a2k: En tiedä mihin tarkkaan ottaen viittaat “radikaalivasemmistolla” ja mihin konkreettisiin toimiin “poliittisella luotsaamisella”, mutta eikö se nyt ole aivan itsestään selvää, että kirjoittaminen ja poliittisten strategioiden esittäminen on normaali osa liikkeiden suuntien ja kollektiivisen päätöksenteon muodostumista? Meillä ei ole ehkä tässä suurta näkemyseroa, ihmettelen vaan miksi joillakin on tarve tuoda esille “poliittisen säädyn” (kas kun ei -kastin tai -eliitin tai “poliittisen luotsaamisen” käsitteitä

Antti sanoi hyvin, että “arkinen puurtaminen yhdessä hyvän, avoimen meiningin kanssa ja toimijuuden paikkojen jakaminen tasa-arvoisesti ja laajasti myös niille “ihan tavallisille”, “alatason toimijoille” ovat elinvoimaisen liikkeen pohja.”

En missään tapauksessa tarkoittanut etteikö nämä mainitsemani muutokset joita tässä tapauksessa “politrukit” tekivät, perustuisi nimenomaan maailman/tuotannon/politiikan/tiesminkä muutoksille. Se miten nämä muutokset näkyivät sitten Pohjois-Euroopan poliittisessa toiminnassa kuitenkin kiistatta liittyy näihin poliittisiin toimijoihin, jotka sitten lukivat/lukevat läksynsä ja muuttavat ajatteluaan ja toimintaa tietenkin.

Lähinnä halusin sanoa että ikävä kyllä poliittisesti artikuloitu sponttaanius tuntuu jatkuvasti olevan suhteellisen konservatiivista ja muutokset tuntuvat tarvitsevan politrukkeja ja paljon kirjoittamista.

Tämä on pointti mitä voisi pitää itsestään selvänä, mutta mun kokemus on että SUomen “radikaalissa vasemmistossa” on usein vallalla ajatuksia siitä että moinen ajattelu ja poliittisen ajattelun ja toiminnan luotsaaminen on jotenkin elististä/autoritäristä/IIVIL.

Lisäksi: organisointityötä, omistautumista ja pitkäjänteisiä tavoitteita - siis tietoista, pohdiskelevaa ja toimintakykyistä jaettua aherrusta - tarvitaan lisää, ja sisäistä repimistä näiden äärellä sekä aina yhtä myrkyllistä negatiivista jälkiviisastelua, vähemmän. Yksinkertaisesti: toimintaan sitoutuneita ihmisiä, toteuttamiskelpoisia lyhyen tähtäimen tavoitteita ja rautaisia, periksiantamattomia visioita jotka eivät kompastele yhteiskunnassa vallitsevien valtakeskittymien tarjoamiin “kompromisseihin”.

(Viimeksi mainitusta kömpelönä sivuhuomiona HYY-Yhtymä Helsingin ylioppilaskunnassa, joka sentään joskus on ollut edes pieni osa jonkinlaista liikettä; monien “vihervasemmistolaiseksi” keuhkoama ylioppilaskunnan hallitus ei ole koskaan aloittanut minkäänlaisia avauksia miljoonayhtiön kampeamiseksi edes hitusen yhteisomistuksellisempaan suuntaan puhtaasta osakeyhtiömallista - tai edes nostanut minkäänlaista keskustelua aiheesta. Malleja vaihtoehdoille löytyisi muista ylioppilaskunnista ja yhteisomistuksellisista yrityksistä maailmalta, mutta vakavaa selvittelyä “vihervasemmistolaiset” eivät ole juoksevilta kiireiltään ehtineet tekemään?)

Joka tapauksessa: arkinen puurtaminen yhdessä hyvän, avoimen meiningin kanssa ja toimijuuden paikkojen jakaminen tasa-arvoisesti ja laajasti myös niille “ihan tavallisille”, “alatason toimijoille” ovat elinvoimaisen liikkeen pohja. Yhteisöorganisoitumisella ja kortteliliikkeillä voisi olla paljon annettavaa koko yhteiskunnan tulevaisuutta norsunluutorneissa pohtiville Strategisteille.

Uskon että kehitys tämän suhteen on menossa jatkuvasti parempaan suuntaan: avoimeen keskusteluun eri ryhmittymien välillä, uusien toimijoiden aktiiviseen mukaankannustamiseen, yhdistyviin strategioihin ja pitkäjänteiseen, verkostoituneeseen toimintaan yhteiskunnan muuttamiseksi ensin kortteli korttelilta ja yliopisto yliopistolta, ja lopulta yli vielä vallalla olevien valtiorajojenkin.

@a2k/Minna: a2k ehkä viittaa tässä spesifimmin tiettyyn helsinkiläis-jyväskyläläiseen “skeneen” josta on siinnyt prekariaattiliike ym. Tavallaan tuo on totta, mutta täytyy miettiä mitä “olla taustalla” tarkoittaa milloinkin.

Kylläpä tässä on täydellisen epämarxilainen tapa ajatella historiaa “suurmiesten” tekemäksi

“Keskustalainen näkökulma” ois tietty se, että yhteiskunta (alarakenne, materiaaliset ehdot) muuttuu, mutta että sen muutosta voidaan myös tietoisesti yrittää muuttaa (ylärakenne, politiikka).

PS. Valitettavasti Alepa ei ole Tradekan, vaan S-ryhmän kauppa, eli samaa ketjua kuin Prismat ja ABC-huoltoasemat ja niiden vaalirahat taitaa mennä vähän isommille poliittisille toimijoille.

Siis että kaikkien käänteiden taustalla on ollut jotkut politrukit, jotka on asioita miettineet ja tietoisesti päättäneet siirtyä asiasta toiseen, vaikkapa globalisaatioista sosiaalikeskuksiin kääntyminen ei ollut sattuma, eikä ole sattumaa että Köpiksessä ja Malmössä sosiaalikeskuskamppailuun innostuttiin viisi vuotta myöhemmin kuin Helsingissä.

En tarkoita että pitäisi jakaa mitaleita tai hehkuttaa salaseuroja tms. mutta välillä liikkeessä on tapana luoda mystistä sponttaaniuden glorifiointia, joka ei ole ihan rehellistä.

ps. Strategistin metodina on olla niin kärkevä että se hukuttaa usein pointtinsa provoiluunsa.