Toistan itseäni toistamassa itseäni
Mitä järkeä siinä ylipäänsä on, että opiskelijat joutuvat tekemään kahta työtä, opintoja ja hanttihommia päästäkseen samaan tulotasoon kuin työttömät ja sosiaalitoimiston asiakkaat, jotka eivät tee mitään.
("Jaska", taloussanomat.fi)
… your promotion depends on some other guy not getting promoted or even getting sacked. The competitive principle applied to work means that your success is achieved at the cost of someone else’s failure. Big companies are hotbeds of intrigue and plotting for this reason[, and so is capitalism itself].
You start by doing work experience, you graduate to being bossed around by idiots, you become idiotic and, then, if all works out well, you end up being the idiot who bosses other people around.
‘The carrot of happier tomorrows has smootly replaced the carrot of salvation in the next world. In both cases,the present is always under the heel of oppression,’ writes [Raoul] Vaneigem.
(Hodgkinson, How To Be Free, 2007, s. 39-40.)
Jos työttömyys pitäisi rahoittaa työttömyyslainalla ja eläke vanhuuslainalla, niin tässä maassa nousisi aseellinen kapina. Päättäjät jeesustelevat televisiossa että pienimpiä eläkkeitä pitää korottaa, koska niillä ei voi elää. Mutta kuinka paljon on opintotuki? Alle puolet siitä.
Eikä pidä unohtaa sitä, että valtiovallan mielestä nuoren pitäisi uhrata itsensä kansantalouden alttarille heti 18 täytettyään että saadaan eläkkeille maksaja. Ja lapset pitäisi tietysti tehdä heti nuorena, että tämän kansan tulevaisuus on turvattu, mutta opinnot on pakko silti tehdä tavoiteaikataulussa, ja tietysti täytyy olla mahdollisimman innovatiivinen että luo uutta teollisuutta ja maksaa hyvin veroja. Sairastua ei saa, valittaa ei saa, ja nuoruuteen kuuluva itsensä etsiminen on kielletty, koska se kuluttaa kallisarvoisia vuosia työurasta.
("Jugular", taloussanomat.fi)
Seuraavaksi: Työväen sivistys, eli mitä tehdä tietokapitalismipuheelle.
Minä nostan lainaa mielelläni. Korot ovat halvat ja elintasoni on kohtuullinen.
Koulutuksen pitäisi olla yksilölle investointi tulevaisuuteen. Opiskeluvuosina yksilö luopuu osasta kulutusta voidakseen kuluttaa tulevaisuudessa enemmän opiskelujensa ansiosta.
Jos opiskelee alaa, joka ei johda tulotason nousuun, tekee opiskelija hukkainvestoinnin.
Jos lainaa ei kannata ottaa, kannattaa miettiä, oliko alanvalintakaan oikea.
Terveisin,
kyyninen kylteri
Comment by Mikko — 15.04.2009, 22:33 @ 22:33
Noudatat selvästi erästä rahastusblogissa mainittua periaatetta: provosoi.
Hyvä juttu! Paitsi jos haluaa tehdä muuta kuin paskatöitä tai kilpailla niistä paremmmista. Kilpailuhan aina edellyttää häviäjät ja hierarkian.
Tietenkään monet alat eivät ole yksilön eivätkä yhteiskunnan kannalta välittömästi hyödyllisiä - hyvä niin.
Sitä paitsi jotkut, kuten minä, saavat nautintonsa muualta kuin talouslogiikasta. Tai sitten kyse on libidinaalisesta taloudesta, mutta se on jo ihan eri juttu…
Comment by Klementiini — 15.04.2009, 23:29 @ 23:29
Jos opiskelu ei ole investointi, kyseessä on kulutus omaksi iloksi.
Teollisuusmaissa yhä suurempi osa koulutuksesta onkin nykyään kulutusta (esim. historia, media-ala, filosofia sun muu hömppä) ja investointiluonteinen koulutuksen (esim. insinööri-, kauppa- ja luonnontieteet) osuus vähenee jatkuvasti.
Miksi verovaroin pitäisi tukea yksityistä kulutusta? Eikö ole ihan oikein, että nautiskeleva nuoriso rahoittaa älylliset puuhastelunsa lainarahalla?
Comment by Mikko — 16.04.2009, 10:27 @ 10:27
Ironian raja on hyvin häilyvä, samoin toimivan provoilun.
Koulutushan ei tietotaloudessa ole suinkaan vain kulutusta. Inhimillinen pääoma, anyone?
Googlaa: “Koulutus ei suinkaan ole yhteiskunnan pyyteetön lahja, vaan läpeensä laskelmoitu keino tuottaa inhimillistä pääomaa taloudellisia kasvutarpeita varten.”
Comment by Klementiini — 16.04.2009, 13:41 @ 13:41
Sellainen koulutus on inhimillistä pääomaa (capital), joka lisää tulevaisuuden kulutusmahdollisuuksia. Googlaa vaikka “theory of human capital”
Koulutus, joka ei edistä arvonluontia (esimerkiksi historia, filosofia ja klassilliset kielet), ei siksi luo inhimillistä pääomaa. Niiden opiskeluhan ei auta työntekijää suoriutumaan tehokkaammin arvoa luovista työtehtävistä.
On siis tehtävä ero pääomaa muodostavan koulutuksen (investointi) ja kulutusta olevan koulutuksen välillä.
Tuo siteeraamasi virkehän voitaisiin tulkita myös innovaatioyliopiston puolestapuhumisena. Koulutukseen sijoitettavat rahat kannattaa sijoittaa sinne, missä ne tuottavat talouskasvun kannalta tarpeellistä inhimmillistä pääomaa. Innovaatioyliopistossa sitä tuotettaisiin…
Megafoni on nykyään kovin raskasta luettavaa. Vähän niinkuin Tiede & Edistys tai Vasemmisto etsii työtä…
Comment by Mikko — 16.04.2009, 14:48 @ 14:48
Kyllä innovaatioyliopisto aina konservatiivisen sivistysyliopiston voittaa!
Inhimillisen pääoman suhteen taidat olla väärässä, ainakin, ellet avaa juttua oppikirjaoletusta enempää. Esimerkiksi humanistiset tieteet ovat nykytaloudessa kokonaissysteemin kannalta olennaisia arvonluomisen kannalta. Vai eikö kauppiksessa opeteta nykyisen semiokapitalismin analyysia?
Vanhan talouden näkökulmasta tietyt alat ovat “tuottamattomia”. Uudessa taloudessa elävänä tiedämme kuitenkin, että tieto on noussut tärkeämmäksi tuotannontekijäksi kuin luonnonvarat ja pääoma (järjestelmän kokonaisnäkökulma; EU ja Kari Raiviokin puhuvat näin) ja toisaalta - nyt tulee yksilön näkökulma - että nykyisessä työelämässä pärjäämiseen tarvitaan tietynlaista etiikkaa, joustavuutta, asennetta, kielitaitoa jne. eli juuri niitä asioita, jotka vanhan talouden näkökulmasta saattavat näyttäytyä tuottamattomina.
Google toi esille pitkälti sen, mitä tarkoitan inhimillisellä pääomalla ja mihin uuden työn ja prekariaattikeskustelun diskurssi osittain perustuu:
Comment by Klementiini — 16.04.2009, 15:11 @ 15:11
Perhana. Kirjoitin liian pitkään, ja blogsome tuhosi tekstin. Nyt siis uusi yritys nopeammin. Tehokkuutta on parannettava
Neoklassisen tulonjaon teorian mukaan palkka määrittyy työn tuottavuuden mukaan. Suomessa näyttää siltä, että humanistin palkkataso on matalampi kuin “kovien alojen” palkkataso. Siksi oletan, että humanististen alojen opiskelu ei nosta työntekijän arvonluomiskykyä samalla tavalla kuin “kovien alojen” opiskelu.
Usein on lisäksi epävarmaa, onko myös palkannousuna saadun tulonlisäyksen opiskeluhetken alkuun diskontanttu nettonykyarvo suurempi kuin vähemmän koulutetun henkilön samaan hetkeen diskontatut tulevaisuuden tulovirrat olisivat.
Viittaamassasi amerikkalaisessa tekstissä muuten korostettiin tulotason nousseen viime vuosikymmeninä juuri kovilla aloilla (laskentatoimi, insinööri- ja oikeustieteet). Tämä viittaisi näiden alojen suurempaan merkitykseen inhimillisenä pääomana.
Peter Drucker puolestaan kirjoitti eräässä kirjassaan, että USA:n taloudellisen menestyksen takana olisivat nimenomaan alemmat yliopistotutkinnot. BA riittää tuomaan saman tehokkuudenlisäyksen, kuin mitä MA tuo.
Monissa maissa koulutuksella on myös ns. signaloiva merkitys. Korkeakoulututkinto osoittaa työnantajalle, että henkilö kykenee työskentelemään ahkerasti, ajattelemaan täsmällisesti ja loogisesti.
Suomessa tämä merkitys tuntuu varsin vähäiseltä; klassisen kreikan aoristin tai keskiajan aatehistorian tuntemusta eivät tietokapitalismin aikakauden työnantajat tunnu arvostavan hyttysenpaskan vertaa.
Humanistisella tiedolla ei myöskään ole arvoa myyntitavarana, minkä voi hyvin havaita kirjoittamalla vaikkapa historiaa käsitteleviä julkaisuja.
Comment by Mikko — 16.04.2009, 16:09 @ 16:09
Tietokapitalismi ei tarkoita sitä että tavaratuotannon rahatalous muuttuu tietoa tuottavaksi rahataloudeksi..
Jokainen on kykenevä tietämään. Ei ole tarpeellista kouluttautua juuri määrätylle alalle ollakseen tuottava, tietävä, kykenevä. Tietysti vanhan mallinen kapitalismi tulee toimimaan vielä pitkään ja sinne tarvitaan uraohjuksia ja putoajia. Koneet syrjäyttää ihmisruumiin materiaalin tuotannossa, mutta meidän pitää silti pyörittää tätä jumalan kaltaista konetta. Eiköhän me kaikki olla niitä putoajia, mutta pudotaankin kunnolla.
Missä tahansa, kuka tahansa, milloin tahansa…sytyttääkö?
Comment by Ilkka — 16.04.2009, 16:24 @ 16:24
Ilkka: Jokainen on kykenevä tietämään, mutta kaikella tiedolla ei ole arvoa eikä merkitystä nykymaailmassa.
Oman kokemukseni mukaan kaikesta koulutuksesta ei ole myöskään apua työllistymisen kannalta.
“Hömppäaloja” opiskeleva työllistyy siis ainevalinnastaan huolimatta. Ei opintojensa ansiosta. Olen edelleen sitä mieltä, että “pehmeät alat” ovat yksilön kannalta kulutusta, ei investointi tulevaisuuteen. Yhtä lailla ne ovat yhteiskunnan kannalta huonommin tuottavia investointeja kuin paremmin työkykyä parantavat alat.
Ja siksi on mielestäni hyvä, että opintotuella kannustetaan ihmisiä tekemään sekä itsensä että yhteiskunnan edun mukaisia valintoja. Opintotuen tarkoitushan on lisätä opiskelua enemmän kuin mitä yksilöt muuten opiskelisivat: koulutus tiettyyn rajaan saakka lisää yhteiskunnan kokonaishyvinvointia enemmän kuin yksilön hyvinvointia (ns. positiivinen ulkoisvaikutus). Mutta mikä tahansa koulutus ei lisää hyvinvointia (jota siis mitataan BKT:lla)…
Mitä tulee tietokapitalismin (ja semiokapitalismin) käsitteeseen, olen jo aikaa sitten pudonnut Tiede&Edistyksen ja Megafonin käsitemaailmojen (puheavaruuksien, diskurssien, mitä näitä olikaan?!) suhteen kärryiltä.
Comment by Mikko — 16.04.2009, 16:41 @ 16:41
Ilkka: tuo on hyvä muistutus, että jokainen kykenee tietämään eikä ole tarpeellista kouluttautua jonkin tietyn alan osaajaksi. Nyt vallitsee parodinen työn loppu, tosiaan: trukkikuskit ja mäkihyppääjät laulavat, filosofit konsultoivat, siivoavat tai ryhtyvät merikapteeneiksi, missejä ja urheilijoita äänestetään eduskuntaan, kolaa juomalla voi tulla youtubejulkkikseksi ja saada pr-töitä, taloustieteilijä siellä ja täällä alkaa aktivistiksi…
Hain humanististen alojen korostamisella sitä, ettei koskaan voi olla varma siitä, mikä tuottaa seuraavaksi. Katsokaahan vaikka nykyisten mainostoimistojen estetiikkaa: ovat selkeästi lukeneet siellä Derridaa, yhtä nykyhumanistien ikuista kiinnostuksen kohdetta.
Comment by Klementiini — 17.04.2009, 15:02 @ 15:02