Vapautta FFS
Vapaus on länsimaissa jopa tasa-arvoakin suurempi ideologia. Se on täydellinen ideologinen käsite siinä mielessä, että se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa: yksilön valintoja, kollektiivista emansipaatiota, rajoitusten puuttumista, osallistumisoikeutta, harmonista elämänhallintaa, itsensä toteuttamista tai rajoittamatonta kilpailua. "Vapauden" ja "kehityksen" universaalihistoria on koko länsimaisen uuden ajan poliitikan punainen lanka joka on kerta toisensa jälkeen kuristanut toiseuden, joka on määritelty vapauden vastustajaksi. Samalla on unohtunut vapauden sosiaalinen käytäntö.
Mitä sitten, vaikka varallisuuserot valtioiden sisällä ovat kasvaneet läpi 1900-luvun? Mitä väliä, vaikka 10 % maailman ihmisistä omistaa 90 % maailman vauraudesta? Ylituotantoa välillä keskiluokalle, välillä takapajuisille paskamaille ja välillä kaatopaikoille suoltava elektroniikkateollisuus perustuu ympäristön tuhoamiseen länsimaiden ulkopuolella, eivätkä halvat palvelut olisi mahdollisia ilman kakkaduunareiden kyykyttämistä.
Me puhumme älystä ja kulttuuriteollisuudesta sillä välin kun tehtaat rummuttavat, rahti kulkee maassa, merellä ja ilmassa, köyhät tekevät kaksitoistatuntista työpäivää kännyköitä kooten ja älykoneemme imevät seinästä öljyä, sademetsiä ja kivihiiltä. Saasteet jäävät muualle, meille tulee netin ääreen lentokoneella luomu-hunajamelonia – Brasiliasta. (Joku sosiologi, "Virtuaaliekoilua", joku City)
Piilaakson innovaatiotalouden huima brändibändi, luovista luovin luokka, ahmii ämpärikaupalla psyykenlääkkeitä ja käy terapiassa shoppailuretkiensä välissä, ja laakso itse on pohjavesiä myöten saastunut samalla kun paskapalveluiden talous hinkkaa luovien poikien haljuja hanureita jotta innovaatiot pulppuaisivat. Entä sitten? Mitä sitten?
Mitä mistään, kun kyse on kuitenkin kuluttajan vapaudesta.
Tai kuten eräs kansantaloustieteen pääsykoekirja asian ilmaisee: "Markkinat perustuvat vapaaehtoiseen vaihtoon. Kukaan ei pakota toista myymään tai ostamaan mitään."
Kuluttajalla on vapaus valita tuotteensa markkinoilta niin kuin kotitaloudella on vapaus myydä työvoimaansa työnostajille. Kuluttajalla on vapaus valita, nostaako ostoskoriinsa valtavalla volyymilla mainostettuja tuotteita hyllystä silmän kohdalta vai ehkä alahyllyn reilun kaupan kolme kertaa kalliimpaa luomutuotetta. Kuluttajalla on vapaus toteuttaa itseään muotiteollisuuden ylläpitämässä vaatteiden, eleiden ja kauneusihanteiden loputtomassa kiertokulussa. Kuluttajalla on vapaus shoppailla ja kuluttaa muotia toteuttaakseen oikeuttaan ja vapauttaan ja saadakseen tyydytystä tästä vapaudentunteesta.
Ennen kaikkea kuluttajalla on vapaus määrätä se vapauden aste, jonka suo niille, jotka eivät ole kuluttajia, koska ovat sattuneet syntymään väärällä alueella, väärään sukupuoleen, väärään sosiaaliekonomiseen ryhmään tai väärällä ihonvärillä. Mitäpä ei kannattaisi uhrata kuluttajan vapauden tähden ja kenenpä ei kannattaisi unohtaa, että emme ole vapautuneet kulutuksesta, vaan olemme saaneet vapauden kuluttaa. Meillä on vapaus alistaa itsemme. Kuten vanha kunnon stoalainen tietää: jos alistut vapaasti, et oikeastaan edes alistu.
Ei ehdi lisää nyt tällä kertaa
