Mikä keskiluokka?
Tähänkin blogiin kommentoidaan aina välillä, että "suurin osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan". Mikä on keskiluokka, missä sitä näkee ja miten siihen pääsee? Koostuuko se yksilöistä? Mikä on keskiluokan asema tuotantoprosessissa? Onko työllä tai omaisuudella väliä?
Joskus sanottiin että työväki tuotti ja kapitalistit vain kiskoivat tuotannosta lisäarvoa ja vuokraa. Mihin tässä kuviossa mahtuu keskiluokka? Suurimman osan "meistä" pitäisi kuulua tähän luokkaan. Onko "sitä" edes olemassa?
Jatkuva keskiluokkaistumisen hokeminen ja samanaikainen kyvyttömyys määritellä keskiluokkaa kertovat käsitteen hämäryydestä. Sekavuus johtuu osittain erilaisten luokkakäsitysten sotkemisesta.
Yksi tapa hahmottaa luokat on käyttää kulttuuria, kulutusvalintoja, asennetta ja tyyliä yksilön luokka-aseman osoittimena. Tämä on usein arkipuheen näkökulma luokkasuhteisiin: jos sä olet vähän vanhempi, niin sä olet keskiluokkainen kun ajat yksityisautolla, tavoittelet omakoti- tai rivitaloa Espoosta, poltat pikkusikareita; jos sä olet nuorempi, niin sä olet keskiluokkainen kun tykkäät istua viikonloppuna kotona miettimässä sisustusvalintoja, jne.
Wikipedian määritelmät "keskiluokka käsittää yhteiskunnassa henkilöt, joilla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa, mutta ei yksilöinä vaikutusvaltaa" ja "keskiluokkaan luetaan usein yrittäjät, korkeakoulutetut, virkamiehet ja ammattitaitoiset työläiset" auttavat tarkentamaan tämän luokkanäkemyksen taustaoletuksia. Niiden mukaan
* luokat ovat ryhmiä;
* luokkaryhmät koostuvat yksilöistä;
* yksilön luokka-aseman osoittimena voidaan käyttää esimerkiksi ammattia, tuloja, elämäntapaa yms.
On myös toinen tapa käsittää luokat. Luokka voidaan hahmottaa yksilökokoelman sijaan yhteiskunnallisena suhteena, joka läpäisee yksilöt eri tavoilla. Yksilössä voi siis olla osa työläistä ja osa kapitalistia: työn ja pääoman ristiriita tunkeutuu yksilön sisään. Luokkateeseissään Richard Gunn tätä "marxilaiseksi" luokkakäsitykseksi.
On siis kaksi perustavasti eroavaa luokkakäsitystä:
1. Sosiologinen käsitys: luokat ovat yksilöistä koostuvia ryhmiä tai "paikkoja" ja niitä tarkastellaan tietyllä hetkellä (synkronisesti, staattisesti). Uusia luokkakerroksia voidaan periaatteessa lisätä loputtomasti toistensa väleihen.
2. "Marxilainen" käsitys: luokka on työn ja pääoman antagonistinen suhde. Ilman luokkataistelua ei ole luokkia. Luokkaristiriidat leikkaavat yksilöiden läpi ja elävät jatkuvasti.
Sosiologinen näkemys luokasta on kaikessa staattisuudessaan ja sovinnollisuudessaan oikeastaan kovin - porvarillinen. Mutta puhtaan gunnilais-marxilainen käsitys ei sekään tunnu uskottavalta. Olisi hölmöä kiistää keskiluokkaisuuden oleminen ilmiönä, koemmehan sen joka päivä ja jopa olemme monessa suhteessa "kulttuurikeskiluokkaisia": arvostamme tietynlaista puhtautta, haemme tiettyä henkilökohtaista tuottavuutta, laskelmoimme, istumme nytkin kotona miettimässä sisustusvalintoja jne. Jos keskiluokka ei ole varsinainen luokka, niin mikä se on?
Keskiluokka on työn ja pääoman rajapinnasta siinnyt hahmo tai syvälle ulottuva asennekulttuuri. Hahmo on tietenkin porvarin hahmo, jonka tunnusmerkkejä olen luetellut usein aikaisemmin: yksityisomaisuuden ehdoton arvostus, kyynisyys, negatiivinen aikakäsitys (aika resurssina), kyvyttömyys luoda ja samanaikainen kyky mukautua ja totella, tuonpuoleisuuden (työn "sitten aikanaan" tuomien palkintojen) tavoittelu, sekasortoisen luonnontilan pelko, alempiarvoisten kyykyttämisen tai orjuuden hyväksyminen, laskelmoivuus ja rationaalisuuden korostaminen.
Nyt voimme ymmärtää, miksi 20 vuoden ajan on hoettu, että "luokkia ei ole" tai "olemme kaikki keskiluokkaisia". Se johtuu porvarin hahmon leviämisestä kaikkialle yhteiskuntaan. Meistä lähes jokainen on jollain tavalla porvari; asenteemme ovat ainakin jollain tavoin laskelmoivia, kyynisiä ja tottelevaisia.
Keskiluokka on siis olemassa lähinnä rajapintana, kulttuurina ja porvarin hahmona, ja yhteiskuntaluokat täytyy käsittää ensisijaisesti suhdejärjestelmänä eikä kokoelmana yksilöitä. Vaikuttaako sekavalta? Eräässä Asuntotoiminnan varhaisessa tekstissä luokkaroolit ja luokka on määritelty pistämättömän selkeästi (joskin yhä "sosiologisesti"):
Kapitalistit eli he, jotka riistävät työntekijöiltä osan heidän työnsä tuotosta, eivät kykene ajattelemaan yhteiskunnan kehittämistä yhteisöllisesti koska he keskittyvät yksityisen pääoman kasaamiseen ja voittojen haalimiseen. Kapitalistisen luokan määritelmä on yksinkertaisesti; he, jotka elävät riiston tuotoilla. Palkkatuloillaan tai sosiaaliturvalla elävät ovat työläisiä. Yhteiskunnassamme on monia työläisiä, jotka ovat sijoittaneet osan säästyneistä palkkatuloistaan esimerkiksi yrityksien osakkeisiin tai eläkerahastoihin. Tämä ei kuitenkaan tee säästyneistä palkkatuloista pääomia, vaan kulutuksen siirtämistä eteenpäin, aivan samalla tavalla kuin laina [–].
Luokkamääritelmässä raja voidaan karkeasti vetää siihen kohtaan missä eletään pääoman tuottamilla koroilla. Emme missään nimessä halua vastakkainasettelua ns. ”keskiluokkaistuneiden” työläisten ja muiden työläisten välille. Aivan samalla tavalla kuin emme halua vastakkainasettelua työttömien ja työllistyneiden työläisten välille. Tästä syystä otamme haltuun vain oikeiden kapitalistien tai kaupungin omaisuutta.
Minusta tämä on juuri tällä hetkellä käypä määritelmä vasemmistolaisen politiikan käytännön tarpeisiin.
Koska luokkapuhe on tänä vuonna herättänyt erityisesti kaunosieluisten humanistien keskuudessa pelkoa ja inhoa, niin lisään vielä tarkennuksen: oli se sitten valitettavaa tai kehuttavaa, niin luokkataistelussa ei ensisijaisesti ole kyse työläisten mellakoinnista, jossa teurastettaisiin kapitalisteja (se olisi äärimmäisen vulgaari sosiologinen käsitys luokkataistelusta). Työläinen ja kapitalisti ovat valta- ja riistosuhteiden jatkuvasti rakentamia positioita. Luokkataistelu on näihin suhteisiin vaikuttamista.
“Kapitalistisen luokan määritelmä on yksinkertaisesti; he, jotka elävät riiston tuotoilla. Palkkatuloillaan tai sosiaaliturvalla elävät ovat työläisiä.”
Tässä kuitenkin vaikeuttavana tekijänä on kapitalismin yleismaailmallisuus. Suurin, vittumaisin riisto tapahtuu kehitysmaissa, maquiladora-alueilla ja plantaaseilla. Joidenkuiden näkemyksen mukaan länsimainenkin keskiluokan (ja miksei alhaisempien) verrannollinen vauraus voidaan selittää kapitalistin pöydältä tipahtelevina muruina länsimaisille työntekijöille, mikä tarkoittaisi että myös länsimaisen työtätekevän luokan edustajat elävät enemmän tai vähemmän riiston tuotoilla. Ja toimivathan monet keskiluokan edustajat suoraankin pääoman omistajina mm. eläkerahastojen kautta.
Comment by Tatu Ahponen — 09.11.2009, 16:11 @ 16:11
Bravo.
Comment by Veera — 09.11.2009, 18:49 @ 18:49
Jonkun Leninin mukaanhan maailmanjärjestelmä “porvarillistaa” (eli “keskiluokkaistaa”) länsimaiden työläisiä, samalla tehden työväenliikkeestä opportunistista.
Comment by Miika — 09.11.2009, 22:18 @ 22:18
Joskus minusta tuntuu, että vasemmistolaisuus on sitä, että määritellään asioita loputtomiin ja ollaan määrittelyistä eri mieltä. Aivan niin kuin minäkin voisin sanoa olevani eri mieltä joistakin noista porvarin määritelmistä.
Minusta tähän ei sovi sotkea tuonpuoleisuutta. Porvarihan nimenomaan oli se joka tappoi Jumalan ja joka erotti katolisuuden ja vasemmistolaisuuden, joilla muuten on ajatusmaailmoina paljon yhteistä. Voidaan ajatella, että Jumalan kuolema 1800-luvulla oli porvarin ovela juoni, jossa maallisten riistovaltojen todelliset vastustajat ja mahdolliset liittolaiset saatiin erotettua toisistaan. Samaan aikaan kirkko muuttui yhä enemmän tympeän moralistiseksi porvaripesäkkeeksi, jota oli syytäkin halveksia.
Vasemmisto ei mielestäni kuitenkaan tarpeeksi hyvin ymmärrä kysymystä Jumalan olemassaolosta. Sillä kun Jumala on olemassa (mikä ei suinkaan ole turha oletus, kuten monet luulevat), moni menneiden vuosien aikana turhan hätäisesti vedetty pesäero kristillis-mystisestä ajattelusta koituu suureksi haitaksi kapitalismin romahtamisen jälkeisessä maailmassa (jota me vallankumouksellisina elämme jo nyt). Tulee paljon turhaa tappamista ja tuhoamista - maailmassa, jossa meidän pitäisi ennen kaikkea rakastaa ja jossa uskonnon uudistuvaa merkitystä ei kannata väheksyä. Keski- ja myös alempien luokkien kansa, jota kokonaisuudessaan ei myöskään sovi väheksyä, arvostaa edelleen kirkkoa kaikkine virheineenkin.
Tärkeätä on siis erottaa porvaripappien ymmärtämättömyys ja silmiinpistävä tekopyhyys siitä oikeasta tiedosta, mikä pappien sanojen takana edelleen on. Tätä helpottaa se, että kirkko on viime vuosina tullut suhteellisesti vasemmmistolaisemmaksi samalla kun yhteiskunto on melko nopeasti oikeistolaistunut - vaikka kirkko sinänsä saattaakin olla yhä enemmän oikealla.
Comment by jt — 10.11.2009, 17:39 @ 17:39
“Aivan samalla tavalla kuin emme halua vastakkainasettelua työttömien ja työllistyneiden työläisten välille.”
Tämä on ehkä naurettavinta mitä olen lukenut ikinä. Ja miten niin ei? Mikä pääoma? Eläkerahastot! Mikä keskiluokka? Vauraat duunarit, ne jotka teollisuudessa joskus oli köyhiä… no, ehkä tuollaisia idiotismeja ei voi olla tuottamatta, jos lähtee tähän “työläis” diskurssiin… voi helvetti.
Sinänsä tämä kysymys keskiluokasta on kysymys konformismista, mukavuuden ja välittömän tyydytyksen ansasta. Sanoisin, että siinä on kysymys kyvyttömyydestä muuttaa toimitatapojaan vastaamaan paikkaa tarvehierarkiassa: toimtaan edelleen kuin oltaisiin nälkäisiä, vaikka ruokaa heitetään pois, vaaditaan lisää ja lisää turvallisuutta vaikka ei enää ole todellisia uhkia - ja juuri siksi… ja ennenkaikkea, ulkoistetaan aina yhteiskunnan ongelmat johonkin muualle, toivotaan että liitto, puolue etc. eläisi puolestamme, ettei oikeasti tarvitsisi joka aamu kysyä “mitä olen tehnyt? Mitä teen?”
Comment by Hemi — 11.11.2009, 01:12 @ 01:12
@Tatu: tuossa tuleekin sitten vastaan sosiologisen näkemyksen raja, eli se ei pysty käsittämään sitä, miten työläisen sisällä voi olla osa kapitalistia tai toisin päin. Siksi kirjoitinkin, että määritelmä voi olla ok tämän hetken käytännän tarpeisiin (Suomessa). Ja vaikka riisto on maailmanlaajuista ja meidän älykoneemme imuroivat sademetsiä ja alaluokkien hikeä, niin jostainhan on lähdettävä liikkeelle, muuten päädytään siihen, että “ei voi valittaa, kun Afrikassa on pahemmin”.
@Miika: tuostakin suunnasta voisi toki lähestyä tätä. Lenin kolmen pisteen kehällä on muuten oikeasti mielenkiintoinen teksti joka osoittaa että esimerkiksi Vähämäen horinat Leninistä tarpovat vain suohon.
@jt: määritelmiä ja teoriaa tarvitaan. Vasemmistolla, oikeistolla tai millään muullakaan poliittisella suunnalla ei tee yhtään mitään ilman niitä, eikä politiikassa ole mahdollista vallata alaa ilman teoriaa. Itse en lähtisi kikkailemaan uskonnon uudistuvan merkityksen kanssa kovin toiveikkaana, mutta toisaalta en ymmärrä koko asiasta paljon.
@Hemi: on helppo puhua ylimielisesti, jos ei itse joudu käymään töissä. Nostamalla itsensä aktivistiyliminäksi, joka tietää paremmin ja moralisoi keskiluokkaa, ei varmasti saavuta muuta kuin halveksuntaa.
Comment by Klementiini — 11.11.2009, 02:14 @ 02:14
No, aika monien, jotka käyvät töissä, ei oikeasti olisi pakko. Ehkä valtaosan ainakaan siinä määrin kuin he käyvät. En näkisi että kyse on materiaalisesta pakosta, vaan jostain aivan muusta. Pahimpia työnarkomaaneja tuntuu olevan tyypit jotka on jo aika well off.
Itseasiassa, varsin häpeilemättä näen keskiluokan lapset muutoksen potentiaalina: heillä on resurssit tehdä jotain aivan muuta kuin vanhempansa. Heillä on taustan tarjoama varmuus, mutta he eivät ole pääoman pelin edunsaajia. Itseasiassa varsin tietoisia siitä, että se tuhoaa heidän ympäristönsä nopeaan tahtiin.
Lisäksi kaikki getossa haluavat olla miljonäärejä. Vain jos on illastanut heidän kanssaan, tietää että kyse on täysin tyhjäpäisestä porukasta.
Keskiluokan lapset ovat samassa suhteessa luokkaan kuin queerit ovat sukupuolijärjestelmään… välitön ristiriita tuottaa mielenkiintoisia tuloksia.
Ongelma on iänikuinen syyllisyys, joka saa aikaan sen, että nämä keskiluokan lapset haluavat leikkiä työväenluokkaa ja samalla sössivät kaiken totaalisesti, ja fetisoivat vaikkapa valkoisen businessluokan luomia kuvia gettonuorista ja puhuvat paskaa fanonista… ehkäpä se on ironista ja postmodernia, mutta samat neuroosit siinä on takana yhtä kaikki, kuten hipsterismi on meille opettanut.
Jos tunnustetaan kuvastoa myöten, että työväen kuva on falski ja kyse on keskiluokan lapsien outoudesta, niin päästään johonkin.
Comment by Hemi — 12.11.2009, 02:37 @ 02:37
“Lisäksi kaikki getossa haluavat olla miljonäärejä. Vain jos on illastanut heidän kanssaan, tietää että kyse on täysin tyhjäpäisestä porukasta.”
WTF.
Comment by jed — 13.11.2009, 22:47 @ 22:47
Ansiokas postaus kaikista jatkokeskustelussa listatuista puutteista huolimatta. Tästä tai tuosta määritelmästä ja tunnuksesta voidaan keskeneräisen analyysin (sitähän luokan uudelleen ajatteleminen toistaiseksi on) yhteydessä kinata niin paljon kuin halutaan, mutta joka tapauksessa kaikki debatti vie asioita eteenpäin.
Kuten myös todellisuus itse asettaa haasteita: http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2009/11/tuloerot_johtamassa_jalleen_luokkayhteiskuntaan_1128708.html
Comment by jk — 14.11.2009, 21:40 @ 21:40
“Lisäksi kaikki getossa haluavat olla miljonäärejä. Vain jos on illastanut heidän kanssaan, tietää että kyse on täysin tyhjäpäisestä porukasta.
-Hemi”
voivat ne “keskiluokkakakarat” kans olla varsin sietämättömiä. Riippuu kai siitä millaiseen kulttuuriin/meininkiin on itse tottunut. En sit tiijä. Ehkä se kertoo jotain, että “gettolaiset” jotka haluavat olla rikkaita, voivat silti (useinkin) ajautua vasemmistolaiseen tai muuhun “proletaariseen” politiikkaan, kun taas “keskiluokkakakarat” jotka haluavat saman asian eivät näy samoissa ympyröissä, koska he tietävät että heillä jopa on pieni mahis saavuttaa jotain sinnepäin, ja ahkeroivat kauppiksessa tavoittelemaan sitä rikkautta. Ehkä onkin niin, että nämä “vasemmiston sisäiset riidat keskiluokkalaisten ja proleitten välissä” johtuvat osittain siitä, että “vasemmistoon” ajautuu proleista kovaniskaisimmat ja häävittömimmät tyypit, kun taas keskiluokasta sinne ajautuvat herkkäsieluisimmat ja idealistisimmat tyypit? Kuhan spekuloin.
Sitten on kans viel yks tapa miettiä keskiluokan käsitettä, joka lähteekin liikkeelle suhteesta pääomaan, työhön ja tuotantoon / valtaan, ihmisyyteen ja yhteiskuntaan: keskiluokkaa ovat ne, jotka eivät suoraan elä riistosta/pääoman kasauttamisesta, mutta joiden asema (ja se kuinka paljon pullaa he saavat) perustuu työn/työvoiman hallinnoimiseen ja manageroimiseen. Eli poliisit, opettajat, sosiaalivirkailijat, ay-pomot, aktivistit, psykiatrit, työnjohtajat, vanginvartijat, poliitikot jne. Tälle luokalle voikin sanoa kehittyvän heidän asemansa ilmaiseva politiikka - kuulostaako tää tutulta:
*porvarillinen kvantitatiivinen ihmiskäsitys= ainutkertainen eristetty yksilö, tasapäinen epä-älyllinen massa
*konsensuksen, dialogin ja yhteiskuntarauhan, ja oman välittäjäasemansa (ja erityisyydensä) painostaminen
*yksilöllisyyden kunnioittamisen ihanne, mutta käytännössä pitää tehdä kaikenlaista ikävää ja epäkunnioittavaa, toista ihmistä epäinhimillistävää. tällöin vedotaan siihen että “tekee vain työtään” “seuraa käskyjä/ohjelmaa” “ei voi vaikuttaa asiaan” “tilanne vaati sitä” jne jne;
*skitso identiteetti, onko pääoman vaiko työn puoluetta, vallan vaiko ihmisyyden.
Voisi ehkä miettiä, mikäli suomalaisen nyky-yhteiskunnan “keskiluokkaistuminen” onkin osittain sitä, että koitetaan tehdä koko työväenluokasta mahdollisimman keskiluokkainen: jokainen työläinen tulisi itse hallinnoida ja manageroida itseään, ajaa itseään kepillä ja porkkanalla. Kapitalismin skitsofreniaa
Toisaaltahan on puhuttu siitä, että pilakuvien porskuttava kapitalisti on kadonnut (tai siis näkyvistä; nykyään niitä on niin vähän huipulla ja se huippu on niin korkealla atmosfäärissä ettei niitä koskaan näe muuta kuin teleskoopilla/visiolla), ja nykyajan kapitalisti on tällainen ahkeroiva, itseään manageroiva ja piiskaama pukuvesseli. Et kai ne porvaritkin ovat keskiluokkaistuneet tässä mielessä…
Comment by kissakala — 16.11.2009, 04:09 @ 04:09
Hieno analyysi luokasta. Odotan mielenkiinnolla analyysiasi organisaatiosta.
Comment by Pikku-Markus — 17.11.2009, 14:31 @ 14:31