Mikroanarkismeja
Takussa on julkaistu mielenkiintoinen artikkeli sabotaasista ja sosiaalisesta sodasta. Sabotaasi on mikroanarkistinen konfliktitaktiikka, josta olisi hienoa kirjoittaa kattava dokumentti: kuvata kuinka kaikkialla planeetan pinta kuhisee paikallisia ja liikkuvia kapinoita ja kuinka valtarakenteita vastaan taistellaan kaikkialla työpaikoista, ostoskeskuksista, kaduista, keittiöistä ja makuuhuoneista ensimmäisen ja kolmannen maailman alkuperäiskansojen territorioihin.
Yksi vanhimmista ja tuhoisimmista kapinan välineistä on sabotaasi. Selvyyden vuoksi todettakoon, että määrittelemme sabotaasin tahalliseksi fyysisten rakennelmien tuhoamiseksi ja vahingoittamiseksi. Sabotaasista on tullut yleinen ja laajalle levinnyt yhteiskunnallisen kamppailun väline: työpaikan koneiden sabotoinnista pankin, turkisliikkeen tai poliisiaseman ikkunoiden rikkomiseen ja aina jakarihommiin asunto- ja teollisuustuotannon hankkeiden kampittamiseksi.
Tällaisen määritelmän jälkeen on surullista muistella, miten vihreiden Heidi Hautala taannoin samasti eläinoikeusmilitanttien turkistarhaiskut äärioikeistolaisten maahanmuuttajia kohtaan harjoittamaan terroriin. Hautala kutsuu kumpiakin "väkivallantekijöiksi". Niin, missä määrin esineisiin kohdistuva toiminta on väkivaltaa, ja perustuvatko maahanmuuttajien elinkeinot tarpeettomaan kipuun, hyväksikäyttöön ja kidutukseen siinä missä turkistarhureiden.
"Fyysisten rakennelmien tuhoaminen ja vahingoittaminen" tuskin on väkivaltaa, ellei kyseessä ole välittömän asumuksen tuhoaminen tai välillinen kuolemantuottamus. Esineetkin ovat nykyään eläviä, kun elävän olennon vahingoittamista tarkoittava "väkivalta" soveltuu mediapuheessa ongelmattomasti kuvaamaan myös (yleensä suur)yritysten fyysisen omaisuuden sabotointia. Tämä on tavarafetisismiä, jos jokin.
Meidän on perustellusti erotettava itsemme niistä, jotka kannattavat odottelua tai väittävät, että toiminnalla on arvoa ainoastaan osana "joukkotaistelua". [–] Samoin meidän tulee erottautua niistä, jotka kannattavat etujoukkoja ja erikoistumista kamppailussa. Aivan liian usein radikaalit sortuvat aseellisen taistelun ihannoimiseen ja Weather Undergroundin, RAF:n, Mustien vapautusarmeijan, Punaisten prikaatien ja muiden vastaavan kaltaisten aseellisten ryhmien kritiikittömään tukemiseen.
Ajatus siitä, että tietty ryhmä olisi taitavampi tai kyvykkäämpi johtamaan meitä kohti jotain parempaa tai luomaan vallankumouksellisia tilanteita keskenään, on väärä. Vallankumous voidaan saada aikaan vain laajalla osallistumisella sosiaalisten suhteiden muuttamiseen, yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Muille delegoiminen johtaa vain muiden päämääriin, ei omiimme. Kapinan täytyy olla autonomista ja sen prosessien itseohjautuvia, kapinan täytyy johtaa yksilöllisen ja kollektiivisen halun julkituomiseen.
Lisäys: EVR sai yhtiön luopumaan eläinkoelabran rakentamisesta Hollannissa
