Muuten, nyt kun ollaan päästy niin pitkälle, että voidaan tajuta että
“ei ole mitään järkeä olla crimethinciläinen”, vaan että se on vain kasa mahdollisesti käyttökelpoisia työkaluja, niin pystytäänkö samaa tajuamaan myös tiettyjen M-kirjaimella alkavien parrakkaiden teoreetikkojen kohdalla?

@tatu:
Noh, sitten voi kans kysyä että miksi emme ole kaikki ryhtyneet istumaan kokouksissa? Tässä maassa löytyy näitä kokousjärjestöjä vaikka mihin, että jos haluaa vaan istua kokouksessa samantekevän asian tiimoilta niin kyllä onnistuu. Vaikutelmani kuitenkin on, että mihin tahansa menee, niin ei kukaan tykkää kokouksista (paitsi tietty vähemmistö jolla ei ole muuta elämää), vaikka itse asiaa pidettäisiinkin tärkeänä.
Mielestäni jatkuvan freneettisen toiminnan/saavutuksen vaatimus on osa ongelmaa, kokouksilla tai ilman. Muakin ahdistaa CrimethInc.iä lukiessa tommonen hullu rummutus mikä siinä on. Ovatkohan ex-workerit kantaneet mukanaan prekaarisen kutsumustyöläisen 24/7-säätäjä-identiteetin pakomatkallaan? (Tämä on ehkä “Aktivistien” ongelma muutenkin. Jos OE on suomessa Aktivismin malliesimerkki, niin kannattaa pitää mielessä että niillä oli jo 10 vuotta sitten ongelmia burnoutin ja tyyppien nopean vaihtumisen kanssa. Toisaalta kai niistä on jotenkin pystytty selviämään kun ovat edelleen olemassa, mutta aika paljolti se taitaa edelleen mennä ihan vaan sen piikkiin, että kärsivät eläimet ovat poikkeuksellisen vahva omatuntopiiska: muut kasarien ja ysärien yhdenasia-asiat ovatkin jääneet jälkeen). Toisaalta voidaan myös miettiä onko CrimethInc yrittänyt liikaa pelata viriketulva-viihteen säännöillä, mikä taas synnyttää passiivista kuluttajuutta?

Työ ja viihde -> aktivismi ja alakulttuuri? Vaihtoehtolaisuus onkin vain toinen kapitalistisen logiikan uloke.
Ehkä olisi tarpeen viedä negaatio vielä pidemmälle?

Crimethinc on sekavaa, koska ne viittaavat jatkuvasti aktivismiin ja alakulttuuriin ja vastaaviin pääoman logiikan sisälle rajattuihin muotoihin, samalla kun yrittävät mennä niiden tuolle puolen. Tällainen jännitteen strategia, jossa koitetaan luoda silta rajallisesta rajattomaan (kuulostaako tutulta?), on mielenkiintoinen ja ehkä tarpeellinen (mihin?), mutta siinä on se vaara että silta menee myös toisin päin: että samalla/sen sijaan kuin että avataan pakoteitä niin avataan ovet mukautumiselle. Tarvitaan myös selkeän murtuman rakentamista.

Saattaishan CrimethInc. myös uppoa paremmin, jos siinä olisi vähemmän suppeita kulttuurireferensseja? Vähemmän boheemisen luokan kultturellihömppää ja romantismia? Osa niiden matskusta on kyl aika vapaata tällaisesta, pitää vaan osata poimia.

Kokouksiin vielä, niin en tietenkään voi vastustaa tilannetta siteerata taas näitä:
“The need to assemble is as constant among humans as the necessity of making decisions is rare. Assembling corresponds to the joy of feeling a common power. Decisions are vital only in emergency situations, where the exercise of democracy is already compromised…”

Sinälläänhän CrimethInc. ei ole mikään uusi juttu, ja kun Klementiini kirjoittaa että “Yksi vanha mutta täällä kovin vähän käytetty ehdotus työkalupakiksi: CrimethInc.”, niin se saattaa päteä suuntauksiin joissa CrimethInc. on suoraan torjuttu “lifestylisminä” tai “keskiluokkaisen porvarillisena” tms. kuraa, mutta muuten taas noi CrimethIncin pääteesit on ollu vahvasti mukana anarkokulttuurissa varmaan kohta ainakin 10 vuotta. Ei ehkä siinä kulttuurissa jossa siteerataan teoreetikoita ja kiillotetaan ismiä, vaan siinä kulttuurissa joka haistattaa paskat politikoinnille ja ideologiselle pätemiselle.

Crimethincin anarkismi ei suinkaan ole mitään vakavanaamaista (ja se on muutenkin kaukana niistä suomalaisista anarkismin temppelin vartijoista, jotka ovat jääneet ysärille).

Kiinnostaisi muuten tietää että mistä nuo “suomalaiset ysärille jääneet anarkismin temppelin vartijat” voi löytää?

http://www.crimethinc.com/blog/2008/09/11/cwc-interview-in-swedish-syndicalist-paper/