Vallankumouksen hedelmiä

 

(Klikkaa isommaksi)

 

HS: Seksuaalinen häirintä on teatterissa tapa ja tabu

… kyselyn perusteella häirintää esiintyy siinä määrin yleisesti, että jokseenkin kaikki alalla työskentelevät ovat joko olleet jonkinasteisen sukupuolisen häirinnän kohteena, nähneet sitä tai kuulleet erilaisista häirintätapauksista.

Tavallisimpia uhreja ovat nuoret, kokemattomat naisnäyttelijät ja tyypillisimpiä häiritsijöitä vanhemmat miehet: teatterinjohtajat, ohjaajat, näyttelijäkollegat ja opettajat.

… ehdotukseen seksuaalisen häirinnän ottamisesta näyttelijöiden työsuojelukoulutuksen teemaksi ei reagoitu.

Ongelman yleisyyteen nähden siitä vaikeneminen vaikuttaa siltä, että seksuaalinen häirintä on teatterialalla vaiettu käytäntö, sekä tapa että tabu.

Häiriötekijät vaihtelevat lehden saamien vastausten perusteella rivoista puheista, ulkonäön kommentoimisesta, tirkistelystä ja intiimeistä illallistarjouksista ruumiilliseen lähentelyyn, seksillä kiristämiseen sekä eriasteiseen kosketteluun, kuten kielisuudelmiin pakottamiseen harjoituksissa ja jopa esityksissä.

… Koska piirit ovat Suomessa pienet, häirinnästä valittavat näyttelijät pelkäävät saavansa hankalan maineen, menettävänsä tietyn roolin tai muitakin tulevia työtilaisuuksia. Tätä pelkoa saatetaan käyttää hyväksi, jos alalla vallitsevat käytännöt sen sallivat.

 

FiFi: Puudelien eliitti

Olin Vanhan vuoden 2008 valtauksessa paikalla ensimmäisenä ja viimeisenä. Totuus Vanhan valtauksesta on tämä: sen tekivät ylioppilasteatterilaiset ja se tehtiin vasta varhain aamulla. Rikotun ikkunan sijaan keskustelua herätti palava savuke.

 

Vallankumous-ylioppilaslehti: "Riidellään enemmän. Nykyään taiteen suurin kipupiste on se, että poikakaveri laittoi pippelin vieraaseen pimppiin"

Me teemme neuvostotaidetta.

Suomalainen teatterintekijä opetetaan etsimään samankaltaisuuksia, paralleelisuuksia tämän meidän aikamme ja menneen välillä.

Seuraukset ovat karut. Täällä pohjantähden alla yhä uusina ja uusina tulkintoina. Tuntematonta sotilasta, Wuolijokea, Lapualaisoopperaa, menneitä vääryyksiä, menneitä taisteluita, klassikkoja. Käsiohjelmassa pari lehtileikettä pätkätyöntekijöistä. Ohjaajan
sanassa pari lausetta siitä, kuinka pätkätyöntekijät ovat nykyajan torppareita.

So fucking what? Suomalainen teatteri tunnerunkkaa jäähtyneen hiilloksen ääressä.

… Taitaa olla niin, että me taiteilijat mietimme kuumeisesti, mitä asioita voimme toistaa ilman, että tulisi vanhingossakaan väitettyä mitään nykyajasta.

 

Mikä teatteria oikein vaivaa? Freudilla voisi olla sanottavaa, tai Wilhelm Reichilla.