Älkää syyttäkö ihmisiä, vika on politiikassa
Eduskuntavaaleissa 2007 kolmannes äänioikeutetuista suomalaisista jätti äänestämättä. Viime vuoden eurovaaleissa jopa 59,7 % ei äänestänyt. Puoluepolitiikka ei kiinnosta väkeä. Valtio on yrittänyt rukoilla äänestäjiä epätoivoisilla porkkanoilla. Nuorille on postitettuja "nuorekkaita" äänestysflaikkuja. Nyt vuoden 2011 eduskuntavaalit on päätetty siirtää huhtikuulle, jotta olisi "paremmat äänestyssäät".
Mutta vika ei ole säässä tai ihmisissä vaan itse politiikassa.
Politiikasta on tullut ihan vitun tylsää.
Mitä jos politiikasta tulisi mielenkiintoista?
Jotta niin kävisi, täytyisi tajuta, että politiikka on muutakin kuin puolue- tai bisnespolitiikkaa.
Jotkut ovat Suomessa tajunneet sen jo 1980-luvulla. Kasarin ja tämän päivän välissä on pieni suuri kertomus.
Mistä nyt ottaa työkaluja porvareiden lyömiseen ja autonomian rakentamiseen? Miten taivuttaa halumme tuhoamaan meitä kontrolloivat lonkerot? Miten nauttia elämästä?
Yksi vanha mutta täällä kovin vähän käytetty ehdotus työkalupakiksi: CrimethInc.
En nyt tarkoita, että luopuisimme deodorantin käytöstä, vaan että oppisimme Crimethincin paremmista jutuista jotain.
Niin kuin esimerkiksi: politiikkaa voi tehdä suoraan, politiikkaa voi tehdä ilman lässytystä, politiikkaa voi tehdä niin että siitä nauttii.
Opiskelijatoiminnan "radikaali demokratia" -lukupiirissä luettiin "Your Politics Are Boring As Fuck" -tekstin lisäksi
Miksi rakastan varastaa suurten ketjujen myymälöistä
Join the Resistance: Fall in Love
Crimethinc on löyhä, soluista koostuva "entisten työläisten kollektiivi", joka nousi 1990-luvun puolivälissä pohjoisamerikkalaisista punk-piireistä ja alakulttuurizineistä. Se koostuu palkkatyötä pakenevista taviksista, joilla on antiautoritaarinen ja antikapitalistinen ote elämään ja politiikkaan.
Kyseessä ei ole mikään järjestö tai yhtenäinen liike, vaan enemmän brändi tai anonyymi tägi, jonka kuka tahansa voi omaksua ja lätkäistä omaan juttuunsa. Vähän niin kuin eläinten vapautusrintama EVR: kuka tahansa voi tehdä aktioita ja iskuja sen nimissä (muutama EVR:n tuhopoltto onkin USA:ssa yhdistetty Crimethinciin). Muita Crimethincin logon alla tehtyjä juttuja ovat monet globalisaatiokriittiset protestit, Unabomberin presidentinvaalikampanja, republikaanien nettisivujen hakkeroiminen, talonvaltaukset, erilaiset korttelitason pienorganisaatiot ja vuosittaiset Crimethinc-konferenssit, joissa järjestetään keskustelujen ja kadunvaltausten lisäksi vaikkapa tiirikointityöpajoja. Nämä tapaamiset on herättäneet FBI:nkin huomion: ainakin kolmena vuotena FBI on soluttautunut konferenssiin urkkimaan todistusaineistoa oikeudenkäyntejä varten.
Crimethincin anarkismi ei suinkaan ole mitään vakavanaamaista (ja se on muutenkin kaukana niistä suomalaisista anarkismin temppelin vartijoista, jotka ovat jääneet ysärille). Tämä tulee esiin jo kollektiivin nimessä: CrimethInc, "rikollinen ajattelu" tai "ajatusrikos" tai "rikostehdas". Vastaavia leikkejä ja itseparodioita on kollektiivin julkaisut täynnä. Tämä on keskeinen juttu Crimethincissä: politiikan tekemisen on oltava nautinnollista myös tekijöilleen ja seurattava tekijöidensä haluja. Siksi Crimethinciä usein halveksutaankin vasemmistopiireissä: heidät leimataan "lifestyle-anarkisteiksi" tai "narsistisiksi ja individualistisiksi hedonisteiksi". Marxilaiset eivät tietysti edes vaivaudu lukemaan näin pikkuporvallista humbuugia.
Oli mitä oli, Crimethinc vaatii ja harjoittaa suoraa toimintaa tässä ja nyt:
palkkatyömuoto on tuhottava,
sukupuoliroolit on kumottava,
elämästä on tehtävä maksutonta - vaikka sitten dyykkaamalla, taloja valtaamalla & varastamalla suuryrityksiltä,
politiikasta on poistettava välimiehet,
tekijänoikeudet on murennettava: Crimethinc kannustaa avoimeen ja ilmaiseen kulttuurituotantoon ja plagioimiseen,
kaikesta on voitava nauttia: voi tehdä jäynää poliiseille ja liike-elämälle, järjestää performansseja, luoda ja pitää yllä vastakulttuuria,
päätavoite: innostaa ihmisiä valtaamaan omat elämänsä takaisin kapitalismilta
Kollektiivin päätoimintaa on kuitenkin propagandan ja erilaisten julkaisujen tuottaminen. Crimethinc on julkaissut kirjoja, lehtiä, levyjä, julisteita… Tyypillisesti kaikki sisältö julkaistaan anonyymisti tai nimimerkillä.
Lukemistoa:
Recipes for Disaster: An Anarchist Cookbook
Näitä löytää netistä ilmaiseksi. Kirjoja myyvät halvalla esimerkiksi Muutosvoima ja Aamunkoi.
ruotsin Brand-lehdessä oli hyvä Crimethinc.in haastis, jossa pohditaan erityisesti työtä ja työorganisointia, ja vastataan niihin yleisiin ennakkoluuloihin:
http://www.crimethinc.com/blog/2008/09/11/cwc-interview-in-swedish-syndicalist-paper/
Comment by kissakala — 10.03.2010, 12:53 @ 12:53
Crimethink on tosiaan usein mainio! Jos lukee Jerry Rubinin ja vastaavien juttuja, niin kyse on pitkälti samasta ajattelusta jolla Jipit yrittivät yhdistää hippeilyn ja uusvasemmiston. Rubinin vastaus kysymykseen mikä erottaa heidät uusvasemmistosta on “pitää osata pitää hauskaa, jos vain istuu helvetin ryppyotsaisena kokouksesta toiseen ei saa varmasti mitään aikaan. Eivät kokokset kiinnosta näitä nuoria ihmisiä kaduilla - heitä kiinnostaa heidän oma elämänsä” no tää ny on aika muistinvarainen lainaus, mutta kylläkin mainio - suosittelen Jarkko Laineen kokoamaa Underground Antologiaa ja Jippien omia arkistoprojekteja…
Comment by hemitin — 10.03.2010, 22:44 @ 22:44
Jos syyt politiikan kuihtumiseen ja ratkaisut siihen ovat sellaisia mitä CrimethInc väittää, niin miksemme kaikki ole jo crimethincläisiä? Toisin sanoen, miksei CrimethInc ole lyönyt itseään läpi suuressa määrin - miksi se on edelleen pelkästään vähemmistön vähemmistön vähemmistön vähemmistö? Voisiko syynä olla se että monesta ihmisestä jatkuva riehumisen ja performanssien ja freneettisen toiminnan tarve on helvetisti ahdistavampaa kuin se kokouksissa istuminen, joka monesti on oikeastaan aika viehättävää toimintaa, ainakin jos kokoukset ovat luonteeltaan suhteellisen informaaleja? Hemitininkin kannattaa muistaa että loppupeleissä Rubinin aktiot eivät johtaneet oikein mihinkään.
Comment by Tatu Ahponen — 11.03.2010, 01:58 @ 01:58
@Tatu: koska ei ole mitään järkeä “olla crimethinciläinen”. Crimethinciä pitää osata käyttää johonkin, se on vain kasa työkaluja.
Comment by Klementiini — 11.03.2010, 12:17 @ 12:17
Hieno homma jos politiikka alkaa kiinnostua enemmän CrimethIncistä ja siirtyä kohti elämää
Sinälläänhän CrimethInc. ei ole mikään uusi juttu, ja kun Klementiini kirjoittaa että “Yksi vanha mutta täällä kovin vähän käytetty ehdotus työkalupakiksi: CrimethInc.”, niin se saattaa päteä suuntauksiin joissa CrimethInc. on suoraan torjuttu “lifestylisminä” tai “keskiluokkaisen porvarillisena” tms. kuraa, mutta muuten taas noi CrimethIncin pääteesit on ollu vahvasti mukana anarkokulttuurissa varmaan kohta ainakin 10 vuotta. Ei ehkä siinä kulttuurissa jossa siteerataan teoreetikoita ja kiillotetaan ismiä, vaan siinä kulttuurissa joka haistattaa paskat politikoinnille ja ideologiselle pätemiselle.
Kiinnostaisi muuten tietää että mistä nuo “suomalaiset ysärille jääneet anarkismin temppelin vartijat” voi löytää?
Comment by rot — 14.03.2010, 10:44 @ 10:44
@rot:
kai se on *tietyn kaupungin* joidenkin tyyppien subjektiivinen kokemus, jota tietenkin tuosta vaan yleistetään kattamaan koko maata. Sinäänsähän näitä varmaan löytyy ympäri maailmaa, kun ei anarkistinen liike ole mitenkään maagisesti immuuni ismisyydelle ja nojatuoliteoreetikoinnille ynnä muille vasemmistolaisuuden perintösairauksille. Toisaalta, on aika noloa kun *tietyt vasemmistolaiset* koittavat vaan projisoida ne kaikki anarkisteihin.
Muuten, nyt kun ollaan päästy niin pitkälle, että voidaan tajuta että
“ei ole mitään järkeä olla crimethinciläinen”, vaan että se on vain kasa mahdollisesti käyttökelpoisia työkaluja, niin pystytäänkö samaa tajuamaan myös tiettyjen M-kirjaimella alkavien parrakkaiden teoreetikkojen kohdalla?
@tatu:
Noh, sitten voi kans kysyä että miksi emme ole kaikki ryhtyneet istumaan kokouksissa? Tässä maassa löytyy näitä kokousjärjestöjä vaikka mihin, että jos haluaa vaan istua kokouksessa samantekevän asian tiimoilta niin kyllä onnistuu. Vaikutelmani kuitenkin on, että mihin tahansa menee, niin ei kukaan tykkää kokouksista (paitsi tietty vähemmistö jolla ei ole muuta elämää), vaikka itse asiaa pidettäisiinkin tärkeänä.
Mielestäni jatkuvan freneettisen toiminnan/saavutuksen vaatimus on osa ongelmaa, kokouksilla tai ilman. Muakin ahdistaa CrimethInc.iä lukiessa tommonen hullu rummutus mikä siinä on. Ovatkohan ex-workerit kantaneet mukanaan prekaarisen kutsumustyöläisen 24/7-säätäjä-identiteetin pakomatkallaan? (Tämä on ehkä “Aktivistien” ongelma muutenkin. Jos OE on suomessa Aktivismin malliesimerkki, niin kannattaa pitää mielessä että niillä oli jo 10 vuotta sitten ongelmia burnoutin ja tyyppien nopean vaihtumisen kanssa. Toisaalta kai niistä on jotenkin pystytty selviämään kun ovat edelleen olemassa, mutta aika paljolti se taitaa edelleen mennä ihan vaan sen piikkiin, että kärsivät eläimet ovat poikkeuksellisen vahva omatuntopiiska: muut kasarien ja ysärien yhdenasia-asiat ovatkin jääneet jälkeen). Toisaalta voidaan myös miettiä onko CrimethInc yrittänyt liikaa pelata viriketulva-viihteen säännöillä, mikä taas synnyttää passiivista kuluttajuutta?
Työ ja viihde -> aktivismi ja alakulttuuri? Vaihtoehtolaisuus onkin vain toinen kapitalistisen logiikan uloke.
Ehkä olisi tarpeen viedä negaatio vielä pidemmälle?
Crimethinc on sekavaa, koska ne viittaavat jatkuvasti aktivismiin ja alakulttuuriin ja vastaaviin pääoman logiikan sisälle rajattuihin muotoihin, samalla kun yrittävät mennä niiden tuolle puolen. Tällainen jännitteen strategia, jossa koitetaan luoda silta rajallisesta rajattomaan (kuulostaako tutulta?), on mielenkiintoinen ja ehkä tarpeellinen (mihin?), mutta siinä on se vaara että silta menee myös toisin päin: että samalla/sen sijaan kuin että avataan pakoteitä niin avataan ovet mukautumiselle. Tarvitaan myös selkeän murtuman rakentamista.
Saattaishan CrimethInc. myös uppoa paremmin, jos siinä olisi vähemmän suppeita kulttuurireferensseja? Vähemmän boheemisen luokan kultturellihömppää ja romantismia? Osa niiden matskusta on kyl aika vapaata tällaisesta, pitää vaan osata poimia.
Kokouksiin vielä, niin en tietenkään voi vastustaa tilannetta siteerata taas näitä:
“The need to assemble is as constant among humans as the necessity of making decisions is rare. Assembling corresponds to the joy of feeling a common power. Decisions are vital only in emergency situations, where the exercise of democracy is already compromised…”
Comment by kissakala — 15.03.2010, 17:52 @ 17:52