Vihreä diili
Viherpesu, ekologinen pääoma, New Green Deal, päästöjen anekauppa, vihreä kapitalismi…
Kööpenhaminan ilmastokokous on käynnissä ja kestää ensi viikon loppuun. Samaan aikaan aika itse uhkaa loppua ekologisesti (ympäristökriisi, merenpinnan nousu jne.), oikeudellisesti (tekijänoikeuksien haravoiminen suuryritysten kontrolliin), biologisesti (itse elämän geeniperimän yksityistäminen) ja sosiaalisesti (uudet yhteiskunnalliset hierarkiat, uudet apartheid-linjat). Mitä on tehtävä?
Suomesta lähtee tänään satojen hedelmien moneus Kööpenhaminaan osoittamaan mieltään, ja myös tämä hedelmä suuntaa kaupunkiin. Päivityksiä tullee ensi viikolla.
Kööpenhaminan liikeverkostoa on toiveikkaasti luonnehdittu samankaltaiseksi tihentymäksi kuin Seattlen mielenosoitukset olivat syksyllä 1999. Vertaus ontuu vähintään yhdessä mielessä: tällä kertaa radikaalien yhteiskunnallisten liikkeiden argumentaatio ei ole ollut kovin erityistä. "Erityinen" täytyy ymmärtää kahtalaisesti. Argumentaatio ei ole ollut erityistä erikoistuneessa tai eriytyneessä mielessä, vaan se on jäänyt melko yleiselle tasolle; Kööpenhamina on näyttäytynyt paikkana, jossa soveltaa tätä yleistasoa. Toiseksi argumentaatio ei ole ollut erityisen laadukasta - ei huonoa, mutta ei myöskään mullistavaa. Tai sitten en vain ole seurannut keskusteluja.
Itsen alistus -blogiin suomennetussa haastattelussa Michael Hardt näkee liikkeiden lähestyvän Kööpenhaminaa kahta linjaa pitkin. Ensimmäinen linja on ympäristöaktivismi, toinen viiva on antikapitalistinen. Mielenosoituskutsujen kautta voi tarkastella kummankin linjan ongelmia. Antikapitalistien retoriikka putoaa helposti samaan vanhaan "johtajat tulee taas päättämään meidän puolesta asioita, joten me räjäytetään kaupunki" -kuvioon. Ympäristöaktivismin ylilyönnit puolestaan ovat usein alilyöntejä, kun ei osata päättää onko tarkoitus vain korjata kapitalismia vai muuttaa koko systeemi yhteiskunnallisia suhteita (eli kapitalismia) myöten.
Linjoja yhdistää commonsien tematiikka. Ympäristöaktivistit tosin korostavat commonsien rajallisuutta ja antikapitalistit commonsien rajattomuutta. Hardt esittää kaksi kysymystä: leikkaavatko nämä kaksi viivaa jossakin pisteessä ja avaako Kööpenhamina yhtä laajan syklin kuin Seattle aikoinaan?
Ennen maailmanlaajuisen talouskriisin lopullista puhkeamista, sen aikana ja sen jälkeen on käytetty poliisia tukahduttamaan mielenosoittajien kadulle tuomat totuudet Washingtonista Lontooseen. Nyt Tanska mobilisoi yli 6000 poliisia, vesitykkejä ja ties kuinka monta kilometria mellakka-aitoja tukahduttaaksen katujen viestit.
Miksi sitten lähteä Köpikseen? Koska on turha luulla, että joku Taho muuttaa asioita meidän puolestamme. On turha odottaa toisia kapinoimaan puolestamme, koska "me olemme ne, joita olemme odottaneet".
Lisäksi kaupungissa on luvattu ilmaista seksiä kokoukseen osallistuville.
Suomeen jäävät voivat lukea lupaavan maaseutulehden Megafonin kolmatta numeroa ja Naomi Kleinin raportteja kokouspaikalta. Sekä tietysti arvuutella, millaisella "vihreällä diilillä" kapitalismi yritetään pelastaa tänä vuonna:
The UN Copenhagen climate talks are in disarray today after developing countries reacted furiously to leaked documents that show world leaders will next week be asked to sign an agreement that hands more power to rich countries and sidelines the UN’s role in all future climate change negotiations.
The document is also being interpreted by developing countries as setting unequal limits on per capita carbon emissions for developed and developing countries in 2050; meaning that people in rich countries would be permitted to emit nearly twice as much under the proposals.
