Käytännön autonomiaa
Aamulla tuomaroitiin lukiolaisten Sokrates-väittelykilpailua Nufitissa (2), iltapäivällä käveltiin RtC-kulkueessa Hermannin perjantaina vallattuun puutaloon. Rakennus on sosiaalikeskukseksi hyväkuntoinen, siinä on kaksi kerrosta plus vintti, sähkö ja vesi toimivat, ja talon omistaa sattuvasti kaupungin sosiaalivirasto. Ilmeisesti paikassa on aikaisemmin pyöritetty joogakoulua ja alkoholistien toipumisasuntolaa.
Sisällä istuttiin uunin vieressä juomassa mehua ja naureskelemassa Hesarin nettiuutiselle, jonka mukaan "kymmenet poliisiautot" ovat parhaillaan tyhjentämässä valtausta.
Tällä kertaa kaupungin on vaikea kiemurrella ulos neuvotteluista. Viimeksihän byrokraatit kieltäytyivät diilistä ja esittivät perusteluiksi talon huonon kunnon ja korjaustöiden väitetyn hinnan. Saarenkatu 17 on siisti ja lämmin paikka, kaupungin oma monihuoneinen asuntola, johon eivät sovellu vanhat vastaväitteet. Saa nähdä, keksiikö kaupunki jotain uutta vai tunnustaako se lopultakin vapaiden tilojen tarpeen.
Kadut, asuminen, valtaus
Yleensä valtauksia puolustetaan seuraavankaltaisilla argumenteilla:
- kaupungissa on pulaa asunnoista ja asumisen hinta on muutenkin kova. Kuitenkin, kuten viime vuoden valtaukset ovat näyttäneet, Helsingissä on paljon tyhjillään olevia tiloja. Yksityisten omistajien kohdalla tyhjäkäynti on yleensä tarkoituksellista kiinteistökeinottelua ja hintojen nostamista. Kaupunki taas yksityistää ja kaupallistaa yritysmaailman, "luovan luokan" ja turismin ehdoilla ja poistaa ilmaisia tiloja yhä nopeammin. Valtaukset sekä kiinnittävät huomiota näihin seikkoihin että parantavat tilannetta suoraan.
- oman tilan ottaminen mahdollistaa kapitalistisesta voitontavoittelusta ja taloustieteen/-ideologian kustannus-hyöty-logiikasta vapaan alueen, joka palvelee käyttäjien omia haluja tuonpuoleisten järjestelmien sijaan. Autonominen toiminta voimaannuttaa osanottajia ja tekee viihdespektaakkelin passiivisista seuraajista mielekkyyden aktiivisia tuottajia.
- vallatut talot toimivat jälki/moderneina työväentaloina, joissa luodaan omaehtoista kulttuuria ja kylvetään kapinan siemeniä.
- taloilla voi olla myös kollektiivisen "terapian" funktio:
Kilpailuyhteiskunta saa syrjään ajetun uskomaan, että hän voi vain syyttää itseään siitä ettei menesty ja halua ottaa vastaan tarjottuja arvoja, vallatun sosiaalikeskuksen yhteisö taas voisi auttaa häntä näkemään, millä tavalla yhteiskunnalliset valtarakenteet tuottavat syrjäytymistä ja millä tavalla niitä vastaan voidaan taistella. Ei mitenkään saarnaamalla tai indoktrinoimalla - opettaja-oppilas tai ohjaaja-asiakas -suhteen muodostuminen ei tietenkään ole tarkoituksenmukaista: hyvää tarkoittavanakin se uusintaa valtasuhteita joiden avulla yhteiskunta ohjaa nuoria kasvamaan tarvitsemikseen kansalaisiksi - vaan olemalla konkreettinen esimerkki siitä, kuinka ihmisten väliset suhteet voidaan järjestää toisin, ei taloudellisiksi vaihtosuhteiksi joissa kysellään mitä hyötyä toisesta on, vaan itseisarvoisiksi toveruussuhteiksi, joissa jokaista kunnioitetaan myös silloin kun mielipiteet eivät osu aivan yksiin. [Lähde]
Väki ja loiset
Viime kesänä Megafonin toimitus kirjoitti toiminnasta manifestin, jonka mukaan talonvaltausliike täytyy tulkita politiikaksi, jossa ei ole kyse pelkästään halusta perustaa vähemmän byrokraattisia "nuorisokeskuksia". Kysymys on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisesta epäkohdasta: ihmiset tuottavat yhteiskunnalle valtavasti hyötyä ja arvoa, josta vain osa maksetaan heille takaisin työpalkan muodossa.
Kotityö, merkitysten ja symbolien tuotanto ja suurin osa hoiva- ja tunnetyöstä sekä kommunikaatiosta tapahtuu ilmaiseksi. Väki tuottaa omilla resursseillaan, ja elinkeinoelämä käärii voitot tästä kollektiivisesta tuotannosta, koska se, kuten koko kapitalistinen suhdejärjestelmä, voi toimia vain loisimalla väen tuotantoa.
Metropolien keskustat ovat nykyajan tehtaita: kaduilla ja ostoskeskuksissa virtaava väki tuottaa luovuudellaan, puheellaan, muodillaan, eleillään ja pelkällä olemisellaan ilmaista sosiaalis-kommunikatiivista raaka-ainetta, jota muotisuunnittelijat, ravintoloitsijat, viestintäalan ammattilaiset, kiinteistöjen omistajat jne. jalostavat tuotteiksi. Ja yritysten on pidettävä konttorinsa ja liikkeensä keskustassa, koska siellä ihmiset liikkuvat.
Nykykapitalismissa metropolin väkeä riistetään paketoimalla heidän ilmainen tuotantonsa maksullisiksi tuotteiksi. Yritykset siis myyvät väelle takaisin väen itse tuottamat sosiaaliset raaka-aineet ja pyrkivät muuttamaan kaupunkitilan yksityiseksi ja kaupalliseksi – tilan, jolla voi olla arvoa vain, koska kaupunkiväki tuottaa tätä arvoa – enimmäkseen kapitalisteille ilmaiseksi – elämällä ja hengittämällä siinä.
Jos siis kaupunkien korttelit ovat nykyajan tehtaita, niin Megafonin mukaan talonvaltaus on luokkataistelun uusi muoto.
Kaivakaamme syvemmällä valtauksen filosofiaan myöhemmässä postauksessa.
Elimäenkadun loppu
Edellinen squat, Elimäenkatu 15:n talo, jätettiin torstaina 20.12.2007, kun nuorisolautakunta antoi talon vuokraamisesta kielteisen päätöksen. Aktiivisesti pakenemalla aloite toiminnasta pysyi valtaajilla kaupungin ja mellakkapoliisien sijaan.
Jäähyväisiä edelsi noin sadan ihmisen kulkue talolta Oopperalle, jossa tukittiin yksi Helsingin vilkkaimmista risteyksistä. Alun Soneran talon, pankkiautomaatin ja kadun sotkeminen maalipommeilla sai poliisit ympäröimään demon erityisen vahvasti kolmelta puolelta. Mieliala oli matalampi kuin aikaisemmissa mielenosoituksissa. Mustiin naamioituneita tyyppejä oli paljon, ainoaa resuista bandista kantoivat hätäilevät teinit, eikä kukaan jaksanut kuunnella Madnessin Our Housia.
Marski uskallettiin blokata alle kymmeneksi minuutiksi. Paluumatkalla taloon soluttautunut sivaripoliisi paljastui kuvatessaan tyyppejä, jotka spreijasivat peace-logon Aseistamo-nimisen liikkeen oveen.
Elimäenkatu pistettiin poikki palavien renkaiden bensaroihulla ja maalikannuilla. Väki soljui sisään kellarioven kautta syömään talossa viimeisen kerran, kynttilänvalossa, koska omistaja-Etera pisti sähköt poikki edeltävällä viikolla. Kadulla 25-30 mellakkapoliisia värjötteli kilpiensä takana yrittäessään sammuttaa renkaita.
Pimeä talo jätettiin yhdessä, ja valtaajat katosivat tunneleihin.
Talon väki sai solidaarisuutta Köpiksestä.
–
Periaatteita Helsingin valtausprojektin tueksi
Tilan haltuunottoa - vallattu talo julkisena tilana
Näkymättömiä kansalaisia ja itsehallittuja sosiaalikeskuksia
Squat.net
Squattercity-blogi
