Anal. valtiofilosofi puhuu
Olin perjantaina Nuorten filosofiatapahtumassa tuomaroimassa lukiolaisten Sokrates-väittelykilpailua. Lukiolaiset argumentoivat suurin piirtein yhtä hyvin kuin Timo Airaksinen, joka piti tapahtuman avauspuheenvuoron: kummatkin vetosivat epämääräisiin "empiirisiin tutkimuksiin".
Koska jotkut ovat väittäneet, että käsite "analyyttinen valtiofilosofia" on pelkkä olkinukke ilman viitepisteitä, liitän tähän Airaksisen aivopierun (via Nufit-blogi): MP3
Airaksisen puheenvuorosta voidaan poimia esimerkiksi seuraavat piirteet:
- oikea ihmiskuva = humanismi,
- pyrkimys ykseyteen, reduktionismi,
- erot käsitetään virheiksi, jotka ovat "korjattavissa",
- vastuulla ja velvollisuuksilla terrorisoiminen,
- porvarillinen "elämänkaari" universaalina rakenteena,
- "sama" on kiinnostavampaa kuin "eri" (konservatismi, luomisen vastustaminen),
- tiedon taso yhtenäistää moraalia (naiivi valistusoptimismi),
- rationalismi ja affektien unohtaminen.
Laiskan rationalisminsa vuoksi Airaksinen on varsin kaukana kokoomuksen logiikasta. Moralismi tuo hänet pikemminkin lähelle demarilässyttäjiä. Demarilässytykselle ja anal. valtiofilosofialle yhteistä on ainakin humanismin nimissä tapahtuva terrorismi, joka tukehduttaa ajattelun ja luomisen.
Olisiko Nufitilla voinut olla reaktiivisempaa aloitusta? No, ehkä työryhmä olisi voinut kutsua avaajaksi Risto Volasen.
Liite: Jotta pointti tulisi mahdollisimman selväksi, otetaan tähän lainaus Brian Massumin kirjasta A User’s Guide to Capitalism and Schizophrenia (s. 4).
"State philosophy" is another name for the representational thinking that has dominated Western metaphysics since Platon […]. State philosophy is grounded in a double identity: of the thinking subject, and of the concepts it creates and to which it lends its own presumed attributes of sameness and constancy. The subject, its concepts, and the "external" objects to which the concepts are applied have a shared, internal essence: the self-resemblance at the basis of identity. Representational thought is analogical; its concern is to establish a correspondence between these symmetrically structured domains.
The faculty of judgment serves as the police force of analogy, assuring that each of the three terms is honestly itself, and that the proper correspondences obtain. In thought its end is truth, in action justice. The weapons it wields are limitive distribution […] and hierarchical ranking […]. The modus operandi is negation: x = x = not y. Identity, resemblance, truth, justice, and negation. The rational foundation for order. The established order, of course: philosophers have traditionally been employers of the State. […] Prussian mind-meld.
