Vallankumouksesta turismiin
Aamulla heti ensimmäiseksi katson uutisista, onko vallankumous tullut. Useimpina aamuina vallankumouksesta ei ole tietoa. Sen sijaan sähköpostien seasta (merestä) löytyy yhä useammin vallankumousta koskevia tiedusteluja.
Minulta kysytään esimerkiksi:
Millaisen vallankumouksen aiot tehdä tai millaisessa aiot olla osallisena? Miten tätä vallankumousta voi edistää minä, tavallinen ihminen? Mitä meidän p i t ä ä tehdä?
Tällä hetkellä teen vallankumousta kirjoittamalla, syömällä kasviksia ja sabotoimalla analyyttisten valtiofilosofien maailmanvalloitussuunnitelmia. Välillä teen myös harmaita ja arkisia projekteja. En tiedä, ovatko nämä hyviä tapoja kumota valtaa (asiasta voi äänestää täällä).
*
Vallankumouksen tekeminen ei oikeasti ole vallankumouksen tekemistä, vaan vallan kumoamista (pahoittelen, jos blogin seksikäs otsikko on harhauttanut tämän suhteen). Vallan kumoaminen on toimintaa, jonka päämäärää ei voi erottaa itse toiminnasta, toisin kuin vallankumouksessa, jossa voidaan erottaa (1) toiminta ja (2) itse vallankumous. Aristoteles kutsuu tarkoittamaani vallan kumoamista praksikseksi.
Lopulta vallan kumoaminen käytäntönä on - aristoteelisesti - hyvän elämän elämistä ja kapinointia hyveellistä hedonismia estäviä rakenteita vastaan.
Vallan kumoaminen on pientä, kaunista ja värähtelevää. Se on mikrotason anarkismia, niin kuin kadunvaltauksessa asfalttiin hakatut aukot ja niihin istutetut kukat.
Vallankumous voi loppua, niin kuin historia. Vallan kumoaminen ei lopu tai ala noin vain. Vallan kumoaminen ei silti ole jatkuvaa vallankumousta. (Voidaan kuvitella jatkuvan vallankumouksen instituutti, jonka tehtävänä olisi huolehtia vallankumouksen tasaisesta jatkumisesta ja laaduntarkkailusta. Toisaalta instituutin perustaminen ei nykyoloissa välttämättä olisi huono juttu, ellei se kuulostaisi niin trotskilais-kuubalaiselta.)
*
Tavallinen ihminen voi edistää vallankumousta ryhtymällä epätavalliseksi ihmiseksi. Älä vetoa taviksen kaltaisiin alistaviin yleissubjekteihin; ala kasvissyöjäksi; feministisöi itsesi; rauhoitu ja päästä irti neuroottisesta egostasi; käy mielenosoituksissa ja järjestä niitä itse; soita ukulelea; seuraa Takkua, jää pois palkkatöistä; luo hedelmällisiä suhteita ja kytköksiä; anna pummeille aina rahaa; sisäistä porvarin sanoma; rentoudu; unohda Hesari; lue eurooppalaista filosofiaa; tuhoa hobbeslainen ihmiskuva; kasvata päivänsineä ruukuissa; laita keittiöön keltaiset verhot; juo appelsiinikahvia; älä stressaa jne.
Lisää itsereflektiota
Ilmat ovat sakeana blogiaiheista. Seuraavan kahden perustaminen on viime päivinä ollut harkinnassa.
1. Mielenosoitusturistin blogi. Kuvia ja kuvauksia jokaisesta Helsingissä järjestetystä antiautoritaarisesta demosta, mutta puhtaan esteettiseltä kannalta. Taustoja voidaan kertoa, mutta niihin ei keskitytä liikaa. Päätarkoituksena olisi aktivistipornon julkaiseminen. Paljon dramaattisia valoefektejä sisältäviä kuvia, joista kasvot on blurrattu pois.
Ihminen voi saada tärkeimmän osan kuukausittaisesta liikunnastaan kävelemällä liikkuvissa mielenosoituksissa. Tästä näkökulmasta veltoimpia ovat kadunvaltaukset, joissa lähinnä istutaan tai tanssitaan, ja terveellisimpiä ovat olleet Elimäenkadun vallatun talon puolesta järjestätyt demot, joissa parhaimmillaan ravattiin Kampin takaa Vallilaan tai Vallilasta Töölöön.
2. Deleuzismi-blogi. Deleuze-kirjoitukseni ovat kuulemma "hyviä mutta outoja". Vallantahto aiheen suhteen kasvaa. Se saattaa vallata tämän blogin. Voisi olla parasta tehdä Deleuzelle oma: laittaisin sille seitsemänosaisen deleuzelaisia meditaatioita -sarjan. Mutta jos kaikki kerran on samalla olemisen tasolla, niin miksi vaivautua. Anarkoamikset opetelkoot sivistyssanoja ja hifistelijät lukekoon amisjuttuja. Kaikki on parasta sekoitettuna.
–
Joulukuussa 2006, kun vallan kumoajat olivat valtaamassa Porthaniaa, eräs teoreettinen filosofi sattui paikalle ja sanoi: "Te ootte liian itsetietoisia. Lopettakaa metataso." Juuri tästä tässä kaikessa on kyse. Loputtomasta itsereflektiosta pitäisi päästä eroon.
