Voiko Hitlerin pysäyttää dyykkaamalla?
Edit: lähdeteksti löytyy nyt suomennettuna Takusta
Derrick Jensen osuu häränsilmään:
Would any sane person think dumpster diving would have stopped Hitler, or that composting would have ended slavery or brought about the eight-hour workday, or that chopping wood and carrying water would have gotten people out of Tsarist prisons, or that dancing naked around a fire would have helped put in place the Voting Rights Act of 1957 or the Civil Rights Act of 1964? Then why now, with all the world at stake, do so many people retreat into these entirely personal “solutions”?
Vaikka jokainen USAn kansalainen tekisi kaiken, mitä Al Goren Epämiellyttävä totuus suosittelee (energiansäästölamput, hybridiautot…), niin tekstin mukaan maan hiilidioksidipäästöt laskisivat vain 22 %, kun tarvittaisiin 75 % vähennys. Jäljet johtavat teollisuuteen, valtioon, eliittijärjestöihin, valtahierarkioihin. Yksilöiden syyllistäminen pelkistää ihmiset kuluttajiksi ja passivoi heidät.
Henkilökohtaiset ratkaisut toimivat ehkä pienen materiaalisen, sosiaalisen ja esteettisen efektin lisäksi joko lisäämällä tai vähentämällä syyllisyyttä maapallon psykologisen, sosiaalisen ja materiaalisen ekologian tuhoutumisesta. Muilta osin kannattaa ensisijaisesti suunnitella kollektiivisempia ja kokonaisvaltaisempia ratkaisuja ja potea vähemmän syyllisyyttä.
Kasvissyönti on minulle poikkeus - vähintään siihen asti, että ihmiset kasvattavat ja murhaavat eläimensä itse.
I want to be clear. I’m not saying we shouldn’t live simply. I live reasonably simply myself, but I don’t pretend that not buying much (or not driving much, or not having kids) is a powerful political act, or that it’s deeply revolutionary. It’s not. Personal change doesn’t equal social change.
[…] We can follow the examples of brave activists who lived through the difficult times I mentioned—Nazi Germany, Tsarist Russia, antebellum United States—who did far more than manifest a form of moral purity; they actively opposed the injustices that surrounded them. We can follow the example of those who remembered that the role of an activist is not to navigate systems of oppressive power with as much integrity as possible, but rather to confront and take down those systems.
Forget Shorter Showers: Why Personal Change Does Not Equal Political Change