Barbaareja porteilla
Uudet barbaarit ovat palanneet tulevaisuudesta, tai ikuisuudesta. Kuitenkin historian tuolta puolen. Kolme rynnäkköä:
AKT:n ja ahtaajien lakot ovat muistuttaneet meitä lähes unohduksiin painuneesta totuudesta, siitä, mitä lakko elävän työn tai työvoiman taistelukeinona tarkoittaa. Lakko on sabotaasia, vahingon tuottamista pääomalle ja pääoman pakottamista sen avulla suostumaan työvoiman vaatimuksiin. Ahtaajien lakko on häikäilemätön ja vastuuton, koska se tuottaa ”Suomelle” – lue kapitalisteille – 110 miljoonan euron tappiot päivässä. Loistavaa, sanomme me vallankumoukselliset. 110 miljoonaa euroa päivässä valtaa työvoiman käsissä.
Sivistyksen haikailun sijaan olisi kuunneltava sitä vitutusta, joka nykyiseen yliopistoon sillä elävien ihmisten joukossa kohdistuu. Rakennettava vapauden käytäntöjä, jotka eivät ole porvarillista vapautta ulkoisista pakoista vaan vapautta, joka rakentaa maailmaa suoraan, välittömästi. Ensimmäinen askel kapitalistisen riiston tuhoamiseksi on luoda ”ei-kenenkään maa, jolle kapitalistinen järjestys ei pääse, mutta jolta voi aina lähteä liikkeelle uusi proletaarinen barbaria” (M. Tronti).
Talous ja yhteiskunta eivät siis toimi pitkällä aikavälillä. Meidän kannaltamme merkityksellisintä on, tietenkin, että opintotuen ehtoja ei kiristetä niinkään pitkällä aikavälillä, yliopiston opetus ei ole surkeaa pitkällä aikavälillä, potkuja ei anneta pitkällä aikavälillä eikä meitä vituta pitkällä vaan erittäin lyhyellä aikavälillä. Perustulo on saatava ”fraktaalitalouden tahdilla”. Muutama uusi ”lukevan työläisen kysymys”: Jos finanssihait tekevät rahaa painamalla nappia, miksi emme mekin?. Jos meille voidaan myöntää velkaa tässä ja nyt, miksi tätä velkaa ei voida muuttaa perustuloksi?
Tänään, tiistaina 9.3.2010, suunnitellaan Helsingissä toimintaa yliopistojen lakkopäivälle 18.3, koulutuksen maksullistamista ja kontrolloimista vastaan ja perustulon puolesta. Muuallakin suunnitellaan. Barbariaatti kokoontuu.
