Murkis on murha murhake
Kuvat 22.2 turkistarhauksen kieltämistä vaatineesta mielenosoituksesta
Helmikuu 2010 on ollut poliittisen tyylin kannalta merkittävä. Olemme saaneet ihailla yhtä kauneimmista ja taitavimmin toteutetuista ruohonjuuritason kampanjoista vuosikausiin. Oikeutta eläimille ja muut toimijat ovat jo lyöneet murtuman päivänpoliittiseen keskusteluun, ja turkistarhauksen kieltäminen on taas selvästi lähempänä. Hienointa kampanjassa on kuitenkin ollut sen ammattimainen tyyli.
Kerrataan muutama kohokohta:
17.2 julkaistiin Tarhauskielto-sivusto; Ylen A-Talkissa näytettiin eläinaktivistien turkistarhoilla salaa kuvaamia videoita; adressi pistetään pystyyn
18.2 seuraavana päivänä keskustelu kävi kuumana joka mediassa; OE reagoi nopeasti kahdella tiedotteella
19.2 julkaistiin kolme tiedotetta; OE teki rikosilmoituksen seitsemästä turkistarhasta; seitsemän (?) paikkakunnan Tarhauskielto-kiertue käynnistyi
21.2 sikaministeri Sirkka-Liisa Anttila on nolattu ja pakotettu vastaamaan; OE kommentoi vastauksia
22.2 kun turkiskohu muhi viikonlopun yli, Helsingissä järjestettiin 300 hengen mielenosoitus joka marssi Stockmannin edestä maa- ja metsätalousministeriölle; adressi luovutettiin yli 7000 nimellä; mielenosoitus toteutettiin taitavasti, energisiä huudattajia oli paljon kuten myös valmiita kylttejä, bandiksia, pukuja ja muita proppeja; määränpäässä odotti paku kamoineen; puhumaan oli hankittu mm. Antti Nylén (paska puhe, muuten)
23.2 Matti Vanhanen otti kantaa keskusteluun, OE kommentoi; OE jätti maa- ja metsätalousministeriöstä kantelun oikeuskanslerille
24.2 keskustelu käy edelleen kuumana, julkisuudessa pahoitellaan että tarhaajat ehtivät siivota paikat ennen tarkastuksia, OE kommentoi
25.2 seuraava vaihe Tarhauskielto-sivustolla: 10 julkkista hyökkää turkistarhausta vastaan (mieltäni lämmittää Julma-Henrin osallistuminen)
26.2 kuohunta suomalaisista tarhoista leviää ympäri maailmaa: Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Englannissa, Hollannissa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa järjestetään mielenosoituksia
…
Mitä tässä on merkittävää ja mielenkiintoista? Esimerkiksi:
1. Kampanjalla on selkeä, kommunikoitava ja tavoitettava päämäärä: turkistarhauksen kieltäminen.
2. Tapahtumien kulkua ja rytmitystä on mietitty ja valmisteltu tarkasti etukäteen (ei siis ole tyydytty yhteen spektaakkeliin ja ajateltu että muu seuraa automaagisesti).
3. Toimijat pystyvät jatkuvasti yllättämään sekä vihollisensa että median, he ovat aina edellä ja heihin vain reagoidaan.
4. Kampanja toteuttaa sisäisen kritiikin periaatetta: oikeastaan se vaatii vain, että Suomen valtio noudattaisi eläinsuojelulakiaan. Tämän vuoksi kampanjaan on helppo yhtyä ja kampanjan vastustajien nolaaminen ei ole kovin vaikeaa.
5. OE:laiset ovat nopeita ja joustavia ja kampanja käyttää vaihtelevasti erilaisia taktiikoita pitääkseen poliittista painetta yllä: videot, julkinen keskustelu, mielenosoitukset, kansainvälinen tuki, adressit, lausunnot, infopöytien pitäminen, pienemmät aktiot…
Joku voisi sanoa kampanjaa eläinaktivismin "keskiluokkaistumiseksi". Entä sitten? Jos se tuottaa vaikutuksia, niin olkoon niin. Sabotaasit eivät tietääkseni ole tässä maassa tuottaneet kovin suurta tulosta (toisin kuin vaikka Briteissä). 1990-luvun eläinoikeusiskut lähinnä mobilisoivat ihmisiä, loivat alakulttuurin, nostivat jonkin verran tietoisuutta ja valmistelivat tällaisten kampanjoiden vastaanottoa. (Saa kommentoida, jos joku keksii lisää näyttöä militantimman eo-taktiikan hyvistä seurauksista Suomessa.)
Saisimmepa vastaavanlaisen kampanjan perustulon puolesta.
Jopa Hesarin toimittajien usko politiikkaan horjuu
Talvinen marssi turkiksia vastaan
Sama eläinlääkäri antoi puhtaat paperit ilmiannetuille sika- ja turkistiloille
