No vissiin hazardi
Tähänkin blogiin kommentoinut Tony Halme teki itsemurhan. Kaarina Hazard kirjoitti tästä meisselisedästä Iltalehteen kolumnin:
Muistokirjoitukset pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä. Ja aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä äänestämässä, eivät vain itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla. Sillä näidenhän merkkinä Halme huojuskeli siellä Arkadianmäellä niin, että Disneyn kuvakerrontaan tottuneet visailunkuluttajat hetken tunsivat että hei, toihan on ihan kuin mä itse olisin siellä!
Loppu onkin ollut oikeistolaisten kuhinaa netissä, Hesarin päivän kysymystä ja niin poispäin. Mitä tästä opimme?
Olin jo sivuuttamassa tekstin piristävänä nautintona, mutta toverit tulivat hätiin ja nostivat ruumiin pöydälle. Hazardin teksti on todiste "akateemisen kulttuurivasemmiston" lähiöporukaita halveksuvasta asenteesta, yksi sanoi. Liberaalia paskaa! Ehkä Hazard on niin varakas ettei hänellä ole mitään yhteisiä materiaalisia intressejä "itähelsinkiläisten luusereiden" kanssa? Minulla on, meillä on, olemme itsekin itähelsinkiläisiä luusereita. Ei sillä, että äänestäisimme perussuomalaisia.
Toisen toverin mukaan kolumni neutralisoi luokkaristiriidat siirtämälle ne tapakulttuurin ja arvojen alueelle. Teksti epäpolitisoi Tony Halmeen hahmon sulkemalla asian yksityishenkilöön. Hazardin suurin moka on yrittää torjua systeemin psykoottinen oire: "Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut… aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä äänestämässä, eivät vain itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla."
Kuitenkin Halme sai 16 390 ääntä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa - enemmän kuin keskustan silloinen puheenjohtaja! Ei tuollaista voi kuitata pelkällä vittuilulla.
Tarvitaan analyysia siitä, miksi ihmiset (ja juuri tietyt ihmiset) äänestivät Halmeen eduskuntaan. Olisiko vasemmisto voinut tehdä asialle jotain? Voisiko vasemmisto tulevaisuudessa tehdä asialle jotain, myös vaalien ulkopuolella? Olisiko halmelainen populismi kaapattavissa vasemmiston käyttöön? Olisiko se jätettävä "omaan arvoonsa"? Olisiko luotava omia "älykkäämpiä" poliittisia hahmoja?
Pitäisikö vaikka alottaa siitä, että kohtelisi itähelsinkiläisissä lähiöissä asuvia ihan ihmisinä eikä luusereina? Perussuomalaiset nimittäin tekevät juuri niin, ja siitä heidän menestyksensäkin johtuu.
Jos Hazard olisi pysynyt media-analyysin tasolla - miksi Halmea ei leimattu nistiksi, vaikka mies oli huumeriippuvainen, jne. - niin teksti olisi toiminut paremmin. Nyt henkilökohtainen kauna jyrää kaiken muun. Pitäisikin vältellä Hazardin kaltaisia purkauksia, jotka ovat täysin symmetrisiä suhteessa Halmeen omaan populismiin. Molemmat ovat totaalisia, mutta Halme oli sentään joskus hauska. Hazardin kolumni on taas täysin huumorintajuton ja siksi vaarallinen.
Tunnetasolla olen usein samaa mieltä Hazardin kanssa: kyllähän täällä Itä-Helsingissä haisee ja on paljon rumia ihmisiä jotka kusevat ympäriinsä, eikä siinä mitään, kyllä siitä täytyy voida puhua. Myös joidenkin "aktivistien" nykyinen lähiöromanttinen suunta vituttaa.
Materiaalisella tasolla en kuitenkaan kirjoittaisi tuollaista, koska se on typerää ja koska se käynnistää huonoja prosesseja. Ei, parempi olisi yrittää analysoida, vaikka kirjoittaisi Ilta-Lehteen.
Onko muilla tovereilla analyysia tapauksesta?
