Kokemuksia Kööpenhaminasta
Ylempi kuva: Modkraft
Talvipäivänseisaus eli vuoden pimein päivä on nyt takana. Samoin on Kööpenhaminan kansainvälinen ilmastokokous. Ei tarvinne osoittaa näiden kahden yhteyttä.
Kuten yleisesti arvattiin, Kööpenhaminan ilmastokokous epäonnistui. Kansalaisjärjestöt ovat pettyneitä, ympäristöaktivistit raivostuneita, ja antikapitalisteista ei tarvitse sanoa mitään.
Kokouksesta ovat yleisemmällä tasolla kirjoittaneet hyvin mm. Megablogi, Strategian tehdas ja JYVIVA.
Kööpenhaminan epäonnistuminen oli kaksinkertainen: tehokkaan sopimuksen lisäksi myös yhteiskunnalliset liikkeet pitkälti epäonnistuivat. Uutta Seattlea ei syntynyt, vaikka mielenosoittajia oli liikkeellä saman verran eli noin sata tuhatta. Tällä kertaa liikkeiden sisäisiä jakolinjoa ei kuitenkaan ylitetty, taktiikat olivat vanhoja ja tavoitteet epämääräisiä. Liikkeet myös epäonnistuivat poliisin yllättämisessä.
Muut ovat kirjoittaneet paljon Köpiksen katutason tapahtumista. Modkraftissa on kattavat aikataulut, kuvat, videot ja raportit protesteista, Takussa on kertomuksia suomeksi, ja Fifissä on tekstiä ja upeita kuvia. Keskityn tässä vetämään lyhyesti yhteen muutamia kokemuksia paikan päältä. Tarkempaa analyysia kirjoitetaan lehtiin, lukekaa Revalvaatiota ja Minervan Pöllöä.
Hoopenhamina. Suomesta lähti Tanskaan 5-6 bussia mielenosoittajia. Miksi? Sitä olisi voinut miettiä etukäteen. Halu pelata ilmastobingoa bussissa ei riitä, eikä 300 ihmisellä ole väliä tuhansien ihmisten demoissa, ellei sitten mukana ole jotain todella uutta tai todella rajua. Kokemusten hakeminen? Verkostoituminen? Nautinto ja mielenkiinto?
Varmasti kaikki nämä. Motiivina ei kuitenkaan selvästi ollut Suomeen vaikuttaminen tai suomalaisten mobilisoiminen Kööpenhaminan kautta. Muuten tiedotus olisi hoidettu paremmin, tai sitä olisi ylipäänsä hoidettu. Suomeen jääneiltä tovereilta tuli osuvaa kritiikkiä kommunikaatioon puutteesta: ainoastaan kansalaisjärjestöjen maltilliset bloggaajat kirjoittivat suomeksi livepäivitystä tapahtumien kulusta. Takkuun tuli noin yksi kokijaraportti, muuten meininki oli mykkää ja siitä tuli helposti sekava ja innoton olo. Tässä menetettiin tilaisuus saada ihmiset liikkeelle.
Katutason kokemuksena näin valtava mielenosoitussuma ulkomailla on hauska mutta raskas. Nukuimme joka yö koulun lattialla tai lämmittämättömässä teollisuushallissa, suihkuja ei ollut, ja esimerkiksi lauantaina kävelimme 25 kilometria. Olosuhteet (ja tietenkin nettiyhteyden puuttuminen) selittävät, miksi yksilöt eivät kirjoita. Siksi olisi pitänyt olla joku tuettu ja sitoutunut Tahohenkilö, joka olisi pitänyt huolta suomenkielisestä tiedotuksesta.
Kaikesta voi ajatella kirjoittavansa jälkikäteen, kuten tässäkin tehdään, mutta silloin jäävät kirjoittamatta pienet asiat, nopeat kokemukset, tunnelmat, sitaatit ja ideat, jotka kuitenkin unohtuvat pian.
Mielenosoitusten, aktioiden ja poliisin väkivallan lisäksi yksi helppo näkökulma livepäivitykseen olisi ollut kaupungissa vellovan viherpesukoneen havainnointi. "Hopenhagen…" Missään länsimaissa ei ole nähty niin tehokasta ja konkreettista rekuperaatiokoneistoa kuin Kööpenhaminassa joulukuussa.
Kaupungin keskusaukiolle oli perustettu vihreää neonvaloa hehkuva kylä, jonka päällä oli valtava suuryritysten logojen ruuduttama maapallo. Itse kylässä sai katsella ekoteknologisia keksintöjä ja polkea valoa joulukuuseen. Viesti oli ristiriitainen: maailma pelastuu ostamalla lisää sekä olemalla entistä askeettisempi.Voimme kuvitella Obaman, Merkelin, Hu Jintaon, Sarkozyn ja muiden salamavalojen häikäisemät hymyilevät naamat ja kätten puristukset, joilla pyritään viestimään, että mitään ei ole tarve oikeasti muuttaa, kunhan jatketaan business as usual vähän vihreämpänä.("Viherpesukapitalismia vastaan", Minervan Pöllö 4/2009)
Santahamina. Köpis oli poliisin juhlaa. Ennen kokousta matkalaisia koulutettiin ymmärtämään Suomen ja Tanskan mellakkapoliisien eroja. Suomessa on käytössä raskaat old school -taktiikat, eli poliisi tykkää tukkia katuja pitkäaikaisesti ja saattaa esimerkiksi ympäröidä koko mielenosoituksen liikkuvalla poliisimuurilla. Menetelmä on hidas, kömpelö ja kallis. Tanskassa poliisit hallinnoivat skeneä joustavammin. He tapaavat liikkua enemmän, nopeammin ja aggressiivisemmin. Poliisilla on tapana ajaa panssariautoillaan suoraan väkijoukkoja päin, ottaa ihmisiä pikaisesti kiinni ja häipyä odottelemaan seuraavaa iskua (tällä tähdätään mielivaltaan ja paniikin synnyttämiseen). Toinen taktiikka on jyrätä mielenosoittajia päin vahvalla panssariauto-poliisi-kyynelkaasukranaattirintamalla.
Tänä vuonna on osoittautunut, että maiden taktiikat ovat sekoittumassa. Suomessa poliisi pysyi kaukana Asunnottomien yön mielenosoituksesta ennen kuin talon ovea mentiin murtamaan, ja ajoi sitten nopeasti keskelle väkijoukkoa tanskalaiseen tyyliin. Tanskassa poliisilla taas oli Kööpenhaminan kokouksen aikaan useimpina päivinä sellaiset resurssit, että he saattoivat suruttomasti tukahduttaa minkä tahansa aktion raa’alla ylivoimalla.
Heti kun astuimme Tanskassa ulos bussista, poliisi pysäytti ryhmämme ja alkoi kysellä passeja ja tiedustella aikomuksiamme. Sama toistui lähtöpäivänä. Ylipäänsä laajempia kokoontumisia pidettiin epäilyttävinä, ja suurimpina mielenosoituspäivinä kaupunkia täplittivät poliisin risteyksiin asettamat checkpointit, joissa ihmisiä pysäytettiin ja tutkittiin mielivaltaisesti. Toimittajien silmiin suihkutettiin pippurikaasua, kuvaajia otettiin kiinni, ja ainakin 16. päivän mielenosoituksessa nähtiin toimittajiksi naamioituneita poliiseja. Edellisenä iltana pidätettiin tapahtumaa järjestämässä ollut ympäristöaktivisti Tadzio Müller, joka sai syytteen "mellakan suunnittelusta". Aamulla poliisi otti ennaltaehkäisevästi säilöön lisää organisoijia.
Tanska oli siis ottanut käyttöön ennaltaehkäisevät pidätykset. Samalla oli kovennettu välittömiä rangaistuksia. Uuden käytännön mukaan kuka tahansa voidaan pidättää koska tahansa, jos viranomaisilla on epäilys siitä, että henkilö saattaa tulevaisuudessa syyllistyä lainvastaiseen toimintaan. Ulkomaalaisia voidaan pitää putkassa 72 tuntia ilman mitään syytä, ja poliisin toiminnan häiritsemisestä seuraa automaattisesti 40 päivää vankeutta.
Sunnuntain Hit the production -mielenosoitus käy toisena esimerkkinä ennaltaehkäisystä. Poliisi saartoi kulkueen tunnin sisällä lähdöstä, otti kiinni yli 230 ihmistä, repi järjestäjät lavalta tukasta alas sekä takavarikoi soundiauton. Kukaan koko demosta ei hajottamishetkellä eikä sitä ennen ollut syyllistynyt minkäänlaisiin laittomuuksiin.
"This is what democracy looks like", huudeltiin mellakkapoliisin saartorenkaan ulkopuolelta, kun asfaltilla istuvia ja makaavia ihmisiä laitettiin nippusiteisiin ja pakattiin pidätysbusseihin.
Ensimmäisen viikonlopun jälkeen poliisi kovensi otteitaan ja hajotti mielenosoituksia pampuilla, koirilla, kyynelkaasulla ja vesitykeillä.
(Minervan Pöllö)
Höplähamina. Kööpenhaminassa vedettiin kaiken aikaa köyhiä maita höplästä. Mielenosoittajia juksattiin, ja kaikille muille syötettiin pajunköyttä. Kaikki näytti vähän hölmöltä…
Alla on muutama Köpiksen opetus. Helsingissä opittiiin heti ja organisoitiin nopea ja onnistunut mielenosoitus pohjoismaista poliisivaltiota vastaan.
Toki Kööpenhamina myös inspiroi. Erityisesti sosiaalikeskusten saaristo ja liikkeiden infrastruktuuri vakuuttivat. Talonvaltausskenen ilmapiiri poikkeaa monilla tavoilla Suomesta, ja katutaiteen määrä oli jotain aivan muuta kuin mitä se Helsingissä on. Elämäämme kaupungissa helpotti myös suuresti majoituspaikkamme lähellä ollut kansankeittiö. Muutenkin perusasiat - ruoka, juoma, majoitus ja tiedotus - oli organisoitu erittäin hyvin.
Protesteista jää käteen ainakin kaksi opetusta. Lauantain massamielenosoituksessa oli jotain todella impotenttia, vaikka yli 100 000 ihmistä marssi keskustasta kokouspaikalle. Tapahtuma onnistui lähinnä toistamaan kesän 2008 Rostockin G8-protestien suurmielenosoituksen. Kööpenhaminan ensimmäinen opetus onkin, että lukumäärä ei merkitse mitään. Kekseliäisyys ja konteksti ratkaisevat. Helsingissä voi saada 1000 ihmisellä enemmän aikaan kuin satakertaisella määrällä Kööpenhaminassa.
Yleisemmällä tasolla koemme, että suuri ongelma on ilmastonmuutokseen liittyvän puheen banalisoituminen. Sille on jo käynyt samoin kuin puheelle globaalista köyhyydestä. Kun sitä jauhetaan laimennettuna joka puolella, se ei tunnu miltään eikä motivoi toimimaan. U2:n Bono ehkä jaksaa lässyttää, että hyväntekeväisyys muka on ratkaisu kaikkiin ihmiskunnan ongelmiin. Mutta kukapa ei kierrättäisi jätteitään ja lahjoittaisi rahaa Maanystäville? Kansalaisjärjestöjen Kööpenhaminassa järjestämä valtava Klima Forum ruumiillisti sen ongelman, että maailmassa kyllä riittää kriittistä puhetta ja tekstiä, mutta tällä ei välttämättä ole merkittävää vaikutusta. Viherpesun ja sovittelun sijaan tarvitaan antagonismia ja visioita toisenlaisesta yhteiskuntajärjestelmästä.
(Minervan Pöllö)
Hyvä väline livepäivitystä ja kokijaraportointia varten: twitter. 140 merkkiä tiivistää olennaisen ja linkitys ohjaa pidempien tekstien luo.
Comment by Martti — 22.12.2009, 21:46 @ 21:46
Totta, Suomessakin olisi hyvä opetella twitterin käyttöä. Ongelmana on ehkä välineet: USAssa, Euroopassa ja Iranissa twitteriä ilmeisesti käytetään kännyköistä, mutta harvalla suomalaisella aktivistilla tuntuu olevan mikään älypuhelin. Yritä siinä sitten moralisoida että ostakaa nyt 2000-luvun puhelimet…
Comment by Klementiini — 23.12.2009, 00:10 @ 00:10
Jaa, aktivistien ongelma olisi vain tekninen ratkaisu. Mun fiilis on se, että ongelma on pään sisällä. Ollaan kamerat valmiina odottamassa, että “joku” tekee jotain, mutta unohdetaan se, että me olemme se joku…
Kirjoitan twitteriin, että 100 000 ihmistä näpytteli vietiä.
Sori kyynisyys, mutta tältä se tuntui/uu. Klimaforum oli mun mielestä aika ongelmallinen, juuri sen suuren maailmanparannuksen teknisen ratkaisun kerääjänä. Maalima olisi ehkä parantunut palava auto, tai oivaltava performanssi kerrallaan. Mutta kadut olivatkin autiot, niin että poliisi joutui etsimään “ongelmia” Krisitaniasta saakka..
Comment by Kaali Ilkka — 23.12.2009, 18:30 @ 18:30
Ilkka: Totta kai organisoitumisessa on myös tekninen puolensa. Omakin ryhmäni tiesi mennä ensimmäiseen solidemoon poliisin katublokin luo lauantaina vain koska yhdellä sattui olemaan kännykkä jolla pystyi lukemaan Modkraftia.
Esimerkiksi Iranin tämänvuotinen kapina olisi ollut erilainen ilman Twitteriä, ja vastaavasti Ungdomshuset-mellakoita organisoitiin 2007 tekstiviestien avulla. Musta on vähän naivia nyrpeillä teknologian tuomille kumouksellisille mahdollisuuksille.
Comment by Klementiini — 23.12.2009, 21:22 @ 21:22
Miksi siitä olisi pitänyt tulla uusi Battle of Seattle? Seattlen tärkein tarkoitus oli näyttää että ihmiset ovat valmiita vihastumaan niinkin esoteerisen kuuloisesta asiasta kuin maailmanlaajuiset kaupparegiimit (paraphrasing: Before Battle of Seattle people didn’t know that WTO existed, after it they knew that WTO existed but didn’t know what it was), ilmastonmuutoksen kohdalla sen pitäisi olla jo selvää. Vanhoista taktiikoista valittaminen on aika hassua kun sitten ihannoidaan jo itsessäänkin sekavan vastaglobalisaatioliikkeen nostalgista aallonharjaa, X-sukupolven ikiomaa Pariisi kuuskasia.
Sinänsä en kyllä odottanut mielenosoituksilta paljoa. Viesti oli sekava, mutta mitä muuta se olisi voinut olla kun paikalle saapuu porukkaa aina “Go päättäjät, me luotetaan teihin!”-viherkapitalisteista mellakkapornoilijoihin, jotka tällä kertaa saivat tarpeensa tyydytettyä poliisin toimesta kätevästi jo ennen mellakkaa. Jeejee.
Comment by Tatu Ahponen — 28.12.2009, 02:36 @ 02:36
Pari lehdistötiedotetta väsättiin:
http://www.hyokyaalto.org/
Myös takussa oli muutama raportti. Raportointiin ei oikein paikanpäällä ole aikaa kun demottaminen yms. vie niin paljon voimavaroja. Tanskalaisilla oli tietysti oma mediaryhmä joka huolehti tiedotteista, mutta ei voi olettaa eittä kukaan suomalainen aktivisti haluasi sen enempää kuin hedelmäkään käyttää kaikkea köpis-aikaansa raportointiin ja tiedotteluun.
Comment by pttp — 28.12.2009, 23:40 @ 23:40
Joo, vähän hassua kritisoida, että takkuun tms. ei kirjoitettu tarpeeksi köpiksestä suomeksi. Se tosiaan vaatisi sen oman mediaryhmän. On aika vitun puuduttavaa ensin olla jokunen tunti kadulla demossa, sitten pidätettynä nippusiteissä +8h, päästä majapaikkaan kello kymmenen jälkeen, tietää, että on seuraavana päivänä menossa taas kadulle kl. 11. Siinä sitten etsit koneen (joita ei majapaikassa ollut avoimesti saatavilla ja ei ollut nettiyhteyttä), etsit ruokaa, kaljaa ja alat kirjoittaa…jepjep.
Mediacenteriin oli aikamoinen matka, ja juttujen kirjoittaminen vie aikansa. Se, että kirjoitti Suomeen jotain pidempää kuin tekstiviestin vaati käytännössä vähintään 4h omistamista kirjoitukselle matkoineen. Ja se taas käytännössä tarkoitti seuraavan päivän demon missaamista tai demosta tarpeeksi ajoissa lähtemistä. Ja matkalla mediacenteriin oli tietysti hyvä toivoa, että ei tule pidätetyksi matkalla uimalaseista, hatsispalasta tai ulkonäöstä.
Mutta kuitenkin, paikalla oli sen verran suomalaisia, että luulisi, että ainakin lähes joka päivä jollakulla olisi ollut aikaa kirjoittaa (jos olisi ollut kone lähellä). Mutta sitten taas mitä se henkilö kirjoittaa päivän tapahtumista, joka on ollut koko päivän majapaikassa? Epämääräisiä villisti kasvaneita huhuja poliisikoirien puremista tyypeistä ja pamputetuista suomalaisista, joita ei sitten todellisuudessa koskaan ollutkaan?
Lopulta en kuitenkaan näe tarvetta millekään suurelle kaikenkattavalle suomenkieliselle livepäivitykselle tuollaisesta viikosta. Käännetyt tekstit, lyhyet omat tarinat ja ennen kaikkea jälkipyykki pitäisi riittää.
Ja lopuksi vielä sanottava, että köpiksen demotaktiikat oli ihan perseestä. Liian avointa, liian vähän osallistujia (poliisi todella onnistui pelottamaan ihmiset pois demoista, esim. suurdemon jälkeisenä päivänä ollut satamademo kärsi n. 500-1000 ihmisen akuutista vajeesta, ja siitä, että paikalla olleet eivät suojanneet saundiautoa poliisin pelossa, vaan menivät pitkällä sen edellä). Taktiikoiden suurin heikkous oli se, että affinitygroupit eivät toimineet käytännössä ollenkaan vaikka niin toivottiin, vaan lähes kaikki odottivat suurdemoa, jonka osana toimia. Ja poliisi taas osasi todella hyvin toimia näiden “suurdemojen” kanssa. Jos demot olisivat olleet todella suuria olisi ketjutaktiikat ja siitä lähteneet yllätyshyökkäykset voineet toimia paremmin, mutta pari sataa ihmistä oli siihen liian vähän.
Perjantain suurdemossa oli mielestäni jo valmiiksi todella itsetuhoista vetäytyä kahden (vai kolmen) kilometrin kymmeniätuhansia ihmisiä sisältävän marssin taakse pidätettäväksi. Paljon parempi taktiikka olisi ollut murtautua jonnekin keskelle tai vaihtoehtoisesti lähteä marssimaan ihan toiseen suuntaan kuin poispäin keskustasta marssin perässä. Nythän koko mustablokki pidätettiin keskustan ulkopuolella alkavalla asuinalueella, heti kun siihen tuli tilaisuus. Ensimmäisessä isossa risteyksessä, jossa ei oltu suojassa sillalle “pasifistien” sivussa. Naurettavaa.
Comment by Pekka — 01.01.2010, 17:19 @ 17:19
pttp: Hyökyaallon sivua olisi pitänyt itsekin seurata ja levittää. Jäi väliin kun kävin sivuilla joskus kauan sitten ja olivat silloin vielä aika lukukelvottoman näköiset.
Pekka: hyvää kuvailua. Mutta vähän hassua, että kuinka usein takkulaiset tulevat tänne valittamaan että takkua/anarkisteja on taas kohdeltu väärin, vaikka kyseessä on yksi lause. Miksei muiden sivustojen tyypit ole yhtä herkkänahkaisia.
Kuten kirjoitin, meiningin raskauden vuoksi olisi tarvittu juuri tuettu ja sitoutunut tiedottaja, joka olisi marssinut vähemmän ja tiedottanut enemmän. Ihmisiä olisi voinut haastatella, modfkraftia tiivistellä jne. Tällainen olisi vaikuttanut Suomeen jääneisiin varmasti innostavammin.
Demotaktiikoista olen täysin samaa mieltä. Matka kyynisti monia. Eilenkin yksi sanoi, että “ymmärrän nyt terroristeja paremmin”.
Comment by Klementiini — 02.01.2010, 01:48 @ 01:48
Hieman ihmeellistä oli myös se, että Suomessa samaan aikaan järjestetyistä mielenosoituksista ei tiedotettu kunnolla ja selkeästi laajalti eikä näiden ympärille yritetty saada tehtyä laajaa koalitiota, vaikka kirkkoa myöten eri tahot olivat mukana hengessä ilmastosopimuksen puolesta.
Comment by Mikko — 06.01.2010, 01:50 @ 01:50