Kusetus ja halu
Demokraattisten yhteiskuntien vakaus 1900-luvun jälkipuolella johtui suurelta osin maiden vauraudesta ja kyvystä tarjota ylellisyyttä. Se ei siis johtunut vain ideologiasta, aivopesusta, väkivallasta tai puhtaasta kusetuksesta.
Miksi kirjoittaa tästä? Koska joillakin ihmisillä, esimerkiksi aktivisteilla tai anarkisteilla, on yhä tapana ajatella, että kaikki olisi loistavasti, jos eliitti ei vain kusisi meitä silmään.
Otan satunnaiseksi esimerkiksi Olli Tammilehdon, joka on vanha ekoanarkisti. Arvostan suuresti Tammilehdon muinaista klassikkoa Maailman tilan kootut selitykset. Ymmärrän myös yksinkertaistukset, populismit ja argumentaation tyhmentämisen esimerkiksi mielenosoituskutsuissa, lehdistötiedotteissa ja blogien hehkutuskirjoituksissa. Tammilehto on kuitenkin tutkija tai ajattelija, jonka pitäisi joskus myös analysoida yhteiskuntaa. Tammilehdon nykyinen analyysi on tällaista:
Mielipidetutkimuksissa suomalaiset ajattelevat punavihreästi. Politiikka vetää kuitenkin oikealle. Vika ei ole äänestäjissä, vaan korruptiossa: vaalirahaskandaali paljastaa, miksi elinkeinoelämän ääni kuuluu niin vahvasti politiikassa.
Fifi: Miksi vihreällä kansalla on ympäristöä tuhoavat johtajat?
Äänestäjät ovat siis viattomia. He ovat niin viattomia, että he eivät esimerkiksi voisi haluta oikeistolaista politiikkaa. Eihän kukaan voisi haluta sitä? Siis oikeasti, todella.
Ovatko ihmiset luonnostaan jotenkin vasemmistolaisia? Onko oikeistolainen politiikka on aina vain törkeää kusetusta?
Jatkoa seuraa:
Suurimmalla osalla suomalaisista on ollut 80-luvulta lähtien käsityksiä, joita valtajulkisuudessa pidettäisiin radikaalivihreinä. Esimerkiksi valtaosa on kannattanut väitettä "Pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä." Viime vuonna tämän väitteen kanssa samaa mieltä oli 76 prosenttia vastaajista. Kuitenkin suuri enemmistö poliitikoista ja politiikasta on vielä vähemmän vihreätä kuin vasemmistolaista.
Rahkonen pyrkii selittämään tätä paradoksia sillä, että mielipidetiedustelut eivät kerrokaan totuutta ihmisten arvoista. Tämä on kummallinen väite ihmiseltä, jonka johtama laitos tekee mielipidetiedusteluja. Rahkonen ei voi olla tosissaan, sillä jos hänen selitystään uskottaisiin, hänen firmansa tekisi vararikon.
Tammilehto paljastuu aidosti sokraattiseksi ajattelijaksi: jos ihminen tietää, että on väärin tukea kapitalistien etuja, niin ihminen ei voi tehdä niin. Ihminen toimii oikein, mutta eliitti sen kun kusettaa. Perhanan eliitti ja rötösherrat!
Nyt meille taittuu auki suuri salaisuus: politiikassa on kyse myös haluista, eikä vain tiedosta tai "arvoista". Katsokaa mitä ihmiset tekevät, niin teille selviää heidän halunsa. Katsokaa miten tilanteeseen on päädytty, niin teille selviää miten haluja on tuotettu ja kanavoitu. Ja niin edelleen.
Tammilehto päättää tekstinsä ivalliseen vallan sanoman mukailuun: "Kaikkihan on äänestäjien syytä: mitäs meidät valitsitte!"
Mitä jos otettaisiin tämä sanoma vähän vakavammin?
Mitä jos äänestäjienkin haluilla on ihan oikeasti jotain vaikutusta?
Hevonvitut tämä on mikään vihreä kansa. Tässä maassa asuu ihmisiä, jotka haluavat isompia taulutelkkareita ja mureita härkäpihvejä. Jos eliitti lopettaisi kusetuksensa, niin lopettaisivatko nämä ihmiset haluamisen siinä paikassa?
Toisin kuin konservatiiviset ekoanarkistit joskus väittävät, ihminen ei ole olemukseltaan hyvä tyyppi, joka suuntautuisi automaattisesti ekoanarkistiseen yhteiskuntaan, kunhan vain porvarit lopettaisivat kusettamasta.
Ei sillä, että ihminen olisi huonokaan tyyppi, joka välttämättä haluaisi telkkareita ja pihvejä. En usko, että Ihmistä ylipäänsä on olemassa. Lainatakseni erästä fraasia: "Juttu on vähän monimutkaisempi."
Voi kun valtion ja kapitalismin voisikin ratkaista vain lopettamalla eliitin kusetuksen.
Ihmiset ovat rakentuneet haluaviksi ja halutuiksi olennoiksi. Politiikassa halut taistelevat haluista ja kanavoivat haluja. Sillä (tai niillä) on politiikassa iso ja läski funktio. On tietoisuus ja tiedostamaton, ja molemmilla on haluja.
Halut ohjaavat tarkkaavaisuutta, tarkkaavaisuus vaikuttaa haluihin, ja kaiken ympärille liikkuvat affektit. Tätä on toisteltu ensin 1930-luvulta lähtien. 1970-luvulla tästä puhuttiin taas paljon. Mutta ilmeisesti sanomaa ei ole vielä tarpeeksi pyöritetty.
Haluissa ei ole mitään kapinallista, irrationalistista tai postmodernia. Halujen huomioiminen on täyttä reaalipolitiikkaa. Se on idealisti joka ei haluja huomioi.
Joka kanavoi haluja, hallitsee. Ei varmasti tarvitse enää kertoa, kuinka natsit rakensivat suuria halukanavia, jotka veivät Hitleriin, tai kuinka kokoomus on vuodesta 2006 alkaen vanginnut keskiluokan haluja tai perussuomalaiset köyhien haluja.
Kapitalistiset demokratiat yksinkertaisesti osasivat 1900-luvun jälkipuolella sekä vastata monien ihmisten haluihin (tuottamalla vaurautta ja jännitystä) että muunnella, vangita ja loisia niitä taitavasti. Se on yksi syy siihen, että elämme edelleen kapitalismissa emmekä antiautoritaarisessa ekoutopiassa.
Tiedän, että on poliittisesti huono idea kirjoittaa tällaista kritiikkiä. Enhän oikeastaan vastusta mitään, mitä Tammilehto ehdottaa, enkä halua olla mikään postmodernisti ja väittää että kaikki olisi ihan samaa halumössöä ja millään ei olisi väliä.
Kyse ei myöskään ole tiedon hylkäämisestä. Suurin osa oikeiston puheista on täyttä paskaa, ja vasemmiston tulee kyetä osoittamaan tämä faktojen, ei tunteiden tai halujen tasolla.
Tunteiden ja halujen poisjättäminen poliittisesta analyysista ja toiminnasta johtaa kuitenkin oudon porvarilliseen asenteeseen, vaikka olisi kuinka ekoanarkisti. Porvarihan korostaa järkeä ja kommunikaatiota: ”Jos vain huijaus lopetettaisiin, niin ihmiset tekisivät järkevät johtopäätökset ja toimisivat yhdessä oikein.”
Tämä kritiikki ei siis ole yritys oikeuttaa oikeistolaista politiikkaa, sanoa, että asiat olisivat erityisen hyvin tai ettei niille pitäisi tehdä mitään. Tämä on vain yritys ymmärtää ja arvostaa yhteiskunnan ja sen ihmisten monimutkaisuutta.
Monimutkaisuutta ei nimittäin hallita pelkällä kusetuksella.
Erittäin asiaa, just samaa mitä ite ajatellut ja ehkä vähän jossain kirjoittanutkin, ainakin ohimennen.
Ehkä voisi vielä painottaa halujen ja tarpeiden yhteiskunnallista rakentuvuutta. (_Miksi_ en voi elää ilman Internetiä, esimerkiksi.)
Kyse ei todellakaan ole niin yksinkertaisesta asiasta kuin “väärä tietoisuus” tai “kusetus”. Kusetusta on, mutta ei ole unohdettava että kusettajien itsensä täytyy tulla kusetetuiksi.
Comment by Miika — 12.01.2010, 10:38 @ 10:38
“On tietoisuus ja tiedostamaton, ja molemmilla on haluja.”
Mikä tai mitä on tiedostamattoman halu? En ymmärrä. Muuten kiva teksti.
Comment by aatami — 12.01.2010, 11:52 @ 11:52
Jeps! Tämän takia kannatan vastakulttuuria enkä “kriittisiä” kannanottoja ja vastaavia. Minulle olennainen kysymys on: miksi haluamme taulutelevision? No, onhan se hieno, koska kulutus on luova halu. Myös tuotanto rakentuu luoville haluille. Kuluttajan/tuottajan työnjako on kuitenkin erotettu vahvoilla rautaesiriipuilla. Siis: jos haluamme eroon kulutuksesta, on kysyttävä, miksi halumme on jonkin paremman sijasta kanavoitu kulutukseen, ja miten vapautamme ne? Toki nämä esiriiput - kuten nollatoleranssi tai immateriaalioikeuspolitiikka - tulee tuoda esiin tiedonkin tasolla, mutta ne muuttuvat vain ylittämällä ne järjestelmällisesti yhä uudestaan. Akateeminen ja parlamentaarinen kritiikki ei sitä tee.
Toinen syy on tietysti konformismi: mihin vastaus on minusta se, miten voimauttaa ihmisiä olemaan mielummin vaikka Absoluuttisia Toisia ja Totaalisen Vieraita kuin tavallsia ja normaaleita…
Comment by Hemi — 12.01.2010, 12:10 @ 12:10
Tammilehdon “rötösherrat kusettaa” muistuttaa kyllä enemmän perinteistä vasemmistopopulismia (jonka vikaa Tammilehdossa myös on), kuin tämän päivän ympäristöpainotteista anarkismia, jota yleisesti ottaen ei voisi vähempää kiinnostaa joku vasemmisto elvyttäminen, “halujen ja tunteiden sivuuttaminen” jne..
Samaten haluthan ovat olleet aika keskeisessä asemassa siitä mistä joidenkin anarkististen virtausten (etenkin italoinsurrektionismin) mukaan toiminnan tulisi lähteä, ja mistä se suurimmassa osassa anarkotoimintaa lähteekin - haluista ja tarpeista, ei poliittisesta ideologiasta tai ohjelmasta.
- Politiikasta elämään: Vasemmistolaisuuden myllynkiven karistaminen anarkian harteiltaComment by rot — 12.01.2010, 15:03 @ 15:03
Loistava teksti! Oon samaa mieltä: on vaikea rakentaa tyydyttävää kuvaa yhteiskunnallisista suhteista ilman käsitystä haluista ja tarpeista ja niiden vaikutuksesta sekä vallankäyttöön että mahdollisuuksiin vapautua tästä vallankäytöstä.
Yksi asia jonka tohon vois lisätä on se, ettei nää ikävät yhteiskunnallisesti tuotetut halut ja tarpeet tosiaan koske vain oikeistoa äänestäviä, vaan jokainen varmasti joutuu enemmän tai vähemmän painimaan niiden kanssa (riippumatta poliittisesta kannastaan), mikä puolestaan edellyttää aikamoista poisoppimisen prosessia ja radikaalisti uudenlaisten halujen ja tarpeiden hahmottelemista…
Mun mielestä tässä suhteessa esim. surrealistien varhaiset pyrkimykset rikkoa porvarillisen ajattelun, tuntemisen, haluamisen, aistimisen jne. perusta ja valjastaa “päihtymyksen energiat” vallankumouksen tarpeisiin ovat edelleen ajankohtaisia.
Comment by Mika — 12.01.2010, 15:29 @ 15:29
Jotta ei sorruttaisi kovin vulgaariyksilökeskeisiin tulkintoihin halun ja tarpeen alkuperästä ja “olemuksesta” (vrt.kommentti 4) on oltava tarkkana siinä, mistä puhutaan kun puhutaan halusta? Suostumuksesta, tahdosta, pyrkimyksestä, tarkoituksesta, intentiosta, vai mistä?
Tarkoitetaanko halulla jonkinlaista virittymistä (arousal)vai onko se kohteellista - intentionaalista - toimintaa? Jos tarkoitetaan kohteetonta virittymistä, on halun kanavointi olennainen (poliittinen) kysymys. Miksi on haluttava sitä mitä haluaa?
Mikäli taas halu on jo kohteellinen - intentionaalinen - tila, on kohteen/kohteiden analyysi ehkä paikallaan? Tällöin sivutaan tekstissä mainittuja haluja taulutelevisioihin yms. Halu manifestoituminen - saan palkan, ostan taulutelevision - on siten yhtä aikaa rationaalinen (yksilön valinta) että moraalinen (yksilön nautinnon oikeutus).
Ja toisaalta ehkä on hyvinkin tarpeellista (!?)pohtia halun ja tarpeen rajapintaa; esim. sitä kuinka tarve tyydytyksen jälkeen muuttuu haluksi? Tai haluaminen kehittyy otollisissa olosuhteissa (?!) tarpeeksi - lue tarpeen kaltaiseksi, ei riittäväksi
Tarpeen ymmärtäminen fysiologisena vajaatilana (nälkä, jano, lämpö, yms.) lienee se yleisin tapa. Mutta miten tulee ymmärtää tarve internetiin? Nettiaddiktit tarvitsevat varmasti yhtä paljon kuin etätyötä tekevät, mutta eri tavoin. Missä tämä tarpeen eritapaisuus samassa toiminnossa (näppäinten näpyttely, ruudun tuijottaminen, lukeminen, katseleminen,…)määrittyy?
No tätä voi tietty jatkaa pidempäänkin, annan kuitenkin tilaa muille…
Comment by Jaana — 12.01.2010, 17:20 @ 17:20
@Miika: juuri noin. Marx tiesi aikoinaan jo, että halut ovat yhteiskunnallisesti tuotettuja. Samalla kun lausutaan tämä pitäisi useammin myös osoittaa konkreettisesti, miten mitäkin haluja tuotetaan sosiaalisesti. Ehkä kirjoitan tästä joskus jonkun tuoreen esimerkin sosialismi.netiin.
@aatami: emme yksinkertaisesti ole kaikista haluistamme tietoisia? Tai olemme tietoisia mutta emme myönnä niitä? Tai emme ylipäänsä tiedä kenen haluja meidän halumme ovat?
Kirjoituksessa saattaa hämätä tapa puhua “tiedostamattomasta” ikään kuin itsenäisestä oliosta, jolla on haluja. Tätä en tarkoita, vaan ajattelen tiedostamatonta suhteellisen itsenäisenä järjestelmänä; siksi siitä voi puhua kuin oliosta.
@Hemi: kyllä, mutta vaikka akateeminen/parlamentaarinen toiminta eivät yksin riitä, eikö niitäkin kannata käyttää? Vai löydätkö jostain keinon joka yksinään toimii? Ja taas tullaan kysymykseen konformismista. Väittäisin edelleen, että nykyaikainen kontrolli on abstraktimpaa ja joustavampaa kuin se, mitä konformismista puhuminen tuo mieleen; siitä tulee mieleen joku 1800-lukulainen vankila, jossa “asiakkaille” pakotetaan identtiset raitapuvut.
@rot: on aina hyvä hyökätä rakentamiani yleistyksiä vastaan.
Käytin Tammilehtoa vetääkseni yhteen omia kokemuksiani keskusteluista joidenkin anarkistien kanssa (ja ehkä voi lukea jotain foorumeita/takun kommentteja tms. missä joskus ilmaistaan tässä arvosteltuja juttuja.
Haluista puhuttaessa pitää myös varoa toista ääripäätä eli messutaan pelkistä haluista jotka tuottaa spontaanin vallankumouksen ilman mitää strategioita ja ohjelmia.
@Mika: henk. koht. samaa mieltä surrealisteista
mutta eikö niidenkin metodit ole otettu kiinni ja valjastettu kapitalistisiin spektaakkeleihin kauan sitten? Tai miten toistaa niiden mahdollinen vallankumouksellinen ydin ilman että sortuu samoihin kuoppiin. (Vrt. Salvador Dali todisti että surrealistit ovat varsin porvarillisia eivätkä uskalla seurata Dalia suuntauksen johdonmukaiseen huippuunsakiihdytettyyn loppuun - ja sitten Dali alkoi bisnesmieheksi. Kuinka antiporvarillista surrealismi sitten olikaan…) Tietysti porvarilliseen yhteiskuntaan sulautetun “päihtymyksen” täytyy olla turvallista ja hallittavissa. Mutta kannattaako enäää vannoa puhtaasti vaarallisten ja arvaamattomien vallankumoussubjektien nimeen, mitä siitäkin syntyy…
@Jaana: halun käsite jää tosiaan epämääräiseksi.
Suhteessa “tarpeisiin”: halujen lisäksi myös tarpeet ovat sosiaalisesti tuotettuja ja suhteellisia. (Nälkä: riittääkö vesi ja leipä, vai kuinka gourmeeksi mennään… lämpö: riittääkö 15 c, 20 c, 25 c. jne. eli riippuu yhteiskunnasta ja siihen mihin on tottunut ja mihin verrataan.)
Itse ajattelen halun yleisemmin tuottamisen kautta, halu tuottaa aina jotain vaikutuksia, oli sillä kohde tai ei. Jos haluaa lähestyä psykologiaa niin varmasti siihen voi linkittää virittymisen/affektiivisuuden teemoihin.
Ehkä halu on kohteetonta (tai tuottaa itse kohteensa), kun taas ideologia liittyy kohteisiin (ideologiset objektit).
Comment by Klementiini — 12.01.2010, 23:10 @ 23:10
Tämä erittäin totta. “Toteuta villeimmät halut ja intohimot” muuttuu irvokkaaksi siinä vaiheessa kun prolenuori pääsee huumekaupan ja muun kapitalistisen riistorikollisuuden kautta toteuttamaan halujaan: rahaa, aseita ja nopeita autoja.
Comment by rot — 13.01.2010, 00:04 @ 00:04
“Hevonvitut tämä on mikään vihreä kansa. Tässä maassa asuu ihmisiä, jotka haluavat isompia taulutelkkareita ja syödä mureita härkäpihvejä. Jos eliitti lopettaisi kusetuksensa, niin lopettaisivatko nämä ihmiset haluamisen siinä paikassa?”
Minä ainakin syön pihviä niin kauan luokalta ei tule käskyä että se on luokkaedun vastaista. Onneksi aina uuden macin (inmateriaalisen työn väline & facebookin vallankumousorganisointi työkalu) ja (tiedostavan) kaukomatkalennon hankkivat punavihreät ovat niin vitun vihreitä. Tai ehkä ovat vain järkeviä ja tajuavat että ilman systeemin muutosta ei ole mitään vitun väliä vaikka he soutaisivatkin nepaliin/meksikoon roskapurkissa. Koska vapaustaistelijat lopettavat lattareista roudatun soijan haluamisen, röökin polttamisen tai japanilaisten chilitahnojen vetämisen? Tai aloittaisivat vapaustaistelun?
Kai nyt saatana suurin osa ihmisistä haluaa pysäyttää ilmastonmuutoksen ja lopettaa riiston ja totta kai tämä pitää ottaa mahdollisuutena mihin tarttua. Ei tietenkään kaikki liberalismin aivopesun tulokset katoa aivoista yhdessä yössä vaikka valta vaihtuisikin.
Tai tottakai voidaan syyttää kaikkia taviksia ja vitun tukareita, taitaa vaan käydä niin että lopuksi sitten ei voikkaan syyttää kun itseään..
ps. Yläasteen ruotsinmaikka tykkäsi sanoa usein että itseään on mukava huijata kun voi valita itse jääkö kiinni. Hieno nainen.
Comment by Tony Halme/Bronx aka suomen kansa — 13.01.2010, 05:47 @ 05:47
Itseäni ärsytti Tammilehdon kirjoituksessa sama asia kuin toveri Hedelmää. Tammilehto on sentään Suomen Noam Chomsky, joten kyllä häneltä on lupa odottaa parempaa argumentaatiota (jonka heppoisuuden hän Fifissä laittoi tyylin tiliin).
Haluan kuitenkin jatkaa toveri Hedelmän aloittamalla tiellä:
Ihmiset ovat rakentuneet haluaviksi ja halutuiksi olennoiksi. Politiikassa halut taistelevat haluista ja kanavoivat haluja.
Ovatko ihmisten halut vain rakentuneita? Entä ihmisten lajityypillinen olemus, lajin evoluutioprosessin kuluessa kohdattujen valintapaineiden seurauksena kehittyneet ominaisuudet, halut, selviytymisstrategiat ja -taktiikat, ryhmäkäyttäytyminen jne..? Himoavatko ihmiset esim. sokeria ja rasvaa vain siksi, että heidät on opetettu siihen..?
Tässä mielessä itse ainakin uskon, että Ihminen on olemassa (vaikka asian voisi paremminkin sanoa), ja minusta esim. osa ns. evoluutiopsykologista kirjallisuutta on tutustumisen arvoista, vaikka toki on toveri Hedelmän lailla lisättävä teemaan liittyvä varaus: en missään nimessä halua oikeuttaa liberaalien (Pinker, Dawkins, Ridley jne.) “politiikka vastaa ihmisen biologista olemusta” -maailmankuvaa, tai kannattaa minkään sortin “no, sehän on vain luonnollista” -tyylistä ajattelua, mutta en oikein jaksa yleistä vasemmistolaista “sosiaalikonstruktivistista” ihmiskuvaa, jossa aika suuri osa kaikesta paskasta on aina systeemin vika. (Muuten ole sitä mieltä, että systeemi on murskattava
Minä uskon niin, että ihmisen kaikki yhteiskunnallinen toiminta on samanaikaisesti sekä kulttuurisesti että lajityypillisesti (”biologisesti”) määrittynyttä. Jälkimmäistä kumminkin harvoin käsitellään, mikä on harmi, sillä ainakin minua asia kiinnostaa. Ihmisen fyysinen lajinkehitys sujahtaa kivutta materialistiseen maailmankuvaan, mutta psykologisen käyttäytymisen pohjan evolutionäärinen kehitys ei.
Kaikki paska on toki aina poliittinen kysymys, eikä ns. ihmisluontoa (jonka uskon esim. joiltain osin olevan sukupuolilla erilainen) ole mahdollista muuttaa, joten on luontevaa että ratkaisuissa keskitytään yhteiskunnallisiin seikkoihin. Mutta minusta tuntuu että aika monella on sellainen käsitys, että kaikki sosiaaliset epäkohdat voidaan poistaa, jos vain asiat järjestetään “oikealla” tavalla. Vrt. vanha ajatus rikollisuuden katoamisesta sosialismin myötä jne.
Että näin! Nyt vaan odottelemaan viharyöppyä biologisesta determinismistä
Comment by Joonas Laine — 14.01.2010, 13:10 @ 13:10
@Joonas Laine: minusta puhe lajiolemuksesta on yhteiskunnallisessa keskustelussa jonninjoutavaa jupinaa, koska “biologiset perustarpeet” eivät sano yhtään mitään. “Biologian mukaan ihmisen täytyy syödä.” No, ihanko totta? Mutta mitä ja kuinka paljon ja minkä laatuista? Miten ruoka tuotetaan? Ja kuka määrittää mikä osa “ihmisen olemuksesta” on biologista?
Toinen syy hyökätä aina ja kaikkialla lajiolemuspuhetta vastaan on ympäristö: vaikka on fakta, että löydetään geenejä jotka altistavat tietynlaiselle käytökselle jne. niin nämä aina aktualisoituvat eri tavalla (poliittisesti rakentuvista) ympäristöistä riippuen (tämä myös pointiksi “ihmisluontoa ei voi muuttaa” -näkemystä vastaan - samoin täytyy huomioida biologinen evoluutio + kulttuurievoluutio -kombon tuottama sekasotku).
Tällä en tietenkään tarkoita, että yhteiskuntatieteet jotenkin väistämättä jyräisivät muut tieteet. Jos ihmistä haluaa tutkia luonnontieteellisesti, niin tulosten tulkinta on kuitenkin väistämättä poliittista.
Comment by Klementiini — 14.01.2010, 23:09 @ 23:09
Totta kai ihmisen biologialla on merkitystä. Siinä on kuitenkin juuri niitä ongelmia joita itsekin mainitsit (on vaarana päästää rasismia ym. roskaa samalla mukaan keskusteluun).
Totta helvetissä on lajityypillisiä ominaisuuksia ja lajikehityksen mukana tuomia haluja ja tarpeita ihan syömisistä alkaen. Itse (jo muodista pois menneessä sosiaalisessa konstruktivismissani) katson kuitenkin pikemmin että mitään yleistä ja pysyvää ‘ihmisluontoa’ (lähinnä siis ymmärrettynä persoonallisuutena) ei ole, samoin kuin ei ole mitään ‘käärmeluontoa’. Myöskään ei ole järkevää tehdä mitään eroa sukupuolten välille. Puhut nähdäkseni nimittäin biologisesti määräytyvistä (siis jossain määrin määräytyvistä) persoonallisuuden piirteistä, ja tästähän voitaisiin keskustelussa siirtyä vaikka mihin rotuhygieniaan… (rikollisuus on nähtävissä kallon muodosta jne. VAIKKA jostain kumman syystä huomattaisiin että näin olisikin, minusta vasemmiston pitäisi haudata monien tieto mahdollisimman syvälle eikä koskaan enää palata asiaan).
Eli: point taken but suffocated.
(imho Dawkins on muuten todella syvältä, jestas mitä tavaraa. Ajan lyhyt historia my ass.)
Comment by Miika — 14.01.2010, 23:15 @ 23:15
En ole eri mieltä mistään, mitä Klementiini sanoo edellisessä vastauksessaan; olen koettanut keksiä, mitä poliittisia seurauksia olisi siitä, että ajattelen kuten kirjoitin, mutta en ole keksinyt mitään.
Siksi en hyväksy Miikan argumenttia “kaltevasta tasosta”, ts. että jos sekään pääsee lorahtamaan vähänkin “biologisesti määräytyviä persoonallisuuden piirteitä”, niin sitten ollaan kohta jo rotuhygieniassa. Yhtä hyvin voisi sanoa, että radikaalissa vasemmistolaisessa keskustelussa “on aina vaara”, että kohta ollaan heilumassa kadulla kiväärit kädessä. Tämä on idealismia.
Dawkins on raivorationalisti, joka ei tajua politiikasta tai historiasta mitään. Hän kiivailee uskontoa vastaan rationaalisilla perusteilla, ja kerran hän kyseli tv:ssä joltain afrikkalaiselta, onko tämä apina. “Minä ainakin olen”, Dawkins sanoi. Dawkins on minusta kuitenkin monelta osin ihan hyvää luettavaa, esim. The Blind Watchmaker (tai The Selfish Gene). Ei kaikkea tarvi allekirjoittaa voidakseen sanoa kirjasta jotain hyvää.
Comment by Joonas Laine — 15.01.2010, 09:32 @ 09:32
Tarkennus: “poliittisilla seurauksilla” tarkoitan vaikutuksia omaan poliittiseen tavoitteenasetteluuni ja näkemyksiini, en esim. sitä, miten konservatiivit käyttävät “luonnollisuuden” argumenttia ajaakseen “luonnollista seksuaalisuutta” tai näkemyksiä Tuomas Enbusken tyyliin että “naisten asema on nykyään mikä on, koska silloin aikoinaan metsästäjä-keräilijä -yhteiskunnassa..”
Comment by Joonas Laine — 15.01.2010, 09:34 @ 09:34
Hienoa, että taannoinen kirjoitukseni Fifissä herättää näin paljon keskustelua. Se oli alunperin tarkoitettu provosoimaan Helsingin Sanomien lukijoita. Onneksi se provosoi myös Fifin lukijoita.
Myönnän, että otsikointi ja toimituksen laatima ingressi yksinkertaistavat asioita. Pointtini tässä kuten monissa muissa kirjoituksissani (esim. Maailman tilan kootut selitykset -kirjan luvussa ”Puheen harhat ja ajatuksen aukot”) on se, että ihmiset ovat myös punavihreitä – sekä ajatuksissa että teoissa. Toki asia on monimutkainen ja on niin, että esim. silloin kun he ostavat auton tai taulutelkkarin he eivät ole punavihreitä. Ja varmasti taulutelkkarin ostaja ihan oikeasti haluaa sitä. Mutta tuo sama kuluttaja voi todella haluta, että taloyhtiön pihalle tulee kompostori, ja voi jopa tehdä kovasti töitä tuon halun toteuttamiseksi. Toisaalta kaikilla ihmisillä on kasoittain haluja, joita he eivät pääse toteuttamaan – mm. yhteiskunnallisten suhteidemme takia.
Yhteiskunnallisten liikkeiden ja punavihreän poliittisen toiminnan kannalta on olennaista, miettiä miksi ihmiset toteuttavat yksiä haluja eikä toisia. Miksi tietyt puolet ihmisen subjektiviteetista korostuvat ja toiset jäävät varjoon? Kirjoituksessani toin esiin yhden syyn, miksi ihmiset tekevät ei-punavihreitä valintoja: mainonta ja muu propagandatoiminta liittää järjestelmällisesti asiaankuulumattomia merkityksiä sekä valtaa tavoitteleviin ihmisiin ja ryhmiin että myytäviin tuotteisiin. Tietenkään tämän ”kusetuksen” vaikutus ei lakkaisi kuin veitsellä leikaten propagandan loppuessa tai sen lumon sammuessa. Mutta toisenlaisten halujen kehittymiselle ja toteuttamiselle tulisi varmasti enemmän tilaa.
Ajattelu, jossa ihmiset ovat vain yhtä – esim. oikeiston äänestäjiä ja törsääjiä – tekee mahdottomaksi ymmärtää historian suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Se johtaa myös helposti siihen, että pieni radikaaliryhmä oikeuttaa oman marginaalisuutensa eikä yritäkään muuttaa omaa toimintaansa avoimeksi moniin ”synteihin” syyllistyneille mutta ryhmän ajattelua symppaaville ihmisille.
Comment by Olli Tammilehto — 20.01.2010, 15:58 @ 15:58