OT2: Politiikka ja vaikutusmahdollisuudet
Tärkeintä ja voimakkainta Opiskelijatoiminnassa oli sen autonomisuus - silloin kun sitä toteutettiin.
Autonomia tarkoittaa toiminnan riippumattomuutta muodollisista valtarakenteista: yliopiston hallinnosta ja ylioppilaskunnasta, puolueista, järjestöistä ja yrityksistä. Se tarkoittaa pyrkimystä toimia pääoman ja markkinalogiikan ulkopuolella ja kykyä olla ottamatta vastaan käskyjä. Se tarkoittaa toiminnan perustamista ihmisten kokemuksiin ja tuntemuksiin, ei kuviteltuun yleistahtoon eikä Suomen valtion lakiin.
Autonominen toiminta ei pyri edustamaan "kaikkia". Autonomia kun tarkoittaa myös vapautta toiminnan ja tarpeiden omaehtoiseen määrittelyyn.
Ei sillä, että OT:sta olisi suljettu pois edes pahimpia häirikköjä. Ehkä autonomisuus olisi pitänyt tuoda vahvemmin esiin tämän vuoden alussa.
OT:n poliittinen ydin oli autonomia. Siitä tinkivä toiminta luiskahtikin epäpoliittiseksi.
Autonomia teki OT:sta välillä HYY:tä voimakkaamman.
Mitä Opiskelijatoiminta sitten "saavutti"? Kysymys on fakki, koska saavutuksia on mahdotonta mitata, ellei liikettä tarkastella jonkin ulkoisen kehyksen (Suomen laki, valtamedia, puolueet jne.) kautta. Ei liikkeellä ollut mitään tiettyä yhtä tavoitetta.
Yliopistolakia ei saatu nurin, koska poliittisen paineen tuottamisen sijaan jumituttiin liiaksi pykälänviilausdiskurssiin ja muutosten anelemiseen Tieteen ja Kriittisen Ajattelun nimissä. Ei sillä, että ne olisivat pahoja asioita. Niillä ei vain ehkä olisi pitänyt tukahduttaa OT:ta.
Suomen valtiokin on edelleen pystyssä, kokoomus suosittu puolue ja Kauppatorin lokit röyhkeitä…
Muutamat tuhannet ihmiset osoittivat mieltään ja valtasivat rakennuksia. Kymmenet tuhannet lukivat ainakin muutaman sanan yliopiston ja opiskelijoiden tilanteesta. Syntyi pääkirjoituksia, lausuntoja, kiistoja, artikkeleita, esseitä, haastatteluja, kolumneja, mielipidekirjoituksia ja teoreettisia tekstejä. Vallanpitäjät opetusministeristä keskustanuoriin pakotettiin reagoimaan. Puolueissa kuhisi, varsinkin vasemmistossa ja Vihreissä. Vasemmiston suhteen esiteltiin käytännöllisesti kaksi merkittävää teemaa: tietotyöläisyyden sekä uusien yhteismaiden tai commonsien politisoiminen.
Kuten Jussi Vähämäki sanoi, opiskelijaliike on ollut viime vuosien ehkä merkittävin poliittinen avaus.
Suurimman vaikutuksen liikehdintä teki toimijoihinsa. Liike-elämä aktivoi uusia ihmisiä, yhdisti heidät toisiinsa ja synnytti ihmeellisiä verkostoja. Se tuotti paljon muutakin kuin politiikkaa.
Lisäksi yhteiskunnallinen säätäminen on keskimäärin helvetin hauskaa. Vallankumouksen hedelmiä suosittelee!
X X X
Yleinen johtopäätös lopulta on, että - edellisen postauksen sanoin - Suomen yliopistoliikkeet eivät kaataneet uutta yliopistolakia, koska ne eivät pistäneet vastaan tarpeeksi rajusti. Miten olisi sitten pitänyt "koventaa otteita" jotta laki ei olisi mennyt läpi niin kivuttomasti?
Nämä eivät ole kirjoittajan keksintöjä tai suosituksia, eivät ajankohtaisia ideoita eivätkä ehdotuksia jne. mutta jossittelu on mielenkiintoista:
- mitä jos eduskuntatalolla käynyt maaliskuussa käynyt suurmielenosoitus olisi mennyt sisälle taloon viemään terveisensä? Tai vallannut opetusministeriön?
- mitä jos syksystä 2008 alkaen ihmiset olisivat alkaneet laajasti tägätä yo-lain vastaisia iskulauseita esimerkiksi - jo valmiiksi tägättyihin - vessoihin ja hallintorakennukseen?
- mitä jos opetusministeriön seinään olisi vedetty valtava graffiti?
- mitä jos yliopiston pääsykokeiden pitäminen olisi estetty?
- mitä jos henkilökunta olisi todella mennyt lakkoon?
- mitä jos opiskelijat olisivat tukkineet moottoritien tai vallanneet rautatieaseman?
Ensi kerralla jakaannutaan sukupuoliin.
1. Järjestäytyminen, sisäpiirit, avoimuus ja ristiriidat eli koko jutun lyhyt historia
2. Politiikka ja vaikutusmahdollisuudet
4. Konflikti, väkivalta ja laittomuus
5. Tips ‘n’ tricks
Hmm. Minusta kyllä vaikuttaa, että toki erilaiset lausuntoja antavat tahot kommentoivat OT:tä (tottakai, olihan se “ajankohtainen” aihe… mutta loppujen lopuksi me ei kommunikoitu tarpeeksi ulospäin. Olen samaa mieltä, että kaikki nuo “entä jos” kohdat olisi pitänyt toteuttaa, ja ainakin tarroittaa/tägätä yliopiston ulko- ja sisätila aivan täyteen, mutta sitä ennenkin ongelma oli, ettemme yhteisönä vaikuttaneet tietävän mitä mieltä oikein olemme… jos puhutaan tietotyöstä fine, mutta silloin pitää ymmärtää mihin se perustuu eli immateriaalioikeuksiin ja niiden tuotantoon, ja että ne ovat “länsimaiden” ase globaalissa järjestyksessä, ainakin niistä yritetään tehdä sellaista. Silloin koko tämän sidoslogiikan hylkääminen on ainoa tapa olla olematta reaktiivinen. Talouskriisi on hyvä paikka todeta, ettei tämä talousmalli oikein toiminut muutenkaan.
Mutta emme silloinkaan kommunikoineet sitä, 1) mitä yliopisto on tuottanut 2) mitä sen halutaan tuottavan (uudistusten myötä) ja 3) mitä sen pitäisi tuottaa!
Toki kriittinen ajattelu ja jaadijaadi ovat osa niistä välineistä mitä ihmisillä voi olla koneita vastaan, mutta entä jos olisimme liittäneet loppulaman selkeämmin kysymyksenasetteluun: jos peakoil meni jo, finanssimarkkinat ovat sekaisin ja ilmastonmuutos polttaa koko planeettaa, eikö teknisen kysymyksenasettelun pitäisi liittyä ihmiskunnan selviämiseen, ei patentteihin?
Comment by Hemi — 07.08.2009, 15:50 @ 15:50
Hemi: ihan hyviä pointteja! Tosin en tiedä, miten tuon “sidoslogiikan” olisi konkreettisesti voinut tuoda esiin OT:n toiminnassa ja miten OT olisi voinut pyrkiä noin mahtipontiseen vaikuttamiseen, kun se ei nyt saanut edes yhtä lakia nurin.
Yliopiston tuotannosta tuli analyysia esim. Megafonista ja muutamista manifesteista, mutta OT:n taholta analyysi jäi epäilemättä epämääräiseksi. Siihen toki vaikutti pyrkimys kerätä mahdollisimman laaja rintama yo-laki vastaan. Tänä syksynä tilanne on toinen.
Comment by Klementiini — 08.08.2009, 22:04 @ 22:04