OT3: Sukupuoli
Sukupuolten tutkimus on yksi tämän blogin sokeista pisteistä.
En tiedä kuinka paljon kiinnostavaa materiaalia on sukupuolijärjestelmien roolista Opiskelijatoiminnassa, mutta ainakin OT:n kautta voi avata liikekentän yleisiä sukupuoliongelmia.
1. Opiskelijatoiminta sisäisesti. Kokemukseni mukaan sukupuoli (hyvin naivisti käsitettynä) ei ole ollut OT:n suurimpia ongelmia. Mieleen tulee lähinnä Vallankumous-ylkkärin miesvaltainen tekijäjoukko ja joitakin loppukevään riitoja.
Yliopistossa on ruohonjuuritasolla enemmän naisia kuin miehiä. Tämä on näkynyt (ruohonjuuritason) opiskelijaliikehdinnässä. Tilastollisesti OT:ssa on toiminut tasapuolisesti "naisia" ja "miehiä"; esimerkiksi edellisessä suuressa kokouksessa sukupuolet taisivat mennä tasan. Viime syksyllä ja keväällä julkisia puheenvuoroja kierrätettiin ihmisiltä ja sukupuolilta toiselle. Naispuoliset saattoivat olla enemmän äänessä, miespuoliset ehkä kirjoittivat enemmän.
OT:n sisäinen sukupuolijärjestelmä saattoi olla jokseenkin hyvä alusta loppuun. Toisaalta OT ei käsittääkseni missään vaiheessa politisoinut sukupuolta tai ottanut kysymykseen minkäänlaista kantaa: "sukupuoli"-googlaus tuottaa OT:n sivuilta 0 osumaa jne. Sukupuoli ei vain kuulunut OT:n agendaan.
Iltalehti 10.8.2009
2. Opiskelijatoiminta suhteessa muuhun liikekenttään. Kovin pitkälle ei päästä, jos lasketaan vain eri sukupuolten osuuksia ryhmässä. Tarvitaan vähintään identeettien sekä "maskuliinisten" ja "feminiinisten" elementtien tuotannon analysointia. Siinä mielessä yliopistokapina on ollut mielenkiintoinen.
Opiskelijaliikkeestä on puuttunut talonvaltaajille ominainen machoismi, puhumattakaan jonkin graffitiskenen seksismistä. OT:ssa tämä auttoi tasoittamaan sukupuolten välisiä valtasuhteita ja ainakin henkilökohtaisesti teki toiminnasta vähemmän vituttavaa.
Toisaalta akateeminen teekerhokulttuuri voi laimentaa liikkeen loputtomaksi ja näkymättömäksi humanistidiskurssiksi…
Toive: jospa opiskelijat onnistuisivat tulemaan militantimmiksi tulematta machommiksi.
Eniten vittuilua ihmisiltä - anteeksi, miehiltä - tämän blogin tiimoilta tuli aikoinaan postauksesta, joka analysoi yhden mielenosoituksen surkeaa loppua:
1. sisäisessä riitatilanteessa syntyy helposti myös hierarkia, joka kyllä löytää johtajansa äänekkäimmistä miehistä
2. riitatilanteessa, jossa useimmat eivät tiedä asioista mitään ja ovat siksi epävarmoja tai eivät muusta syystä uskalla puuttua asiaan, johtajien on helppo kaapata koko väkiblokin energia ja heijastaa se halveksumaansa vähemmistöä vastaan
3. mitä vähemmän tilanteessa on naisia, sitä enemmän naamioituneet miehet machoilevat
Että miehet, jotka eivät olleet paikalla, puolustivat tilanteessa toimivia miehiä niin voimakkaasti, kertoi sosiaalikeskuksen sukupuoliongelmasta jotakin. (Yleisesti juttu kertoi ehkä valtausliikkeen tuolloisesta väsymisestä). Vastaavaa tapahtumaa olisi vaikea kuvitella Opiskelijatoiminnasta.
Sekä opiskelijaliikkeessä että talonvaltaajissa on mukana paljon "feministejä" ja "queer-henkisiä" ihmisiä. En osaa sanoa, miksi sukupuoli on ollut valtausliikkeessä niin paljon suurempi ongelma.
Graffiti ex-sosiaalikeskus Rajatilan seinässä
Seuraava postaus on antagonistinen.
1. Järjestäytyminen, sisäpiirit, avoimuus ja ristiriidat eli koko jutun lyhyt historia
2. Politiikka ja vaikutusmahdollisuudet
3. Sukupuoli
4. Konflikti, väkivalta ja laittomuus
5. Tips ‘n’ tricks
Myös talonvaltausliikkeet ovat yleensä alkaneet melko heterogeenisen porukan kanssa. Repression kasvaessa sitten porukka pienenee ja käy militantimmaksi, mutta samalla machommaksi (ja miesvaltaisemmaksi).
Suuremman joukon pitäminen koossa ja kykenevänä vastarintaan myös repressiota kohdattaessa edellyttäisi kai enemmän varautumista etukäteen.
Comment by Häviö — 12.08.2009, 09:58 @ 09:58
Häviön kanssa olen juuri päinvastaista mieltä: ongelma ei ole repressio. Kaukana siitä. Toki repressiota esiintyy, mutta se ei ole kovin voimakasta, ja yleensä itseaiheutettua ja tarpeetonta. Tämä tarpeettomuus on juuri se avain: machoutta luo (ja edustaa) repressiodiskurssi paikassa jossa se on täysin tarpeeton.
Ongelma yleensä on se kun pitäisi tehdä töitä. Repressiota kyllä kohdataan, mutta kun pitäisi alkaa rakentaa sitä käyttöliittymää joka perustuu eri logiikalle kuin kapitalistinen, jengi kaikkoaa. Horisontaalinen järjestäytyminen vain on paljon vaikeampaa kuin valmiiden postioiden ottaminen, ja työläisyydessään pioneeritouhua, jolloin aluksi sen palkitsevuus ei heti edes ole suurempaa kuin vaiva, mutta siinä on silti Idea.
Talonvaltauksen suhteen on totta myös, että sisäisen turvallisuuden suhteen horisontaalisuus kusee: olemme niin tottuneet näkymättömään työhön, mm. siivoojiin ja vartioihin, että niiden puuttumisen tulokset on vaikea sisäistää - jolloin ihmisten, jotka ovat helliä ja hyviä, on vaikea järjestäytyä kohtaamaan ongelmia. Tällöin ongelmiakin kohtaavat tyypit on niitä jotka haluavat käyttää voimakeinoja. Jolloin tilanne on tuhoontuomittu.
Comment by Hemi — 25.08.2009, 16:27 @ 16:27