Puhun nyt materialistisesta historiallisesta dialektiikasta tässä tilanteessa, jossa hyödynnettävän energian kasvu per lärvi tyrehtyi jo 1979, ts. kuluttajien kyky kuluttaa yhä enemmän kulutusfetissejä saavutti energiakattonsa ja ikäänkuin “sattumalta” samalla hetkellä kuluttajien ostovoiman kasvu lakkasi. Ja sitä kautta koko korkoon koron päälle -kapitalistisen kasvutalouden kyky jatkaa kasvuaan. Ja kun kasvutalous ei pysty jatkamaan kasvuaan, se romahtaa. Ja nythän tilanne on 30 vuotta paisutetun velkakuplan puhkeamisen ohella ikäänkuin “sattumalta” se, että öljyhuipun myötä hyödynnettävissä olevan energian kokonaismäärä on lähtenyt laskuun ja populaation yhä kasvaessa per lärvi energiankulutus syöksyy jyrkästi.

Lähibaarin Petterikin tajuaa kepparipöhnässä näin yksinkertaiset asiat, kun jaksaa vähän selittää, ja osaa päätellä että nyt on piru merrassa ja edessä kapitalistisen kasvutalouden systeeminen romahdus. Mutta miksei marxilaiset osaa tai viitti ottaa huomioonsa materialistisia reunaehtoja ja perustaa tilanneanalyysiään ja historiallisen dialektiikan mukaista toimintaa yksinkertaisiin materiaaliseen reunaehtoon, kasvun rajaan joka on ohitettu ja ajat sitten?

Poliittisen paskapuheen kuluttajille on toki vaikeampi myydä kuluttajan kuolema kuin perustulon mahdollistama kuluttamisen ihanuus, mutta onko silti reiluu valehdella?

Todellisuudessa palkkaorjuudesta ja paskaduuneista vapautuminen ei onnistu perustulolla eli rahafetissillä vaan itsekukin viljelemällä ja keräämällä sen mitä luonto suo perustarpeiden tyydyttämiseen.

Poliittisen taistelun eturintaman osalta tehomaatalouden ja markettiruuan kaatuessa energiakriisiin kysymys oikeudesta maahan ja sen hedelmiin ja maareformista ei ole ratkaistu vaan ajankohtaisempi kuin koskaan. Sama vanha tarina, tuttu taistelu jo sivilisaation alkuhämäristä.

Tämä on se varsinainen kysymys asumisesta. Maattomien liikkeiden taistelu ja squatit pakettipelloille, noin niinku aluks. Ympäri maailmaa, jos ei täällä vielä nyt niin kohtapuoliin. Olis kiva jos sosialistit viittis keskittyy perusasioihin kuten mistä pennuille syötävää ja katto pään päälle ja puita talveksi takkaan - sovussa muun luonnon kanssa - ja luopuis teknokraattisista kuluttajaparatiisifantasioistaan.

Sosialismissa kun on ainakin se hyvä puoli että niukkenevan niukkuuden jakaminen onnistuu paljon paremmin kuin kuin kapitalismissa, ja tarjolla on jopa sosialistinen esimerkki äkillisestä energiakriisistä selviämisestä eli Kuuba.