Blackin kirjoituksen ymmärrät mielestäni väärin, lähinnä noi anarkismikritiikki-heitot ovat tyypillistä vasemmiston anarkismikritiikkiä siinä missä Black hyökkää anarkismia vähän toisesta vinkkelistä.
Ja jos joku kutsuu mua dogmaatikoksi, oon selvästi saavuttanut jotain koska sillon vastapuolelta alkaa argumentit loppua…
]]>Muuten nuo kohdat joita lainasin eivät olleet blogipostauksesta vaan kommentista no. 2. Nuo kohdat vaikuttivat olevan pelkkää suunpieksäntää vailla pohjaa, ja siksi halusin niihin tarkennusta, joiden pohjalta voisi ehkä rakentaa keskustelua. Pelkkä linkki takun kommenttiketjuun ei oikein riitä.
]]>
ja samaa mieltä olen lähes kaikesta. Tarkennus vain: jos mollaan vaikka “hippiä” jostain, en tarkoita kokonaisia ihmisiä, vaan tiettyä asennetta tai abstraktia hahmoa, joka ruumiillistuu milloin kenessäkin.
]]>En kyllä tiedä, kuka sitten olisi sellainen taho, joka on saanut jotakin aikaan? Jos puhutaan autonomeista, tästä kourallisesta kirjoittelijoita ja demojen organisoijia, niin tuloksena voidaan pitää prekariaatin käsitteen lanseeraus (suomessa) ja perustulon “tuominen keskusteluun” joo. Se ei sinänsä tarkoita yhtään mitään. Se voi tarkoittaa katastrofin aineksia…
Valtamediaa voidaan pitää viestinnällisenä saavutuksena, samoin Takkua. Siltäosin tasoissa. Molemmilla aika samanlaisia piirteitä, maskifetisointia yms.
Sitten on megafonin tekstiarkisto, toisaalta anarkistinen kirjasto, molemmat tuovat poliittisia ulottuvuuksia mm. akateemisille käsitteille. Ehkä vaikuttavat öisin aiheitaan googlaileville opiskelijoille… mitä ei toki pidä väheksyä, laajat tekstiarkistot voivat hallita käsitteitä hallitsemalla hakutuloksia, ja käsitteet määrittävät todellisuutta…
Sompasaaren Sosiaalikeskus on ehkä todellisin tulos mitä on saatu aikaan, mutta sen potentiaali on paljolti realisoitumatonta, ja sen suhteen ei kyllä voida vetää paljon rajoja, kun sitä tekemässä on olleet aika monenlaiset ihmiset. Sitä onko graffitiaita ja nollatolen alueellinen pehemeneminen muuten “voitto” vai ei… luulen että siinä on kyse yksinkertaisen kylmästä gentrifikaatiosta, samoin kuin osin talossakin…
On totta, että suurella osalla kansalaisjärjestöjä on pehmennetty ja konformistinen asennoituminen, samoin poliittisilla nuorisojärjestöillä, ne eivät pysty kommunikoimaan paljon… mitä olen osaltani yrittänyt muuttaa aseistakieltäytyjäliitossa… ehkä on kyseenalaista mitä ne edes voivat kommunikoida. ]]>
Jos haluaa lukea jotain pohjaa postauksen anarkoja koskevilla pointeille, sitä löytyy näistä kommenteista.
]]>rakennetaan kyttäyskoneisto, joka varmistaa sen että mitään ei varmasti saada aikaan
? Mitä tämä nyt tarkoittaa? Missä on rakennettu “kyttäyskoneistoja”? Missä on pyritty “varmistamaan että mitään ei varmasti saada aikaan”?
koska joidenkin anarkojen mukaan melkein kaikki muu toiminta kuin kommunikoimaton sekoilu ja luomubasilikan kasvattaminen on automaattisesti “managerialismia”, “leninismiä”, “alistamista” tai “poliittiseksi broileriksi” ryhtymistä.
? Täh?
Tällainen anarkismi ansaitsee minusta provonsa.
Onhan se tietty kiva rakentaa olkiukkoja ja hakata niitä.
Ja itse tekstiin:
Vittuun strategia, uho päälle ja kadulle.
Täh? Mistä lähtien anarkistit ovat olleet “vittuun strategia” -linjalla?
]]>pttp: varmaankin ensimmäinen kerta kun joku ymmärsi mitä haluan sanoa! 
Kommentti täydensi kiitettävästi alkuperäistekstiä. Olen varsin samaa mieltä: ne, jotka vahvasti korostavat olevansa anarkisteja, ovat monesti hyvinkin dogmaattista ja fanaattisen puristista linjaa vaativia. ]]>
Eri asia on uskollisuus anarkismin hengelle ja pyrkimys antiautoritaariseen organisoitumiseen. Tunnen useampia ihmisiä, joilla - kuten itsellänikin - on vahvoja anarkosympatioita, mutta jotka eivät em. seikkojen takia halua kutsua itseään anarkisteiksi ja joista anarkistisen liikkeen reaktiivinen ja fakkiutuneelta vaikuttava tila on ongelmallinen.
]]>