Voiko Hitlerin pysäyttää dyykkaamalla?
Edit: lähdeteksti löytyy nyt suomennettuna Takusta
Derrick Jensen osuu häränsilmään:
Would any sane person think dumpster diving would have stopped Hitler, or that composting would have ended slavery or brought about the eight-hour workday, or that chopping wood and carrying water would have gotten people out of Tsarist prisons, or that dancing naked around a fire would have helped put in place the Voting Rights Act of 1957 or the Civil Rights Act of 1964? Then why now, with all the world at stake, do so many people retreat into these entirely personal “solutions”?
Vaikka jokainen USAn kansalainen tekisi kaiken, mitä Al Goren Epämiellyttävä totuus suosittelee (energiansäästölamput, hybridiautot…), niin tekstin mukaan maan hiilidioksidipäästöt laskisivat vain 22 %, kun tarvittaisiin 75 % vähennys. Jäljet johtavat teollisuuteen, valtioon, eliittijärjestöihin, valtahierarkioihin. Yksilöiden syyllistäminen pelkistää ihmiset kuluttajiksi ja passivoi heidät.
Henkilökohtaiset ratkaisut toimivat ehkä pienen materiaalisen, sosiaalisen ja esteettisen efektin lisäksi joko lisäämällä tai vähentämällä syyllisyyttä maapallon psykologisen, sosiaalisen ja materiaalisen ekologian tuhoutumisesta. Muilta osin kannattaa ensisijaisesti suunnitella kollektiivisempia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja ja potea vähemmän syyllisyyttä.
Kasvissyönti on minulle poikkeus - vähintään siihen asti, että ihmiset kasvattavat ja murhaavat eläimensä itse.
I want to be clear. I’m not saying we shouldn’t live simply. I live reasonably simply myself, but I don’t pretend that not buying much (or not driving much, or not having kids) is a powerful political act, or that it’s deeply revolutionary. It’s not. Personal change doesn’t equal social change.
[…] We can follow the examples of brave activists who lived through the difficult times I mentioned—Nazi Germany, Tsarist Russia, antebellum United States—who did far more than manifest a form of moral purity; they actively opposed the injustices that surrounded them. We can follow the example of those who remembered that the role of an activist is not to navigate systems of oppressive power with as much integrity as possible, but rather to confront and take down those systems.
Forget Shorter Showers: Why Personal Change Does Not Equal Political Change
Eikö vähempi kulutus auttaisi? Eli ei anneta tuotannolle polttoainetta ja päästään kiinni alkuperäiseen tekijään eli teollisuuteen.
Comment by makislav — 10.07.2009, 12:03 @ 12:03
Ehkä. Mitä kautta?
Teollisuus on suurin kuluttaja.
Ehkä tuotanto & kulutus pitäisi organisoida kokonaan toisenlaisella tavalla. Siihen eivät yksilöiden ostopäätökset riitä.
Comment by Klementiini — 10.07.2009, 14:02 @ 14:02
“Henkilökohtaiset ratkaisut toimivat ehkä pienen materiaalisen, sosiaalisen ja esteettisen efektin lisäksi joko lisäämällä tai vähentämällä syyllisyyttä maapallon psykologisen, sosiaalisen ja materiaalisen ekologian tuhoutumisesta. Muilta osin kannattaa ensisijaisesti suunnitella kollektiivisempia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja ja potea vähemmän syyllisyyttä.”
No jos yksittäisten ihmisten valinnat leimataan noin merkityksettömiksi, ollaan mielestäni myös hakoteillä. Suurin osa tuotannosta kuitenkin perustuu “tarpeeseen” ja menee lopulta keskiluokkaisille ihmisille. “Teollisuus on suurin kuluttaja”, mutta kenelle teollisuus tuottaa? Toki voit käyttää Al Gorea esimerkkinä, mutta pitäisi myös huomioida, että se mitä Gore kehottaa ihmisiä tekemään, ei ole läheskään tarpeeksi. Energiansäästölamput eivät paljon auta, jos ylläpitää kapitalismin rattaita järjettömällä shoppailulla yms. Kuinkahan paljon ne päästöt laskisivat, jos kaikki amerikkalaiset lopettaisivat lihansyönnin, shoppailun ja työskentelemisen ympäristöä tuhoavien yritysten palkkalistoilla, plus tietenkin Goren energiansäästölamppu-tyyppiset ideat.
Toki nykyinen järjestelmä tukee vahingollista elämäntapaa, mutta ongelmien lopullinen aiheuttaja kuitenkin on se elämäntapa.
“Kasvissyönti on minulle poikkeus - vähintään siihen asti, että ihmiset kasvattavat ja murhaavat eläimensä itse.”
Tää meni multa jotenkin ohi.
Comment by pttp — 10.07.2009, 23:17 @ 23:17
Ja “tarpeet” tulevat mistä? Eikö teollisuus luo niitä koko ajan?
Kuluttajaksi redusoitu yksilö voi tehdä valinnan joukosta (ostanko pepsiä vai kokista) tai sitten olla ostamatta lainkaan. Tällaisella arsenaalilla ei organisoida tuotantoa toisin tai tuhota psykosfääriä manipuloivia mainoskoneistoja.
En halua leimata yksittäisten ihmisten valintoja merkityksettömiksi - silloin syyllistyisin “totaliteetin voitto” -ajatteluun - ja tuskin haluaa Jensenkään. Pointti taitaa olla, että yksilöiden valinnat eivät riitä, eivätkä ne ole mitään suuria ja sankarillisia poliittisia tekoja.
Kulutusvalinnat voivat silti olla poliittisia tekoja, mutta ne eivät riitä eikä niitä tarvitse pitää huomion keskipisteessä.
Lisäksi paljastan salaisuuden: suurin osa (tai tarpeeksi moni) kuluttaja-yksilöistä ei kuitenkaan valitse “oikein”, vaikka kuinka valistamme.
Kasvissyöntikommentilla hain henkilökohtaisen ekspressionismin lisäksi tiettyä eroa käytettävissä “materiaaleissa”. Onko veden tuhlaaminen sama kuin elävän ja kokevan olennon kasvattaminen ja tappaminen?
Comment by Klementiini — 11.07.2009, 00:29 @ 00:29
“Ja “tarpeet” tulevat mistä? Eikö teollisuus luo niitä koko ajan?”
Juuri siksi “tarpeet” olivat lainauksissa. Mutta jos kukaan ei hyväksy “tarpeita” oikeiksi tarpeikseen, systeemi ei pysy pystyssä. “Tarpeet” ovat pääosin kaikkea muuta kuin tarpeita, mutta teollisuus kuitenkin tuottaa tavaraa pääosin normaaleille ihmisille, ei “valtiolle” tai “kapitalismille”.
“Pointti taitaa olla, että yksilöiden valinnat eivät riitä, eivätkä ne ole mitään suuria ja sankarillisia poliittisia tekoja.”
Yksilötasolla ei voi tehdä muuta kuin yksilöiden valintoja, eikä kukaan viime kädessä voi toimia muuten kuin yksilötasolla. Joukkoliikekin koostuu yksilöistä ja heidän valinnoistaan. Aiheuttaakseen uhkaa vallitsevalle järjestykselle liikkeen täytyy kai olla tarpeeksi iso ja strategialtaan tehokas tai ainakin kovaääninen ja näkyvä. Esim. jollain tasolla organisoitunut vegaaniliike, kulutuskriittinen liike tms. on mielestäni paljon todennäköisempi haastaja nykyjärjestelmälle kuin vallankumoussosialisti tai -anarkistiliike, joka julistaa joskus tulevaisuudessa nousevansa kapinaan joukkovoimalla , mutta ei tällä hetkellä toimi mitenkään.
Comment by pttp — 12.07.2009, 00:29 @ 00:29
Näistä yksilöllisistä valinnoista. “Jos jos jos jos.. ” Entäs jos kaikki ois ihan toisin? Yksilö ylipäätään käsitteenä perustuu tähän vapaan tahdon ideaan, siis jos… jos… jos.. jos.. mutta koskaan ei tehdä mitään koska ei yksin voi mitään tietenkään tehdä.
Entäs jos kaikki päättäisi tulla vallankumouksellisiksi?
Comment by kalle-setä — 12.07.2009, 02:54 @ 02:54
“Esim. jollain tasolla organisoitunut vegaaniliike, kulutuskriittinen liike tms. on mielestäni paljon todennäköisempi haastaja nykyjärjestelmälle kuin vallankumoussosialisti tai -anarkistiliike, joka julistaa joskus tulevaisuudessa nousevansa kapinaan joukkovoimalla , mutta ei tällä hetkellä toimi mitenkään.”
Mitenkään puolustelematta sellaisia anarkistiliikkeitä, jotka eivät tällä hetkellä toimi mitenkään: tuollaiset “vegaaniliikkeet” ja “kulutuskriittiset” liikkeet kykenevät parhaillaan vain luomaan jonkin sortin capitalism with a human facen. Mikä on vallankumouksesta kaukana.
Comment by jed — 14.07.2009, 17:44 @ 17:44
Täytyy sanoa että tämä on varmaan paras teksti mitä olen tästä blogista lukenut!
Enemmän kuin keskittyä kulutustottumuksiin, meidän tulisi keskittyä tuotantotottumuksiin.
“anarkistiliike, joka julistaa joskus tulevaisuudessa nousevansa kapinaan joukkovoimalla , mutta ei tällä hetkellä toimi mitenkään.”
Anarkisti”liike” toimii tällä hetkellä todella moninaisin eri tavoin. Viimeisin erittäin voimauttava kokemus oli viime viikonlopun Musta Pispala, jonka sisältöä, osanottajia ja kokonaisuutta ei voi kukistaa mihinkään stereotypiaan.
Comment by rot — 14.07.2009, 21:58 @ 21:58
Kirjoitusvirhe, piti sanoa “ei voi kutistaa mihinkään stereotypiaan”.
Comment by rot — 14.07.2009, 21:59 @ 21:59
No niin… tavallaan. Kysymys onkin siitä, että tosiaan viimekädessä teollisuus tuottaa keskiluokalle ja yleensä ihmisille… toki lainsäädännöllä voidaan jotain puuhasteluja tehdä, tai kuluttaa “ekologisemmin” mutta kuten tunnettua elämäntyylin normimuutos, raju ja totaalinen kulutuksen tiputtaminen on ainoa mahdollisuus, ei ole mitään muuta. Sitten pitää kysyä, mikä saa aikaan kulutuksen ja työnteon, miten ihmisten halun luovat ja jakavat voimat on suunnattu työntekoon yrityksille ja kulutukseen? Miten murretaan ne kontrollin muodot, vaikkapa anti-pirtismin, anti-graffiti, anti-squattaus jotka estävät halun suuntaamista toisin? On helppo luopua mainosverkosta… mutta, jos puhutaan vallankumouksesta eikä ideologisesta normikumouksesta sen tasolla, miten ihmiset näkevät elämänsä, mikä on sen logiikka? Etujoukko? Ne, jotka haluavat vallan, ja ovat häikäilemättömimpiä, ottavat vallan. Ne, jotka ottavat vallan, eivät aio luovuttaa sitä kellekkään, ja tekevät mitä tahansa pitääkseen tuosta vallasta kiinni. Insurrektio? Kun maailma palaa, mitä sitten tapahtuu? Seuraako tästä muutakin kuin tuhkaa? Kun tuhovimma on kerran avattu, luuletko että se suuntautuu enää rationaalisesti? Oletko ihan tosissasi? Mikä on “kapitalismin” vastokohta tässä yhteydessä? Ei varmaan valtiomonopoli? Monopolin on nimittäin pakko ottaa kaikki kuviteltavat kontrollin muodot käyttöön estääkseen monopolin murtaminen, ja se sitten siitä halujen vapaasta virrasta… ja tottakai kaikki muutos tarvitsee muutakin kuin yksilön toimia, se nyt kai on päivän selvää. Vai, voiko yksilö - siinämäärin kuin yksilö on olemassa - toimillaan muuttaa sitä maisemaa, jolla suuret ihmisjoukot näkevät maailmansa?
Comment by Hemi — 14.07.2009, 22:07 @ 22:07
Hemi:
Kapitalismin (talousjärjestelmän, jossa tuotantovälineet ovat yksityisomistuksessa) vastakohta on sosialismi (talousjärjestelmä, jossa tuotantovälineet ovat yhteisomistuksessa tai ei-kenenkään omistuksessa). Mainitsemasi valtiomonopoli on kapitalismia.
Menneitä ja nykyisiä vallankumouksellisia liikkeitä tarkastelemalla saadaan selville, etteivät ne ole välttämättä mitään vallanhimoisen etujoukon liikkeitä. Tämä mainitsemasi tuhovimma ja vallanjano ym. ovat melko suosittuja humanismeja mutta itse en osaa ottaa niitä sen vakavemmin kuin söpöjä idealismeja ihmisluonnon hyvyydestä or w/e.
Vallankumouksesta ja apokalypsistä kirjoittelee Socialism and/or Barbarism. Suosittelen. Klementiinikin varmasti diggailee.
Comment by jed — 14.07.2009, 22:34 @ 22:34
Näköjään kommentit, joissa on linkki, hylätään automaattisesti. Tai sitten se odottaa manuaalista tarkastelua tai jotain. Klementiini voinee varmistaa epäilyni. (Ja, mikäli ne todella odottavat tarkastusta, poistaa sen aikaisemman postaukseni, jossa oli linkki, koska samainen linkki on tuossa uudemmassa postauksessa).
Comment by jed — 14.07.2009, 22:38 @ 22:38
jed: kyseessä on blogsomen spammifiltteri, joka välillä laittaa linkilliset kommentit moderoitaviksi ja välillä tuhoaa linkin. Katsotaan jos lähtee pois päältä. Jos ei lähde, niin linkit voi antaa suoraan urlina, ilman html:ää. Kiitti blogista.
Comment by Klementiini — 15.07.2009, 22:05 @ 22:05
Joo, jed ja klementiini, uusin zucchine-zine selittää agitaation merkityksen, ja ongelma on, että kun puhutaan vallankumouksista tai kollektiivisuudesta, päädytään helposti agitaatiokielen piiriin: “kaikki vallankumoukselliset liikkeet ja kansallissodat ovat syntyneet agitaation myötävaikutuksella. Spartakus käytti sitä, samoin kommuunit, ristiretkeläiset, ranskan vallankumoukselliset ja erityisesti bolshevikit — myös hitler käytti tälläistä propagandaa jännittämällä energiat äärimmilleen, saattamalla ihmiset Suuren Läsnäolon, extaasin piiriin” “toisaalta agitaatio tuottaa vain suhteellisen lyhytaikaisia vaikutuksia, tällöin agitaation on oltava asteittaista ja nopeaa, ettei kansalainen ryhtyisi pitkästymään ja epäilemään seikkailua sekoiluksi” “Vallankumouksellinen liike on helpointa perusta tiettyä vihollista kohtaan tunnettuun vihaan. Viha on tunteista kenties kaikkein spontaanein ja universaalein: omat onnettomuudet ja synnit lykätään toisten niskaan — yleensä naapurin tuhoaminen on osoittautunut yksinkertaisimmaksi” “Siirtyminen agitaatiosta mukauttamiseen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa: kiihdytetään kansaa vuosikausia, annetaan seikkailuja ja jännitystä, on heitä äärimmäisen vaikea mukauttaa — arkiseen elämään. Ihmiset haluavat luvatun leivän ja vapauden” “usein mukauttaminen on mahdotonta, jolloin valtaan nousseen ryhmän ainoa mahdollisuus valtansa säilyttämiseen on diktatuuri.”
Elikkäs… nykyisin, sama zine jatkaa, hallitseva propagandan muoto on integraatiopropaganda: yritys todistaa ihmisille että he ovat todellisia edunsaajia etc.
Tätä vastaan puhuminen jänskällä agitaatiolla on kuitenkin mitä on, noiden yksilövalintojen takana on Irtautumisen kokemus! Maailman näkeminen kulisseina, absurdina, joka on muutettavissa irtautumalla, naurulla, ei ekstaasilla. Ero on olennainen.
Comment by Hemi — 20.07.2009, 18:47 @ 18:47
Hemi: olen miettinyt samaa, emme voi surffata koko ajan jonkun vallankumouksellisen halun aallolla, mutta aaltoja ei voi kontrolloida: mitä tehdä sitten kun vallankumous menee myttyyn.
Jensenin teksti suomennettiin:
http://takku.net/article.php/20090721144232726
Comment by Klementiini — 22.07.2009, 19:13 @ 19:13
“Kuinkahan paljon ne päästöt laskisivat, jos kaikki amerikkalaiset lopettaisivat lihansyönnin, shoppailun ja työskentelemisen ympäristöä tuhoavien yritysten palkkalistoilla, plus tietenkin Goren energiansäästölamppu-tyyppiset ideat.”
Tämmöinen jossittelu on turhanpäiväisintä ikinä.. “VOi kun ois kivaa, jos kaikki ois kivoja toisilleen ja silleen.” Teletapeilla ja halinalleilla nämä jne..
Comment by jalmari — 05.08.2009, 10:50 @ 10:50