On paikka helvetissä
On paikka helvetissä, Malebolge,
kivestä tehty, teräsharmaa, niinkuin
myös kalliotkin, jotka saartaa sitä.
Tuon kentän pahan keskuksessa juuri
syvänne laaja, synkkä ammottavi;
sen rakenteen ma kohdallansa kerron.
(Dante: Helvetti)
… joku kirjoitti seinääni VITUN HOMO, pihavaloa peittää pentagrammi, pikkupoika kusee valon alla seinään, rappukäytävissä välähtelevät sytkärit ja niistä löytyy käytettyä vessapaperia, talossa kuvataan autenttisissa olosuhteissa "kaupungin alamaailmasta" kertovaa tv-sarjaa. Sisällä köyhiä opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä, narkkareita, anonyymeja yksinhuoltajia ja juoksukaljamiehiä, ulkona riivittyjä ruusupensasrivejä, elementtitaloja, synkkiä puukujia, harmaita hiekkalaatikkoja, vinoja penkkejä ja jynssättyjä roskiksia…
Piirissä kolmannessa oon, miss sade
kirottu, kylmä, ikirankka lankee:
se laatuaan ei koskaan muuksi muuta.
Pimeyden halki sinkoo rakeet suuret
samea vesi, hyinen hyhmä siellä,
maa märkä haisee tuosta inhuudesta.
Kuten Dante sanoi käydessään Mellunmäessä: paikan
äyräät home peitti, synnyttämä
alhaalta kohoavan kolkon huurun,
mi silmän niinkuin nenänkin on kiusa.
Niin syvä on sen pohja, ettei sinne
voi nähdä nousematta kaaren selkään,
miss’ uloin kallion on kieli. Tuonne
tulimme, näin ma kuilun pohjan täynnä
sukua, uppoovata saastaisuuteen,
min laatu oli niinkuin ihmislantaa.
Mut tuota silmin tutkiessa, yhden
pään näin niin likaisen, siit’ ettei päättää
oliko maallikko vai pappi, voinut.
Kenet Dante mahtoi havaita kuilun pohjalla?
