinä vuosina usein karkeasti ottaen tämä:
1. Elämme tietokapitalismissa, jossa rikkaus luodaan ihmisten sosiaalisissa verkostoissa tai, niin kuin jotkut kirjoittavat, "aivojen välisessä yhteistyössä". Kuten Ilkka kommentoi: jokainen on kykenevä tietämään, ja kuka tahansa voi tuottaa arvoa milloin tahansa. Rautalangasta väännettynä tämä tarkoittaa sitä, että tieto on luonteeltaan yleistä ja yhteistä - sen lisäksi, että tietoa käsitellään kielen avulla ja että kielen yksityistäminen on mieletön ajatus. Koska tieto on tietokapitalismin tärkein luonnonvara, jokainen meistä osallistuu tiedon ja kielen kautta nykykapitalismin arvonmuodostukseen. (Vrt. semiokapitalismi.)
2. Kapitalismi toimii sosiaalisissa verkostoissa kaapparina ja kiinniottokoneistona. Kapitalistien tavoite on aidata yhteisestä alue ja vaatia pääsymaksu tälle alueelle. Yritykset ovat parasiitteja, jotka loisivat sosiaalista tuotantoa.
3. Siis: me emme ole velkaa yrityksille, vaan yritykset ovat velkaa meille. Koska yritykset loisivat meiltä sosiaalisen ja kognitiivisen raaka-aineensa, ne ovat velkaa meille vähintään perustulon. Perustulo olisi palkka (tuottavasta) elämästämme. Siis biotuloa…
Olen edelleen sitä mieltä, että analyysin lähtökohta on oikea (joskin liian rajoittunut, liian yksinkertainen, liian ihmiskeskeinen jne. jne.). Mutta analysoimisen jälkeen koko asetelma muuttuu ongelmalliseksi.
Suurin ongelma on kysymys politiikasta. Millaista politiikkaa tällaisen analyysin päälle voi rakentaa?
Tietenkin me vaadimme perustuloa. Tietenkin perustulon puolesta on hyviä argumentteja, ja tietenkin vaatimuksella on vankka teoreettinen pohja. Mutta miten esittää tämä vaatimus? Miten esittää se politiikassa "uskottavasti"?
On kaksi tapaa tehdä se.
Ensimmäinen tapa on argumentoida yllämainitun kolmen kohdan perusteella, että meille kuuluu perustulo, koska me olemme ansainneet sen. Me siis pyydämme perustuloa, koska se on meille oikeus ja kohtuus.
Militantista retoriikasta huolimatta tämä rakenne on ollut monien autonomienkin tekstien taustalla.
Toinen tapa on yksinkertaisesti pakottaa kapitalistit maksamaan perustulo. Argumentit tulevat siinä sivussa, jos tulevat.
Ensimmäistä tapaa on yritetty. Se ei ole toiminut. Toista tapaa ei ole yritetty, joskin jo kuopattu EuroMayDay-prosessi oli askel siihen suuntaan.
Jälkimmäinen tapa toimii. Tämänhän me tiedämme luokkataistelun historiasta. Esimerkiksi hyvinvointivaltio saatiin pakottamalla ja taistelemalla. Kapitalismin voittajat eivät anna mitään universaalia hyväntahtoisesti, vaan heidät täytyy painostaa siihen.
Ensimmäisen tavan perusongelma on sen esittämien vaatimusten heikkous. Porvarien ei tarvitse lotkautella korviaan moisille puheille muuten kuin pääkirjoituksissa kerran vuodessa.
Toisen tavan ongelmat ovat kolmenlaiset. Ensiksi sitä tuntuu olevan hyvin vaikea organisoida tässä tilanteessa. Toiseksi on epäselvää, mitä pakottaminen pitää sisällään: ei varmasti mitään aseelliseen väkivaltaan viittaavaa, mutta varmasti enemmän kuin tekstien kirjoittamista. Kolmanneksi niitä, jotka eniten vaativat pakottamista ja luokkataistelua, ei useinkaan näe toteuttamassa vaatimuksiaan muuten kuin tekstin tasolla.
Silti toinen tapa on ainoa varma tie perustuloon.
No, ainakin tiedämme nyt oikean poliittisen ongelman.
Se on tämä: miten pakottaa porvarit maksamaan perustulo?
Mun mielestä toi on ollut selvästi ongelma ja ainoa relevantti kysymys sen jälkeen kun perustulo nostettiin autonomivasemmiston kärkivaatimuksesi 2006.
Silloin hajotettiin EK:n ikkunat ja selvästi uhkailtiin levottomuuksilla “perustulo tai muuten”.
Se ei vielä riittänyt, prekariaatin lakon organisoimisen maagista kaavaa ei kai kukaan ole vielä keksinyt..
Comment by Ak — 21.04.2009, 09:31 @ 09:31
Täsmälleen. Sitä ei ole vain muotoiltu kovin selkeästi.
Comment by Klementiini — 21.04.2009, 13:30 @ 13:30
Tämä blogihan päivittyy kovalla tahdilla.
Hyvä teksti! Vastakkainasettelun ja konfliktin pohjalta sosiaaliturvakin on syntynyt. Nyt meteliä täytyy pitää perustulosta, jotta poliittista painetta syntyy.
Comment by Veera — 21.04.2009, 14:07 @ 14:07
Ei siinä mitään, perustulo on oikeutettu vaatimus, MUTTA emme elä läheskään totaalisessa “tietokapitalismissa”, vaan suuri osa tuotannosta ja kapitalistien lisäarvosta tulee edelleen “perinteisestä” normiduunista: rakentamisesta, erilaisesta teollisuudesta jne. Etenkin globaalisti.
Eli vaikeuksia tulee, jos perustulon perusteet tulevat pääpainoisesti tietokapitalismista..
Comment by julle — 21.04.2009, 16:26 @ 16:26
Veera: jotenkin vapun tullen iskee yleensä hysteerinen kirjoitusvimma. Useat “oikean työn” deadlinet myös auttaa: niitä vältellessä postauksia syntyy kuin itsestään…
julle: toki olet oikeassa eikä pelkkä tietokapitalismipuhe loputtomiin riitä. Mutta ei tietokapitalismi tarkoita, että teollisuus katoisi, ihan niin kuin teollisuuden ilmaantuminen ei tarkoittanut, että maatalous olisi kadonnut.
Kerratakseni: jopa EU puhuu nykyään siitä, miten “tieto on Euroopan tärkein luonnovara”, ja Kari Raivio kirjoitti Suomen kuvalehdessä 6.3.2009: “Tiedosta on luonnonvarojen ja pääomien asemesta tullut tärkein tuotannontekijä.”
Comment by Klementiini — 21.04.2009, 16:34 @ 16:34
tottahan toki, MUTTA jos puhutaan perustuloon pakottamisesta, niin siihen ei pelkkien “tietotyöläisten” voimat riitä, vaan jeesiä tarvitaan myös raksojen reiskoilta ja saarioisen leipovilta liisoilta. (tai toisin päin, jos esimerkit olivat turhan sukupuoliroolittuneita
) olisi ihan mielenkiintoista saada jotakin tilastoa siitä, mikä osuus työväestä rehkii “tietotyötä”, vaikka eihän niillä prosenteilla niin väliä; tehtiinhän venäjälläkin prolekumous, vaikka maa oli vielä maatalousvaltainen, vai kuinka??
ja nuo eu:n ja vaikka opm:n puheet tiedosta “tärkeimpänä luonnonvarana” ovat tietysti jotakin, mitä euroopan “kansallisessa” strategiassa tavoitellaan: utopiaa. ja luultavasti homma kusee näihin uudistuksiin, jotka romuttavat euroopan älyllisen uusintamiskyvyn
.
Comment by julle — 22.04.2009, 20:42 @ 20:42
julle: samaa mieltä liittoutumisen tarpeesta
Usein “tietotyöhön” liitetään (ainakin tässä marxilaisessa yhteydessä) myös tunnetyö: hoivaaminen, asiakaspalvelu, myyntikikkailu… Palvelualoilla Suomessa toimii 65 % työvoimasta. Palvelutyö taitaa olla myös kaikkein vaikeinta ulkoistaa: lasten opetusta ei oikein voi hoitaa Kiinasta käsin. Tässä mielessä palvelualat ovat aika avainasemassa kaiken pakottamisen kannalta.
Comment by Klementiini — 23.04.2009, 15:49 @ 15:49
Hyvää keskustelua.
On aika mieltä kiinnittävää ajatella juuri tuota agraari–>teollisuus-kapitalismin muutosta ja verrata tähän meneillään olevaan muutokseen.
Me tiedetään kuka tekee puhelimen, mutta ei tiedetä kuka käyttää sitä. Siinä typerästi karrikoiden se, mitä tietoKYKYkapitalismi on.
Vastaus on: kuka -, missä -, milloin tahansa. Ne kaikki inhimilliset alueet, joilla ei tehnyt rahan näkökulmasta mitään teollisessa yhteiskunnassa, tulevat olemaan se tärkein rahan kasautumisen tapa. Kaikki se mitä tapahtui kellokortin leimaamisen jälkeen 16.00.
Mun ymmärryksen mukaan Risto E. J. Penttilä totesi tuon saman kapitalismi-illassa YLEllä pari päivää sitten. Huolestuttavaa, jos siellä puolella tiskiä tuo asia tajutaan ennen tätä puolta..
Comment by Ilkka — 23.04.2009, 19:21 @ 19:21
“Toista tapaa ei ole yritetty, joskin jo kuopattu EuroMayDay-prosessi oli askel siihen suuntaan.”
EuroMayDay tuntuu ainakin maailmalla olevan vielä täysissä voimissaan http://www.euromayday.org/
Onhan tämä Murrostorstai-aloite myös vähän euromayday-henkinen, vaikka sillä nimellä sitä ei nyt haluttukaan järjestää. Mun mielestä olisi hienoa, jos euromayday palaisi suomessakin juurilleen ja ilmoittaisi vaativansa perustuloa eikä jatkaisi etääntymistä alkuperäisestä ideasta. Muutenkin erilaiset kampanjat tuntuvat olevan nykyään vähän turhan lyhytikäisiä, esim. Vapaa Helsinki on ollut viime aikoina vähän kadoksissa, vaikka se perustettiin vasta noin vuosi sitten.
Comment by pttp — 26.04.2009, 11:22 @ 11:22
Täytyy aloittaa klassisesti: en ole asiantuntija, mutta…
En ole asiantuntija, mutta onko EMD todella vielä voimissaan? Ymmärtääkseni se järjestetään vain harvassa kaupungissa tänä vuonna. Mitä uutta prosessi on muuten pystynyt luomaan kesän 2008 jälkeen?
Perustulo-vaatimuksesta olisin samaa mieltä. Sitä kannattaa pitää esillä tapahtumasta riippumatta.
Murrostorstai täyttää selkeäsi EMD:n jättämän aukon Helsingissä. Silti, tapahtumien retoriikka on erilainen. Murrostorstain kohdalla ei ole puhuttu suoraan prekarisaatiosta, ja toisaalta EMD-mainoksissa ei yleensä puhuttu suoraan luokkataistelusta.
Ehkä osa muutoksista ja etäännyttämisistä johtuu ihan jengin väsymisestä samaan EMD-kaavaan (iso kulkue, aluksi rauhallista, sitten poliisi ottaa jonkun kiinni ja joku heittää pullolla jne.).
Comment by Klementiini — 26.04.2009, 16:52 @ 16:52
Olennaista juuri onkin, ettei ole pakottavaa voimaa, ja tietenkin ilman tuota pakottavaa voimaa perustulon käsite on itseasiassa pelottava: se antaa oikeistolle mahdollisuuden sanoa “katsokaa nyt, jopa radikaalivasemmisto sanoo, ettei nykysysteemi toimi” ja sitten uudistaa: luoden perustulon, joka ei mitenkään riitä elämiseen, ja näin vähentää ihmisten tosiasiallista rahansaantia. Toisinsanoen radikaalivassarit on taas vaihteeksi hyödyllisiä idiootteja oikeistolle, kuten viimeksi kannattaessaan eu:ta vastavoimana nationalismille…
Toisaalta olen sitä mieltä, että perustulon perustelujen saaminen läpi olisi ensiarvoinen tavoite, sitä useammat ryhmät sanovat “perustulo, ideaalista, mutta tietenkään se ei voi koskaan mennä läpi ainakaan hyvässä muodossa” tarkoittaisi jo sosiaalista vallankumousta. Vaikkapa jos piraattiliike suosittaisi sitä valtaan tultuaan historialliseksi kompromissiksi hybriditalouden arvonmuodostusta inhimillistämään. Tai feministinen liike puhuisi siitä… Mutta myöskin artikulointi ja verkostoituminen on toteutettu toivottoman huonosti, kun sen on pelätty vieraannuttavan kalapuikkopatalijoonaa. Vain puhe semanttisista virroista ja tuotannon “yhteiskunnallisuudesta” ja johon osallistuvat “kaikki” on tuotu esiin paljolti, vaikka se on tolkuton yksinkertaistus.
Comment by Hemi — 27.04.2009, 19:16 @ 19:16
Jos katsotaan millainen arvio on tehty kirjoissa ‘Vasemmisto etsii työtä’ ja ‘Paskaduunista barrikaadille’, niin minusta se on militantista retoriikasta huolimatta pelkkää reformismia.
‘Vasemmistossa’ on monta kertaa julkilausuttu tavoitteeksi perustulon toteuttaminen myös siitä näkökulmasta, että se on myös “järkevä” tapa siirtyä todelliseen tietokykykapitalismiin karistamalla fordistisen yhteiskunnan viimeisetkin rippeet kengänpohjista. Ikäänkuin tällä pyrittäisiin kosiskelemaan kapitalistejakin, samalla kun vasemmistoa kosiskellaan radikaalilla retoriikalla.
En ole nähnyt mitään linjauksia, että miten sitten eteenpäin jos/kun perustulo saadaan. Näin pitäisi ehdottomasti tehdä, että perustulokamppailu voisi johtaa pitemmälle kuin vain perustulon saavuttamiseen, sillä perustulo sinänsä ei ole sen enempää (tai vähempää) kuin tulonsiirto. Lapsilisäkään ei itsessään ole mikään vallankumouksellinen vaatimus, ellei siitä sellaista tehdä, esim. vaatimalla että kapitalisti maksaa mahdollisesta perustulosta 100 %.
Jos prekaariliike haluaa taistella välittömien elinolojensa parantamiseksi, niin se on hyvä. Mutta minua kiinnostaa näissä kuten missä tahansa muissakin vaatimuksissa niiden vallankumouksellinen särmä, potentiaali, joka voisi kantaa kapitalismin tuolle puolen.
Itse en usko että kapitalismin syöminen osa osalta sisältä päin, perustamalla “vapautettuja alueita” kapitalismin sisään tms, on toimiva strategia. Tällaiset alueet voivat olla hyvä tukikohta, mutta kyllä se kapitalistinen järjelmä kumotaan laajalla kertarynnäköllä eikä vähä vähältä valtaamalla, kadunpätkä, tulonsiirto ja autonominen sosiaalikeskus kerrallaan.
Comment by Joonas Laine — 08.07.2009, 11:15 @ 11:15
Joonas:
Joskus tuntuu, että mikä tahansa paitsi sata vuotta vanha vallankumousromantiikka on reformismia. Tuntuu, että aina kun kapitalismin muutoksia yritetään analysoida (vrt. Vasemmisto etsii työtä), niin joku tulee ja syyttää vallankumouksen vesittämisestä.
Henkilökohtaisesti tekisin vallankumousta mieluummin perustulon varassa kuin paskaduuneista kilpaillen.
Entä sitten? Ei kapitalismi ole mikään abstraktisti paha mörkö.
Tekee mieli sanoa: onnea vaan kertarynnäkön järjestämiseen. Sellainenhan on aina nurkan takana tulossa, tänä kesänä, ensi syksynä, kymmenen vuoden päästä, niin kuin anarkistit unelmoivat…
Comment by Klementiini — 08.07.2009, 22:27 @ 22:27
“kyllä se kapitalistinen järjelmä kumotaan laajalla kertarynnäköllä eikä vähä vähältä valtaamalla, kadunpätkä, tulonsiirto ja autonominen sosiaalikeskus kerrallaan.”
Kyllä minusta tuntuu että talon- ja kadunvaltaajat sekä autonomit ovat enemmän saaneet aikaan kuin “kertarynnäkkösosialistit”.
Tai mistäs sen tietää, ehkä sosialistiliiton salaisissa kokouksissa jaellaan jo kivääreitä?
Comment by pttp — 10.07.2009, 23:00 @ 23:00
Minusta ‘Vasemmisto etsii työtä’ on kyllä hyvä kirja, mutta aika epämääräinen. Ei esimerkiksi sisällä lainkaan tilastomateriaalia tai muuta numerotietoa sen väitteen tueksi, että tietotyöläisestä on tullut nykykapitalismin uusi padagidma. Näiltä osin se jää semmoiseksi maalailuksi, joka ei ainakaan minua vakuuttanut, eikä kumonnut esim. sitä epäilystäni, että kyseinen paradigma saattaa päteä lähinnä imperialismin keskusalueilla. Mutta kyllä se hyvä kirja on.
Arvosteluni ei suuntautunut niinkään kirjassa olevaan kapitalismin analyysiin (joka siis on jossain määrin epämääräinen kuvaamallani tavalla), vaan sen poliittisiin johtopäätöksiin, jotka minusta jäävät puolitiehen (mutta ihan hyvä että tulevat niinkin pitkälle). Minusta perustulo voidaan toteuttaa joko:
1) siten että lobataan eduskuntaa, ja nykyisen kaltainen eduskunta päättää sellaisen hyväksyä. Ihan hyvä jos näin käy (riippuen tosin siitä, kuka sen viimekädessä maksaa); tai
2) siten, että se pyritään ajamaan lävitse joukkovoiman paineella. Mutta siinä vaiheessa kun tällainen voima on kasassa, ei ole enää mitään järkeä rajoittua vaatimaan vain perustuloa, aivan samoin kuin yleislakkoa ei tule lopettaa siinä vaiheessa kun sen alkuperäinen tavoite (12mk korotukset tms) on saavutettu.
Kuten sanottua, ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos perustulo realisoituu eduskuntaa lobbaamalla. Mutta kun SAK:n oma kysely paljastaa tämmöistä:
“kansalaispalkkaa koskeva kysymyksenasettelu oli erittäin johdatteleva: “Jos olisin itse töissä, minun olisi vaikea hyväksyä sitä, että naapurini jäisi joka aamu kotiin ja eläisi verovaroista rahoitetulla kansalaispalkalla.”
Tasan 50 prosenttia SAK:laisista vastaajista ilmoitti olevan täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa. Kaikista kyselyyn vastanneista kansalaispalkkaa kannatti 37 prosenttia.”
http://sosialismi.net/blog/2008/11/10/puolet-saklaisista-kannattaa-kansalaispalkkaa/
, niin miksi tyytyä eduskunnan lobbaamiseen? (SAK:ta on tietenkin yhtä turha lobata kuin eduskuntaakin.)
Kapitalismi ei ole abstrakti mörkö, mutta kun ‘Vasemmisto etsii työtä’ ei ollut ensi sijassa mikään käytännönläheinen toimintaohje, vaan syväluotaava analyysi, niin olisi siltä voinut odottaa pitemmälle suuntaavaa tavoitteenasettelua tässäkin suhteessa. Minusta kirjan tavoitteet järkevästä siirtymisestä tietokapitalismiin ym. ovat reformismia, koska teoreettisemmankin käsittelyn yhteydessä tavoitteenasettelu jää tähän.
Minusta sosiaalikeskukset ym. ovat ihan ok, mutta minun arvioni niistä ei löydy lihaksia johonkin maolaistyyliseen pitkän aikavälin kansansotaan tms, jossa vapautettuja alueita vähä vähältä laajennetaan. Valtiovallan osittainen valtaus Venezuelassa ja sen luoma toimintaympäristö esim. tehtaiden työläiskontrolliliike FRETECO:lle (puhumattakaan hankkeista, jotka eivät ole edenneet yhtä pitkälle) kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, joka on jo nyt saanut enemmän aikaan kuin autonomiset sosiaalikeskukset ym. Se vaatii tietty enempi ja vahvempia organisaatioita kuin talonvaltaus (jota sitäkään en väheksy, vaikken näekään siinä kumouksellista potentiaalia, ainoastaan tyhjillään olevien rakennusten oikeutettua ottamista hyötykäyttöön.)
Kiitokset onnesta kertarynnäkön järjestämiseen. Sitäkin tarvitaan, vaikkakaan ei pelkästään. Onnea (ja sitä muuta) tarvitaan Suomessa talonvaltauksiinkin; ainakin Turussa ne on aina häädetty erittäin nopeasti.
Comment by Joonas Laine — 11.07.2009, 11:11 @ 11:11
“Minusta sosiaalikeskukset ym. ovat ihan ok, mutta minun arvioni niistä ei löydy lihaksia johonkin maolaistyyliseen pitkän aikavälin kansansotaan tms, jossa vapautettuja alueita vähä vähältä laajennetaan.”
Minun korvaani maolaistyylinen kansansota särähtää todella pahasti, varsinkin nykyisin kun aseelliset kommunistiryhmät tuntuvat edustavan hyvin pientä väestönosaa siellä, missä niitä vielä on. Maolaistyylinen viittaa minusta myös keskusjohtoiseen, autoritääriseen yms. systeemiin. Tällä taktiikalla on mokattu liian monta kertaa. Ja ketä vastaan tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa hyökättäisiin esim. Suomessa? Poliiseja, “porvareita” vai “väärin ajattelevia ihmisiä”? Yritettäisiinkö kaikki pakottaa samaan “vapaaseen” muottiin?
Minussa herättävät epäilyksiä sosialisteiksi julistautuvat ihmiset joiden mielestä maolaisuus ei ole perseestä. Maolaisuuden nimi kun viittaa ikävästi Toveri puhemies Maoon.
Comment by pttp — 12.07.2009, 00:15 @ 00:15
Ainoa vastaus ongelmiin on koko kapitalistisen valtiokoneiston murskaaminen. Meidän on tutkittava mikä on se vipusin jolla saamme kansanjoukot kansansotaan lahtareita vastaan. Imperialistinen valtiokoneisto on tapettava! Vaalit, EI! Kansansota, KYLLÄ! Kansansota kommunismiin asti!
http://redsun.org/
Comment by Suomen ja Uuden Perun ystävyysseura — 11.08.2009, 19:08 @ 19:08
Pitäisikö siis päästä tilanteeseen, jossa suurin osa kansasta kannattaa kommunismia? Marxisti-Leninistinen retoriikka on aina autoritääristä juuri siksi, että se näkee ainoana vaihtoehtona kaikkien alistumisen samalle aatteelle jonka puolesta sitten taistellaan. Marxismi-Leninismissä on jotain pelottavan uskonnonomaista. Ja mikä sen päämäärä edes on nykyään?
Perinteinen kommunismi on vielä vastenmielisempää kuin uusliberalistinen kapitalismi.
Comment by pttp — 13.08.2009, 18:47 @ 18:47
http://kansansota.net/
Comment by Eläköön maoismi - opintopiiri — 16.10.2009, 22:19 @ 22:19
http://patriootti.com/
Comment by pttp — 17.10.2009, 21:40 @ 21:40
Ilman sentralismia nimeomaan on mokattu niin monta kertaa; sanokaa yksikin esimerkki missä anarkistit ovat ottaneet vallan? -selaista ei ole! Poliiseja, porvareita, :kyllä, niitä vastaan kansansodassa hyökätään, vanhaa porvarivaltiota ja kaikkia sen edustajia vastaan!
Kapitalismi nimenomaan pakottaa ihmisiä samaan muottiin. Jo vapautetuilla punaisilla alueilla aloitetaan kommunistisen ihmisen kasvattaminen. Maoismi on oikea tie!
http://www.kansansota.net
Comment by Vallankumous-Ville — 24.10.2009, 17:52 @ 17:52
No perkele. Onkohan viisasta lähteä keskustelemaan Maolaisen kanssa?
“Ilman sentralismia nimeomaan on mokattu niin monta kertaa; sanokaa yksikin esimerkki missä anarkistit ovat ottaneet vallan? -selaista ei ole! ”
Espanjan sisällissota, Chiapas, Oaxaca ja Argentiinan kansannousu ovat tunnetuimpia esimerkkejä siitä miten on rakennettu ei-keskusjohtoista ja antiautoritääristä yhteiskuntaa.
Onko Maolaisuus sitten menestystarina? Varmasti, jos halutaan valtaa. Kiinan keskusjohto on vieläkin olemassa. Muita saavutuksia? Miljoonien ihmisten kuolema ylhäältä johdetun “sosialismin” takia blaablaablaa.
Jos Maolaisuus Kiinassa oli sotilasvaltaa, ja sinä olet hyökkäämässä maoismilla sotilasvaltaa vastaan, niin mitä helvettiä?
Comment by pttp — 25.10.2009, 23:43 @ 23:43
Tulkaa keskustelemaan maolaisten kanssa…
Espanjan sisällissota, Chiapas, Oaxaca ja Argentiinan kansannousu ovat tunnetuimpia esimerkkejä siitä miten on rakennettu ei-keskusjohtoista ja antiautoritääristä yhteiskuntaa. Joopa joo onpas todella vahvoja esimerkkejä…Espanjan sisällissota hävittiin ja noissa muissakin on säilynyt markkinatalous eli niissä ei ole tapahtunut mitään…
Onko maoismi sitten menestystarina? Kyllä! esim. suuren proletaariseen kulttuurivallankumoukseen satamiljoonaiset kansanjoukot lähtivät täysin spontaanisti ilman puolueen käskyjä… Mutta me maolaiset tiedämme,että nykypäivän Kiina ei ole sosialistinen vaan suuri kansanvankila joka vaatii uutta vallankumousta eli Kansansotaa kommunismiin asti!
Maolaiset ja sympatisoijat älkää antako anarkistien ja muiden porvariston asiamiehien tekstejen vaikuttaa ajatteluunne!
Tähän loppuun lainaamme hieman puheenjohtaja Mao Tsetungia:
“Mitä meihin tulee, mielestäni on paha, jos joku henkilö, poliittinen puolue, armeija tai koulu ei ole vihollisen hyökkäilyjen kohteena, sillä siinä tapauksessa asia olisi epäilemättä niin, että olemme vajonneet vihollisen tasolle. On hyvä, jos me olemme vihollisen hyökkäilyjen kohteena, koska se todistaa, että olemme tehneet selvän rajan vihollisen ja itsemme välille. Vieläkin parempi on, jos vihollinen hyökkäilee meitä vastaan hillittömästi ja maalaa meidät täysin mustiksi ja sanoo meidän olevan vailla ainoatakaan hyvettä, koska se osoittaa, että emme ole ainoastaan tehneet selvää rajaa vihollisen ja itsemme välille, vaan myös saavuttaneet varsin paljon työssämme.”
http://kansansota.net/
Comment by Eläköön maoismi-opintopiiri — 11.12.2009, 15:30 @ 15:30
“Espanjan sisällissota, Chiapas, Oaxaca ja Argentiinan kansannousu ovat tunnetuimpia esimerkkejä siitä miten on rakennettu ei-keskusjohtoista ja antiautoritääristä yhteiskuntaa. Joopa joo onpas todella vahvoja esimerkkejä…Espanjan sisällissota hävittiin ja noissa muissakin on säilynyt markkinatalous eli niissä ei ole tapahtunut mitään…”
Olisitko kenties valmis perustelemaan edes hiukan millä perusteella Chiapasissa on säilynyt markkinatalous? Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla perusteet siihen.
Voisitko myös kertoa minkä tähden maolaiset tuntuvat niin kovin inhoavan kaikkea autonomista ja heistä erillään olevaa yhteiskunnan vastaista toimintaa? Minkä takia Perussa Villa El Salvadorin monia hyödyllisiä autonomisia projekteja täytyi terrorisoida ja kansalaisjärjestöjä painostaa?
Comment by Ajatteleva yksilö — 12.12.2009, 21:15 @ 21:15
“säilynyt markkinatalous eli ei ole tapahtunut mitään”
Mitähän tässä tarkoitetaan markkinataloudella, sitäkö että talous ei ole keskusjohdon hallussa? Ja oletko sitä mieltä että saavutuksista voidaan puhua vasta kun kaikki talous on keskitetty?
Sitä odotellessa..
Comment by pttp — 19.12.2009, 02:37 @ 02:37
Tässä vielä Suuren Leninin kirjoitus vuodelta 1901 Anarkismi ja sosialismi
Lähde: V. I. Lenin: Valitut teokset, 10:ssä osassa.
Teesit:
1.
Anarkismi ei ole olemassaolonsa 35 - 40 vuoden (Bakunin ja Internationaali 1866 -) aikana (ja Stirneristä alkaen paljon pidemmän ajan kuluessa) antanut mitään muuta kuin yleisiä fraaseja riistoa vastaan.
Yli 2000 vuotta ovat nämä fraasit olleet liikkeessä. Puuttuu (a) riiston syiden ymmärtämistä; (b) sosialismiin johtavan yhteiskuntakehityksen ymmärtämistä; (c) luokkataistelun ymmärtämistä sosialismin toteuttamisen luomisvoimana.
2.
Riiston s y i d e n ymmärtäminen. Yksityisomistus tavaratalouden perustana. Tuotantovälineiden yhteiskunnallinen omistus. Nil [ei mitään, nihil] anarkismilla.
Anarkismi on nurinpäin käännettyä porvarillista individualismia. Individualismi koko maailmankatsomuksen perustana.
Pienomistuksen ja maalla harjoitettavan pientalouden puolustaminen.
Keine Majorität. [ei enemmistöä; anarkistit kieltävät vähemmistön alistumisen enemmistölle]
Vallan yhdistävän ja organisoivan voiman kieltäminen.
3.
Ei ymmärretä yhteiskunnan kehitystä - suurtuotannon merkitys - kapitalismin kehittymistä sosialismiksi. (Anarkismi on epätoivon aikaansaannos. Raiteiltaan suistuneen intellektuellin tai kulkurin, mutta ei proletaarin psykologiaa.)
4.
Ei ymmärretä proletariaatin luokkataistelua.
Järjetön politiikan kieltäminen porvarillisessa yhteiskunnassa.
Ei ymmärretä työläisten järjestämisen ja kasvatuksen merkitystä.
Yleispätevinä lääkkeinä yksipuolisia, muusta yhteydestä temmattuja keinoja.
5.
Mitä anarkismi, joka on aikoinaan ollut vallitsevana romaanisissa maissa, on antanut Euroopan uusimmassa historiassa?
- Ei mitään doktriinia, vallankumouksellista oppia, teoriaa.
- Työväenliikkeen pirstoutumisen.
- Täydellisen fiaskon vallankumousliikkeen kokeiluissa (proudhonismi 1871, bakuninilaisuus 1873).
- Työväenluokan alistamisen porvarillisen politiikan kieltämisen varjolla.
1901
V. I. LENIN
Comment by Eläköön maoismi-opintopiiri — 20.12.2009, 21:22 @ 21:22
Dogmaatikoilla( ynnä muilla tynnyrissä elävillä) on huono tapa karata keskustelusta olematta vastaamatta kysymyksiin.
Et edelleenkään vastannut kysymykseen onko Chiapasissa säilynyt markkinatalous vai ei. Sitä paitsi, stalinistisen mallin mukaan tapahtuva keskittäminen on kaukana sosialismista.
Sille on olemassa toinenkin nimi.
Comment by Ajatteleva yksilö — 23.12.2009, 19:07 @ 19:07
Ei ole olemassa mitään stalinistista mallia, on vain sosialistinen malli jossa “jokaiselta kykyjensä mukaan ja jokaiselle työnsä mukaan)toteutuu. Chiapasissa on esiintynyt edistyksellisiä merkkejä, mutta ne eivät oikein jaksa vakuuttaa… Toisin kuin Perun uuden vallan alueet jotka ovat kestäneet Fujimoristien ja Amerikkalaisten hyökkäyksen…
Mutta tervetuloA ELÄKÖÖN MAOISMI-OPINTOPIIRIN TAPAHTUMIIN niistä tiedoitetaan sivulla http://kansansota.net/
Siellä voimme kiistellä kasvotusten kommunistit (tänäpäivänä marxilai-leniniläis-maolaiset) vs. porvariston asiamiehet (anarkistit yms)
Muistakaa juhlia puheenjohtaja Mao Tsetungin syntymäpäivää 26.12.2009
Comment by Eläköön maoismi-opintopiiri — 25.12.2009, 17:11 @ 17:11
Paras tapa juhlistaa Maon synttäreitä on istahtaa Mao-tuoliin ja juoda pari Mao-olutta.
http://stuffedart.com/wp-content/uploads/2008/04/chairman-mao-chair.jpg
http://www.creativeroots.org/wp-content/uploads/2009/09/mao_beer_concept_01.jpg
Illan päätteeksi voisi vielä katsoa jonkun Maon vanhoista elokuvista..
http://farm4.static.flickr.com/3184/2342868113_ccb63f6e6b.jpg
Comment by Suomen ja Maon Ystävyyskomitea — 26.12.2009, 22:50 @ 22:50
Taas täällä keskustelupalstalla on käynyt joku porvariston asiamies sensuroimassa Eläköön maoismi-opintopiirin kannanottoja… No enää me emme tänne kirjoittele jotta emme vaivaisi teitä…
Comment by Eläköön maoismi-opintopiiri — 27.12.2009, 22:33 @ 22:33
“2. Kapitalismi toimii sosiaalisissa verkostoissa kaapparina ja kiinniottokoneistona. Kapitalistien tavoite on aidata yhteisestä alue ja vaatia pääsymaksu tälle alueelle. Yritykset ovat parasiitteja, jotka loisivat sosiaalista tuotantoa.”
Tämä on tärkeä kohta. Lähtökohtanamme on, että tieto, ja moni muukin asia, on alkujaan yhteistä. Onko tämä mitenkään mahdollista artikuloida osaksi julkista keskustelua ja mielipidettä yhteiskunnassa, jossa yksityisomaisuus on niin perustavanlaatuisen pyhä asia? Jos on, niin miten? Ensimmäisenä aiheesta tulee mieleen internetin “kommunistinen luonne”, vapaat ohjelmistot, creative commons ja vastaavat.
“Ensimmäistä tapaa on yritetty. Se ei ole toiminut. Toista tapaa ei ole yritetty, joskin jo kuopattu EuroMayDay-prosessi oli askel siihen suuntaan.”
Tähän haluaisin kommentoida, että Roomaakaan ei rakennettu päivässä. En usko, että vielä on mahdollista analysoida kunnolla eri tapojen toimivuutta. Tämän päivän keskusteluun ja tapahtumiin pitäisi saada jonkinlainen etäisyys.
Politiikassa muutokset tapahtuvat kiusallisen hitaasti. Esimerkiksi suomalaisen sosiaaliturvan historiaa työväenliikkeen taistelun tuloksena on helpointa tarkastella näin jälkiviisaasti kymmeniä vuosia perästäpäin.
Comment by Veera — 25.01.2010, 12:52 @ 12:52