Mikä keskiluokka?
Tähänkin blogiin kommentoidaan aina välillä, että "suurin osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan". Mikä on keskiluokka, missä sitä näkee ja miten siihen pääsee? Koostuuko se yksilöistä? Mikä on keskiluokan asema tuotantoprosessissa? Onko työllä tai omaisuudella väliä?
Joskus sanottiin että työväki tuotti ja kapitalistit vain kiskoivat tuotannosta lisäarvoa ja vuokraa. Mihin tässä kuviossa mahtuu keskiluokka? Suurimman osan "meistä" pitäisi kuulua tähän luokkaan. Onko "sitä" edes olemassa?
Jatkuva keskiluokkaistumisen hokeminen ja samanaikainen kyvyttömyys määritellä keskiluokkaa kertovat käsitteen hämäryydestä. Sekavuus johtuu osittain erilaisten luokkakäsitysten sotkemisesta.
Yksi tapa hahmottaa luokat on käyttää kulttuuria, kulutusvalintoja, asennetta ja tyyliä yksilön luokka-aseman osoittimena. Tämä on usein arkipuheen näkökulma luokkasuhteisiin: jos sä olet vähän vanhempi, niin sä olet keskiluokkainen kun ajat yksityisautolla, tavoittelet omakoti- tai rivitaloa Espoosta, poltat pikkusikareita; jos sä olet nuorempi, niin sä olet keskiluokkainen kun tykkäät istua viikonloppuna kotona miettimässä sisustusvalintoja, jne.
Wikipedian määritelmät "keskiluokka käsittää yhteiskunnassa henkilöt, joilla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa, mutta ei yksilöinä vaikutusvaltaa" ja "keskiluokkaan luetaan usein yrittäjät, korkeakoulutetut, virkamiehet ja ammattitaitoiset työläiset" auttavat tarkentamaan tämän luokkanäkemyksen taustaoletuksia. Niiden mukaan
* luokat ovat ryhmiä;
* luokkaryhmät koostuvat yksilöistä;
* yksilön luokka-aseman osoittimena voidaan käyttää esimerkiksi ammattia, tuloja, elämäntapaa yms.
On myös toinen tapa käsittää luokat. Luokka voidaan hahmottaa yksilökokoelman sijaan yhteiskunnallisena suhteena, joka läpäisee yksilöt eri tavoilla. Yksilössä voi siis olla osa työläistä ja osa kapitalistia: työn ja pääoman ristiriita tunkeutuu yksilön sisään. Luokkateeseissään Richard Gunn tätä "marxilaiseksi" luokkakäsitykseksi.
On siis kaksi perustavasti eroavaa luokkakäsitystä:
1. Sosiologinen käsitys: luokat ovat yksilöistä koostuvia ryhmiä tai "paikkoja" ja niitä tarkastellaan tietyllä hetkellä (synkronisesti, staattisesti). Uusia luokkakerroksia voidaan periaatteessa lisätä loputtomasti toistensa väleihen.
2. "Marxilainen" käsitys: luokka on työn ja pääoman antagonistinen suhde. Ilman luokkataistelua ei ole luokkia. Luokkaristiriidat leikkaavat yksilöiden läpi ja elävät jatkuvasti.
Sosiologinen näkemys luokasta on kaikessa staattisuudessaan ja sovinnollisuudessaan oikeastaan kovin - porvarillinen. Mutta puhtaan gunnilais-marxilainen käsitys ei sekään tunnu uskottavalta. Olisi hölmöä kiistää keskiluokkaisuuden oleminen ilmiönä, koemmehan sen joka päivä ja jopa olemme monessa suhteessa "kulttuurikeskiluokkaisia": arvostamme tietynlaista puhtautta, haemme tiettyä henkilökohtaista tuottavuutta, laskelmoimme, istumme nytkin kotona miettimässä sisustusvalintoja jne. Jos keskiluokka ei ole varsinainen luokka, niin mikä se on?
Keskiluokka on työn ja pääoman rajapinnasta siinnyt hahmo tai syvälle ulottuva asennekulttuuri. Hahmo on tietenkin porvarin hahmo, jonka tunnusmerkkejä olen luetellut usein aikaisemmin: yksityisomaisuuden ehdoton arvostus, kyynisyys, negatiivinen aikakäsitys (aika resurssina), kyvyttömyys luoda ja samanaikainen kyky mukautua ja totella, tuonpuoleisuuden (työn "sitten aikanaan" tuomien palkintojen) tavoittelu, sekasortoisen luonnontilan pelko, alempiarvoisten kyykyttämisen tai orjuuden hyväksyminen, laskelmoivuus ja rationaalisuuden korostaminen.
Nyt voimme ymmärtää, miksi 20 vuoden ajan on hoettu, että "luokkia ei ole" tai "olemme kaikki keskiluokkaisia". Se johtuu porvarin hahmon leviämisestä kaikkialle yhteiskuntaan. Meistä lähes jokainen on jollain tavalla porvari; asenteemme ovat ainakin jollain tavoin laskelmoivia, kyynisiä ja tottelevaisia.
Keskiluokka on siis olemassa lähinnä rajapintana, kulttuurina ja porvarin hahmona, ja yhteiskuntaluokat täytyy käsittää ensisijaisesti suhdejärjestelmänä eikä kokoelmana yksilöitä. Vaikuttaako sekavalta? Eräässä Asuntotoiminnan varhaisessa tekstissä luokkaroolit ja luokka on määritelty pistämättömän selkeästi (joskin yhä "sosiologisesti"):
Kapitalistit eli he, jotka riistävät työntekijöiltä osan heidän työnsä tuotosta, eivät kykene ajattelemaan yhteiskunnan kehittämistä yhteisöllisesti koska he keskittyvät yksityisen pääoman kasaamiseen ja voittojen haalimiseen. Kapitalistisen luokan määritelmä on yksinkertaisesti; he, jotka elävät riiston tuotoilla. Palkkatuloillaan tai sosiaaliturvalla elävät ovat työläisiä. Yhteiskunnassamme on monia työläisiä, jotka ovat sijoittaneet osan säästyneistä palkkatuloistaan esimerkiksi yrityksien osakkeisiin tai eläkerahastoihin. Tämä ei kuitenkaan tee säästyneistä palkkatuloista pääomia, vaan kulutuksen siirtämistä eteenpäin, aivan samalla tavalla kuin laina [–].
Luokkamääritelmässä raja voidaan karkeasti vetää siihen kohtaan missä eletään pääoman tuottamilla koroilla. Emme missään nimessä halua vastakkainasettelua ns. ”keskiluokkaistuneiden” työläisten ja muiden työläisten välille. Aivan samalla tavalla kuin emme halua vastakkainasettelua työttömien ja työllistyneiden työläisten välille. Tästä syystä otamme haltuun vain oikeiden kapitalistien tai kaupungin omaisuutta.
Minusta tämä on juuri tällä hetkellä käypä määritelmä vasemmistolaisen politiikan käytännön tarpeisiin.
Koska luokkapuhe on tänä vuonna herättänyt erityisesti kaunosieluisten humanistien keskuudessa pelkoa ja inhoa, niin lisään vielä tarkennuksen: oli se sitten valitettavaa tai kehuttavaa, niin luokkataistelussa ei ensisijaisesti ole kyse työläisten mellakoinnista, jossa teurastettaisiin kapitalisteja (se olisi äärimmäisen vulgaari sosiologinen käsitys luokkataistelusta). Työläinen ja kapitalisti ovat valta- ja riistosuhteiden jatkuvasti rakentamia positioita. Luokkataistelu on näihin suhteisiin vaikuttamista.
