Voin lainata, jos vasemmisto tarvitsee

 

 

 

Syyskuu Viikissä

 

 

Lokakuu Senaatintorilla

 

Eräästä näytelmästä

 

Hippi-apartheid

 

 

Taikasyksy

 

 

Arkisempi ote lähiön syksystä

 

Joskus tulee tällainen olo

 

 

Perinteinen käsitys taiteen historiasta sanoo, että miehet runoilivat naisista. Mies oli taiteilija, nainen oli muusa, kohde tai vastaava. Onneksi historia ei ole kaikkialla näin yksinkertaista.

Japanissa on kolme omaa kirjoitusjärjestelmää: 1) kiinalaisperäiset kanji-merkit, jotka tulivat Japaniin 300-luvulla, sekä 2) foneettiset hiragana-tavumerkit, jotka kehittyivät 800-luvulla samaan aikaan 3) foneettisten katakana-tavumerkkien kanssa. Tuohon aikaan pyöreä ja kaunis hiragana oli naisten tekstiä, kulmikas ja nopea katakana miesten.

Yksinkertaistettuna: naiset hiraganoilivat runoja ja romaaneja, esimerkiksi Genjin tarinan, Japanin "kansalliseepoksen". Miehet taas kirjoittivat virallisia dokumentteja katakanalla. Hiragana liukuu elegantisti, ilman uhoa, katakana töksähtelee ja käskee. Ehkä siksi nykyjapanissa kieliopilliset päätteet kirjoitetaan hiraganalla ja ulkomaiset lainasanat katakanalla. Naisellista ja miehistä?

Japani tuli mieleen, kun yritin käsittää, miksi pidän niin paljon "naisellisten" blogien kirjoitustyylistä. Siinä on jotain hiraganamaista. Tarkoitan esimerkiksi Postmodernin identiteetin, Harhautuksien ja monen muun käyttämää tyyliä. Ne kirjoittavat henkilökohtaisesti mutta viileästi ja "etäisesti", subjektiivisesti, mutta kirjoittava subjekti on tyylissä jotain ihan muuta kuin itseään esille tunkeva kirjurimies. Teksti ei ole "virallista" tai "asiallista", muttei myöskään "revittelevää". Se liukuu ilman uhoa tai aggressiota. Ei machomiehinen, ei tyttömäinen. Eikä se yritä liikaa olla akateeminen, toisin kuin joidenkin lässynaistutkijoiden yliasialliset tekstit (suomalaisen valtavirtafeminismin impotenssi on yksi teema, johon täytyy palata).

"Hillitty" on väärä sana kuvaamaan naisellista tyyliä, koska se olettaa normiksi jonkin, jota täytyy hillitä. Ehkä "elegantti" on parempi: ei sivistyneen porvarin elegantti, ei tukahdutetun elegantti, vaan liukuvan, etäisesti huvittuneen ja älykkään elegantti. Sileä. Voittaa vallan ilman pakenemista ja ilman konfrontaatiota. En tiedä, mihin sijoittuu tyylin nelikentässä.

 

Kevättä seinillä

 

 

Kesän lähestyminen näkyy radan varressa

 

 

Harvoja oikeistopopulismin aiheita joita voi sympata

 

 

Kontula

 

 

Mellunmäessä ollaan vähän iloisempia

 

 

Ai mitä on median pornoistuminen? Nuolkaa kiveksiä!

 

 

Ja imekää munaa!

 

 

Se, mitä Elimäenkatu 15 squatista on jäljellä. Niin kuin Julma-Henri sanoo: "Eli mäen kadun yli"

 

 

Vessan seinä

 

Uudet barbaarit

 

 

Postmodernin ironian huipentuma

 

 

 

 

Jos jollakulla on tarvetta nopealle tapettiliisterille, niin lemmikkihamsterilleni tuli tässä nousevan Itä-Helsingin auringon alla mieleen, että siihen tarvitaan

1) vettä

ja

2) vehnä- tai perunajauhoa.

Sekoita yksi osa jauhoa kolmeen osaan vettä (tai ohjeesta riippuen: 2:3). Kiehauta seos. Anna kiehua hiljalleen & sekoittele hetki, kunnes tökötti on paksua. Anna jäähtyä: liima on valmista.

Saattaa mädäntyä, jos seisotetaan liikaa. Mutta niin mädäntyy kaupunki ympärillämme, kun kontrolli & mainonta lisääntyvät.

Levitä liisteriä leveällä pensselillä joko seinään suoraan tai tapettisuikaleen taakse & viimeistele ainakin reunat toisella kerroksella liisteriä & tasoita.

 

 

 Hieno taideteos… vaan miten olisi koko Anti-Oidipuksen printtaaminen ja lätkiminen betoniin?

 Koti & keittiö: Liisteröinnin ABC

Valokuvatorstain viikon teema on naamiaiset. Kuvassa vapun Kapitalismi ulos kampukselta/Murrostorstai 2009 -mielenosoituksen työväenluokkaiset sankarit naamioituvat etubanderollin taakse.

Valtamedia: Murrostorstai 2009 -mielenosoitukset liikkeellä

Yle: Helsingissä kiinniotetut mielenosoittajat päästetty vapaiksi

Opiskelijatoiminta: Kuvia vappumielenosoituksesta

Vihreä Lanka: Radikaalia lamavappua!

 

 

Raimohan se siinä! Raimo on vapun kunniaksi naamioitunut nuorekkaaksi.

 

 

Näin sitä vappua vietetään, skumppa kourassa ja soihtu toisessa keskellä Manskua.

 

 

Varjoarmeijallinen kaupunkisotilaita Espalla.

 

 

Narinkkatorilta Opiskelijatoiminnan perään lähtenyt Reclaim the City -demo veti pisimmän korren…

 

 

 …spottaa Raimo kuvasta…

 

 

… hyvin veti myös lämppärinä toiminut OT, vaikka väkeä olikin aluksi edellisiä yliopistomielenosoituksia vähemmän.

 

 

Lukijoiden pyynnöstä kuvat poliiseista, maalipommituksesta ja kiinniotoista on korvattu ylläolevalla kuvalla.

 

 

 

Melkoisia sotkuja ympäri Eurooppaa

 

 

Poliisit pelleilevät.

 

 

Kapteeni Jubilaatio ilmestyi yhtäkkiä tanssimaan Elinkeinoelämän Keskusliiton pääkonttorin eteen. Comeback from EuroMayDay 2008! Monet lantiot alkoivat vatkata Jubilaation tahdissa, ja jos eivät alkaneet, niin Jubilaatio vatkasi niitä.

Mitä analysoisin tapahtuman pohjalta jos jaksaisin:

1. manifestin sävy ja käsitteistö: miksi "luokasta" puhuminen ahdistaa niin monia "nykyvasemmistolaisia"? Mitä vasemmistosta on jäljellä jos minkäänlaista luokkataistelua ei tunnusteta?

2. kolmen mielenosoituksen taktiikka: onnistui ensimmäistä kertaa Suomessa, hienoa, kuinka hyödyllinen tulevaisuudessa?

3. lopetuspaikka (EK:n konttori Etelärannassa): symbolisesti mainio, käytännössä ongelmallinen sumppu. Sitä paitsi jos RtC-demo olisi pysynyt uskollisena nimelleen niin paikkahan olisi pitänyt vallata…

4. loppuvuoden agenda: miten Murrostorstai onnistui artikuloimaan kevään ja tulevan kesän poliittiset kamppailut? Kuinka paljon tapahtumassa oli turhaa lamaretroilua? Mitä seuraavaksi?

(Iso osa kuvista -S)

 

Paras analyysi vapusta löytyy tästä

 600 000 m2 tyhjää toimistotilaa - paska asuntotilanne?

 

Vallankumouksen hedelmiä vastaanotti muutaman kuvan yön opiskelijavaltaukselta Vallilasta

Yle | Valtamedia

 

 

Kuulemma talo on kuusikerroksinen ja sisältää monta tuhatta neliötä tilaa, joka on ollut käyttämättömänä vuodesta 2007 asti. "Oma toimitila…" Saunakerrokselle olisi varmasti käyttöä Opiskelijatoiminnan keskuudessa, kun opiskelijakämpissä ei pahemmin saunavuoroja ole (sikäli kuin opiskelijoilla ylipäänsä on kämppiä)

 

Anonyymit opiskelijatoimijat: Miksi valtaamme asuntoja?

Vuokrataso kohoaa jatkuvasti. Opiskelija-asuntoihin on ennätykselliset määrät hakijoita, ja kaupungin vuokra-asuntoihin jonottaa tuhansia ihmisiä. Pääkaupunkiseudulla on yli 3500 asunnotonta. Samaan aikaan Helsingissä on arviolta 600 000 neliötä tyhjää toimistotilaa.

Meitä kiristetään joka suunnalta: fyysisesti meidät pakotetaan pieniin solukoppeihin ja matalapalkkaisiin töihin - tai sitten asunnottomaksi. Henkisesti meiltä vaaditaan koko ajan nopeampia suorituksia, “luovempaa” työskentelyä ja loputonta alistumista. Meiltä kielletään sekä ilmainen julkinen tila että oma koti. Tilanne on sietämätön.

Miksi meidän pitäisi hyväksyä markkinoiden ja moralistien sanelemat ehdot? Tyhjää tilaa kyllä on olemassa, sitä ei vain käytetä asumiseen. Miksi sitä ei oteta käyttöön? Miksi sitä ei vallata käyttöön?

 

 

 

Ennätysmäärä haki Hoasin asuntoja

Opiskelijoiden asuntojonot ennätyspitkät pääkaupunkiseudulla

 

 

 

Kysymys: mitä tapahtuu Helsingissä vappuna 2009?

Vastaus: muutamilla nettisivuilla (esim. Valtamedia, Takku) on julkaistu kutsu otsikolla "Murrostorstai 2009". Kutsun mukaan Helsingissä järjestetään vappuaattona klo 17.30 alkaen "kolme mielenosoitusta ja luokkakantainen voimannäyte". Mielenosoitukset näyttävät olevan nämä:

1) Reclaim the City: Vapaan Helsingin jälkeläisten ja ilmastoaktivistien kulkue lähtee Narinkkatorilta

2) Toimeentulotukea, ei pankkitukea! Vasemmiston ja siirtolaisten kulkue lähtee Hakaniementorilta

3) Kapitalismi ulos kampukselta! Opiskelijatoiminnan kulkue lähtee Porthanian edestä

Jokaisessa demossa on artisteja ja dj:tä.

 

K: Miksi murrostorstai ja mikä on sen yhteys vappuun?

V: Kutsun mukaan nimi viittaa lamavuoden 1993 torstaihin 4.11, jolloin 20 000 työtöntä osoitti eduskuntatalon edessä mieltään toimeentulon puolesta. Vappu on perinteisesti ollut työväen juhla. 2000-luvulla Suomessa on vappuisin juhlinut uusi työväki EuroMayDay-nimen alla. Nyt näyttää siltä, että EMD on kuopattu. Tilalla on kolme mielenosoitusta, joiden on ilmeisesti tarkoitus liittyä lopuksi yhteen. Yhden jättimielenosoituksen korvaa mielenilmausten taktinen moninaisuus, mitä se sitten tarkoittaakaan.

 

K: Murrostorstai-manifesti vaikuttaa joidenkin mielestä taktikoivalta ja populistiselta. Kai joku on jo ehtinyt lytätä sen totaalisesti?

V: Kyllä. Ilkeää tekstiä aiheesta on syljetty esimerkiksi tässä blogissa. Ottamatta kantaa manifestin tai kritiikin sisältöön, ei ole varmaa, onko kyseinen kritiikki suunnattu enemmän itse murrostorstaita vaiko uudistunutta verkkolehti Megafonia vastaan.

 

K: Mistä löytää jotain fiilistelevää spekulaatiota näiden mielenosoitusten eroista ja yhtäläisyyksistä?

V: Tästä! Arvostellaanpa demokutsut.

Ensiksi Narinkkatorin Reclaim the City. Hmm… aika runollista, etten sanoisi. Onko joku päästänyt anarkistin koneen äärelle? Siihen viittaisi ensimmäisen lauseen pilkutus. Teksti on joka tapauksessa kirjoitettu ikkunan ääressä, niin monta kertaa siinä "avataan ikkuna", "otetaan askeleita" ja astutaan "mahdollisuuksien ikkunasta". Viittaako tämä Leibnizin ikkunattomiin monadeihin? Vai onko kyseessä alluusio iskulauseeseen "NEVER FORGET: A WINDOW OF OPPORTUNITY SOMETIMES INVOLVES A ROCK"? Mahdollisuuden ikkuna, definition: A short period of time during which an opportunity must be acted on or missed. Aivan… Spot on! Bonuksia molaarisista viittauksista "viherpestyyn fasismiin". Diippiä shittiä! Miinuksia tulee tekstin läskistä yleissävystä. Loppuhehkutus kuitenkin lämmittää:

 

Vallataan jokainen laman tyhjentämä tehdas ja aletaan tuottaa siinä jotain mitä me haluamme. Vallataan jokainen toimistotalo asunnoiksi työttömäksi jääville. Tartutaan tilaisuuteen ja luodaan kapitalismia omilla alueillamme uhkaava paikallinen liike. Liike joka kieltäytyy valtion tiukemmasta kontrollista, nousevasta rasismista ja lähtee rakentamaan asuinalueillemme vastavaltaa, joka lähtee vastahyökkäykseen pyrkimyksenämme pitää huoli että kun tämä lama on ohi, sen jälkeen emme ole enää kapitalismin rattaita, vaan omia elämiämme ja asuinalueitamme hallitsevia toimijoita.

 

Okei. Sitten Hakaniemen Toimeentulotukea, ei pankkitukea -demo. Kutsu on lyhyt, selkeä ja asiallinen. Ripaus populismia, joka on täyttä totta: "Ihmiset menettävät kotejaan samaan aikaan kuin pomoille maksetaan härskejä bonuksia meidän muiden elämän pilaamisesta. On aika muuttaa kehityksen suuntaa." Vaaditaan taattua toimeentuloa kaikille, palkankorotuksia, maksutonta joukkoliikennettä ja asumista perusoikeudeksi. Vasemmistonuoriystävällinen kutsu. Lopussa mainio slogan: "Lilius ja muut veivät rahamme, nyt on aika vaatia ne takaisin!"

Lopuksi Opiskelijatoiminnan valopäiden kutsu ("Kapitalismi ulos kampukselta"). Nämä jupithan lähtevät omille teilleen, mutta eivät vaikuta olevan ihan niin sienipäissä kuin RtC-kutsun kirjoittajat. Teksti alkaa opiskelijoiden ja akateemikkojen paskan tilanteen esittelystä, ohittaa yliopiston rakennemuutoksen mukavan lyhyesti, ei syytä kapitalisteja vaan "kapitalismin rakennetta" (selvää strukturalismia) ja käyttää loppukutsun opiskelijoiden yhdistämiseen muihin vähätuloisiin, kontrolloitaviin ja loisittaviin ryhmiin. Epäilyttävän mallikelpoista! Bonuksia ropisee ekologisesta kirjoittamisesta: yksi lause on kierrätetty suoraan Vallankumous-ylkkärin pääkirjoituksesta. Kutsu onnistuu kytkemään opiskelijat ja akateemiset pätkätyöläiset yhteiskunnallisiin kamppailuihin, mutta damn, miksi se ei esitä konkreettisia vaatimuksia?

Mihin jäi kaikista kutsuista PERUSTULO?

 

K: Mihin kolmesta kulkueesta kannattaa mennä?

V: No, Opiskelijatoiminnalla on Misf*tsin dj:t, Tuomas Toivonen sekä Mesak… Toisaalta vasemmistolla on yllätysesiintyjiä. Narinkkatorilta lähtevässä kulkueessa on räppiä. Valitse myrkkysi.

 

K: Mitä muualla Suomessa tapahtuu?

V: Tampereella järjestetään vappujuhla. Muualla luultavasti ryypätään, poltellaan ja naidaan. Kuten anonyymi kommentoi Takussa: taitaa vaan olla niin, että suurimmalle osalle suomalaisista vappu merkitsee alkavan kesän juhlaa ja yhtä ylimääräistä vapaapäivää juopottelua varten.

 

 

Ohimennen pari julkaisua netissä:

 

Akseli Virtanen: Biopoliittisen talouden kritiikki (pdf)

Taloustieteellinen väitöskirja biopolitiikasta, Foucault’sta, Deleuzesta, Guattarista ja semiotiikasta. Ollut lukulistalla vuodesta 06 lähtien. Yhden arvostelun voi lukea tästä (pdf).

 

Jussi Vähämäki: Itsen alistus

Tänä vuonna julkaistavaa kirjaa käydään luvu luvulta läpi Moreenin totuusradiossa. Linkattu blogi postailee mp3:sina radiopätkiä kirjasta ja kahvila Hertassa kevään aikana käytäviä kapitalismikeskusteluista. Ennen Oidipuksen hahmo alisti meitä isukin, opettajan, kersantin tai pomon muodossa, nyt alistamme itse itseämme uuden työn hengessä. Riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet ajavat tekemään loputtomasti työtä, ottamaan velkaa ja elämään luotolla. Tunnistan itseni tästä, ja aihe on muutenkin osuva, koska olen kiinnostunut itsetekniikoista ja toisaalta porvarillisesta "itsensä johtamisesta" (itsensä piiskaamisesta tuottavaksi).

 

Aion tässä lähteä matkalle

 

Tämä alkaa olla kantani perjantain 13.3 suurmielenosoituksen reitistä käytävään keskusteluun

 

 

Poliittinen analyysi, joka on ollut pätevä jo 80 vuotta

 

 

Kapitalismin fenomenologiaa

 

 

Oui, oui

 

 

Kapinoinnille tuppaa käymään näin… … … ai niin se leffakin tuli just

 

 

Tarttis tällasen että pääsis eroon yhdestä opetusministeriöstä…

tai laitetaan samalla menemään kokoomuksen puoluetoimisto

 

Sosiologian perusongelma

 

Tämän blogin alkuaikojen tiivistys

 

 

So true

 

 

Anarkohedonismi à la Onfray for life

 

 

Piraattipuolue on köyhien asialla

 

 

Kaaottisessa maailmassa vain kuvatekstit voivat ohjata meitä

 

 

This is getting a little old

 

 

Ei tunnu Dimmukaan enää samalta kuin ysärillä

 

Universaalihistorian näkökulmasta tällä kaikella on ihan helvetisti väliä

 

Juteltiin tässä Vladislavin kanssa tyylistä ja argumentoinnista (eka, toka, kolmas). Ilmaan jäi Vladislavin antama kotitehtävä:

 

Tyyli ei nähdäkseni ole oma argumenttinsa, mutta se voi olla informaalisti oma eksplikoimaton perustelu jossakin argumentissa. Voisiko sen arvoa tällöin problematisoida samaa kautta kuin muidenkin perusteluiden arvoa, eli toisin sanoen, onko käytetty tyyli argumentin perusteena tosi?

 

Täsmällisesti: jos kuvitellaan, että tyyli voidaan erottaa sisällöstä, niin sitten tällainen sisällöstä erotettu tyyli ei toki yksin ole argumentti. Se ei riitä. Niin kuin Vladislav sanoo, tyyli voi silti liittyä argumenttiin "informaalina perusteluna".

Jos Anti-Oidipuksen yksi argumentti on "huonot hierarkiat paskaksi ja auktoriteetit vittuun", niin kieltämättä kirjan kiihottava tyyli kytkeytyy siihen. Totuus ei ehkä tässä yhteydessä ole kovin mielenkiintoinen ominaisuus… Ellei sitten badioulaisittain.

 

Eteenpäin. Argumentaatio on väline, ei päämäärä. Ylenmääräinen argumentaation korostaminen epäilyttää, niin kuin loputon minkä tahansa korostaminen. Mitä argumentoinnin ylimaallista tärkeyttä toitottava retoriikka piilottaa? (Kysymyksestä lisää: Judith Butler, Hankalan sukupuolen uusimman painoksen esipuhe.)

Ensinnäkin puhdas argumentointiin keskittyminen altistaa relativismille. Antiikin filosofiassa skeptikot ja sofistit loistivat argumentaatiotaidoillaan. Mikäpä huvittaisi kansaa enemmän kuin muodollisesti moitteeton ja vedenpitävä argumentti, jolla voi todistaa mitä tahansa, tänään sitä ja huomenna tätä.

Niin voi käydä, kun unohdetaan asiat ja arvot ja keskitytään vain argumentteihin. "Argumentaatiolle" kumartamisen sijaan antiikin luovimmat filosofit yhdistelivät erilaisia proosatyylejä, retoriikkaa, runoutta, normatiivisia myyttejä, dialogi- ja monologitapoja, käsite-erotteluja, aksiomaattisia määrittelyjä, johdattelevia kysymyksiä, kampituksia ja hyökkäyksiä.

Tämän vuoksi Platon muistetaan paremmin kuin yksikään skeptikoista…

 

Toiseksi se, mitä argumentilla tarkoitetaan analyyttisessa bulkkifilosofiassa ("päättelyketju, joka on formalisoitavissa"), kattaa argumentaation alueesta vain osan. Miten formalisoida kirjoitustyyli, joka toimii itsessään argumentatiivisesti? Ajattelen tietenkin jo vähän vanhentunutta aihetta eli ranskalaisia jälkistrukturalisteja. Kuten kommentoin Vladislaville, tyyli voi toimia argumentatiivisesti ainakin kolmella tavalla:

1) pitämällä esillä esimerkiksi tekstin itsensä tuotantoprosessia, jos artikkelin tarkoituksena on analysoida tekstin yleistä tuotantoprosessia (Derrida, Barthes);

2) estämällä performatiivista ristiriitaa: eikö olisi naiivia kirjoittaa esimerkiksi unen logiikalla toimivasta tiedostamattomasta "selkeän, rationaalisen ja valveilla olevan" kielen keinoin (Lacan);

3) toimimalla affektiivisella tasolla, vaikuttamalla suoraan tekstiä lukevaan ruumiiseen (Deleuze ja Guattari; analyyttiset filosofit saattavat kiistää tällaisen argumentin laadun, mutta toisaalta: mikä argumentti ei vaikuta tunteisiin jollakin tapaa?).

 

Kolmas pointti on minusta tärkein: teksti toimii aina affektiivisesti. Tekstin lukeminen on kouluttavaa ja eetokseen vaikuttavaa toimintaa. Tarkoitan tällä tietynlaisen tekemisen ja kokemisen muodon luomista, yksilön muuttamista subjektiksi eli subjektivaatiota. Analyyttisen filosofian subjektivaatio tapahtuu opiskelemalla logiikkaa, opettelemalla argumentaatiokuvioita, tekemällä erotteluja, lukemalla angloamerikkalaista kaanonia, toistelemalla selvyyden ja tarkkuuden vaatimuksia, pukeutumalla wittgensteinilaisesti, osoittamalla alistumisensa proseminaareissa ja tutoriaaleissa, jne. Jossain vaiheessa subjektivaatiota voi huomata, että omat hyvän filosofian kriteerit ovat vaivihkaa muotoutuneet kokonaan toisenlaisiksi ja että "vääränlainen" filosofia alkaa tuntua epäsopivalta.

Sitten on esimerkiksi deleuzelainen proosa, joka keskipakoisvoimineen ja mikroanarkioineen on yksi vallankumouksellisen itsetekniikan muoto. Sillä voi vapauttaa itsensä terveestä järjestä ja oikeistolaisesta valtiofilosofiasta.