Myönnän, että otsikointi ja toimituksen laatima ingressi yksinkertaistavat asioita. Pointtini tässä kuten monissa muissa kirjoituksissani (esim. Maailman tilan kootut selitykset -kirjan luvussa ”Puheen harhat ja ajatuksen aukot”) on se, että ihmiset ovat myös punavihreitä – sekä ajatuksissa että teoissa. Toki asia on monimutkainen ja on niin, että esim. silloin kun he ostavat auton tai taulutelkkarin he eivät ole punavihreitä. Ja varmasti taulutelkkarin ostaja ihan oikeasti haluaa sitä. Mutta tuo sama kuluttaja voi todella haluta, että taloyhtiön pihalle tulee kompostori, ja voi jopa tehdä kovasti töitä tuon halun toteuttamiseksi. Toisaalta kaikilla ihmisillä on kasoittain haluja, joita he eivät pääse toteuttamaan – mm. yhteiskunnallisten suhteidemme takia.

Yhteiskunnallisten liikkeiden ja punavihreän poliittisen toiminnan kannalta on olennaista, miettiä miksi ihmiset toteuttavat yksiä haluja eikä toisia. Miksi tietyt puolet ihmisen subjektiviteetista korostuvat ja toiset jäävät varjoon? Kirjoituksessani toin esiin yhden syyn, miksi ihmiset tekevät ei-punavihreitä valintoja: mainonta ja muu propagandatoiminta liittää järjestelmällisesti asiaankuulumattomia merkityksiä sekä valtaa tavoitteleviin ihmisiin ja ryhmiin että myytäviin tuotteisiin. Tietenkään tämän ”kusetuksen” vaikutus ei lakkaisi kuin veitsellä leikaten propagandan loppuessa tai sen lumon sammuessa. Mutta toisenlaisten halujen kehittymiselle ja toteuttamiselle tulisi varmasti enemmän tilaa.

Ajattelu, jossa ihmiset ovat vain yhtä – esim. oikeiston äänestäjiä ja törsääjiä – tekee mahdottomaksi ymmärtää historian suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Se johtaa myös helposti siihen, että pieni radikaaliryhmä oikeuttaa oman marginaalisuutensa eikä yritäkään muuttaa omaa toimintaansa avoimeksi moniin ”synteihin” syyllistyneille mutta ryhmän ajattelua symppaaville ihmisille.

Siksi en hyväksy Miikan argumenttia “kaltevasta tasosta”, ts. että jos sekään pääsee lorahtamaan vähänkin “biologisesti määräytyviä persoonallisuuden piirteitä”, niin sitten ollaan kohta jo rotuhygieniassa. Yhtä hyvin voisi sanoa, että radikaalissa vasemmistolaisessa keskustelussa “on aina vaara”, että kohta ollaan heilumassa kadulla kiväärit kädessä. Tämä on idealismia.

Dawkins on raivorationalisti, joka ei tajua politiikasta tai historiasta mitään. Hän kiivailee uskontoa vastaan rationaalisilla perusteilla, ja kerran hän kyseli tv:ssä joltain afrikkalaiselta, onko tämä apina. “Minä ainakin olen”, Dawkins sanoi. Dawkins on minusta kuitenkin monelta osin ihan hyvää luettavaa, esim. The Blind Watchmaker (tai The Selfish Gene). Ei kaikkea tarvi allekirjoittaa voidakseen sanoa kirjasta jotain hyvää.

Totta helvetissä on lajityypillisiä ominaisuuksia ja lajikehityksen mukana tuomia haluja ja tarpeita ihan syömisistä alkaen. Itse (jo muodista pois menneessä sosiaalisessa konstruktivismissani) katson kuitenkin pikemmin että mitään yleistä ja pysyvää ‘ihmisluontoa’ (lähinnä siis ymmärrettynä persoonallisuutena) ei ole, samoin kuin ei ole mitään ‘käärmeluontoa’. Myöskään ei ole järkevää tehdä mitään eroa sukupuolten välille. Puhut nähdäkseni nimittäin biologisesti määräytyvistä (siis jossain määrin määräytyvistä) persoonallisuuden piirteistä, ja tästähän voitaisiin keskustelussa siirtyä vaikka mihin rotuhygieniaan… (rikollisuus on nähtävissä kallon muodosta jne. VAIKKA jostain kumman syystä huomattaisiin että näin olisikin, minusta vasemmiston pitäisi haudata monien tieto mahdollisimman syvälle eikä koskaan enää palata asiaan).

Eli: point taken but suffocated.

(imho Dawkins on muuten todella syvältä, jestas mitä tavaraa. Ajan lyhyt historia my ass.)

Toinen syy hyökätä aina ja kaikkialla lajiolemuspuhetta vastaan on ympäristö: vaikka on fakta, että löydetään geenejä jotka altistavat tietynlaiselle käytökselle jne. niin nämä aina aktualisoituvat eri tavalla (poliittisesti rakentuvista) ympäristöistä riippuen (tämä myös pointiksi “ihmisluontoa ei voi muuttaa” -näkemystä vastaan - samoin täytyy huomioida biologinen evoluutio + kulttuurievoluutio -kombon tuottama sekasotku).

Tällä en tietenkään tarkoita, että yhteiskuntatieteet jotenkin väistämättä jyräisivät muut tieteet. Jos ihmistä haluaa tutkia luonnontieteellisesti, niin tulosten tulkinta on kuitenkin väistämättä poliittista.

Haluan kuitenkin jatkaa toveri Hedelmän aloittamalla tiellä:

Ihmiset ovat rakentuneet haluaviksi ja halutuiksi olennoiksi. Politiikassa halut taistelevat haluista ja kanavoivat haluja.

Ovatko ihmisten halut vain rakentuneita? Entä ihmisten lajityypillinen olemus, lajin evoluutioprosessin kuluessa kohdattujen valintapaineiden seurauksena kehittyneet ominaisuudet, halut, selviytymisstrategiat ja -taktiikat, ryhmäkäyttäytyminen jne..? Himoavatko ihmiset esim. sokeria ja rasvaa vain siksi, että heidät on opetettu siihen..?

Tässä mielessä itse ainakin uskon, että Ihminen on olemassa (vaikka asian voisi paremminkin sanoa), ja minusta esim. osa ns. evoluutiopsykologista kirjallisuutta on tutustumisen arvoista, vaikka toki on toveri Hedelmän lailla lisättävä teemaan liittyvä varaus: en missään nimessä halua oikeuttaa liberaalien (Pinker, Dawkins, Ridley jne.) “politiikka vastaa ihmisen biologista olemusta” -maailmankuvaa, tai kannattaa minkään sortin “no, sehän on vain luonnollista” -tyylistä ajattelua, mutta en oikein jaksa yleistä vasemmistolaista “sosiaalikonstruktivistista” ihmiskuvaa, jossa aika suuri osa kaikesta paskasta on aina systeemin vika. (Muuten ole sitä mieltä, että systeemi on murskattava

Minä uskon niin, että ihmisen kaikki yhteiskunnallinen toiminta on samanaikaisesti sekä kulttuurisesti että lajityypillisesti (”biologisesti”) määrittynyttä. Jälkimmäistä kumminkin harvoin käsitellään, mikä on harmi, sillä ainakin minua asia kiinnostaa. Ihmisen fyysinen lajinkehitys sujahtaa kivutta materialistiseen maailmankuvaan, mutta psykologisen käyttäytymisen pohjan evolutionäärinen kehitys ei.

Kaikki paska on toki aina poliittinen kysymys, eikä ns. ihmisluontoa (jonka uskon esim. joiltain osin olevan sukupuolilla erilainen) ole mahdollista muuttaa, joten on luontevaa että ratkaisuissa keskitytään yhteiskunnallisiin seikkoihin. Mutta minusta tuntuu että aika monella on sellainen käsitys, että kaikki sosiaaliset epäkohdat voidaan poistaa, jos vain asiat järjestetään “oikealla” tavalla. Vrt. vanha ajatus rikollisuuden katoamisesta sosialismin myötä jne.

Että näin! Nyt vaan odottelemaan viharyöppyä biologisesta determinismistä

Minä ainakin syön pihviä niin kauan luokalta ei tule käskyä että se on luokkaedun vastaista. Onneksi aina uuden macin (inmateriaalisen työn väline & facebookin vallankumousorganisointi työkalu) ja (tiedostavan) kaukomatkalennon hankkivat punavihreät ovat niin vitun vihreitä. Tai ehkä ovat vain järkeviä ja tajuavat että ilman systeemin muutosta ei ole mitään vitun väliä vaikka he soutaisivatkin nepaliin/meksikoon roskapurkissa. Koska vapaustaistelijat lopettavat lattareista roudatun soijan haluamisen, röökin polttamisen tai japanilaisten chilitahnojen vetämisen? Tai aloittaisivat vapaustaistelun?

Kai nyt saatana suurin osa ihmisistä haluaa pysäyttää ilmastonmuutoksen ja lopettaa riiston ja totta kai tämä pitää ottaa mahdollisuutena mihin tarttua. Ei tietenkään kaikki liberalismin aivopesun tulokset katoa aivoista yhdessä yössä vaikka valta vaihtuisikin.

Tai tottakai voidaan syyttää kaikkia taviksia ja vitun tukareita, taitaa vaan käydä niin että lopuksi sitten ei voikkaan syyttää kun itseään..

ps. Yläasteen ruotsinmaikka tykkäsi sanoa usein että itseään on mukava huijata kun voi valita itse jääkö kiinni. Hieno nainen.

Haluista puhuttaessa pitää myös varoa toista ääripäätä eli messutaan pelkistä haluista

Tämä erittäin totta. “Toteuta villeimmät halut ja intohimot” muuttuu irvokkaaksi siinä vaiheessa kun prolenuori pääsee huumekaupan ja muun kapitalistisen riistorikollisuuden kautta toteuttamaan halujaan: rahaa, aseita ja nopeita autoja.

@aatami: emme yksinkertaisesti ole kaikista haluistamme tietoisia? Tai olemme tietoisia mutta emme myönnä niitä? Tai emme ylipäänsä tiedä kenen haluja meidän halumme ovat?

Kirjoituksessa saattaa hämätä tapa puhua “tiedostamattomasta” ikään kuin itsenäisestä oliosta, jolla on haluja. Tätä en tarkoita, vaan ajattelen tiedostamatonta suhteellisen itsenäisenä järjestelmänä; siksi siitä voi puhua kuin oliosta.

@Hemi: kyllä, mutta vaikka akateeminen/parlamentaarinen toiminta eivät yksin riitä, eikö niitäkin kannata käyttää? Vai löydätkö jostain keinon joka yksinään toimii? Ja taas tullaan kysymykseen konformismista. Väittäisin edelleen, että nykyaikainen kontrolli on abstraktimpaa ja joustavampaa kuin se, mitä konformismista puhuminen tuo mieleen; siitä tulee mieleen joku 1800-lukulainen vankila, jossa “asiakkaille” pakotetaan identtiset raitapuvut.

@rot: on aina hyvä hyökätä rakentamiani yleistyksiä vastaan. Käytin Tammilehtoa vetääkseni yhteen omia kokemuksiani keskusteluista joidenkin anarkistien kanssa (ja ehkä voi lukea jotain foorumeita/takun kommentteja tms. missä joskus ilmaistaan tässä arvosteltuja juttuja.

Haluista puhuttaessa pitää myös varoa toista ääripäätä eli messutaan pelkistä haluista jotka tuottaa spontaanin vallankumouksen ilman mitää strategioita ja ohjelmia.

@Mika: henk. koht. samaa mieltä surrealisteista mutta eikö niidenkin metodit ole otettu kiinni ja valjastettu kapitalistisiin spektaakkeleihin kauan sitten? Tai miten toistaa niiden mahdollinen vallankumouksellinen ydin ilman että sortuu samoihin kuoppiin. (Vrt. Salvador Dali todisti että surrealistit ovat varsin porvarillisia eivätkä uskalla seurata Dalia suuntauksen johdonmukaiseen huippuunsakiihdytettyyn loppuun - ja sitten Dali alkoi bisnesmieheksi. Kuinka antiporvarillista surrealismi sitten olikaan…) Tietysti porvarilliseen yhteiskuntaan sulautetun “päihtymyksen” täytyy olla turvallista ja hallittavissa. Mutta kannattaako enäää vannoa puhtaasti vaarallisten ja arvaamattomien vallankumoussubjektien nimeen, mitä siitäkin syntyy…

@Jaana: halun käsite jää tosiaan epämääräiseksi.

Suhteessa “tarpeisiin”: halujen lisäksi myös tarpeet ovat sosiaalisesti tuotettuja ja suhteellisia. (Nälkä: riittääkö vesi ja leipä, vai kuinka gourmeeksi mennään… lämpö: riittääkö 15 c, 20 c, 25 c. jne. eli riippuu yhteiskunnasta ja siihen mihin on tottunut ja mihin verrataan.)

Itse ajattelen halun yleisemmin tuottamisen kautta, halu tuottaa aina jotain vaikutuksia, oli sillä kohde tai ei. Jos haluaa lähestyä psykologiaa niin varmasti siihen voi linkittää virittymisen/affektiivisuuden teemoihin.

Ehkä halu on kohteetonta (tai tuottaa itse kohteensa), kun taas ideologia liittyy kohteisiin (ideologiset objektit).

Tarkoitetaanko halulla jonkinlaista virittymistä (arousal)vai onko se kohteellista - intentionaalista - toimintaa? Jos tarkoitetaan kohteetonta virittymistä, on halun kanavointi olennainen (poliittinen) kysymys. Miksi on haluttava sitä mitä haluaa?

Mikäli taas halu on jo kohteellinen - intentionaalinen - tila, on kohteen/kohteiden analyysi ehkä paikallaan? Tällöin sivutaan tekstissä mainittuja haluja taulutelevisioihin yms. Halu manifestoituminen - saan palkan, ostan taulutelevision - on siten yhtä aikaa rationaalinen (yksilön valinta) että moraalinen (yksilön nautinnon oikeutus).

Ja toisaalta ehkä on hyvinkin tarpeellista (!?)pohtia halun ja tarpeen rajapintaa; esim. sitä kuinka tarve tyydytyksen jälkeen muuttuu haluksi? Tai haluaminen kehittyy otollisissa olosuhteissa (?!) tarpeeksi - lue tarpeen kaltaiseksi, ei riittäväksi

Tarpeen ymmärtäminen fysiologisena vajaatilana (nälkä, jano, lämpö, yms.) lienee se yleisin tapa. Mutta miten tulee ymmärtää tarve internetiin? Nettiaddiktit tarvitsevat varmasti yhtä paljon kuin etätyötä tekevät, mutta eri tavoin. Missä tämä tarpeen eritapaisuus samassa toiminnossa (näppäinten näpyttely, ruudun tuijottaminen, lukeminen, katseleminen,…)määrittyy?

No tätä voi tietty jatkaa pidempäänkin, annan kuitenkin tilaa muille…