Kokoomuksen logiikka
Viime aikoina on ihmetelty vasemmiston vaivoja. Miksi kukaan ei kysy mitään oikeistolaisten ongelmista? Täytyyhän niissäkin olla jotain vikaa. Otetaan esimerkiksi kokoomuslaisuus: mitä vikaa on kokoomuksen logiikassa?
Vastausta voi etsiä – aivan oikein – fasismin psykologisesta rakenteesta.
Fasismin kaksi merkitystä
Usein fasismilla viitataan 1920-40-lukujen fasismiin poliittisena liikkeenä. Liikettä ei yhdistänyt niinkään rasismi (se puuttui Italiasta pitkään), teoria (sitä ei ollut) tai valtiomuoto (se vaihteli), vaan ultramodernien kuri- ja kontrollimuotojen luominen, mikä tapahtui käyttämällä tunteisiin ja estetiikkaan vetoavaa affektiivista politiikkaa.
Toisinaan fasismia käytetään myös analyyttisena yleiskäsitteenä, kun halutaan puhua jonkin ilmiön jäykistävistä, tukahduttavista, kerrostavista, hierarkioita kasvattavista, dynaamisen mytologisista ja väkivaltaa estetisoivista (mutta kuitenkin aina salaisesti itsetuhoisista) piirteistä. Tämä fasismin toinen merkitys liittyy tietenkin myös historialliseen ja poliittiseen fasismiin, mutta on sen ohella levinnyt arkikieleen ja solvaussanakirjaan.
Nyt ehkä odotetaan, että pitäisimme kokoomusta fasistisena vain termin jälkimmäisessä merkityksessä. Kokoomus kuitenkin ilmenee mielestämme aidon historiallis-poliittisen fasismin kaltaisena. Väitettä voisi perustella populistisin esimerkein. Niiden sijaan tyydymme luonnostelemaan logiikkaa, joka yhdistää kokoomusta ja fasismia.
Fasismin genealogia
Fasismi on demokraattisen yhteiskunnan tuote. Vain demokraattinen yhteiskunta on niin tasapaksu ja lässy, että siinä elävät ihmiset voivat innostua fasismista. Demokraattinen valtiomuoto säätelee kansalaistensa työtä, säästämistä, kulutusta ja tuhlaamista niin porvarillisesti ja hurskaasti, että ihmiset vähitellen kyllästyvät siihen. Kun tylsyyden tasaisesti pyörivä pallo ja jähmettyneiden toimintatapojen kuonakasa ovat kasvaneet liian suuriksi, väki toivottaa tervetulleeksi vaikka kuinka irrationaalisen hyökyaallon, joka saa asiat tuntumaan taas joltain.
Turvalliselta vaikuttavan auktoriteetin lisäksi fasismi pystyy tarjoamaan elämän ja kuoleman draamaa demokratian (ja ylipäätään liberalismin hengen) riuduttamille ihmisille. Ja ihmisethän halusivat fasismia. Eivät he muutoin olisi nostaneet fasisteja valtaan laillisten kansanäänestysten kautta.
Fasismi antaa ihmisille jälleen luvan tuhlata. Porvari käskee säästämään, vanhakantainen kommunisti käskee paastoamaan puolueen hyväksi, vihreät vaikuttavat puritaaneilta, ja stereotyyppinen aktivistikin käskee pidättäytymään kulutuksesta ja kieltäytymään kaikesta annetusta. Fasismi sen sijaan vetoaa suoraan seksuaalienergiaan ja vapauttaa ihmiset estoistaan – tosin kovin kielteisellä ja reaktiivisella tavalla.
Fasismi ei ala auktoriteetista, kurista tai Johtajasta. Fasismin todellinen alku on hillitsemätön halu tuhlata. Mutta – ja tämä on tärkeää, koska seuraava piirre tekee fasismista välttämättä itsemurhaan kuljettavan kuolemankoneen – hanojen avaamisen jälkeen jokin fasismissa menee hirveällä tavalla pieleen. Fasismi ei pysty myöntämään tuhlausta, vaan kääntyy pian reaktiiviseksi ja valjastaa alun tuhlauspirskeissä vapautetun affektiivisen energian työn, kontrollin ja hierarkian palvelukseen. (Anarkismi on tässä fasismin positiivinen kääntöpuoli: anarkismi affirmoi tuhlauksen ja pyrkii valjastamaan väen vapautetun halun vapautta ylläpitäviin tarkoituksiin.)
Fasismin logiikka on kokoomuksen logiikkaa
Vastaavasti kokoomus lupaa ihmisille hillitöntä tuhlausta ja siitä syntyvää vapautumisen kokemusta. Kokoomus antaa äänestäjilleen luvan olla rehellisesti itsekäs citymaasturikuski, joka tekee arkisin töitä ja kuluttaa viikonloppuisin seduloiden lihakarsinoissa. Erityisesti kokkarit lupaavat, että jokainen yksilö voi menestyä yhtä hyvin kuin glamourit IT-girlit tai sliipattu bisneseliitti (mikä on tietenkin jo loogisesti mahdoton väite, kun kilpailutalous edellyttää voittajat ja häviäjät). Kokoomus lupaa kapitalismin vapauttavaa magiaa ja mainostaa itseään vaaleissa dynaamisena showpuolueena. Vaalien jälkeen suurin osa kokoomuksen äänestäjistä tietenkin herää entistä pahemmin kontrolloituun painajaiseen, jossa biorekistereillä valvottu kansa ryömii nöyryytettävänä paremman cv:n perässä.
Fasismi ja kokoomus väittävät edustavansa työväkeä. Ne lupaavat vapauttavaa tuhlausta, mutta valjastavat vapautetun viettienergian työhön, kuriin ja kontrolliin, joista syntyvien hierarkioiden huipulla ei ainakaan työväkeä näy. Fasismi ja kokoomus: molempia vaivaa sama psykologinen rakenne, affektiivinen logiikka, joka vetoaa todellisiin haluihin ja onnistuttuaan tässä valjastaa halut taantumuksellisiin tarkoituksiin. Fasismi ja kokoomus yhtä aikaa ottavat kannattajiensa halut vakavasti ja kusevat heitä silmään minkä kerkeävät.
Kokoomuksen fasistisesta logiikasta tulisi vetää se johtopäätös, että ideologiakriittinen suhtautuminen oikeistoon ei riitä. Tarvitaan sosiaalipsykologista ymmärrystä kokoomuksen mustasta pääkallo- ja nahkamagiasta, siitä, mikä kokoomuksessa vetoaa ihmisten seksuaalisuuteen ja miten kokoomus käyttää tätä vetoa yhtä härskisti kuin fasistit.
Tähän päättyy tämänkertainen fasismin analyysimme. Muistutamme vielä lopuksi, että oikeistolaisliikkeet ovat aina miellyttäneet erityisesti keskiluokkaa. Eric Hobsbawm kuvailee Äärimmäisyyden ajassaan, kuinka juuri keskiluokka muodosti fasismin selkärangan: viiden liittomaan maapäivävaaleissa valituista natseista 50 % oli keskiluokkaisia toimistotyöntekijöitä.
Miettikää sitä, kun alatte keskiluokkaistua.
Ps. Minusta fasismissa ei ole mitään "banaalia": päin vastoin.
Tämä oli aika hyvä
Sosiaalipsykologista ymmärrystä voisi ammentaa vaikka tutkimalla Hugo Bossin brändiestetiikkaa. Se on kummallisella tavalla vedonnut aloitteleviin ja jo edistyneempiin fasisteihin aina SS-univormuista asti.
Bossissa on näkyvillä käsittelemäsi “fasismin logiikka”: alkujaan kiehtovan voimakkailta vaikuttavat vaatteet paljastuvat lähemmällä tarkastelulla pystyyn-kuolleen kontrolloiduiksi ja tylsiksi. Ja kuka Bossia nykyään ostaa, jos ei ylempi toimistotöitä tekevä keskiluokka?
Comment by tuomas — 29.11.2008, 12:32 @ 12:32
Totta! Kieltämättä on itsekin joskus tullut fantasioitua Bossin puvusta ehkä samassa mielessä kuin jotkut kiihottuvat SS-univormuista.
Kun on kirjoitettu paljon natsiestetiikan viehätyksestä ja siitä, miten osa natsien suosiosta perustui uuden teknologian avustamiin esteettisiin spektaakkeleihin, pitäisi nyt varmaankin tehdä laajempi traktaatti kokoomusestetiikasta.
Comment by Klementiini — 29.11.2008, 15:31 @ 15:31
Hauskaa kelailua. Tulisiko muidenkin puolueiden pyrkiä elimilliseen estetiikkaan?
Comment by sampsa — 29.11.2008, 15:33 @ 15:33
Sampsa: minusta tuossa voisi olla vastaus Tommi Uschanovin vasemmistolta peräämään “psykologiseen pelisilmään”. Vasemmisto esiintyy liian rationaalisena ja kuivana, vaikka olen melko varma, että moni alun perin suuntautuu politiikassa jonkinlaisen viettienergian perusteella. (Tai ehkä joku voi päätyä poliittiseen valintaan puhtaan rationaalisen valinnan kautta, mutta en usko.) Joka tapauksessa vasemmiston pitäisi minusta ymmärtää, ettei tunteisiin ja seksuaalisiin säväreihin vetoaminen ole pelkkää sumutusta tai manipulointia, vaan se voi hyvin täydentää fiksumpaa argumentaatiota.
Jos vasemmisto ei tätä ymmärrä, niin ainakin vaalitappiot pahenevat. Maailma vain sattuu toimimaan eri logiikalla kuin vanha vasemmisto toivoo…
Comment by Klementiini — 29.11.2008, 16:27 @ 16:27
Jep, olen lukenut samaa kirjaa
Suurin ihmetykseni on koskenut Vasureiden viestintää. Miten puolue ei saa aikaan yhtenäistä dynaamista ja freshiä nettipaikallaoloa kuten vihreät. No joo, eipä tuo muukaan viestintä ihan terässä ole. Tiedotteista tulee mieleen surkuttelu muiden päätöksistä, vaatimukset vammaisten puolesta ja muu seksiä pursuava hurmos.
Comment by sampsa — 30.11.2008, 02:18 @ 02:18
Luulisin, että seitsemänkymmenluvun vasemmistolaisuudessa merkittävä osansa oli juuri vasemmistolaisuuden ja joukkovoiman tarjoamassa seksuaalis-esteettisessä kokemuksessa.
Comment by kylteri — 30.11.2008, 12:55 @ 12:55
sampsa: niinpä, joskin ongelma tuntuu olevan laajempi kuin pelkkä viestintä/imago. Tarkoitan puolueen taustalta kuultavaa julkilausumatonta “eetosta”, joka kokoomuksen kohdalla kuuluisi ehkä jotenkin näin: “Sä voit menestyä kunhan teet töitä, sulla on lupa olla itsekäs ja kaikki muut on vain kateellisia.” Vasemmistoliiton eetoksesta tulee mieleen lähinnä moralismia: “Sun ois parempi olla altruisti, ja jos sä et ole, niin sitten sä olet paha ihminen.”
Entä jos vasemmisto kaappaisi itsekkyyden eetoksen oikeistolta ja osoittaisi että parasta itsen turvaamista onkin auttaa toisia, vahvistaa sosiaalisia suhteita ja nostaa todennäköisyyttä siitä että itsekin saa apua joskus? Joku yllättävä veto ja oikeistoteeman detournaus voisi herätellä uinuvien ihmisten libidoja.
Kuulemma Vasemmistofoorumilla onkin menossa jonkinlainen aloitteen kaappaus -projekti. Olisi kai pitänyt kirjoittaa sinne tästä.
kylteri: samaa joukkoseksuaalisuutta voi tuntea edelleen tuhannen ihmisen mielenosoituskulkueessa. Ah…
70-luvulla tämä seksuaalisuus valjastettiin tosin kovin hierarkkisen ja dogmaattisen puoluekoneiston palvelijaksi, mikä tietenkin tukehdutti sen.
Comment by Klementiini — 30.11.2008, 18:30 @ 18:30
Hyvä analyysi. Hieman tosin ihmetyttää, eikö ilmiöstä olisi käytettävissä mitään muuta termiä. Sellaista, jonka pejoratiivisuus ei tekisi käsitettä jo etukäteen tyhjäksi vähänkään laajemman yleisön mielessä. Ymmärrän, että esimerkiksi plutokratia/plutokratismi ei sellaisenaan riitä ilmentämään samaa asiaa, mutta mielestäni analyysisi on sen verran terävä, että sen kannattaisi pyrkiä ylittämään kompastuskivensä, termin ilmeisen tarkoitushakuinen halventavuus.
Toisaalta terminä ‘fasismi’ (2) pakottaa miettimään, mitä sillä todella tarkoitetaan – jos siis pääsee niin pitkälle, että vaivautuu lukemaan tai kuuntelemaan, kun sitä käytetään. Mutta esimerkiksi imperialismista puhumisen ongelma on, että vähänkin laajempi yleisö yhdistää sellaisen 1800-lukuun ja muuhun epäkiinnostavaan, jota ei voi tiivistää 30 sekuntiin.
Termi on samanlainen kuin anarkisti. Se, mitä sillä tarkoitetaan arkikeskustelussa, on yhtä irrallaan siitä, mitä käsite jossain muussa ympäristössä tarkoittaa. Lienee selvää, että kokoomuslaisten kutsuminen fasisteiksi herättää arkikeskustelussa yhtä paljon vastakaikua kuin sen selittäminen, mitä anarkismi “oikeasti” tarkoittaa.
Tepolle ja Tellervolle anarkistit ovat kiviä heitteleviä huligaaneja ja fasistit ovat natsien italialaisia liittolaisia. Yleisö voisi kuitenkin hyvinkin lotkauttaa korvaansa, jos joku puhuisi “fasismista” kielellä, joka ei saisi sitä heti vaihtamaan kanavaa. Siitäkin huolimatta, että kokoomus ilmenisi myös “aidon historiallis-poliittisen fasismin kaltaisena”, termin hiomiselle olisi varmasti sosiaalista tilausta. Riippuen tietenkin siitä, kaivataanko yleisöä.
Comment by Martti — 14.01.2009, 18:12 @ 18:12
Tulee mieleen, että Heikki Patomäki nosti älämölöä viime vuonna pitämällä uusliberalismia fasismina.
Kannatan taktiikoiden ja termien moninaisuutta ympäristöstä riippuen. Zurnalistisemmassa - tai toisaalta akateemisemmassa - kielipelissä keksisin asialle uuden termin. Fasismista puhuminen, ironian sävyt mukaan lukien, on tosiaan kokenut inflaation viimeistään nyt Sven Laakson ja Suomen Antifasistisen Komitean jälkeen.
Kun niin moni on kommentoinut tätä, melkein kadun etten kirjoittanut Vasemmistofoorumin aloiteohjelmaan. Ehkä jatkan aiheesta vielä toisaalla.
Comment by Klementiini — 15.01.2009, 21:13 @ 21:13