Vallankumouksen hedelmiä

 

 

Punainen on kommunismin väri (vink, vink, puolueet). Punamusta on anarkokommunismin väri. Pinkki, violetti ja valkoinen ovat queerien ja autonomien värejä. Sininen on taivaan väri… Tässä on punaista musiikkia mustalla taustalla.

 

Miss Kimberly - My Boyfriend Is a Communist

what should I do - he’s so red and I’m so blue!

Luokkajakojen syvenevässä Suomessa poliittiset suuntautumiset saattavat jälleen kerran aiheuttaa henkilökohtaisia draamoja. 

 

Steen1 - Varasta pomolta

varasta pomolta se varastaa sulta

Steen1 on vanha epäironisen kärjistämisen mestari. Mikä on ehkä vain hyvä asia näinä muuten niin ironisina aikoina. Biisissä artikuloidaan selkeästi työn ja pääoman välinen ristiriita.

 

Uuden Ajan Avaruususkonto - Käteistä & huoria

jonkun setelitukku on toisen kipeä perse

UAA jatkaa edellisen kappaleen vasemmistolaista analyysia. "Jos ei löydy tarpeeksi sitä rahaa, joudut aina maksajalle jakaa." Jontti ja Jodarok muotoilevat vanhan mutta yhä toimivan vertauksen palkkatyöstä ja itsensä myymisestä. Jälkimmäinen kun on monissa tapauksissa vain yksi edellisen äärimmäisistä muodoista.

 

Aivolävistys - Tyhjiä pulloja, bensaa ja tulta

virastot on raunioina, savu nousee kirkoista, fasistit on kaduille ripustettu nilkoista

Analyysi on selvillä ja Aivolävistys johtaa tietä käytäntöön: polttopullot esiin ja fasisteilta nirri pois!

 

Children of Bodom - Red Light In My Eyes

I can’t control it anymore [- -] See the red light in my eyes

Melodinen death metal = porvarin kuolinpolkka.

 

 

 

Asuntosyksy lämpenee. Eilen kolme toveria ja kaksi heidän koiraansa oli syömässä aamiaista Opiskelijatoiminnan valtaaman Venetsia-rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Yhtäkkiä alakerran ikkuna rikottiin ja ovi murrettiin. Sisään tunki 30-50 mellakkapoliisia ylikomisario Lasse Jortikan johdolla. Poliisit murtautuivat myös rakennuksen matalaan sivusiipeen, jossa valtaajat eivät olleet käyneet.

Mellakkapoliisit rikkoivat talon kiinni olleet kaapit ja sotkivat paikkoja, joita rakennuksessa asuvat opiskelivat olivat siivonneet viimeisen kahden viikon aikana. Sitten poliisit kuljettivat asukkaat ja heidän koiransa pidätysbussilla 200 metrin päähän talosta, jossa heidät päästettiin vapaaksi - kasvot tosin kuvattiin.

Huhujen mukaan poliisia kiinnosti erityisesti, mitä talon asukkaat tiesivät jatkosodasta ja siinä kaatuneiden määrästä.

Opiskelijatoiminta on sivujensa mukaan jo ehtinyt tehdä uuden, tällä kertaa hiljaisen (eli salaisen) valtauksen. Toivottavasti se saadaan asumiskuntoon pian.

 

Venetsian valtauksesta voisi vetää kaksi johtopäätöstä. Ensiksi opiskelijoiden asuntopoliittinen talonvaltaus näyttää saavan suurta ja myönteistä julkisuutta. Myös useat sosiaalikeskusliikettä paheksuneet äänet ovat ilmaisseet tukensa opiskelijaidentiteetillä ja asumistarpeeseen tehdylle valtaukselle. Opiskelijastatuksen lisäksi (vrt. tämän postauksen loppu) positiiviseen mediahuomioon on saattanut vaikuttaa OT:n tiedottajien omilla nimillä ja kasvoilla tekemä työ.

Toinen johtopäätös on korjaus esimerkiksi tutkija Leo Straniuksen tulkintaan talonvaltauksista. Stranius on väitöskirjaansa varten tutkinut aikaisempien vuosien talonvaltausta ja yleisti tuloksensa Aamulehden/Taloussanomien (5.5.2008) mukaan näin:

 

Valtausten takana on enää harvoin asunnottomuutta tai köyhyyttä.

Tampereen yliopistolla valmisteilla olevan väitöstutkimuksen mukaan viime aikojen talonvaltaukset eivät liity enää asuntopulaan. Kyseessä on tutkija Leo Straniuksen mukaan lähinnä nuorten, hyvin koulutettujen aikuisten harrastus. [- -]

– 2000-luvun suomalaisissa talonvaltauksissa ei ole enää asuntopoliittisia tekijöitä. Pikemminkin taustalla on yhteisöllisyyden kaipuu. Kun keskiluokkaiset pakenevat arkea mökilleen nikkaroimaan, nuoret urbaanit ottavat tilaa arjesta talonvaltauksilla, Stranius sanoo Aamulehdessä. 

 

Tulkinta ei olisi voinut mennä pahemmin metsään, jos miettii tämän syksyn mennyttä ja tulevaa asuntopoliittista liikehdintää! Liikkeiden takana on tasan kaksi asiaa: asunnottomuus (opiskelijoiden lisäksi pk-seudulla on 4000 pitkäaikaisasunnotonta) ja köyhyys (suuri osa opiskelijoistakin elää reilusti EU:n - ja Suomen Tilastokeskuksen - köyhyysrajan alapuolella). Eivätkä valtaajat ole mitään "arkea pakenevia" mökkinikkareita, vaan tavallisia ihmisiä, jotka tavoittelevat heille kuuluvia materiaalisia etuja.

Tilanne on siis muuttunut sitten Straniuksen haastattelun, ja tästä on osin kiittäminen Venetsian valtausta. Mainio alku syksylle!

 

Varsinainen syksyn lämmittäjä tulee tässä:

 

Kutsu

LOPETETAAN ASUNNOTTOMUUS -mielenosoitukseen ja julkiseen talonvaltaukseen

17.10.2009

Järjestämme osana Asunnottomien yön tapahtumia mielenosoituksen, joka lähtee Hakaniemen torilta klo 15. Mielenosoituksen päätteeksi Asuntotoiminta-verkosto toteuttaa väkivallattoman kansalaistottelemattomuusaktion ja valtaa talon protestina asumisen kalleudelle ja kiinteistökeinottelulle.

Emme valtaa taloja hyväntekeväisyydestä vaan siksi, että taistelemme yhteisen etumme puolesta. Tarve löytää edullinen asunto yhdistää moninaisen joukon ihmisiä, joiden asuminen on epävarmalla pohjalla. Lisäksi nykyinen talouskriisi aiheuttaa toimeentulon epävarmistumista yhä useammalle. Opiskelijat, työttömät, työssäkäyvät ja pienyrittäjät kuuluvat kaikki prekaarissa asumistilassa olevien ryhmään eli heidän etunsa on yhtenevä asunnottomien kanssa.

(Asuntotoiminta)

 

Asuntotoiminta-verkosto ilmoittaa siis kuukausi etukäteen aikovansa vallata talon Asunnottomien yönä 17.10. Valtaukselle ihmiset vie suuri mielenosoitus, jossa on kuulemma mukana nimekkäitä tahoja. Mitenköhän kaupunki reagoi? Joko olisi aika kaataa kokoomuksen ja sen viherosaston epäonnistunut asuntopolitiikka?

 

Eri suunnista rakentuvasta asuntopoliittisesta liikkeestä tulee jotenkin mieleen yksi Frank Zappan säkeistö: olemme vajonneet meren pohjaan, meillä on sardiineja kulmakarvoissa ja hummereita otsalla, porvarien laiva ilmoittaa tulevansa pelastamaan meidät, mutta on selvää, ettei sillä ole aikomustakaan tulla ajoissa vaan porvarit haluavat meidän hukkuvan, ja siksi meidän täytyy toimia itse…

 

 

 

 

Multitunesin innoittamana voisin jakaa muutaman yhteiskunnallisen klassikkobiisin. Nämä eivät ole mitään hipsteridiskoa. Aloitetaan antimilitarismista.

 

Kotiteollisuus - Musti sotakoira

Mustilta puuttui huumorintaju, sillä sotakoiran piti olla raju

Kotiteollisuuden coverilevy voittaa kaikki alkuperäiset biisit. Tämän lisäksi kannattaa kuunnella Juice-cover "Vaasankin veri vapisee". Mustilta puuttuu huumorintaju niin kuin monelta, jotka ovat kadottaneet sen inttiin jouduttuaan. Armeijaa täytyy vastustaa, koska se on erityisen tylsä laitos.

 

Asa & Toverit - Rauhan Murhaajat Feat. Julma-Henri & Tommishock

rauhan puolesta tapan sinut

Ei ole vielä klassikko, mutta varmaan tältä Aseistakieltäytyjäliiton tukilevyltä joku sellaiseksi jää. Äärettömästi parempi biisi kuin Julma-Henrin uusin kyhäelmä. "Vapautta meille antaa demokratia…"

 

Pelle Miljoona - Ei oo järkee mennä armeijaan

isänmaa on vain sotahullujen keksintö

Vanhin ja ehkä eniten aseistakieltäytyjiä Suomessa inspiroinut biisi. Vähän hippi. Ei huono.

 

Kollaa Kestää - Jäähyväiset aseille

jäähyväiset puheille joilla synnit sovitettiin

Pidän tästä versiosta. Pidän myös Nenän pakinoiden Jäähyväiset AAseille -versiosta.

 

Suomen Talvisota 1939-1940 - Jatkosotarock

vittuun sotiminen, tämä äijä lähtee paskalle!

Suomen Talvisodan levy (1970) on käyttökelpoisempi kuin muistitikullinen nykytaiderokkia. Jatkosotarock on levyn päätöskappale, ja siinä ovat äänessä Mauri Antero Numminen ja Rauli Aarre Tapani Somerjoki. Suomi-power!

 

Bonus: Lauri Maijala ja Lapinjärven poikakuoro - Simo Hovari

 

 

Venetsia-rakennus erään valtaajan kuvaamana

 

Kaupungilla kohistaan. Eikö Helsingin "talonvaltausliike" hiipunut, kun Sompasaaren perustettiin sosiaalikeskus Satama?

 

Niinhän sitä luultiin. Maanantaina 7.9. levisi tieto, että Lapinlahden sairaala-alueella oli vallattu Venetsia-talo jo edeltävänä perjantaina. Mitä ihmettä?

[- -]

Sähkö ja vesi tästä Helsingin kaupungin omistamasta, 29 vuotta tyhjillään olleesta kiinteistöstä on katkaistu – tänä aamuna. Ruoka kuitenkin porisee kaasukeittimen päällä, viereisessä huoneessa olevissa sängyissä on patja ja makuupussi, ja poikkeamaan tulevat vieraat tuovat vesipulloja ja kynttilöitä mukanaan. Käynnissä on Opiskelijatoiminnan hätämajoitusvaltaus.

"Opiskelijatoiminnan agendalla on ollut tämä asumisasia viime syksystä lähtien. Syksyisin uusien opiskelijoiden muuttaessa kaupunkiin edullisten vuokra-asuntojen puute näkyy aina selvimmin. Tänä syksynä sitten päätettiin tehdä jotain asialle", kertoo Otto Pietinen.

(Fifi: Asunto kaikille, vuokrat alas!)

 

Viime keväänä Opiskelijatoiminta kirjoitti poliittisen dokumentin otsikolla Miksi valtaamme asuntoja? Teksti alusti lyhyttä toimistotalovaltausta. Tuo huhtikuun lopun aktio toimi käytännössä kokeena, jolla uutettiin tietoa opiskelijoista talonvaltaajina. Tuloksena oli muutama kokemus: tyhjään taloon meneminen on helppoa, jos sitä valmistellaan vähän; opiskelijaidentiteetti saattaa suojata median ja poliisin suunnasta; Helsingissa on käsittämättömän paljon vallattavia taloja.

Perjantaina 4.9 nuokin kokemukset tulivat tarpeeseen, kun Opiskelijatoiminnan tapaaminen johti hautausmaan läpi kauan tyhjillään olleeseen Venetsia-rakennukseen. Talossa on valtauksen alusta asti asunut sekä ulkomaisia että suomalaisia opiskelijoita, joilta puuttuu oma asunto.

Asukkaat ja heitä tukevat opiskelijatoimijat ovat tehneet rakennuksen eteen valtavasti työtä, siivonneet, neuvotelleet kaupungin kanssa, lobanneet, kokoustaneet yhdessä ja muiden tahojen kanssa, antaneet haastatteluita, tiedottaneet ja niin edelleen. Toivottavasti talolla paljon aikaa viettäneet kirjoittavat kokemuksistaan vielä joskus!

 

 

 

Venetsiasta käytävät neuvottelut ovat ilmeisesti juuttuneet tiedotteen yhteen lauseeseen, jossa todettiin, että HYY:n hätämajoitus on täynnä. Valtaus onkin yritetty epäpolitisoida pelkäksi korvikkeeksi HYY:n hätämajoitukselle, vaikka sen tarkoitus on suoran auttamisen lisäksi vaatia "riittävää perustuloa, vanhentuneen kaavoituspolitiikan uudistamista sekä sosiaalisen asuntotuotannon lisäämistä".

Lisäksi sama vanha valtausdiskurssin kuvio toistuu: kaupunki vetoaa asukkaiden "turvallisuuteen". Talon asukkaat halutaan häätää väkivallan uhalla, koska talossa asuminen ei muka ole "turvallista" (ks. väitteiden kumoaminen).

Valtaus on saanut kuitenkin paljon myönteistä huomiota mediassa:

HS: Kansalaisliike valtasi talon asunnottomille opiskelijoille

HS: Helsinki katkaisi sähköt Lapinlahden talonvaltaajilta

Kansan Uutiset: Opiskelijatoiminta valtasi talon Helsingissä

Yle: Opiskelijat valtasivat talon Helsingissä

 

… ja muualla:

Liitutaulu: Venetsiassa on tunnelmaa

Tammisto: Vallattu Venetsia

 

 

 

Harhautuneita ajatuksia -blogi tiivistää valtauksesta käydyn keskustelun poliittisen ytimen:

 

Kaupunki on uhannut häätävänsä taloon majoittuneet opiskelijat heidän oman turvallisuutensa ja hyvinvointinsa takia, koska talo on kaupungin viranomaisten mukaan asuinkelvoton. Tämä on kuitenkin vain näennäinen syy. Perimmäinen syy on poliittinen. Jos kaupunki olisi kiinnostunut asunnottomien opiskelijoiden hyvinvoinnista, se olisi tarjonnut taloon majoittuneille toista paremmassa kunnossa olevaa tilaa. Sen sijaan kaupunki on katkaissut talosta vedet ja sähköt, mikä ei ainakaan lisää talon turvallisuutta ja elinkelpoisuutta. Vallattu talo on ollut vuosia tyhjillään (sähköt ja vesi toimivat silti tiistaiaamuna tapahtuneeseen katkaisuun asti) eikä sille ole suunniteltu vuoteen minkäänlaista käyttöä ennen remontin alkamista. Kyse onkin pohjimmiltaan poliittisesta tahdosta: keille halutaan antaa kaupungista elintilaa ja keille ei.

(Kamppailu asumisesta)

Varmaankin Venetsia sitten häädetään lähipäivinä. Mutta tämä ei tule jäämään tähän. Helsingissä on edelleen noin 4000 pitkäaikaisasunnotonta, asuminen on kallista ja epävarmaa, ja toimistotilaa on tyhjillään lähes miljoona neliömetriä. Rakkauden kesä on ohi, ja viimeaikaisten tapahtumien valossa vaikuttaa siltä, että on alkanut kuuma asuntopoliittinen syksy.

 

  Squat the rents down! Or else you’re gonna be living in a tent:

 

 

Opiskelijatoiminta @ Yliopiston avajaiset

 

 

 

Kaksi mielenkiintoista blogiprojektia:

 

Strategian tehdas

 

Ollaan tilanteessa, jossa on valittava kolmen vaihtoehdon välillä:

a) todetaan puhdasoppisesti, että muutos tapahtuu ainoastaan autonomisten liikkeiden kautta, pitkässä prosessissa, jossa jatketaan asioiden esille nostamista, taistelua, tutkimusta ja kirjoittamista, asettamatta kysymystä organisaatiosta.

b) Perustetaan oma organisaatio (Autonomia isolla A:lla) ja johdetaan liikkeitä ”parhaan” leninistisen tradition mukaisesti.

c) Todetaan, että vasemmistolainen organisaatio – puolue – on jo olemassa ja liitytään siihen avoimesti viemällä sinne koko meidän henkinen ja materiaalinen pääoma. Rakentamatta puolueen sisälle fraktioita, vaan toimimalla siellä avoimesti ja lojaalisti, koska uskomme siihen, että meillä on paljon annettavaa.

Hypoteesi on tämänsuuntainen: ”on mahdollista toimia yhteiskunnallisesti rakentaen autonomisia liikkeitä, on mahdollista tuottaa innovatiivista teoriaa uudistaen vasemmiston käsitteistöä ja on mahdollista toimia poliittisesti olemassa olevan vasemmistopuolueen sisällä kasvattaen sen kannatusta ja poliitista voimaa”.

(Hypoteesi)

 

Harhautuneita ajatuksia

 

Sukupuolitietoiset miehet antavat naiselle toiminnan ja puhumisen tilan nimenomaan siksi, että tämä on nainen. Yhteiskunnassa puhutaan jatkuvasti kiintiösukupuolista. Niin kuin sukupuolijärjestelmän alistuksesta ja kapitalististen rakenteiden sukupuolittuneisuudesta pääsisi eroon sillä, että kaikkien yritysten hallituksista puolet koostuisi naisista. Niin kuin “hiljaiset tytöt” alkaisivat puhua, kun annetaan naiselle puheenvuoro, kysytään naisen mielipidettä.

Silloin ei pyritä muuttamaan niitä rakenteita, jotka vaientavat naisia ja estävät heidän toimintansa, vaan itse asiassa uusinnetaan niitä samoja rakenteita. Koska silloin miehellä on vieläkin oikeus puhua automaattisesti ja antaa puheenvuoro naiselle ikään kuin armopalana.

(Puhun tai siis puhun naisena)

 

Nykyisessä yliopistossa ei ole mitään mahdollisuuksia toimia naisena, mutta ei sen tarvitsisi olla näin. Keväällä vallatuissa yliopistorakennuksissa heräsin siihen, että nämä tilat ja käytävät kuuluvat lopulta meille. Me luomme joka hetki uudelleen tämän instituution osallistumalla sen käytäntöihin eikä meidän tarvitsee ottaa yliopistoa tällaisena. Sen rakenteita voi murtaa.

(Asioita, joista ei voi puhua?)

 (Viimeinen OT-postaus - aiemmat osat)

 

Nuorempana meillä oli poliittisia idoleita, jotka nyt ovat kääntyneet kyynisiksi. He vastustavat spektaakkeleita ja sanovat että näkevät etukäteen seuraukset kaikesta, mitä yritetään tehdä. Kerrataan heitä varten, mitä merkitystä kuluneen vuoden yliopistotoiminnalla on ollut.

Yksi Megafonin toimittajista kirjoitti joitakin vuosia sitten näin:

 

Pohdin varsin pessimistisesti, josko Suomessa on mitään mahdollisuuksia avata antagonistista vastarintaa yliopistojen näivettymisen tiimoilta. Kokemukseni yliopistopolitiikasta ja opiskelijoiden protestihaluista eivät ole olleet järin rohkaisevia.

(Kohti autonomista yliopistoa?)

 

Sitaatti tavoittaa lähtötilanteen: opiskelijaliikkeet ovat organisoituneet melkein tyhjästä. Vuosi sitten tähän aikaan yliopistoissa ei ollut käynnissä mitään näkyvää edustuksellisten järjestelmien ulkopuolista poliittista toimintaa. Kukaan ei puhunut uudesta yliopistolaista tai opiskelijoiden toimeentulosta.

Tämän vuoden helmikuussa eräs toinen (entinen) Megafonin kirjoittaja lausui:

 

Opiskelijoiden järjestämä toiminta on jo nyt yksi viime vuosien tärkeimpiä yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia Suomessa.

(Joensuun yliopistotoiminnan toimintapäivän kokouksessa 19.02.09)

 

Miksi yliopistoliike on ollut "yksi viime vuosien tärkeimpiä yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia"? Opiskelijatoiminnan näkökulmasta tulee mieleen neljä syytä.

Ensiksi, niin kuin tapana on, liike vaikutti eniten toimijoihinsa. Helsingissä toiminta aktivoi paljon uusia ihmisiä, jotka eivät aikaisemmin olleet osallistuneet yhteiskunnallisiin liikkeisiin. Nykyään talonvaltaajatkin kääntyvät OT:n puoleen, kun haluavat värvätä ihmisiä marssimaan poliisirivien läpi: ei sillä että OT:n tyypit olisivat jotenkin militantteja tai kokeneita, vaan sillä että heitä on suhteellisen paljon ja että he todennäköisesti ovat erityisen motivoituneita sitoutumaan toimintaan. Osa uusista ihmisistä toimi kevään aikana välillä melkein täyspäiväisesti, ja osa on sittemmin osallistunut myös sosiaalikeskus- ja asuntovaltausprojekteihin. Opiskelijatoiminta oli ainakin muutamille uusille ihmisille väylä uudenlaiseen elämäntapaan: "aktivismi", edustuksellinen politiikka, katutaiteesta kiinnostuminen, sosiaalikeskuksilla hengailu… Jostain syystä radikalisoituneista suurin osa on ollut filosofian opiskelijoita.

Toiseksi liike on tuottanut yliopistolla harvinaisen poliittisen tilan, jossa on ollut ja on edelleen mahdollista tuottaa yhdessä ja kokeilla uusia asioita. Opiskelijatoiminnan tekemistä haastatteluista on selvinnyt, että kevään liikehdintä on esimerkiksi antanut lisää painoarvoa hallinnon opiskelijaedustajille: heitä kuunnellaan nyt tarkemmin. OT:lla on jonkin verran nimeä, siitä on tullut eräänlainen brändi, jota halutaan käyttää hyväksi.

Kolmanneksi Opiskelijatoiminta on ollut avoin ja alusta asti tarkasti dokumentoitu: sitä on helppo tutkia ja analysoida. OT:sta on olemassa julkisen tiedon lisäksi kymmeniä sivuja ja useita tunteja haastattelumateriaalia. Verkosto on hyvää tapaustutkimusmateriaalia siitä, miten liikkeitä ylipäänsä voidaan synnyttää, kehittää ja tappaa.

Neljänneksi ainakin Opiskelijatoiminta on riidoistaan ja spliteistään huolimatta kyennyt kehittämään Suomessa jonkinlaisen organisaatiomallin, jota jopa ihaillaan ja kopioidaan. Ehkä OT on onnistunut tulemaan aidosti avoimeksi, joustavaksi ja autonomiseksi – siis järjestöistä ja puolueista itsenäiseksi – verkostoksi, johon ei ole kovin suuri kynnys lähteä mukaan.

 

Se menneistä. Mitä seuraavaksi?

Opiskelijatoiminnan tulevaisuus riippuu sen kyvystä keksiä itsensä uudestaan ja rynniä ajankohtaisten kamppailujen etulinjaan (kuvainnollisesti: emme väheksy hiljaista vastarintaa tai äärimmäisen tärkeää poliittisen infrastruktuurin rakentamista).

Meillä on pieni tunne siitä, että tämä on jo tapahtumassa, eikä tapahtumista hyödytä loputon jauhaminen tässä blogissa.

Jatko tulee löytymään, jos tulee, täältä.

 

Asunnottomat opiskelijat joutuvat turvautumaan kavereihin tai hätämajoituksiin ja jonottamaan omaa kämppää kuukausien ajan. Väki pakotetaan töihin, joita ei ole, tai sitten elämään velaksi. Yliopisto vaatii suorittamaan nopeammin ja tehokkaammin, elinkeinoelämä vaatii tekemään enemmän töitä ja huonommilla ehdoilla. "Meiltä kielletään sekä ilmainen julkinen tila että oma koti. Tilanne on sietämätön", niin kuin viime keväänä kirjoitettiin. Tämä on edelleen se materiaalinen todellisuus, jossa eletään ja josta toiminta lähtee.

Ongelmana on näiden kokemusten muokkaaminen tunnistettavaksi ja järkeväksi "mytologiaksi", joka yhdistää ihmisiä ja saa heidät tekemään yhdessä jotain paremman elämän eteen.

Jatkamme myöhemmin syksyllä hieman aiheen vierestä "suurella" trilogialla: Suuri myytti - Suuri strategia - Suuri kertomus. Pohjustamme trilogiaa strategian klassikoista uutetuilla listalla asioista, jotka liikkeen kuin liikkeen tulisi tehdä. Ehkä trilogiamme käsittelee näitä asioita ja nousee sitä kautta yleisemmälle tasolle pohtimaan liikekenttää:

 

1. löytää yhteinen motivoiva teema, päämäärä, idea, ideologinen objekti, tarkoitus tai merkitys;

2. määritellä itsensä myös suhteessa "viholliseen";

3. nauttia toiminnasta ja pitää materiaaliset tarpeensa kunnossa;

4. hakeutua jatkuvasti relevantteihin kamppailuihin;

5. olla aktiivisia ja liikkuvia & keskittää voimansa "vihollisen" heikkoon pisteeseen;

6. tuottaa affekteja & vedota myös tunteisiin;

7. "koventaa" & "pehmentää" otteita tarpeen tullen & taktikoida;

8. toimia järkevästi & ajoissa häiriköiden kanssa;

9. rakentaa oma mytologia.

 

 

 

 

 OT-postaukset:

 Johdanto

1. Järjestäytyminen, sisäpiirit, avoimuus ja ristiriidat eli koko jutun lyhyt historia

2. Politiikka ja vaikutusmahdollisuudet

3. Sukupuoli

4. Konflikti, väkivalta ja laittomuus

5. & 6. Neuvoja nuorelle opiskelijatoimijalle

Kuten eräs henkilö asian ilmaisi Facebookin puolella, tällaista aktivismia ei ole nähty sitten 30-luvun:

 

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja on kokoomuslainen.

HS: Turvapaikanhakijoita ajetaan omiin oloihinsa Kontiolahdella

SPR: Punainen Risti ei rajoita kenenkään liikkumista Kontioniemessä

Vanun tiedote asiasta

 

Aiheen vierestä:

Sietämättömät siirtolaiset

Me fasistit

 

Pitäisi analysoida talouskriisin yhteyttä hitaasti nousevaan ulkomaalaispelkoon ja rasismiin ja vertailla tilannetta 1990-luvun lamaan.

Vasemmistofoorumi on aloittamassa uuden tutkimusprojektin otsikolla "Punavihreys konkreettiseksi politiikaksi".

 

Tutkimusryhmä Ulvila-Pasanen-Pasanen määrittelee punavihreän ajattelun ytimeksi tasa-arvon kaikilla elämän alueilla, ympäristön vaalimisen tuleville sukupolville sekä sitoutumisen yhteiskunnan kansanvaltaiseen päätöksentekoon. Tutkimushankkeessa puututaan niihin solmukohtiin, joissa vasemmistolaiset toimijat ovat päätyneet varsin erilaisiin kantoihin ja ratkaisumalleihin. Solmukohtia ovat mm.

 

1. Perusturva ja perustulo: perusturvan suhde ansiosidonnaiseen turvaan; kansalaispalkka ja aktiivinen sosiaalityö heikompiosaisten kanssa; kannustaminen työntekoon ja prekaari työ

"Punavihreys konkreettiseksi politiikaksi" -hanke käynnistyy

 

En aio kirjoittaa mitään "punavihreästä" nolona terminä, "ympäristön vaalimisen" epämääräisyydestä tai lainauksessa kahdesti esiintyvästä "kansasta". Mutta näihin puutun:

"Aktiivinen sosiaalityö heikompiosaisten kanssa."

Me kun luulimme, että vasemmiston piti keskittyä tekemään politiikkaa, joka pystyy haastamaan oikeiston, ei pelkää konflikteja eikä tarkastele "heikompiosaisia" sosiaalityön näkökulmasta.

"Kannustaminen työntekoon."

Me kun luulimme, että perustulon yksi tarkoitus on parantaa lakkomahdollisuutta ja mahdollistaa työstä kieltäytyminen eikä "kannustaa työntekoon".

 

 

 

Miksi edes yrittää vaikuttaa vasemmistoon, kun tulokset ovat tällaisia…

No, ainakin vaatimus jonkinlaisesta perustulosta on hitaasti menossa läpi.

 

***

 

Kun olin julkaisemassa tätä postausta, huomioni kiinnitettiin tutkimusohjelman yllättävään loppukohtaan:

 

Tutkimuksen lähtökohtana on, että yhteiskunnalliset liikkeet ovat myönteisen muutoksen keskeinen voima. Historiallisesti muutosliikkeet ovat saavuttaneet parhaita, merkittäviä ja pitkäkestoisia muutoksia silloin, kun niiden tavoitteet ovat perustuneet innostaviin korkeisiin ihanteisiin ja samalla koskettaneet huomattavien ihmisryhmien konkreettista etua. 1800-luvun puolivälin jälkeen voimistuneet työväenliike ja naisliike ovat tästä hyviä esimerkkejä.

 

Tämä on oikea suunta. Hyviä esimerkkejä yhteiskunnallisista liikkeistä löytyy tosin ihan 2000-luvulta. Parhaillaan Euroopassa käydään kamppailua esimerkiksi siirtolaisten asemasta, asumisesta (talonvaltaukset), toimeentulosta (perustulo) sekä koulutuksesta (yliopistokapina). Näitä liikkeitä vasemmiston tulisi tutkia, näitä konflikteja vasemmiston pitäisi kärjistää ja käyttää hyväkseen - ja samalla lopettaa horina työhön kannustamisesta.

Tänään ei tarvitse julkaista Opiskelijatoiminta-postausta, koska tänään on julkaistu muualla kaksi tärkeää ja ajankohtaista tekstiä:

 

Vallankumouksen auringon alla (FiFi)

 

Eikö ihmisten täydellisen itsehallinnon pitänyt olla täyttä anarkistista utopiaa? Miten autonomisen kaupungin ylläpitäminen oikeasti onnistui? Miten oaxacalaiset pääsivät yhdenmielisyyteen yhtään mistään? Ja miten on mahdollista, että paikallisten organisoimien turvallisuuspartioiden kiinni saamia siviilipoliiseja ei lahdattu katukokouksissa?

Suomessa liberaaleimmatkaan kansalaiset eivät kykene kuvittelemaan yhteiskuntaa ilman väkivaltakoneistoa, joka viime kädessä pitää huolen kansalaisten turvallisuudesta. Poliisia pidetään Suomessa kansalaisten ystävänä, eikä vihollisena.

"Itsehallinnon aikana suurin väkivallan uhka oli juuri poliisi", sanoo Valencia tähän.

 

Suomen Ateena - eli miksi valtaajat halutaan vankilaan (Hirtetty / Vapaa kulttuuri)

 

Autonomisen tiedekunnan valtaus eroaa useimmista Suomessa tapahtuneista valtauksista siinä, että taloksi valittiin keskeisellä sijainnilla oleva arvokiinteistö, jolla on voimakasta poliittista signifikanssia, kun useimmiten valtaajat valitsevat pienemmän profiilin kiinteistön maksimoidakseen mahdollisuutensa jäädä taloon. Silti lyhyen ja kiihkeän valtauksen ryhmäintegriteetti oli valtauksen ajan häkellyttävä. Esimerkiksi talokokouksen päätöstä, että seinämaalaukset käyvät päinsä ainoastaan sisätiloissa, kunnioitettiin täysin eikä yhtään tagia ilmestynyt naapurustoon. Mitä tietysti voidaan pitää myös valitettavana seikkana… Siirtymä kampukselta, sen miellyttävästi keskustelevien opiskelijoiden liikkumareiteiltä, Alvar Aalto-tiiliseiniltä ja Alvar Aalto-jäljitelmätiiliseiniltä barrikadien yli Polaarin säkenöivän sivistymättömään väri-ja kuviokaaokseen oli mykistävä, ja keskiverrolle Keskisuomalaisen toimittajalle varmasti järkyttävä.

[–]

Oppressiotoimenpiteet vaikuttavat aina radikalisoivasti, usein viiveellä - sillä kaikki elävät siemenet tarvitsevat aikaa itää - mutta aina ja sataprosenttisen varmasti. Ne pakottavat valitsemaan mahdollisista poluista joko assimilaation takaisin valtakoneistoon tai määrätietoisen loikan sen ulkopuolelle - ja jos henkilö, jonka vapauden holhoava koneisto on riistänyt, valitsee ensiksimainitun, voidaan hyvällä syyllä epäillä tukholma-syndroomaa. Siispä jos valtaustoimintaa ei tulla näkemään Jyväskylässä nyt, sitä tullaan todennäköisesti näkemään viimeistään silloin, kun Autonomisen tiedekunnan tapaus etenee oikeudenkäyntiin syyskuun 22., 23. ja 24. päivänä 2009.

Void Networkin mukaan "Kreikassa on yli 50 sosiaalikeskusta, ja anarkistisia poliittisia tiloja on kaikissa maan yliopistoissa". Ne ovat toimineet yhtenä rakenteena, jonka varassa Kreikan antiautoritääristä kansannousua on koordinoitu.

 

 

Opiskelijatoiminta tuotti viime syksynä ja keväänä muutaman lievän konfliktiin. Liikkeeseen ei liittynyt fyysisen konfliktin uhkaa, mitä nyt kerran joku heitti poliisiautoa lumipallolla, mistä syntyi keskustelua. OT myös enimmäkseen kaihtoi lain rikkomista. Ehkä siksi yliopistolakikin säilyi ehjänä.

Liike on ollut jatkuvasti pienessä konfliktissa yliopiston kanssa: tilojen luvaton käyttö, virallisen politiikan vastustaminen, kiistat tiedotuksesta. Ylioppilaskunnan kanssa väännettiin aluksi kättä ja myöhemmin tehtiin jonkinlaista yhteistyötä; mielenkiintoisesti HYY rekuperoi joitakin OT:n teemoja ja tapoja. Poliittiset puolueet olivat jähmeitä, eivätkä ne jotain Paavo Arhinmäkeä ja muutamaa vihreää kansanedustajaa lukuun ottamatta tarjonneet liikkeelle paljon; kuitenkaan niiden kanssa ei osattu olla konfliktissa kuin välillä retoriikan tasolla.

 

Ei konfliktuaalisuus ole itseisarvo. Ylioppilaskunta, puolueet, kaupunginvaltuusto jne. voivat suojella liikettä kuin liikettä ja antaa resursseja, ja yliopistonkin kanssa voi neuvotella. Mutta yleisesti konfliktin kärjistäminen oikeaan suuntaan olisi keväällä saattanut pakottaa hallituksen ja eduskunnan ottamaan liikkeen vakavammin.

Lisäksi on valitettava fakta, että mielenosoituksissa ja aktioissa vain konfliktin tai ainakin sen uhan ylläpitäminen tuottaa tarpeeksi vahvoja affekteja lyömään tapahtuma läpi mediassa ja mielissä (sikäli kuin sellaista yritetään). Ketään ei tässä yhteiskunnassa satu kiinnostamaan tavallinen lippumarssi.

 

OT:n mielenosoituksissa oli hyvin vähän poliiseja, vaikka mielenosoittajia oli helmikuussa ja maaliskuussa 500-1500. Eduskuntatalon kautta kiertänyt kulkue olisi helposti voinut marssia talon eteiseen ja pistää pystyyn vähän räväkämmän performanssin. Päättäjät ja media olisi pitänyt pakottaa ottamaan kantaa ja myöntymään. Liikkeen organisointi ei kuitenkaan ollut laajan (väkivallattoman) tottelemattoman toiminnan mahdollistavalla tasolla.

Maaliskuun mielenosoituksessa tuli ilmi myös OT:n vaikeus toimia kadulla. Helmikuun mielenosoitus onnistui helposti tukkimaan Mannerheimintien ja Kaivokadun risteyksen, mutta maaliskuussa tehty Mannerheimintien blokkaus eduskuntatalon edessä uhkasi hajota käsiin, kun osa toimijoista totteli yhtä poliisia ja osa ei, eikä kukaan lopulta ollut varma mitä tehdä. Opetus: tärkeät tai uhkaavat tilanteet pitäisi etukäteen käydä läpi, suunnitella ja harjoitella tarkemmin. Osittain mutta vain osittain tähän päästiin seuraavassa mielenosoituksessa (vappu), joka tosin jäi muista syistä OT:n kohdalla aikaisempia pienemmäksi.

Vahvimmaksi tunteeksi konfliktikysymyksestä jäi OT:n hyllytetyn toimintaviikkomanifestin lause:

 

Meidän olisikin hyvä tunnustaa se tosiseikka, että yliopistolain tai johtosääntöuudistuksen valmistelun ongelma ei ole ollut se, että opiskelijoita tai henkilökuntaa ei ole kuultu riittävästi tai että asioista ei ole keskusteltu tarpeeksi niiden valmistelun aikana. Suurin ongelma valmistelun aikana on ollut opiskelijoiden ja henkilökunnan passiivisuus, vastarinnan puute. Myös aiemmat uudistukset on ajettu läpi ilman merkittävää tai tehokasta vastarintaa.

 

Kun joukko opiskelijoita valtasi toimistotalon huhtikuussa, poliisia ei kiinnostanut. Mediasta tuli lähinnä positiivista hajahuomiota. Muuten ihmiset kehuivat. Tuntuukin, että opiskelijat voisivat tehdä melkein mitä tahansa.

Ehkä sitä pitäisi käyttää hyväksi.

Opiskelijoiden materiaalinen asema on huono, mutta Suomessa opiskelijoilla on kulttuurillisesti jonkinlainen status. Jostain syystä tässä maassa on perinteisesti arvostettu kouluttautumista ja tietämistä. Kahvipöydässä opiskelija saattaa olla sylkykuppi, mutta jollain tasolla opiskelijoita kuitenkin pidetään yhä tietävinä, älykkäinä ja maltillisina.

Jos tietävinä, älykkäinä ja maltillisina pidetyt ihmiset esimerkiksi valtaavat talon, menevät kategoriat vähän sekaisin. On vaikea kehittää nopeaa reaktiota.

Tässä saattaa olla pieni ristiriita jonkun näkökulmasta. Yhtäällä meidän kannattaa purkaa opiskelijan identiteettiä (koska "opiskelijaa ei ole olemassa") ja tehdä yliopistosta työläis- ja luokkatutkimusta. Toisaalla opiskelijaidentiteetti on taktisesti hyödyllinen suoja ja käsite, jonka politisointi on mielenkiintoista.

 

Opiskelijoiden tilanne ei taatusti parane, elleivät he sitä sitä itse paranna. Opiskelijoiden pitäisikin tehdä mitä tahansa, mitä voi väkivallattomasti tehdä.

Aluksi vaikka vallata lisää taloja ja yllyttää muita tekemään samaa. Kahden viikon sisällä uudet opiskelijat saapuvat kaupunkiin. Moni jää ilman asuntoa ja joutuu yöpymään sukulaistensa sohvilla, kavereiden nurkissa tai kaupungin hätämajoituksessa. Vielä pahempi tilanne on maahan tulevilla vaihto-opiskelijoilla, joilla harvemmin on kaupungissa asuvia tuttuja.

Viime syksynä Viikin metsästä löydettiin muistaakseni ranskalainen opiskelija, joka asui teltassa.

 

 

Seuraava OT-postaus on suuri finaali: Neuvoja tulevaisuuteen!

 

 Johdanto

1. Järjestäytyminen, sisäpiirit, avoimuus ja ristiriidat eli koko jutun lyhyt historia

2. Politiikka ja vaikutusmahdollisuudet

3. Sukupuoli

4. Konflikti, väkivalta ja laittomuus

5. -6. Neuvoja nuorelle opiskelijatoimijalle