Minä ja aktivistit
Aktivismi on ruma sana (Guattari sanoisi: "molaarinen"). "Aktivisti" on liberalistien keksimä identiteetti. Liberalismissa on aktivisteja ja on ei-aktivisteja. Aktivistit tekevät aktivismia, koska se kuuluu aktivistien toimenkuvaan, vähän niin kuin politiikka kuuluu poliitikoille. Ei-aktivistit eivät sitten tee aktivismia, koska he eivät ole aktivisteja.
Aktivismiin tarrautuminen marginalisoi itse aktivismin ajaman asian ja pelaa näin "ei-aktivistien" pussiin.
Ollaan nyt liberaaleja tämän postauksen ajan ja puhutaan aktivismista.
Suomessa aktivistit voidaan jakaan vulgäärifreudilaisesti kolmeen pinoon, ja nyt tosiaan tehdään aika brutaalia jälkeä.
1. Anarkistit ovat tiedostamaton. Tiedostamaton on yhtä aikaa viaton, lapsellinen, leikkisä ja aggressiivinen. Niin myös useimmat havainnoimani anarkistit, Suomessa. Vittuun strategia, uho päälle ja kadulle. Tai sitten ei koskaan mitään päihteitä (streittarius) eikä uhoa (feminismi), mutta ei strategiaakaan (anarkismi). Joka tapauksessa: alasti punkkikeikalle! Mutakuoppa-anarkiaa! Kiljua Puntalassa! Identiteetinvahvistusrituaaleja kuokkavierasretroilulla!
Tunnustuksellinen anarkismi pysyy pienimuotoisena alakulttuurina eikä kauheasti kasva, koska edellä mainitut anarkokliseet pitävät täysin paikkaansa. Ne eivät tietenkään ole kuin pieni osa totuutta - mutta totta yhtä kaikki. Esimerkiksi helsinkiläinen anarkoskene on punk-painotteinen. Anarkistien järjestämät mielenosoitukset ja kirjoittamat tai kääntämät tiedotteet ovat uhonneet väkivallalla ja kaaoksella ("tuomme epäjärjestystä Helsingin kaduille", takku.nettiin käännetyt tiedotteet). Kadulla ja mediassa näkyvistä anarkisteista suurin osa on nuoria, jotka juovat bisseä tai kiljua. Tämän kuvan muuttamiseksi - puhumattakaan vallankumouksen tekemisestä - ei riitä satavuotinen jaarittelu siitä, että "anarkia on järjestystä ja sitä paitsi filosofinen aate".
Anarkojen meininki vaikuttaa siis ulkoa päin sekasortoiselta ja asioiden normaalia järjestystä loukkaavalta, mutta toki sillä on oma sisäinen "logiikkansa", aivan kuten tiedostamattomalla ja Harpo Marxilla. Kuitenkin anarkistit ovat tiedostamattoman luonteensa vuoksi itse anarkismin pahin este, aivan kuten Bob Musta kirjoittaa.
2. Vasemmistolaiset ja keskiluokkaisemmat autonomit liikkuvat egon alueella. "Radikaalivasemmisto" esittää yhä vaatimuksia valtiolle, kommunikoi enemmän tai vähemmän tervejärkisellä kielellä, taktikoi, laskelmoi, liittoutuu ja neuvottelee. Sen toiminta on objektiivisesti ottaen tehokasta ja järkevää. (Tekstissä ei nyt ole mitään ironista, vaan tällainen toiminta on usein oikeasti "järkevää".) Tämä luonnehdinta voi viitata yhtä hyvin demarien vasemmistosiipeen kuin siirtolaisaktivisteihin, mediaprojekteihin ja nollatoleranssia vastustavan liikehdinnän retoriikkaankin.
On toki eri asia, mitä nämä ryhmät ajattelevat, puhuvat ja tekevät yksityisessä elämässään - siellä he voivat olla vaikka "anarkisteja" tai "aktivisteja". Julkisesti ne kuitenkin kommunikoivat tavalla, joka liittää ne egoon, ja samoin teki Chico Marx.
3. Kansalaisjärjestö-aktivistit kuuluvat yliminään. Oikeistokolumnistitkin osuvat sentään joskus oikeaan: osa vihervasemmistosta ja hipeistä perustaa identiteettinsä moralismille ja ylimielisyydelle. Pahimpia ovat nuoret stereotyyppiset kansalaisjärjestötoimijat, jotka ovat sekä hysteerisiä itsensä suhteen ("olenko varmasti ollut tänään tarpeeksi ekologinen") että terroristisia toisen suhteen ("sä oot vaan vitun tyhmä kun sä syöt lihaa, dokaat, äänestät mitä sattuu, lennät lentokoneella, ajat autoa" jne.).
Myös Groucho Marx kuuluu tälle alueelle.
Psyyken vulgäärifreudilainen topologia menee kai niin, että tiedostamaton uhkaa egoa psykoosilla ja samaan aikaan yliminä uhkaa egoa neuroosilla. Ego muotoutuu tiedostamattoman ja yliminän välisessä konfliktissa: egon tie on keskite. Keskiluokan tie… Tarvitaan uusi topologia.
Se, että suurin osa “anarkisteista” täyttää anarkistikliseet, johtuu siitä, että sinä lasket anarkisteiksi vain punkkarit, jotka juovat kiljua ja joilla on anarkiamerkkejä takeissa. Anarkismi on kuitenkin varsin laajalle levinnyt aate “aktivistien” keskuudessa, ja monet hyvin kaukana anarkismiin liittämistäsi ominaisuuksista olevat ihmiset tunnustaustuvat anarkisteiksi. Myös “autonomien” ym. ryhmästä löytyy paljon anarkismia kannattavia ihmisiä, vaikka he eivät kategorioisikaan itseään anarkisteiksi. Anarkisteja muuten toimii muissakin kuin nimenomaan anarkistisiksi ilmoittautuvissa ryhmissä. Suurin osa anarkisteista ei täytä antamiasi kriteereitä.
…vai oliko koko teksti provo?
Comment by pttp — 17.05.2009, 02:03 @ 02:03
Allekirjoitan sen mitä sanot, koska sanoin saman itsekin: pieni osa totuutta, ja tunnustuksellinen anarkismi. Tunnustuksellisella tarkoitan elähtänyttä anarkistista liikettä, joka vaalii ideaologista puhtauttaan ja takertuu identiteettiinsä sen sijaan, että kehittäisi jotain uutta. Eräs (jossain määrin anarkohenkinen) toveri kuvasi tiettyjen suomalaisten anarkistien meininkiä ihan hauskasti “käänteiseksi stanilismiksi”: rakennetaan kyttäyskoneisto, joka varmistaa sen että mitään ei varmasti saada aikaan - koska joidenkin anarkojen mukaan melkein kaikki muu toiminta kuin kommunikoimaton sekoilu ja luomubasilikan kasvattaminen on automaattisesti “managerialismia”, “leninismiä”, “alistamista” tai “poliittiseksi broileriksi” ryhtymistä. Tällainen anarkismi ansaitsee minusta provonsa.
Eri asia on uskollisuus anarkismin hengelle ja pyrkimys antiautoritaariseen organisoitumiseen. Tunnen useampia ihmisiä, joilla - kuten itsellänikin - on vahvoja anarkosympatioita, mutta jotka eivät em. seikkojen takia halua kutsua itseään anarkisteiksi ja joista anarkistisen liikkeen reaktiivinen ja fakkiutuneelta vaikuttava tila on ongelmallinen.
Comment by Klementiini — 18.05.2009, 01:47 @ 01:47
Pieni vinkki: muuta Blogsomen asetuksissa Default date format muotoon d.m.y niin saat päivämäärän muotoon “16.5.2009″. Nuo englanninkieliset päiväykset vähän tökkivät silmään.
Comment by Mikko / Rahasta — 18.05.2009, 11:51 @ 11:51
“Eräs (jossain määrin anarkohenkinen) toveri kuvasi tiettyjen suomalaisten anarkistien meininkiä ihan hauskasti “käänteiseksi stanilismiksi”: rakennetaan kyttäyskoneisto, joka varmistaa sen että mitään ei varmasti saada aikaan - koska joidenkin anarkojen mukaan melkein kaikki muu toiminta kuin kommunikoimaton sekoilu ja luomubasilikan kasvattaminen on automaattisesti “managerialismia”, “leninismiä”, “alistamista” tai “poliittiseksi broileriksi” ryhtymistä. Tällainen anarkismi ansaitsee minusta provonsa.”
Kommentti täydensi kiitettävästi alkuperäistekstiä. Olen varsin samaa mieltä: ne, jotka vahvasti korostavat olevansa anarkisteja, ovat monesti hyvinkin dogmaattista ja fanaattisen puristista linjaa vaativia.
Comment by pttp — 18.05.2009, 20:48 @ 20:48
Mikko: kokeillaan, numerosarjat näyttävät vähän ankeilta…
pttp: varmaankin ensimmäinen kerta kun joku ymmärsi mitä haluan sanoa!
Comment by Klementiini — 19.05.2009, 00:16 @ 00:16
Tässä mennään taas kovin yleisellä tasolla. Onko tällainen “kritiikki” yhtään erilaista verrattuna siihen että jotkut anarkistit huolestuvat siitä kun alkaa näyttää siltä että Leniniä kaivetaan mausoleumista?
? Mitä tämä nyt tarkoittaa? Missä on rakennettu “kyttäyskoneistoja”? Missä on pyritty “varmistamaan että mitään ei varmasti saada aikaan”?
? Täh?
Onhan se tietty kiva rakentaa olkiukkoja ja hakata niitä.
Ja itse tekstiin:
Täh? Mistä lähtien anarkistit ovat olleet “vittuun strategia” -linjalla?
Comment by rot — 19.05.2009, 20:14 @ 20:14
rot: mielenkiintoista. Postaus tölväisi anarkisteja, autonomeja ja kansalaisjärjestöjä kaikkia. Koska tiedän anarkistien olevan kaikkein herkkähipiäisimpiä ja identiteettihakuisimpia, heidän kohdallaan olin erityisen hellävarainen ja tähdensin, että kyse on vain “pienestä osasta totuutta” jne. Silti kukaan ei älähdä autonomeista tai aktivisteista, vaan ainoastaan anarkisteista. Miksi? Mitä tämä osoittaa?
Jos haluaa lukea jotain pohjaa postauksen anarkoja koskevilla pointeille, sitä löytyy näistä kommenteista.
Comment by Klementiini — 20.05.2009, 18:26 @ 18:26
Tässä on sinänsä aika tyypillisiä olkipukkeja, “hippi” ja “anarkisti” on toki tyypillisiä maalitauluja, joiden mollaaminen ei sinänsä tarkoita yhtään mitään.
En kyllä tiedä, kuka sitten olisi sellainen taho, joka on saanut jotakin aikaan? Jos puhutaan autonomeista, tästä kourallisesta kirjoittelijoita ja demojen organisoijia, niin tuloksena voidaan pitää prekariaatin käsitteen lanseeraus (suomessa) ja perustulon “tuominen keskusteluun” joo. Se ei sinänsä tarkoita yhtään mitään. Se voi tarkoittaa katastrofin aineksia…
Valtamediaa voidaan pitää viestinnällisenä saavutuksena, samoin Takkua. Siltäosin tasoissa. Molemmilla aika samanlaisia piirteitä, maskifetisointia yms.
Sitten on megafonin tekstiarkisto, toisaalta anarkistinen kirjasto, molemmat tuovat poliittisia ulottuvuuksia mm. akateemisille käsitteille. Ehkä vaikuttavat öisin aiheitaan googlaileville opiskelijoille… mitä ei toki pidä väheksyä, laajat tekstiarkistot voivat hallita käsitteitä hallitsemalla hakutuloksia, ja käsitteet määrittävät todellisuutta…
Sompasaaren Sosiaalikeskus on ehkä todellisin tulos mitä on saatu aikaan, mutta sen potentiaali on paljolti realisoitumatonta, ja sen suhteen ei kyllä voida vetää paljon rajoja, kun sitä tekemässä on olleet aika monenlaiset ihmiset. Sitä onko graffitiaita ja nollatolen alueellinen pehemeneminen muuten “voitto” vai ei… luulen että siinä on kyse yksinkertaisen kylmästä gentrifikaatiosta, samoin kuin osin talossakin…
On totta, että suurella osalla kansalaisjärjestöjä on pehmennetty ja konformistinen asennoituminen, samoin poliittisilla nuorisojärjestöillä, ne eivät pysty kommunikoimaan paljon… mitä olen osaltani yrittänyt muuttaa aseistakieltäytyjäliitossa… ehkä on kyseenalaista mitä ne edes voivat kommunikoida.
Comment by Hemi — 29.05.2009, 01:43 @ 01:43
Hemi: Aika tyhjentävää mietintöä taas.
ja samaa mieltä olen lähes kaikesta. Tarkennus vain: jos mollaan vaikka “hippiä” jostain, en tarkoita kokonaisia ihmisiä, vaan tiettyä asennetta tai abstraktia hahmoa, joka ruumiillistuu milloin kenessäkin.
Comment by Klementiini — 29.05.2009, 14:22 @ 14:22
Klementiini: Itse postauksessa ainoa kohta johon kommentoin oli “Vittuun strategia, uho päälle ja kadulle.” Muuten teksti oli ihan viihdyttävä.
Muuten nuo kohdat joita lainasin eivät olleet blogipostauksesta vaan kommentista no. 2. Nuo kohdat vaikuttivat olevan pelkkää suunpieksäntää vailla pohjaa, ja siksi halusin niihin tarkennusta, joiden pohjalta voisi ehkä rakentaa keskustelua. Pelkkä linkki takun kommenttiketjuun ei oikein riitä.
Comment by rot — 02.06.2009, 11:43 @ 11:43
Luokittelu on ihan hauska, mutta häiritsee se että anarkistien kohdalla nostat esiin tukiryhmän (punkkarit), kun taas autonomien kohdalla puhut itse aktivisteista. Molemmilla ryhmillä aktivistien ja tukijoiden kompositio on erilainen, ja jälkimmäiset itse asiassa ovat paljolti päällekkäisiä kaikilla kolmella.
Blackin kirjoituksen ymmärrät mielestäni väärin, lähinnä noi anarkismikritiikki-heitot ovat tyypillistä vasemmiston anarkismikritiikkiä siinä missä Black hyökkää anarkismia vähän toisesta vinkkelistä.
Ja jos joku kutsuu mua dogmaatikoksi, oon selvästi saavuttanut jotain koska sillon vastapuolelta alkaa argumentit loppua…
Comment by Antti R. — 06.06.2009, 00:41 @ 00:41