Huumekontrollista
Huumetutkimusta lukiessa vastaan tulleita faktoja, muistiinpanoja ja kysymyksiä:
- huumepolitiikka näyttää epäilyttävän usein seuraavan luokkajakoa ja muuttuvan usein muun kulttuurin muutosten myötä - varsinkin jos kulttuurin muutokseen liittyy vahvasti siirtolaisuus, lama tai "vieraiden" elementtien tulo yhteiskuntaan
- (yleensä eksoottiset) huumeet ovatkin yhteiskuntajärjestystä uhkaavien vieraiden voimien helppo symboli (Christie & Bruun, Hyvä vihollinen, 1986: "yksi vaarallisimmista huumeiden käyttötavoista on niiden poliittinen käyttö")
- on myös väitetty, että perimmiltään länsimaiden kauhu huumausaineita kohtaan johtuu kemikaalien tavasta kyseenalaistaa kartesiolainen tajunta, jossa tajunta ja ruumis ovat jyrkästi erillään; länsimaisen tajunnan normina on "selvä ja tarkka" rationaalinen laskukone
- vastaavasti itämaiden kauhu huumausaineita kohtaan saattaa johtua vahvasta yhteisöllisyydestä, joka huumeidenkäyttäjän koetaan pettävän
- huumeiden kontrolloimiseen käytetään valtavasti enemmän rahaa kuin huumeriippuvuuksien hoitoon
- silti kansainvälinen huumekontrolli pystyy poistamaan markkinoilta vain 5 - 10 % tuotannosta
- arviolta 5 % huumeita joskus kokeilleista tulee riippuvaiseksi (Ted Goldberg v. 1999)
- näiden suhteellisen harvojen huumeriippuvaisten eliniän ennuste on huono, mutta se riippuu olennaisesti siitä, miten yhteiskunta heitä kohtelee
- muiden sairauksien kohdalla puhutaan terveydestä ja sairauden hoitamisesta, sen sijaan huumeaddiktio määritellään rikolliseksi sairaudeksi - ja terveydenhuollon korvaa rikosoikeus
- nykyisten (koka- tai oopiumipohjaisten) suosikkihuumeiden alkutuotannon vähentäminen ei ratkaise huumekysymystä, koska uusia synteettisiä huumeita kehitetään joka päivä, ja kysyntää niille riittää varmasti
- jos huumeet todella olisivat niin äärimmäisen haitallisia kuin väitetään, miksi niitä sitten käytetään niin valtavan paljon ja kaikilla yhteiskunnan tasoilla?
- ihmiskunnan historia ei tunne aikaa ilman huumeita
- Nancy ja Ronald Reagan sanoivat Valkoisen talon tiedotteessa 1980-luvulla: "… huumeet uhkaavat yhteiskuntaamme. Ne uhkaavat arvojamme ja tekevät tyhjäksi instituutioitamme. Ne tappavat lapsemme." Huumeet = X? Ovatko huumeet todella näiden kaikkien ongelmien takana, vai voisiko ehkä väärällä sosiaalipolitiikalla olla osaa?
- Nixon julisti vuonna 1970 kansallisen hätätilan huumeiden vuoksi, mikä tarkoitti että yhteiskunnan varoja kanavoitiin köyhyyden torjumisesta huumeiden torjumiseen - tämä antoi hallinnolle entistä parempia kontrollimahdollisuuksia huumesodan nimissä
- huumesota ideologian poiskuorimisen jälkeen: sota köyhiä vastaan
- Suomessa käytettiin 1930-luvulla 7 kiloa heroiinia vuodessa miljoonaa asukasta kohden - maailmassa vain Japani ylsi samalle tasolle. Miksi tämä heroiiniennätys ei ollut silloin ongelma? Miksi siitä tuli ongelma myöhemmin, kun käyttäjien määrä itse asiassa laski? (Selitys: 30-luvun heroiinijuttu oli yläluokan kulttuuria)
- onko sattumaa, että huumeongelma syntyi juuri 1960-luvulla - samaan aikaan kun huumelainsäädäntöä kiristettiin?
- myös huumeaddiktin klassinen identiteetti (syrjäytynyt narkkari) on luotu 60-luvulla
- huumeidenkäytön historiallisuus ja luokkapohjaisuus on tehokkaasti pyritty häivyttämään (1700-luvulla gini oli moraalitonta ja viski ylevää, nyt piri ja heroiini ovat moraalittomia, kun taas Ritalin ja kipulääkkeet ovat välttämättömiä)
- sekä huumeiden että graffitien suhteen puhutaan nollatoleranssista - molemmat ilmiöt uhkaavat keskiluokan vaalimaa puhtauden ideaalia, ja molempien kohdalla nollatoleranssi on epäonnistunut pahasti
- nollatoleranssipolitiikka ei ole missään päin maailmaa juurikaan onnistunut vähentämään huumeiden käyttäjien määrää (tätä voi verrata muinaisten alkoholin kieltolakien vaikutuksiin Suomessa ja USA:ssa)
- nollatoleranssi vain kärjistää valta- ja alakulttuurin välejä
- laittomien päihteiden pelko on erityisesti porvarillista itsekontrollin ja työkyvyn tai -halun menettämisen pelkoa
- huumeet ovat aina toimineet politiikan ja sodan keppihevosina: oopiumisodassa aine toimi kaupan ja nationalismin välineenä, 1600-luvulla Kiinassa ja Venäjällä tupakasta saattoi saada kidutus- tai jopa teloitustuomion
- huumeidenkäyttäjien kohtelua voidaan täysin verrata vähäarvoisten etnisten vähemmistöjen kohteluun - siis rasismiin
- alkoholia ei arvioida tarkastelemalla vain rappioalkoholisteja, sen sijaan laittomia huumausaineita…
Yleisesti ottaen huumeiden käyttö on lähtökohtaisesti vaaraksi lähinnä käyttäjille itselleen, ja heistäkin vain osalle, erityisesti pakonomaisille käyttäjille. Monet huumeiden käyttäjien ongelmat, ja valtaosa muille kuin käyttäjille koituvista huumeisiin liittyvistä ongelmista näyttävät olevan itse asiassa epäonnistuneen huumepolitiikan ja syrjinnän seurauksia. [- -]
Huumeita ei ole lopulta syytä pelätä siinä määrin ja niissä merkityksissä kuin nykyisin on tavallista. Huumeiden ongelmakäyttö on sairaus muiden sairauksien joukossa. Sen sijaan on syytä pelätä maailmalla vallitsevaa huumepolitiikkaa, jonka seurauksena vaurastutetaan rikollisia ja tuotetaan mittavia kärsimyksiä ja yhä raaistuvaa väkivaltaa - uhreina yhä useammin sivulliset, joilla ei muutoin olisi huumeiden käytön kanssa mitään tekemistä.
(Juhani Salokari, "Huumeiden merkityksistä psykiatrian kannalta", s. 125 - 126, teoksessa Onnela 2001.)
Lähteitä:
Onnela (toim., 2001): Pyhä huumesota. Huumepolitiikan pelkoja ja utopioita.
Kalela & Lindroos (toim., 2001): Jokapäiväinen historia.
Kaukonen & Hakkarainen (toim., 2002): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa.
