Strasbourg: moralismi ja uhridiskurssi

09.04.2009, 02:21

 

 

Strasbourgissa järjestettiin viime viikonloppuna Naton 60-vuotiskokous. Mielenosoittajia oli paikalla mahdollisesti 30 000, poliiseja ja sotilaita 15 000 - 25 000. Mellakkapornoa tuotettiin valtavasti. Kaupunki oli sotatilassa, julkisivut sirpaleina ja barrikadit tulessa. Ihmisiä loukkaantui surullisesti puolin ja toisin, taloja poltettiin ja ympäristö tuhottiin: mellakat olivat viime aikaisen Euroopan rajuimpia.

Poliisin toiminnasta paikan päällä julkaistiin Valtamediassa silminnäkijän kertomus: Kokemuksia repressiosta ja kaupunkisodasta

 

Ihmiset itkivät ja juoksentelivat poliisin heittelemiä kyynelkaasupatruunoita ja ”paukkupommeja” karkuun. Meidän porukassa oli muun muassa nainen kävelykeppien kanssa. Hän satutti jo kipeytyneen jalkansa pahasti. Tässä kohdassa olin ehkä maailman onnellisin, että meidän porukka sattui olemaan juuri mustan blokin takana, koska se tavallaan pelasti meidän joukon vieläkin kovemmalta poliisin väkivallalta. Uskon siihen, että se noin sadan, ehkä kahden sadan hengen, kiviä heittelevä porukka esti poliisia käyttämästä vieläkin kovempaa väkivaltaa, ja osan mielivaltaisista kiinniotoista. Me olimme pitkään täysin saarroksissa kyynelkaasun keskellä.

 

Poliisit pääsivät myös suuryritysten uutisiin aina Hesariin asti: Ranskassa video paljasti poliisin heittäneen mielenosoittajia kivillä

 

Aseistakieltäytyjäliitto julkaisi ilmeisesti lauantain mielenosoituksen jälkeen tiedotteen, jossa se "tuomitsi jyrkästi" mustan blokin toiminnan:

 

Aseistakieltäytyjäliitto tuomitsee jyrkästi sekä virkavallan toimenpiteet rauhanomaisen mielipiteen ilmaisun rajoittamiseksi, että eräiden mielenosoittajien harjoittaman järjettömän väkivallan NATO:n huippukokouksen vastatapahtuman yhteydessä Strasbourgissa, Ranskassa. Aseistakieltäytyjäliitto on tyrmistynyt siitä, että mielenosoittajien joukossa toimii ryhmä, jonka tarkoitus näyttää olevan aiheuttaa kaaosta ja saattaa muut mielenosoittajat vaaraan.

 

Hyvät aktivistit ja pahat aktivistit? Aiheesta väiteltiin listalla, jonne tuli Valtamedian kertomusta vastustava silminnäkijäkommentti:

 

[mustan blokin] meininkiä oli kyllä aika vaikea pitää reaktiona virkavallan provokaatioihin, vielä vähemmän oli havaittavissa että tarkoituksena on puolustaa yhtään mitään. Sen sijaan kyseessä oli selkeä strategia provosoida kyttiä väkivallattoman porukan keskeltä hajottamalla paikkoja, sytyttämällä taloja palamaan suurmielenosoituksen kokoontumispaikan vieressä jne. Siis luoda poliisiväkivaltaa joka kohdistuu kaikkiin muihinkin, käyttää väkivallatonta porukkaa ihmiskilpinään, pakottaa muut turhia kyselemättä osaksi omaa peliään. Kaiken maailman sissiarmeijat, baadermeinhofit jne. on tietysti hallinneet tämän metodin iät ja ajat ja Strasbourgissa sitä toteuttivat sitten FA:n, CNT:n, AFA:n ym. lippujen alla liikkuneet mustablokkilaiset.

 

En tiedä Strasbourgin tapahtumista uutisia ja silminnäkijäkertomuksia enempää, mutta sen uskon tietäväni, että mustan blokin tuomitseminen ei pelastanut Aseistakieltäytyjäliiton julkisuuskuvaa. Jos tiedotteella oli jokin muu tavoite, en ymmärrä sitä.

Hesarin foorumilla trollattiin tiedotteen kommenteissa ihan samalla tavalla kuin ennenkin: "Siellä ne sivarit nyt käyttää väkivaltaa…" Ilman tiedotetta (tai ilman mellakoita) foorumilla olisi trollattu: "Siellä ne sivarit ryyppää sossurahojaan…"

Jokaisen mielenosoituksen, katujuhlan ja valtauksen jälkeen populistien foorumille ilmestyy vihaisia viestejä, joissa tuomitaan ankarasti "bilettely", "laimeus" tai "punaviherhörhöily". Tällä ei yleensä tunnu olevan juuri mitään tekemistä itse toiminnan luonteen kanssa. Kommentteja tulee, koska niiden kirjoittajilla on halu halveksua "radikaalia" toimintaa; tekosyitä halveksunnalle löytyy kyllä aina. Tätä eivät moralistiset lehdistötiedotteet muuta, vaikka ne kuinka tuomitsevat "kaaoksen".

Sen sijaan tuomitseva ja moralisoiva tiedotuslinja onnistuu luultavasti vieraannuttamaan joitakin aktivisteja, jotka kokevat AKL:n jotenkin radikaaliksi järjestöksi.

Sitä paitsi luulin, että meillä on jo konsensus tuomitsemisen reaktiivisuudesta.

 

Tässä ei ole kyse siitä, onko ok työntää väkivallattomuutta vaaliva joukko ihmisiä vaaraan. Tässä ei ole kysymys siitä, "mitä todella tapahtui" - tai edes koko Strasbourgista.

Tiedän, että mustahuput osaavat pahimmillaan vetää kännistä mielenosoittajaa joukolla turpaan ja että joskus mustien blokkien toiminta on vastenmielisen miehistä aggressiota. En halua puolustaa tällaisia tekoja.

En silti tuomitsisi niitä yleismoralistisesti.

Kyse on julkisesta suhtautumisesta tapahtumiin. Kaksi asiaa:

1) väkivallattomuuden (mitä se tarkoittaakaan: henkilöt, kiinteistöt, sosiaaliset rakenteet…) ja uhripuheen sekä tuomitsemisdiskurssin luoma reaktiivinen marttyyripositio (en haluaisi tuomita edes kokoomusnuoria, koska silloin asettuisin täysin reaktiiviseen suhteeseen heihin).

Viime aikojen trendi näyttää olevan, että poliisi voi hajottaa mielenosoituksen tai leirin ja pahoinpidellä ihmisiä mielensä mukaan täysin riippumatta siitä keitä, minkälaisia ja miten varustautuneita mielenosoittajat ovat.

Tietenkin mielenosoitus on helpompi piirittää, pamputtaa ja pidättää, jos ennakkotiedotus on hoidettu hölmösti ("haluamme tuoda epäjärjestystä Helsingin kaduille"), mutta on selvää, että poliisi repressoi mielellään, olivat mielenosoittajat väkivallattomia tai eivät. Kannattaako tällaisissa olosuhteissa ratsastaa moraalisesti ylempänä omalla väkivallattomuudellaan?

(Mikä muuten on väkivaltaa?)

2) hyvät ja pahat mielenosoittajat. Näin kirjoitettiin vuonna 2002:

 

Globalisaatiota vastaan mieltään osoittautuvat jakautuvat siis kahteen kastiin. Hyvistä mielenosoittajista tiedämme keitä he ovat: vastuuntuntoisia ja fiksuja peruskoululaisia, jotka nuorille tyypilliseen ja sallittuun tapaan saattavat ampua hieman yli, mutta jotka ovat yhtä kaikki huolissaan maailman tilasta. Ja vastaavasti tiedämme keitä ovat jakomäkeläiset mummojen rullaajat: perheväkivallan ja nuorisotilattoman lähiön puoliviattomia uhreja, kehitteillä olevien sosiaalisten uudistusten toiveobjekteja.

Myös rajalle pyrkivästä irlantilaisesta ja italiaanosta tai oikeuksiensa puolesta kamppailevasta homosta ja feminististä tiedetään keitä he ovat, missä he ovat, miksi he ovat minnekin tulleet. Tällaisten identiteettiryhmien kanssa neuvotellaan ja niille tehdään myönnytyksiä. Sen sijaan ryhmä, joista ei tiedetä mitään, jolla ei ole identiteettiä, lokeroa tai paikkaa, saa vastaansa puhtaan poliisi- tai sotatoimen. Ja se on merkki siitä, että oikeusvaltiollisen vallan olemus ja raja on tullut näkyviin.

Nykymuotoisen globalisaation vastaisessa kamppailussa vain identiteetitön voi olla radikaali.

(Tuomas Nevanlinna)

 

 

 

15 Comments »

The URI to TrackBack this entry is: http://vallankumous.blogsome.com/2009/04/09/strasbourg-moralismi-ja-uhridiskurssi/trackback/

  1. Moi,

    googletellessa satuin paikalle, joten kirjoitetaanpa pieni kommentti vielä tännekin.

    - Julkisuuskuvasta. Kuten yllä nimettömänä lainatussa sähkäpostiviestissäni toisessa kohdassa pyrin tuomaan ilmi, tiedotteen tarkoitus ei ollut puhdistaa AKL:n julkisuuskuvaa, vaan tuoda julki tyrmistyksemme siitä mitä näimme. Olen kuvannut kokemuksiani tarkemmin toisaalla; paikassa jossa ylläolevan kirjoittajalla on käsittääkseni ollut mahdollisuus ne lukea.

    - Vieraannuttamisesta. Omasta puolestani siinähän vieraannuttaa sitten. Mielestäni on hyvä sanoa se minkä oikeaksi näkee riippumatta siitä, että joku ei siitä ehkä pidä.

    - Uhriudesta. Valitettavasti kyse on nimenomaan siitä, onko ok vetää väkivallaton joukko vaaraan. Jos sinua kohti heitellään pulloja (olimme muuten selvin päin, niistä en tiedä) ja sen seurauksena saat kyynelkaasua, jos sinut vedetään kysymättä mukaan johonkin jossa et halua olla mukana, jos tekemäsi työ poltetaan taivaan tuuliin ilman että itse siihen voit vaikuttaa, ikävä kyllä olet uhri. Ja kyllä sen mielestäni saa sanoa, olipa kyse sitten “yleismoralistisesta tuomitsemisesta” tai jostakin muusta.

    - Poliisi ja järjestelmä repressoi mielellään, tiedän nyt omastakin kokemuksesta, joten kannattaako se tehdä sille vieläkin helpommaksi. Edellisessä kappaleessa kursivoitu havainto on empiirisessä katsannossa osatotuus, muttei enempää. Ei se ollut sitä Strasbourgissakaan.

    - Tällaisissa oloissa ratsastan/ratsastamme ylemmyydellämme korkeintaan poliittisen analyysin ja strategian aloilla.

    - Väkivaltaa on nähdäkseni ainakin toiminta, joka lietsoo ja lisää väkivaltaa.

    - Nevanlinnan sitaatti ei mielestäni juurikaan luonnehdi mustaa blokkia, tästäkin vähän enemmän muualla.

    yst.

    Kaj Raninen

    Comment by Kaj Raninen — 12.04.2009, 23:39 @ 23:39

  2. Kiitos, Kaj, jatkokommenteista.

    Valitettavasti kyse on nimenomaan siitä, onko ok vetää väkivallaton joukko vaaraan.

    Varmasti matkalaisten keskuudessa ja tulevassa organisoinnissa on kyse tästä. Yritin kirjoittaa keskustelusta ulkoa päin, selittää minkälaisia assosiaatioita tuomitsemissanaston käyttäminen luo ja ehkä avata jotain “filosofista” pointtia tämän esimerkin kautta. En tiedä oliko tässä sitten järkeä.

    En silti ole aivan varma, miten tyrmistyksen esiin tuominen vaikuttaa ulkopuolisiin.

    Hölmöä toki olisi paheksua jostakin puhumista. Tai toisaalta olettaa, että sanavalintojen kritiikki tarkoittaisi suoraan tätä.

    Koen yhä hyvin kaoottisen kyynisesti, että kaikki tottelematon toiminta “lietsoo” väkivaltaa poliisin(kin) puolelta: joskus symbolinen ja väkivallaton toiminta lietsoo vähemmän, joskus ei. Joskus pasifistit pettävät itseään, sehän on helppoa: poliisi olisi pysynyt kohteliaana jos nuo yhdet eivät olisi pilanneet Meidän Yhdessä Sovittuja Pelisääntöjä, aivan varmasti olisi pysynyt täysin väkivallattomana…

    Minkäpälaista väkivaltaa “yhteiskuntamme” sitten lietsoo niihin, jotka liittyvät mustaan blokkiin… Franz Fanon anyone?

    Comment by Klementiini — 13.04.2009, 00:30 @ 00:30

  3. Kiitos vastauksesta. Jatkanpa siis itsekin vähän, tämä jos mikä on asia jota on syytä käydä läpi.

    Hyvä, että kysymys on sananvalintojen kritiikistä, ja tokihan ylempänä niin muotoiletkin. Tässä kohdassa olisin voinut olla eilen illalla tarkempi. Mielenkiinnosta, tai mahdollisti vaikkapa vastaisuuden varalta, kysyisin kuitenkin, millainen olisi ollut ei-yleismoralistisesti tuomitseva tapa tuoda julki, ettemme hyväksy mielenosoittajien puolelta väkivallattomaksi Yhteisesti Sovitun mielenosoituksen muuttuu poliisin ja osan mielenosoittajista toiminnan seurauksena taistelutantereeksi.

    Olkinukkejen rakentaminen, tässä itseään pettävistä pasifisteista (itse en muuten pidä itseäni pasifistina), on houkuttelevuudestaan huolimatta kovin hölmö tapa keskustella. Kuka on sanonut, ettei kaikki tottelematon toiminta herättäisi repressioita? Kuka on sanonut, että tilanne olisi pysynyt täysin väkivallattomana ilman noita yksiä? “Yhteiskuntamme” oli järjestänyt tilanteen Strasbourgissa äärimmäisen väkivaltaiseksi alusta alkaen. Kysymys on kuitenkin siitä, että Meidän Yhdessä Sovittujen Pelisääntöjen noudattamatta jättäminen johti, tai vähintäänkin vaikutti, tilanteen muuttumiseksi väkivallan näyttämöksi, jossa kyynelkaasu ja tulipalonsavu peittivät alleen kaikki sävyt, värit, argumentit.

    En voi tietää varmasti, miksi näin kävi ja kuka sitä halusi, vaikka omat epäilykseni minulla siitä onkin (ks. ylempänä). Sen sijaan olen vakuuttunut, että jos tavoitteena on inhimillisempi, vapaampi, oikeudenmukaisempi, väkivallattomampi maailma, Strasbourgin kaltaisia näkymiä on syytä välttää.

    Totta kai sanojasi lainaten symbolinen tai väkivallatonkin toiminta voi lietsoa väkivaltaa poliisin(kin) (siis kenen muun?) puolelta. Vuosi sitten AKL mobilisoi suomalaisosallistumisen Nato Game Over -tapahtumaan Belgiaan, jossa poliisi käytti väkivaltaa (toki huomattavasti Strasbourgia lievempää) täysin väkivallatonta tapahtumaa vastaan, ja tuolloin AKL:n tiedotustyö keskittyi ensisijaisesti arvostelemaan poliisin toimintaa. Käytännössä tapahtunut huomioonottaen on kuitenkin ei-pasifistien helppoa itsepetosta olettaa, etteikö toiminnan luonne lähtökohtaisesti vaikuta poliisin tilanneanalyysiin, siihen kuinka uhkaavana yksittäiset poliisit sen kokevat jne. Esimerkkejä tästä löytyy lukuisia Strasbourgissakin: rauhanaktiivien blokkaukseen ei kohdistettu mitään repressiota, tilanne vastatapahtuman osallistujien leirin ympärillä rauhoittui mustan blokin poistettua barrikadinsa jne. Lisäksi, poliisin on usein pyrittävä oikeuttamaan käyttämänsä väkivalta kun tapahtunutta puidaan jälkikäteen, ja mitä vähemmän tapahtumassa on esiintynyt väkivaltaa mielenosoittajien puolelta, sen vaikeampi sen on vedota itsepuolustukseen, yleisen järjestyksen säilyttämiseen yms. (vrt. Ranskan poliisien ammattiliiton kommentti täällä linkitetyssä Hesarin jutussa). Tämän jälkipuinnin tulokset vaikuttavat usein myös poliisin käyttäytymiseen tulevissa tapahtumissa, tästäkin on lukuisia esimerkkejä.

    Viimeisen kappaleen kysymykseen vastaaminen edellyttäisi tarkempaa tietoa siitä, keitä mustaan blokkiin liittyvät ovat, millainen on heidän kokemuspiirinsä, miksi he toimivat niin kuin toimivat, mitä he haluavat. Itselläni tällaista tietoa ei ole (en muuten osaisi vastata kovinkaan kattavasti vastaaviin kysymyksiin myöskään väkivallattomien mielenosoittajien osalta, en edes Strasbourgin tapahtumiin osallistuneiden suomalaisten), enkä usko että kovin kattavasti on kenelläkään muullakaan. Olennaista ei ole kuitenkaan ole, onko “yhteiskuntamme” “lietsonut” väkivaltaa heihin (aivan varmasti on), vaan missä tarkoituksessa on lietsonut. Itse olen valitettavan vakuuttunut, että “lietsomisen” peli voi johtaa vain yhdenlaiseen lopputulokseen, enkä ole ainoa joka sen tietää. Voittaja en ole minä enkä musta blokki, häviäjiä sen sijaan löytyy senkin edestä. Algeria 1962-2009 anyone?

    yst. Kaj Raninen

    Comment by Kaj Raninen — 13.04.2009, 14:25 @ 14:25

  4. “Kaupunki oli sotatilassa” ja myös Valtamedian otsikointi “Strasbourgin sotatanner” ja “kaupunkisota” ovat kuvista ja kertomuksista päätellen melkoista liiottelua. Hyvä niin.

    En itse ole koskaan ollut töissä muutamaa kymmentä kilometriä lähempänä sotilasoffensiivia, mutta huoltoreitinkin varrella huomaa joitakin merkittäviä eroja sodan ja mellakan välillä:
    - käytetään tehokkaita aseita, esim. taisteluhelikopereita.
    - tapetaan viholliset, jotka eivät antadu suosiolla.
    - taistelijoilla on maastopuku, rynnäkkäkivääri ja kranaatinheitin tai konekivääri - ei pamppu, kivi tai pullo.
    - ihmiset eivät pelkää väkivaltaa vaan kuolemaa.

    Oman kokemukseni mukaan kokousmellakat vaikuttavat hyvin vähän muuhun, kuin ilmanlaatuun ja roskien määrään. Sodan vaikutukset ovat aika paljon syvempiä.
    Toivottavasti rinnastus sotaan ei kerro mustan blokin tavoitteista.

    ps. Lienee selvää, että on aika pirun hankala kirjoittaa sisäpuolelta (keskusteluun osallistuvana) ulkopuolisen roolissa, tai ylipäänsä “yleisestä” tai “objektiivisesta” näkökulmasta.

    Comment by Simo — 13.04.2009, 17:54 @ 17:54

  5. Simo:

    Mitä sodan määritelmään tulee, kannattaa muistaa Hobbesin Leviathanin kuuluisa kohta:

    Sillä SOTAA ei ole vain yhteenotto tai taisteleminen, vaan ajanjakso, jolloin tahto käydä sotaan on kyllin tunnetttu. Siksi ajan käsite kuuluu mukaan sodan luontoon niin kuin se kuuluu sään luontoon. Sillä kuten huonon sään luonne ei ole sadekuurossa tai kahdessa, vaan monta päivää kestävässä taipumuksessa sateeseen, niin sodan luonne ei muodostu varsinaisesta taistelemisesta, vaan tunnetusta dispositiosta siihen koko sinä aikana, jolloin ei ole varmuutta päinvastaisesta. Kaikki muu aika on RAUHAA.

    En sano mitään tämän vuoden yleiseurooppalaisesta mellakoinnista, mutta minusta on aina ollut selvää, että globalisaatioaktivismi ei olisi saanut samaa painoarvoa ilman mellakointia.

    Seuraava virke ymmärretään varmasti eri tavalla kuin tarkoitan, mutta: se, mitä media ja joskus rauhanaktivistitkin kutsuvat väkivallaksi, voi joskus toimia hyvin tärkeänä affektiivisena energianlähteenä, ja tämän ei tarvitse tarkoittaa mitään “väkivaltaisen vallankumouksen” ihannointia.

    EuroMayDay, prekarisaatiokeskustelu ja perustulo olisivat jääneet nykyistäkin pienemmälle huomiolle ilman makasiinien 06 tapahtumia.

    Tämä on yksi puoli toiminnasta (se “ulkoa päin” -puoli). Toinen puoli on sitten se, miten mellakointi vaikuttaa viattomiin sivullisiin, poliisiväkivallan uhreihin, kiinniotettuihin ja tuomittuihin. Molemmat puolet pitää huomioida.

    Comment by Klementiini — 13.04.2009, 19:05 @ 19:05

  6. Kaj:

    Pointteihisi tekee mieli vastata yleislinjaisesti kolmella tavalla.

    Ensiksi henkilökohtainen: ainakaan minussa ei ole Ihmistä mennä moralisoimaan sitä, joka on kokenut loputtomasti poliisin ja yhteiskunnan mielivaltaa ja päättää sitten heittää varpaista otsaan panssaroitua mellakkapoliisia pullolla. Mutta tämä ei tarkoita sitä että anything goes, ks. ylemmän kommenttini loppu.

    Toiseksi tiedote: kannatan analyysien, kommenttien ja kokemusten jakamista (mitä listalla onneksi tapahtuikin) yksisilmäisesti tuomitsevien tiedotteiden sijaan. Kristillinen tuomioretoriikka vierottaa ainakin minut välittömästi, kuten myös oman PASIFISTISEN IDEALISMIN projisoiminen kaikkialle (”poliisin hyvät intentiot” - tästä ei tosin puhuttu tiedotteessa; keskustelun perusteella pasifismi ei muuten välttämättä ole pelkkä olkinukke).

    Kolmanneksi ihan täysin fiilispohjaan perustuva kommentti:

    Meidän Yhdessä Sovittujen Pelisääntöjen noudattamatta jättäminen johti, tai vähintäänkin vaikutti, tilanteen muuttumiseksi väkivallan näyttämöksi, jossa kyynelkaasu ja tulipalonsavu peittivät alleen kaikki sävyt, värit, argumentit.

    Aika hyvä - parodiaksi. Kuulostaa hyvin demaripitoiselta retoriikalta - toisaalta kukapa vallankäyttäjä ei nykyään haluaisi vedota Yhteisiin Pelisääntöihin (jotka vain sattumalta suosivat tiettyjä tahoja). Analyyttista valtiofilosofiaa minulle.

    Comment by Klementiini — 13.04.2009, 19:16 @ 19:16

  7. Mitä sodan määritelmään tulee, kannattaa muistaa Hobbesin Leviathanin kuuluisa kohta

    Toki sanalle kuin sanalle voi poimia haluamansa määritelmän. Vaikka 350 vuoden takaa. Voidaan myös käyttää Aldous Huxleyn romaanissa 1984 esiintyvää määritelmää
    “Sota on rauhaa”, mikä ei valitettavasti ole täysin virheellinen nykymaailmassakaan.

    Väittäisin kuitenkin, että usein on hyvä käyttää yleisemmin esiintyviämäääritelmiä. Muuten joku akateemis-poliittisen eliitin ulkopuolelle jäänyt voi vaikka kokea itsensä harhaan johdetuksi :-)

    Esim. “Sota on tappavaa väkivaltaa sisältävä aseellinen yhteenotto valtioiden, organisaatioiden tai suhteellisen suurten ihmismäärien kesken tai olotila, jossa sodan osapuolet ovat julistaneet sotatilan välilleen.” (Wikipedia 13.4.-09)

    Mutta ei pidä juuttua sanoihin. Perstuntumalta väittäisin, että jos teon vastaanotto riippuu sanoista millä se selitetään, on valittu väärä muoto toiminnalle.

    EuroMayDay, prekarisaatiokeskustelu ja perustulo olisivat jääneet nykyistäkin pienemmälle huomiolle ilman makasiinien 06 tapahtumia.

    Olisivatko? Entä jos väitän, että positiivista muutosta olisi ollut enemmän, jos olisi valittu toisenlainen toimintatapa. Tästä kukaan tuskin pystyy esittämään mitään todisteita suuntaan tai toiseen.

    Kansalaispalkkajärjestelmän voi Suomessa käytännössä luoda ainoastaan eduskunta, ja pikaisen haun perusteella näyttäisi siltä, että siellä keskustelua olisi käyty enemmän ennen Makasiinien polttamista -06 kuin sen jälkeen. Mutta ei sekään mitään kerro.

    Sanan prekariaatti esittelyssä tapahtumalla toki oli vaikutusta, sillä aikaisemmin samasta asiasta keskustelliin minusta helpommin lähestyttävällä nimellä pätkätyö. Sanojen virallisista hienoisia eroja harva kuitenkaan ymmärtää.

    Comment by Simo — 13.04.2009, 22:52 @ 22:52

  8. Ensiksi henkilökohtainen: ainakaan minussa ei ole Ihmistä mennä moralisoimaan sitä, joka on kokenut loputtomasti poliisin ja yhteiskunnan mielivaltaa ja päättää sitten heittää varpaista otsaan panssaroitua mellakkapoliisia pullolla. Mutta tämä ei tarkoita sitä että anything goes, ks. ylemmän kommenttini loppu.

    Nähdäkseni käydyssä keskustelussa ei ole ollut kyse yksilötason turhautumisen tai agression purkautumisen muodoista, vaan nimenomaan Strasbourgin tapahtumista.

    Jos nyt kuitenkin yksilö/inhimilliselle tasolle mennään, niin ainakin itseäni kiinnostaisi kuulla, miten on perusteltavissa silminäkijoiden mukaan Mustan Blokin käyttämä taktiikka, jossa ensin hyökätään poliisia vastaan pulloin yms. ja se jälkeen paetaan väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta harjoittavan mielenosoittajien enemmistön joukkoon?

    Jos anything really doesn’t go, niin missä kulkee se raja, jonka ylityttyä sinussa on ihmistä ‘tuomita’ ko. toimintaa?

    Toiseksi tiedote: kannatan analyysien, kommenttien ja kokemusten jakamista (mitä listalla onneksi tapahtuikin) yksisilmäisesti tuomitsevien tiedotteiden sijaan. Kristillinen tuomioretoriikka vierottaa ainakin minut välittömästi, kuten myös oman PASIFISTISEN IDEALISMIN projisoiminen kaikkialle (”poliisin hyvät intentiot” - tästä ei tosin puhuttu tiedotteessa; keskustelun perusteella pasifismi ei muuten välttämättä ole pelkkä olkinukke).

    Nimenomaan mitkä Simon ja Kaj:n tähän mennessä käydyssä keskustelussa esittämät argumentit edustavat kristillistä tumioretoriikkaa, pasifistista idealismia (capseilla tai ilman), tai jälkimmäisen projisointia kaikkialle? Ja vaikka näin olisikin, vähentäisivätkö ne jollain tapaa esitettyjen argumenttien arvoa muussa kuin puhtaasti retorisessa mielessä? Haluaisin tarkentaa, että väkivallaton kansalaistottelemattomuus on taktiikka, kun taas pasifismi on ideologia/maailmankatsomus, jota esim. Kaj tässä keskustelussa on kieltänyt edustavansa. Yhtäläisyysmerkin vetäminen edellä mainittujen termien välille, etenkin esitettyjen argumenttia valossa, näyttää meikäläisestä nimenomaan olkiukkojen rakentamiselta. Antimilitarismi ei myöskään ole yhtä kuin pasifismi, btw.

    -A

    P.s. Simo viitannee yllä Orwellin 1984 -romaniin, joskin Huxleyn Uudesta uljaasta maailmasta löytynee tarvittaessa myös vertailukohtia käytyyn keskusteluun.

    Comment by Antti — 14.04.2009, 03:04 @ 03:04

  9. Parahin Antti,

    En ole varma kuinka paljon lisäarvoa saamme jatkamalla keskustelua näin, kun minusta tuntuu, että suurin osa erimielisyyksistä johtuu erilaisista lähtökohdista ja loput väärinymmärryksistä. Jos tämä ei olisi sattumalta oma blogini, en jatkaisi keskustelua: koen keskustelun moralisoivan ja abstraktin sävyn vieraaksi. (Orwelliinkin viittaavat yleensä lähinnä liberalistit tai oikeistolaiset.)

    Epäilemättä tekstiäni luetaan miten huvittaa, kuten käy tässä:

    Haluaisin tarkentaa, että väkivallaton kansalaistottelemattomuus on taktiikka, kun taas pasifismi on ideologia/maailmankatsomus [jne.]

    Missä päin kirjoitusta on arvosteltu väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta taktiikkana? Ei missään.

    Sen sijaan pasifismia on arvosteltu. Se on tehty viittauksen kanssa: “poliisin hyvät intentiot”. Tarkoitan pasifismilla maailmankatsomusta, kuten sinäkin. Pasifistinen maailmankatsomus on idealismia kahdessa merkityksessä: se jumittuu helposti abstraktioihin (”oikeus”, “sota”, “rauha”) ja sillä on taipumusta nähdä ihmiset jotenkin luonnostaan hyvinä, ihan niin kuin anarkistit ennen vanhaan. Jälkimmäinen taipumus voi ajaa olettamaan, että vaikkapa poliisilla olisi hyvä tahto ja kiltti käytös, kunhan mustan blokin pahikset eivät pilaisi leikkiä.

    (Tarkennan, etten tällä halua missään nimessä tarkoittaa mitään henkilöihin menevää ja ettei tällä postauksella tai keskustelulla ole - toivottavasti - mitään tekemistä kenenkään luonteen tms. kanssa.)

    Ohi puhumisella tarkoitan esimerkiksi tätä:

    Jos anything really doesn’t go, niin missä kulkee se raja, jonka ylityttyä sinussa on ihmistä ‘tuomita’ ko. toimintaa?

    Ei varmaankaan missään, koska en halua tuomita - tämä oli se “filosofinen pointti”, jota halusin kirjoituksella avata ja johon jo viittasin ylempänä.

    Muutenkaan en usko yleisabstraktiin toiminnan “oikeuttamiseen”. Jätän idealistisen oikeuttamisdiskurssin mielelläni analyyttisille valtiofilosofeille.

    EDIT. Lisäyksenä vielä Kajlle, Simolle ja Antille: on tässä blogissa käsitelty mustan blokin toimintaa hyvinkin kriittisesti ja ehkäpä menin tuon postauksen kommenteissa liian yleissävyisen moralismin puolelle. Uskon konkreettisista tapahtumista ja omakohtaisista kokemuksista lähtevään analyysiin ja organisointiin, en yleisiin abstraktioihin. Jos jotain yleistä kuitenkin tahtoo tähän keskusteluun blogista uuttaa, niin tuo kirjoitus on hyvä paikka aloittaa.

    Comment by Klementiini — 14.04.2009, 04:14 @ 04:14

  10. Globalisaatio on hieno homma. Köyhätkin vaurastuvat vapaakaupan ansiosta.

    Comment by Mikko — 14.04.2009, 07:36 @ 07:36

  11. Moi,

    >En ole varma kuinka paljon lisäarvoa >saamme jatkamalla keskustelua näin, kun >minusta tuntuu, että suurin osa >erimielisyyksistä johtuu erilaisista >lähtökohdista ja loput >väärinymmärryksistä. Jos tämä ei olisi >sattumalta oma blogini, en jatkaisi >keskustelua: koen keskustelun >moralisoivan ja abstraktin sävyn >vieraaksi.

    Mielestäni tässä nimenomaisessa keskustelussa on esitetty useita kysymyksiä, joiden pohtiminen, joihin vastaaminen ja joista keskuteleminen olisi ainakin omasta näkökulmastani katsottuna hyvinkin hedelmällistä. Jopa erittäin toivottavaa. Tämä blogi ei tosiaan liene se järkevin foorumi tätä keskustelua käydä.

    Ystävällisenä huomautuksena tahtoisin sanoa, että konkreettisina alkaneilla keskusteluilla on taipumus kääntyä vähintäänkin abstrakteiksi, ellei jopa absurdeiksi, siinä vaihessa kun mukaan vedetään termejä kuten kristillinen tuomioretoriikka, pasifistinen idealismi sekä viitataan esimerkiksi Hesarin keskustelupalstan trolleihin.

    Tai rakennetaan olkiukkoja, kuten tässä näyttäisi jälleen tapahtuneen:

    >(Orwelliinkin viittaavat yleensä lähinnä >liberalistit tai oikeistolaiset.)

    Tai luetaan tekstistä sellaista, mitä siellä ei lue, kuten tässä:

    >Missä päin kirjoitusta on arvosteltu >väkivallatonta >kansalaistottelemattomuutta taktiikkana? >Ei missään.

    Niin, ei missään. Enkä niin väittänytkään, vaan väitin sinun kutsuneen porkkanaa perunaksi. Strasbourgin blokkauksissa harjoitettiin väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta, ei pasifismia, vaikka epäilemättä monet vkt:ta sielllä harjoittaneet pasifisteja ovatkin.

    Mutta joo, eiköhän tämä ala olla mun osalta tässä. Jatketaan jossain muualla, jos on tarpeen. Nothing personal ja silleen.

    Pakko kyllä heittää loppukevennykseksi vielä täyslaidallinen kristillistä tuomiretoriikkaa: “Älkää tuomitko,ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7:1) :)

    -A

    Comment by Antti — 14.04.2009, 11:06 @ 11:06

  12. Terve taas,

    tätä keskustelua todellakin kannattaisi jatkaa jossakin muualla, nimen omaan konkreettisten kysymysten osalta, joita tässä on todellakin esitetty (toki ehkä vähemmän vastattu). Kuitenkin vielä, viestiin no 6 ja sen “kolmeen tapaan” viitaten.

    1) Mihin siis perustuu oletuksesi, että mustan blokin toiminnan taustalla on “loputon kokemus poliisin mielivallasta”? Tiedätkö sinä, mistä he tulevat, mitä he ovat aikaisemmin kokeneet? Voi olla että heistä osalla tuollaista kokemusta on paljonkin, näkemäni perusteella epäilisin että osalla ei niinkään. Tätä yritin kysyä myös tuolla ylempänä.

    2) Tätä on käsitelty ylempänäkin, ja siellä sanottuun ei ole sinänsä lisättävää. Kuitenkin, tiedottemme perustui juurikin heti tapahtumien jälkeen tapahtuneeseen analyysien, kommenttien ja kokemusten jakamiseen ne kokeneiden suomalaisten kesken. Lisäksi, tiedotteessamme ei todellakaan puhuttu “poliisin hyvistä intentioista”, siis missä niistä on puhuttu? Onko niistä puhunut joku muu kuin sinä? Yritätkö taas rakentaa olkiukkoa vai ymmärrätkö muuten vain väärin? “Poliisin hyvät intentiot” eivät varmastikaan tarkoita samaa kuin sen toteaminen, että “vastassa” olevan tapahtuman luonne vaikuttaa poliisin strategioihin ja toimintaan käytännön tilanteessa sekä liikkumavaraan, joka sillä ylipäätään on strategioitaan valitessaan (syistä, joista muutamia olen maininnut täällä aiemmin).

    3) Eiks ollutkin. Kerrotko vielä, että kun NATO:n huippukokouksen vastatapahtuman huipentavan mielenosoituksen järjestävät järjestöt, ryhmät ja yksilöt päättävät yhteisistä mielenosoitusta koskevista säännöistä, joiden mukaan tapahtuma on mielenosoittajien puolelta väkivallaton, missä tapahtuu poissulkeminen, mitä tahoja “sattumalta” suositaan?

    yst. Kaj Raninen

    Comment by Kaj Raninen — 14.04.2009, 17:55 @ 17:55

  13. Antti: Hyvä lopetus. :)

    Sanoisin kyllä, että kristillisyys, idealismi ja Hesarin trollit ovat kovin konkreettisella tavalla läsnä ainakin tämän kirjoittajan arjessa…

    Kaj: olen samaa mieltä siitä, että tätä olisi parempi jatkaa jossain muualla, jos tätä haluaisi jatkaa.

    1) en kai väittänyt että tuo koskisi esimerkiksi koko mustaa blokkia, ja voit toki halutessasi ottaa “loputtoman”-sanan pois. Olen samaa mieltä siitä, että muunkinlaisia mblokkilaisia on. Kokemukseni mukaan mb:n jäsenet kuitenkin pääsääntöisesti ovat kokeneet mielivaltaa ja radikalisoituneet sitä tietä. Tarvittaisiin varmaan joku sosiologinen vertaileva tutkimus mustista blokeista, jotta päästäisiin tässä väännössä eteenpäin.

    2) tiedotteesta tuli minusta ilmi lähinnä moralismi. “Poliisin hyvät intentiot” viittaa listalla käydyn keskustelun alkupäähän. Teemaan viitattiin muutamassakin viestissä, en viitsi mainita nimiä.

    3) en taaskaan väittänyt näin, koska en edelleenkään tunne Strasbourgia, ja kuten kirjoitin, en tässä postauksessa ollut niinkään kiinnostunut itse tapahtumista kuin suhtautumisesta niihin. Jos luet kohdan, huomaat, että viittaan sopimusretoriikan käytön ongelmiin filosofisessa kontekstissa.

    Comment by Klementiini — 14.04.2009, 19:13 @ 19:13

  14. Itse asian käsittelyä kannattaa ilman muuta jatkaa, toki jossain muualla ja ehkä vähän toisella tavalla. Kuitenkin:

    1) Niin kauan kuin tällaista tutkimusta, tai muuta vastaavaa tietoa, ei ole olemassa, kuudennessa kohdassa käyttämäsi kaltainen moralisointia arvosteleva moralisoiva yleistys on mielestäni hyvin kyseenalainen. Mihin tietysti myös edellinen kommenttini viittaa. Omat tekstinsä kannattanee kirjoittaa niin, ettei niistä tarvitse jälkikäteen pyytää lukijaa jättämään sanoja pois (mikäli kysymys ei ole selkeästä virheestä, niitähän voi aina tulla).

    2) Ihan oikeasti, jos tällaista argumenttia haluat käyttää, kannattaisi mainita nimi ja mieluiten myöskin lainata sitä viestiä, jossa noin on sanottu tai (kun sellaista ei ole) josta tuollaisen päätelmän olet tehnyt.

    3) Hyvä näin. Sinä viittaat sopimusretoriikan käytön ongelmiin filosofisessa kontekstissa, minä viittaan siihen että toiset mielenosoittajat heittävät minua ja seurassani olevia ihmisiä kohti pulloja mielenosoituksessa, johon olen lähtenyt (ja pyytänyt muita lähtemään) sen informaation perusteella, että kyseessä on mielenosoittajien puolelta väkivallaton tapahtuma. Tässä tilanteessa itse tapahtumat ja suhtautuminen niihin nähdäkseni tavallaan kytkeytyvät toisiinsa, ja suhtautumisesta lienee vaikea esittää arvioita ilman kiinnostusta myös itse tapahtumaan?

    Eikä toki mitään henkilökohtaista minullakaan.

    yst. edelleen kr

    Comment by Kaj Raninen — 14.04.2009, 20:30 @ 20:30

  15. Ei-moralistista kritiikkiä mustan blokin toiminnasta Strasbourgissa:

    http://takku.net/article.php/20090903153105183

    Comment by Klementiini — 04.09.2009, 21:19 @ 21:19

RSS feed for comments on this post.

Kommentoi

HUOM. Ensimmäinen kommentti jokaisesta ip:stä menee moderoinnin kautta - se kyllä ilmestyy pienellä viiveellä, ei tarvitse lähettää kuin kerran.

Line and paragraph breaks automatic, e-mail address never displayed, HTML allowed: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>



Anti-spam measure: please retype the above text into the box provided.