No apulaissuntio, voit nussia, lupa on
Otsikko on palindromi, jolla ei ole muuta virkaa kuin saada tälle kirjoitukselle lukijoita.
Joillakin meistä on ollut loma. Loma-aika on tunnetusti erilaista aikaa kuin maailmanaika tai työaika. Loman jälkeen on hyvä tasata ajat eli päästä ajan tasalle. Tässä kirjoituksessa aikaa tasataan muutaman ajankohtaisen aiheen avulla.
Viime vuonna maailmantalous supistui ensimmäistä kertaa 60 vuoteen. Suomen bkt laski melkein kahdeksan prosenttia eli enemmän kuin 1990-luvun laman aikana. Samaan aikaan Kiinan talous kasvoi yli kahdeksan prosenttia.
Jos luvut eivät kerro tarpeeksi maailmantalouden kriisistä, niin paisuva työttömyys, lisääntyvät häädöt ja alekampanjat kertovat. Silti käsityksemme kriisistä tuntuu epäselvältä tai yliyksinkertaiselta (eivätkä kaikki varmaankaan jaksa lukea Megafonin kolmosnumeron kriisiartikkeleita, joissa kriisi käsitteellistetään melko hyvin).
Richard Wolffin luento ratkaisee tilanteen selittämällä amerikkalaisen selkeästi, kuinka vakava kriisi on kyseessä. Jos ei jaksa kuunnella koko esitystä, jo ensimmäinen puolituntinen leventää perspektiiviä. Wolffin mukaan kriisi ei ole finanssikriisi eikä edes talouskriisi, vaan kapitalismin kriisi, joka ulottuu kirjaimellisesti kaikkialle. Vastaava kriisi koettiin viimeksi 1929-1939. Se loppui toiseen maailmansotaan. Olisi aika tarttua nykyiseen kriisiin, jotta vastaava ei toistu.
Usein mainio, joskus pelottava ja välillä outo Strategian tehdas on jälleen hämmästynyt hedelmien lukemisesta. Strategisti kirjoittaa:
Minusta olisi hyvä muistaa, että poliittiset – tai diskursiiviset – käänteet on aina tuotu välittävän organisaation kautta massaliikkeiden piiriin. Mielestäni nämä käänteet ovat aina olleet etujoukkopositioita, jotka ovat muuttaneet liikkeiden yleisiä käsityksiä, ja luoneet jotakin uutta […].
Väitän, että nämä vaiheet, nämä käänteet, ovat olleet poliittisen säädyn tietoisia tuotoksia. Ne eivät ole objektiivisten olosuhteiden tuotoksia. Ne eivät ole spontaanisuuden ylistyslaulua. Ne ovat subjektiivisuuden tuotantoa. Subjektiivisuutta, jota tuottaa poliittinen funktio.
Kyllä, kyllä, jos tämä käsitetään reaalipoliittiseksi analyysiksi (mitä on ollut vs. mitä voisi olla), jonka tarkoitus on ravistella vasemmistolaisia havahtumaan ideaaleistaan ja näkemään todellisuus. Esimerkiksi Vapaa Helsinki ja Opiskelijatoiminta tuottivat "mobilisaationsa" hieman tällä tavalla, eli asioista kiinnostuneet kokoontuivat pohtimaan mobilisaatiota tai vaikka "subjektiivisuuden tuotantoa", mistä asiat sitten etenivät. En tosin ymmärrä, miksi liikkeiden kulloisiakin aktiiveja ja teoreetikkoja pitäisi kutsua etujoukoksi tai poliittiseksi säädyksi. Vai monennellako metatasolla nyt puhutaan: "liike" (mikä lasketaan sellaiseksi ja miten sellainen rakentuu), liikkeen oletettu vaikuttaja (esimerkiksi verkkolehti), verkkolehden oletetut vaikuttajat…
Mutta eikö "poliittisesta säädystä" puhuminen ole Suomen tilanteessa reaalipoliittisesti typerää? En usko teesiin. Mutta vaikka se pitäisi paikkaansa, niin sellainen poliittisen säädyn edustaja, joka puhuu väelle avoimesti poliittisesta säädystä, saa jäädä paasaamaan yksinään, kun väki kävelee muualle. Tai sitten säätyläinen revitään alas ja tallotaan lokaan väen toimesta. Eikö tällainen väen raivo ole aika hieno juttu?
Ehkä tarkoitus on taas kerran provosoida korostamalla hierarkioita, vähän niin kuin yksi jos toinenkin yritti vuonna 2009 tehdä heiluttelemalla kaikenlaista 1970-lukuroinaa. Mutta 2010 voisi olla jotain muutakin kuin sisäisen provosoinnin vuosi? Mieleen tulee se kerta, kun kirjoitin että Jussi Vähämäen ja Strategian tehtaan kaltaiset tahot tuntuvat nauttivan liikkeiden oletettujen rivien hajottamisesta, joskin eri tavoin. Niin, kukapa ei nauttisi?
Joskus vasemmistossa olemme oman ideologiamme vankeja, emmekä ymmärrä, että usein prosessit tapahtuvat poliittisen säädyn toimesta, eikä massojen kollektiivisen yhteisen ja demokraattisen päätöksenteon kautta. Mitä tämä poliittinen sääty sitten oikein on, on myös asia, jota pitäisi syventää. Se on vaarallinen aihe. Se voi viedä kohti taantumuksellisen tradition maisemia.
Ei, ei. On erittäin tärkeä vastustaa puhtaan spontaanisuuden myyttiä ja korostaa organisointityötä. Samalla on tärkeä tajuta, ettei kyseessä ole hierarkkinen amatöörimäiset massat vs. ammattimainen etujoukko -asetelma (mitä tehdas ei ehkä tarkoita - tai sitten tehdas tarkoittaa täsmälleen sitä). Vaatimattoman kokemukseni mukaan mitä enemmän mahdolliset teoreetikko-poliitikot etääntyvät lattiatasolta, sitä enemmän toimijat saavat kestää ja kärsiä ja sitä tehottomammaksi toiminta uhkaa sotkeutua. Ei siis tarvitse konjuroida anarkismin moraalisia periaatteita epäilläkseen yllä esitettyä asetelmaa. Tämä on kuitenkin niin abstraktia, etten osaa nyt sanoa enempää. Sitä paitsi varoitus taantumuksellisuudesta on aivan paikallaan.
Vähän viihdettä. Alepalla saattaa olla ongelmia. Katsotaan esimerkiksi tätä Mellunmäestä otettua kuvaa:
tai tätä kuvaa Helsingin Rautatieasemalta:
Ongelmilla ei kuitenkaan ole väliä, sillä Mannerheimintien Alepa on ensimmäinen (huoltoasemista itsenäinen) ruokakauppa, joka on auki vuorokauden ympäri. Sieltä saa hedelmiä ja nuudeleita aina!
Lopuksi: nouseekohan syksyllä perustettu verkkolehti Revalvaatio vielä yllättävään arvoon? Lukijoita ja juttuja riittää. Suurin osa teksteistä on tasokkaita ja jopa lukukelpoisia, eli ymmärrettävästi kirjoitettuja. Myös vasemman reunan uutis- ja artikkelivirta kiinnostaa.
kommentti wolffin hyvästä luennosta, oikeastaan kaikisista kiinnostavin osa (palkkojen alasajo -> jakaminen työläisille velkana -> iso raha jaetaan johtajille; internet-pörssikauppa, ja muut) alkaa itse asiassa vasta puolen tunnin jälkeen…
Comment by tree — 06.01.2010, 19:45 @ 19:45
Hyvää settiä. Poliittiset säädyt = so last century.
Comment by aceto politico — 06.01.2010, 19:59 @ 19:59
Tosta säätyjutusta on pakko sanoa että vaikka en aina tykkää Strategistin tavasta hehkuttaa “poliittista säätyä”, saati että se olisi aina kovin taktisesti fiksua, niin on kuitenkin järkevää tunnustaa se että kyllä nämä aiemmin mainitut poliittiset käänteet on tuotettu tietoisesti joihinkin tietoisiin analyyseihin pohjautuen.
Siis että kaikkien käänteiden taustalla on ollut jotkut politrukit, jotka on asioita miettineet ja tietoisesti päättäneet siirtyä asiasta toiseen, vaikkapa globalisaatioista sosiaalikeskuksiin kääntyminen ei ollut sattuma, eikä ole sattumaa että Köpiksessä ja Malmössä sosiaalikeskuskamppailuun innostuttiin viisi vuotta myöhemmin kuin Helsingissä.
En tarkoita että pitäisi jakaa mitaleita tai hehkuttaa salaseuroja tms. mutta välillä liikkeessä on tapana luoda mystistä sponttaaniuden glorifiointia, joka ei ole ihan rehellistä.
ps. Strategistin metodina on olla niin kärkevä että se hukuttaa usein pointtinsa provoiluunsa.
Comment by a2k — 06.01.2010, 21:56 @ 21:56
a2k kirjoitti: “kaikkien käänteiden taustalla on ollut jotkut politrukit, jotka on asioita miettineet ja tietoisesti päättäneet siirtyä asiasta toiseen”
Kylläpä tässä on täydellisen epämarxilainen tapa ajatella historiaa “suurmiesten” tekemäksi
“Keskustalainen näkökulma” ois tietty se, että yhteiskunta (alarakenne, materiaaliset ehdot) muuttuu, mutta että sen muutosta voidaan myös tietoisesti yrittää muuttaa (ylärakenne, politiikka).
PS. Valitettavasti Alepa ei ole Tradekan, vaan S-ryhmän kauppa, eli samaa ketjua kuin Prismat ja ABC-huoltoasemat ja niiden vaalirahat taitaa mennä vähän isommille poliittisille toimijoille.
Comment by Minna — 06.01.2010, 22:17 @ 22:17
@Minna: Aivan, miksi en tarkistanut tuota. Valintatalo, Siwa ja Euromarket ovat Tradekan. Kyllä Alepaa saa sittenkin parjata…
@a2k/Minna: a2k ehkä viittaa tässä spesifimmin tiettyyn helsinkiläis-jyväskyläläiseen “skeneen” josta on siinnyt prekariaattiliike ym. Tavallaan tuo on totta, mutta täytyy miettiä mitä “olla taustalla” tarkoittaa milloinkin.
Comment by Klementiini — 06.01.2010, 23:17 @ 23:17
Paljon asiaa yhteen blogiviestiin! Wolffin erinomainen luento oli alusta loppuun asiaa, ja pätkänsä ei kuitenkaan ollut lyhyimmästä päästä. Napostelupalasissa Wolffia julkaisee Monthly Review, ja kolumneistaan tuorein siellä käsittelee talousjärjestelmistä toiseen siirtymistä: http://mrzine.monthlyreview.org/wolff010110.html Apulaissuntionkin kannattaa seurata!
Lisäksi: organisointityötä, omistautumista ja pitkäjänteisiä tavoitteita - siis tietoista, pohdiskelevaa ja toimintakykyistä jaettua aherrusta - tarvitaan lisää, ja sisäistä repimistä näiden äärellä sekä aina yhtä myrkyllistä negatiivista jälkiviisastelua, vähemmän. Yksinkertaisesti: toimintaan sitoutuneita ihmisiä, toteuttamiskelpoisia lyhyen tähtäimen tavoitteita ja rautaisia, periksiantamattomia visioita jotka eivät kompastele yhteiskunnassa vallitsevien valtakeskittymien tarjoamiin “kompromisseihin”.
(Viimeksi mainitusta kömpelönä sivuhuomiona HYY-Yhtymä Helsingin ylioppilaskunnassa, joka sentään joskus on ollut edes pieni osa jonkinlaista liikettä; monien “vihervasemmistolaiseksi” keuhkoama ylioppilaskunnan hallitus ei ole koskaan aloittanut minkäänlaisia avauksia miljoonayhtiön kampeamiseksi edes hitusen yhteisomistuksellisempaan suuntaan puhtaasta osakeyhtiömallista - tai edes nostanut minkäänlaista keskustelua aiheesta. Malleja vaihtoehdoille löytyisi muista ylioppilaskunnista ja yhteisomistuksellisista yrityksistä maailmalta, mutta vakavaa selvittelyä “vihervasemmistolaiset” eivät ole juoksevilta kiireiltään ehtineet tekemään?)
Joka tapauksessa: arkinen puurtaminen yhdessä hyvän, avoimen meiningin kanssa ja toimijuuden paikkojen jakaminen tasa-arvoisesti ja laajasti myös niille “ihan tavallisille”, “alatason toimijoille” ovat elinvoimaisen liikkeen pohja. Yhteisöorganisoitumisella ja kortteliliikkeillä voisi olla paljon annettavaa koko yhteiskunnan tulevaisuutta norsunluutorneissa pohtiville Strategisteille.
Uskon että kehitys tämän suhteen on menossa jatkuvasti parempaan suuntaan: avoimeen keskusteluun eri ryhmittymien välillä, uusien toimijoiden aktiiviseen mukaankannustamiseen, yhdistyviin strategioihin ja pitkäjänteiseen, verkostoituneeseen toimintaan yhteiskunnan muuttamiseksi ensin kortteli korttelilta ja yliopisto yliopistolta, ja lopulta yli vielä vallalla olevien valtiorajojenkin.
Comment by Antti — 06.01.2010, 23:25 @ 23:25
Minnalle:
En missään tapauksessa tarkoittanut etteikö nämä mainitsemani muutokset joita tässä tapauksessa “politrukit” tekivät, perustuisi nimenomaan maailman/tuotannon/politiikan/tiesminkä muutoksille. Se miten nämä muutokset näkyivät sitten Pohjois-Euroopan poliittisessa toiminnassa kuitenkin kiistatta liittyy näihin poliittisiin toimijoihin, jotka sitten lukivat/lukevat läksynsä ja muuttavat ajatteluaan ja toimintaa tietenkin.
Lähinnä halusin sanoa että ikävä kyllä poliittisesti artikuloitu sponttaanius tuntuu jatkuvasti olevan suhteellisen konservatiivista ja muutokset tuntuvat tarvitsevan politrukkeja ja paljon kirjoittamista.
Tämä on pointti mitä voisi pitää itsestään selvänä, mutta mun kokemus on että SUomen “radikaalissa vasemmistossa” on usein vallalla ajatuksia siitä että moinen ajattelu ja poliittisen ajattelun ja toiminnan luotsaaminen on jotenkin elististä/autoritäristä/IIVIL.
Comment by a2k — 07.01.2010, 11:44 @ 11:44
Eiköhän hierarkian korostamisessa ole (provoilun lisäksi) se vanha teema että näkyvä, avoin hierarkia on parempi kuin piilotettu hierarkia jota ei tunnusteta, mikä tuppaa olemaan vähän se mihin “epähierarkkisilla liikkeillä” on usein meininki mennä.
Comment by Tatu Ahponen — 07.01.2010, 13:26 @ 13:26
Tatu: Ei tuota tarkoitusta varten tarvitse korostaa hierarkiaa, vaan näkyvää rakennetta.
a2k: En tiedä mihin tarkkaan ottaen viittaat “radikaalivasemmistolla” ja mihin konkreettisiin toimiin “poliittisella luotsaamisella”, mutta eikö se nyt ole aivan itsestään selvää, että kirjoittaminen ja poliittisten strategioiden esittäminen on normaali osa liikkeiden suuntien ja kollektiivisen päätöksenteon muodostumista? Meillä ei ole ehkä tässä suurta näkemyseroa, ihmettelen vaan miksi joillakin on tarve tuoda esille “poliittisen säädyn” (kas kun ei -kastin tai -eliitin
tai “poliittisen luotsaamisen” käsitteitä 
Antti sanoi hyvin, että “arkinen puurtaminen yhdessä hyvän, avoimen meiningin kanssa ja toimijuuden paikkojen jakaminen tasa-arvoisesti ja laajasti myös niille “ihan tavallisille”, “alatason toimijoille” ovat elinvoimaisen liikkeen pohja.”
Comment by Minna — 07.01.2010, 14:11 @ 14:11
Aika köyhää on käsitys liikkeiden päätöksentekoprosesseista, jos ei ole muita vaihtoehtoja kuin puhdas spontaanisuus tai poliittisen säädyn päätökset.
Comment by aceto — 09.01.2010, 20:56 @ 20:56
Tämä poliittinen sääty… tai itseään sellaisena pitävä on myöskin varsin reaktiivinen, sitä vain kierolla tavalla, ja saaden aikaan sekavia virheitä kuten hip-hop-huuruilu.
Sekä säädyksi julistautuvat unohtavat kaaderi periaatteen: kukaan ei yksinkertaisesti halua olla kaaderi, ihmiset yleensä haluavat sitoutua projekteihin juuri niin voimakkaasti, kuin katsovat voivansa vaikuttaa niiden muodostumiseen ja sisältöön.
Siksi etujoukkojen esittämät kannat voivat joskus vaikuttaa vahvoilta avauksilta, mutta olla saamatta aikaan juuri mitään.
Ehkä potentiaalin potentiaalin, vaikkapa vallatun ja saadun talon, mutta sisällön luominen on sitten vaikeampaa. Megafonia siteeraavan opiskelijatoiminnan, mutta ei minkäänlaisia muutoksia yliopistolla…
Comment by Hemi — 10.01.2010, 03:01 @ 03:01
Hemi: Mun näkemys Opiskelijatoiminnasta on täysin päinvastainen. Ryhmässä ollaan jatkuvasti pyritty suureen avoimuuteen (hyvässä ja pahassa). Monet aktiivit ovat myös mielestäni osoittaneet suurta sitoutumista toiminnalle. On väännetty teoreettista linjaa, mutta on myös liattu samoja, kyniä pyörittäviä käsiä. Yksi ei sulje pois toista.
Comment by partyboy43 — 11.01.2010, 05:33 @ 05:33