Vallankumouksen hedelmiä

  

Kiasmalle kerääntyi Stop Töhryille -kampanjan 10 v. juhlapäivänä 16.9 tuhatkunta ihmistä vastustamaan Helsingin kaupungin nollatoleranssipolitiikkaa graffitien, julisteiden ja tarrojen suhteen. Töhryfest-nimisessä tapahtumassa maalattiin graffiteja vanereille, kuunneltiin mm. Asaa, Laineen Kasperia ja Puppa J:tä ja juteltiin politiikasta. Kolmen tunnin jälkeen nurtsilta lähti jättimielenosoitus.

Alla on kuvazurnalismia tapahtumista. Tekstizurnalismia löytyy esimerkiksi Valtamediasta.

 

 

Samana päivänä julkaistiin nollatoleranssi.info-sivusto, josta löytyy hedelmiä:

 

Nollatoleranssi vaikuttaa koko kaupunkitilaan ja meidän kaikkien mahdollisuuksiimme liikkua, oleskella ja elää siinä.

Miten niin! Eikö kyse kuitenkin ole vain muutamasta likaisesta "elämäntapatöhrijästä"?

Aivan toista kertovat niin sivuillamme julkaistut tarinat "epäilyttävältä näyttäneiden" viattomien ohikulkijoiden kohtelusta kuin niiden äitien yhteydenotot, joiden lapsia on hakattu metroasemilla tai radanvarressa koska heillä on ollut löysät farkut ja huppari tai pari maalipurkkia repussa.

Nollatoleranssi on lähinnä kiristänyt maalareiden ja vartijoiden välisiä konflikteja ja lisännyt nopeasti vedettyjen "spagettien" määrää, mutta samalla se on tarjonnut mahdollisuuden oikeuttaa mikä tahansa mielivaltainen kaupunkitilan kontrolli. Taidekriitikko Otso Kantokorpi kuvailee tätä Voima-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa mielestäni erittäin hyvin: "Poliisi (tai nykyään myös vartija) voi koska tahansa pysäyttää kadulla huppariin ja löysiin farkkuihin pukeutuneen nuorukaisen, tutkia hänen reppunsa ja kysellä hänen hyviä syitään ja vieläpä kysellä niiden hyvyyttä." [Nollatoleranssi: näkemyksiä]

 

 

Näin hienoa jälkeä tulee jos vartijat ja puhdistusautot saadaan pidettyä kaukana harmaista pinnoista. Graffiti, julisteet ja tarrat koetaan kuitenkin äärimmäisen uhkaaviksi, vai miltä nämä haastattelut kuulostavat:

 

Me käveltiin frendin kanssa yöllä radanvarren viereistä kävelykatua pois kaupungista päin. Yhtäkkiä siviilipukuiset tyypit hyökkäs pusikosta meidän päälle pamput kädessä, frendi jäi siihen heti kiinni.

Mä lähin säikähtäneenä juoksee, mut sain kaljupäiseltä äijältä pampusta niin kovaa, et mä tipahin siihe paikkaan.

Ne FPS-vartijat hehkutti ensin kiinniotettuaan ja pamputettuaan meitä, että nyt saatiinki taas se 100 EUR "tappopalkkio", joka on kuulemma jokaisesta kiinniotetusta saatu bonari. Niil tuntu olevan selvä ohjeistus, et heti vaan pampusta ja kovat otteet.

 

Meitä oli varjostettu Kalliossa, FPS-vartijat tuli yhtäkkiä takaapäin ja huus "FPS" ja kaato meidät maahan kovin ottein. Sitten vasta myöhemmin poliisit tuli paikalle ja vartijat lähti. Mulle tuli aivotärähdys siitä maahan kaatumisesta ja mä oksentelin putkassa. Oikeudessa tää FPS-vartija todisti täysin ylimitoitetusti tapahtuneen maalauksen koon.

Ei ne vartijat estä mitään rikosta, vaan ne oottaa, että näkee mahdollisimman paljon ja lopulta sitten sama lafka pääsee putsaamaan enemmän ja liikeyrityksen voittokertymät kasvaa. Kyseessä on puhtaasti bisneksen teko eikä mikään ongelman ehkäisy.

 

Tapahtumassa Stop Töhryille -kampanjaa kiivaasti vastustanut Paavo Arhinmäkikin taitaa olla sitä mieltä, että fuck FPS Security Oy. Kuulemani mukaan FPS:n otteita pitävät ylibrutaaleina jopa kilpailevien firmojen stevarit. Useiden viitteiden ja entisten FPS-vartijoiden mukaan firmalla on laittomia henkilötietorekistereitä, minkä lisäksi fepsit ovat kuuluisia herkistä kaasuliipaisimistaan ja muusta väkivallasta.

Muutama esimerkki kaupungin nollatoleranssikampanjaan liittyvästä salamyhkäisestä kyklooppipolitiikasta:

• Stop töhryille -kampanja ei kutsunut nuorisotoimea
• Arhinmäki ja Helistö käännytettiin Finlandia-talolta, Sauri ihmettelee
• Stop töhryille -kampanjasta vaaditaan puolueetonta tutkimusta, josta sitaatti:

 

Rikoksentorjuntaneuvos Hannu Takalaa Stop töhryille -kampanjan tilastointitavat eivät vakuuta. Takalan vetämä neuvosto on hallituksen nimittämä asiantuntijaelin, joka toimii oikeusministeriön yhteydessä.

"On itsestään selvää, että kaupunkikuva on siistiytynyt Helsingissä selvästi", hän sanoo.

Hänen mukaansa tämä ei kuitenkaan kerro mitään siitä, maalataanko tageja ja graffiteja nykyään entistä vähemmän.

Sen sijaan se kertoo, että kaupunkia puhdistetaan tehokkaasti. Takalan mukaan osa puhdistetuista maalauksista on jopa kymmenen vuotta vanhoja.

"Olen esittänyt, että Helsingin tietokeskus tutkisi kunnolla projektin merkityksen. Kaupungilla on kuitenkin jostain syystä sellainen tilanne, että objektiivista tietoa vaikutuksista ei haluta."

Takala on huolissaan myös niistä kiinni jääneistä maalareista, joiden niskaan puhdistuskulut kaatuvat. Velkataakka saattaa koitua kohtalokkaaksi lopun elämän kannalta.

 

 

Ei ihme että tekisi mieli räjäyttää koko nollatole. Tai että huumorintaju ei aina kestä:

 

 

Raivonpurkaukset väkivaltaista kaupunkihygieniaa vastaan jatkuvat varmasti yhtä kauan kuin nollatoleranssipolitiikka

 

 

"En ihan ymmärrä…" Mielenosoitus lähtee liikkeelle

 

 

 

 

Jotkut heittelivät poliiseja banaaninkuorilla, maalisäiliöillä, pulloilla, kivillä, ketsupilla ja mehutölkeillä. Yhden poliisin kerrottiin loukkantuneen. Lisäksi poliisiautoja koristeltiin eriväristen maalien ja lasinsirujen lisäksi tarroilla ja ruoka-aineilla. Vaikka olisi meiningistä mitä mieltä tahansa, niin tuskin tällainen viha virkavaltaa vastaan syntyy ihan tyhjästä.

Poliisi otti kulkueesta kiinni ainakin 27 ihmistä, joista moni ei selvästi ollut tehnyt yhtään mitään. Kallion jälkeen poliisit tönivät marssijoita ja kaatoivat ihmisiä maahan nähtävästi kostonhimonsa vuoksi. Kulkueen lopussa poliisit myös repivät ihmisiltä kameroita ja paiskasivat ainakin yhden kameran kappaleiksi katuun.

 

 

Lelupistooli aiheuttaa hämminkiä

 

 

Rakennusviraston harrastama taidekritiikki ei miellytä

 

 

Matka Sörnäisiin kestää

 

 

Piritorilla Jontti ja Shaka heittivät keikkaa, ja kaupunki tarjosi diskovalot

 

Kuvan jälkeen mellakkapoliisit tulivat takaapäin ja tönivät kulkueen sivussa käveleviä ihmisiä nurin sukupuolesta tai asennosta riippumatta. Tämä hedelmä ei varmaan ollut ihan ainoa yllätyshyökkäyksessä naarmuuntunut.

Mielenosoitus hajaantui lopulta neljän tunnin jälkeen Hakaniemen torilla.

 

HS mielenosoituksesta | Nelosen videoita | YouTube

 

 

 

 Ne aloittaa nykyään niin nuorina… Kun taas nollatole on sairas vanhus. Eiköhän olisi jo aika saattaa se haudan lepoon?

 

 

USA:n demokraattipuolue pitää puoluekokouksensa Coloradon Denverissä maanantaista 25. - torstaihin 28.8. Vastatapahtumista odotetaan enemmän tai vähemmän spektaakkelimaista kick-offia republikaanien puoluekokoukseen (1. - 4.9) liittyville protesteille.

Eräs protesteja järjestävistä organisaatiosta on Recreate ‘68. Vuosiluku viittaa paitsi hullun vuoden 1968 kapinaan myös saman vuoden demokraattien puoluekokoukseen. Äärimmäisiä mellakoitahan siitä tuli. Vastatapahtuman osallistujat kruunasivat sian omaksi presidenttiehdokkaakseen. Poliisin mukaan kannattajat muistuttivat ehdokastaan monin tavoin.

Denverissä on nyt varauduttu tämänkertaisiin protesteihin esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

• mielenosoitukset on yritetty aidata "free speech zoneihin", kuten Kiinassa olympialaisten aikaan
• protestien organisoijat on koitettu sotkea loputtomaan byrokratiaan: kaupunki ei esimerkiksi ole suostunut ottamaan vastaan ilmoituksia mielenosoituksista ja marsseista ennen kuin aivan viime viikkoina, eikä turvallisuusjärjestelyistä ole annettu tietoja
• medioissa on lietsottu pelkoa ulosteiden aseellisesta käytöstä: on puhuttu mm. "virtsavesipalloista" ja "paskapommeista"
• tyhjien varastorakennusten sisälle on vähitellen rakennettu metalliaidoista koostuvia häkkejä keskitysleirimäisiksi pidätysalueiksi
• kaupungissa järjestetään samaan aikaan mielenosoitusten ja aktioiden kanssa "demokratian festivaali", jossa soittavat liberaalimieliset mainstream-kokoonpanot, ja tällä yritetään houkutella kasuaaleja mielenosoittajia häipymään vähemmän radikaaleihin tapahtumiin
• juuri protestien alla kaupungissa on tehty satunnaisia kiinniottoja

 

Subtopia: Getting Ready for Radical Roundup in Denver

"It’s been uneventful so far," reported a state trooper on bike

 

Ei ole ehkä kovin vaikea vastata kysymykseen siitä, kannattaako pyrkiä "luomaan uudelleen" vuotta 68 tai 1999 vai kannattaako sen sijaan yrittää jotain uutta… Joka tapauksessa sekä DNC- että RNC-protestien takana on suuri mobilisaatio, ja itse tapahtumat esittelevät mahdollisesti uusia taktiikoita ja organisoitumismuotoja, joita sitten tuodaan importtina myös Eurooppaan. Seuratkaamme:

• protestien aikatauluja
• Infoshop News tapahtumista
• Denver Post demokraattien puoluekokouksesta
• Rocky Mountain News paikan päältä
• New York Times USA:n politiikasta

 

 

 

 

Keskustelussa nousi esiin kollektiivisen psykoterapian ja joukkoanalyysin tarve. Tarve on olemassa myös yhteiskunnallisten liikkeiden sisällä.

Kaupunkiliikkeet kuten talonvaltaukset ja kampanjat vapaan tilan puolesta syntyvät - julkilausutusti - muun muassa taistelemaan mikrofasismeja vastaan, vastustamaan kaikkialle kaupunkitilaan levittäytyvää väkivaltaa, hierarkioita, kuria ja kontrollia, tavaramuotoistamista, jähmettämistä, epätasa-arvoa ja rajaamista.

…Emme halua pelätä. Emme halua olla eläviä kuolleita tuotteita. Emme halua sulle enemmän ja tolle vähemmän. Emme halua pamppua. Emme halua että vapautemme luovutetaan meille. Se on meidän.

Haluamme ilmaista kulttuuria. Haluamme kyseenalaistaa. Haluamme itse päättää mitä syömme ja miksi. Haluamme ilmaisen joukkoliikenteen. Haluamme itse päättää ketä rakastelemme. Haluamme riehua. Haluamme rauhoittua ja rentoutua. Haluamme tasapuolisesti. Haluamme päivittäistä kapinaa. Haluamme ajatella itse. Haluamme hävittää rajat. Haluamme tasa-arvoa…

 

Valtion, pääoman ja junttien voimia vastaan liikkeet levittävät mikroanarkismeja. Mutta entä jos liike kasvaa isommaksi, niin suureksi ettei se enää ole ihan mikään mikroliike? Silloin senkin sisälle on taipumusta syntyä mikrofasismeja. Pieniä hierarkioita kasvaa kuin tupsujuuria, liike alkaa jähmettyä, muodostuu identiteettejä ja kuin itsestään liikkeen sisälle syntyy fetisismi suojelemaan puhdasta kuvaa liikkeestä. Koska eihän anarkistijohtajia voi olla, sehän on ristiriitainen käsitekin, ja (fetisismin mukaan) kaikki on niin tasavertaista…

Oudointa on, että mikrofasistisia halupurskahduksia päästävät useimmiten jonkinlaiseen antifasisti-identiteettiin tukeutuvat. Joihinkin antifan toimintatapoihin ja taipumuksiin kiteytyy moni liikkeiden "ulkopuolinen" vastustettava asia: maskuliinisuus, väkivaltaisuus, hierarkkisuus, johtajuus, ryhmäpaine ja vähemmistöjen halveksunta.

 

Hyvä harjoituskohde ryhmäanalyysille olisi Helsingin keskustan kautta kulkenut mielenosoitus vapaiden tilojen puolesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos Kelan, pönöttävien patsaiden ja mäkkärin maalipommittaminen onkin mielenkiintoista, maassa makaavan tyypin potkiminen monen miehen voimin ei ole kovin hilpeää.

Kulkueessa käveli juonut tyyppi, joka Kaivokadulla heitti joillekin mustaihoisille juttua. Silminnäkijöiden mukaan tyyppi joko vain lähinnä "näytti peukkuaan" tai sitten sanoi "hyvä meininki, niggas" tai "vitun rasisti".

Tämän jälkeen useampi antifa-kommando kaatoi tyypin maahan ja pahoinpiteli naaman verille.

Kumpi onkaan huonompaa imagoa mielenosoitukselle: känniääliön mahdollisesti rasistiseksi tulkittavissa oleva huudahdus vai känniääliön joukkohakkaaminen poliisien, yleisön ja kameroiden edessä? Kumpi tuntuu kohteestaan pahemmalta?

 

Tyyppi pysyi demossa loppuun asti ja kävi kavereineen keskinäistä vittuilua antifapsien kanssa. Paluumatkan lopussa anarkistijohtajat käskivät blokkaamaan tien ja karkottamaan tyypin kavereineen alueelta. Joku sanoi tyypin olevan pasifisti, minkä ansiosta tämä joku tönittiin selälleen nurtsille. Seuraavaksi kommandojen vartijamaisen väkivallan kohteeksi joutui tilannetta selvittämään tullut ulkomainen tyttö.

Vähemmistön vaatimuksiin tilanteen selvittämisestä ei kiinnitetty huomiota ja karkotetut jätettiin lopuksi itkemään tielle.

Tällaiset tilanteet tuntuvat toistuvasti tuovan esiin muutamia pointteja:

1. sisäisessä riitatilanteessa syntyy helposti myös hierarkia, joka kyllä löytää johtajansa äänekkäimmistä ja julmimmista miehistä
2. riitatilanteessa, jossa useimmat eivät tiedä asioista mitään ja ovat siksi epävarmoja tai eivät muusta syystä uskalla puuttua asiaan, johtajien on helppo kaapata koko väkiblokin energia ja heijastaa se halveksumaansa vähemmistöä vastaan
3. mitä vähemmän tilanteessa on naisia, sitä enemmän naamioituneet miehet machoilevat, tönivät ja halveksuvat

 

Tiedämme siis ainakin yhden alueen, jolla kaivataan joukkopsykoanalyysia. Miksi ryhmissä virtaa väkivaltaisia haluja, jotka voivat purkautua herkästi myös "omiin"? Miksi ja miten osa antiautoritaarisen väen moneudesta pystyy muuttumaan mikrofasistiseksi kurikoneeksi? Voisiko tällaisia haluja kanavoida muilla tavoin? Miten organisoida riitatilanteiden selvittäminen ilman hierarkioiden muodostumista? Miten murentaa äänekkäiden ja itsevarmojen miesten johtajavaltaa?

Miksi jotkut anarkistit edelleen väittävät että "vallasta voidaan päästä kokonaan eroon"?

 

 

Lauantain Pride-kulkueessa toisen tulemisensa tehnyt radikaaliseksuaalipoliittinen mustapinkki blokki

kokee Setan toiminnan viime vuosien perheoikeudellisen painopisteen liian kapeana. Ryhmän mielestä Seta pyrkii linjauksissaan osoittamaan, että homot ja lesbot ovat ”ihan tavallisia” kansalaisia ja kunnollisia veronmaksajia, ”samanlaisia kuin kaikki muutkin”. Näin tehdessään Seta tulee asettaneeksi keskiluokkaisen, vakiintuneen perhe-elämän kaikkien lesbojen ja homojen yhteiseksi tavoitteeksi. Samalla heteroelämää mukailevasta käytöksestä tulee sosiaalisen hyväksynnän ja kansalaisoikeuksien saamisen ehto. [Takku: Pink Black Block haluaa konfliktit näkyviin Pride-marssilla]

Jotkut hlbt-aspektit menevät reippaasti keskiluokan oikealle yläpuolelle. Tietty osahan - varsinkin homokulttuurista - ilmaisee itseään nimenomaan kuluttamalla, konsultoimalla ja designaamalla. Tai katsotaan vaikka L-koodia…

Pitäisikö sitten vastustaa sitä, että nyt myös homot ja lesbot, bit ja trans-ihmiset voivat avoimesti päätyä kapitalisteiksi? Ei toki. Ehkä vähemmistöissä on kuitenkin mullistavampiakin mahdollisuuksia ja haluja kuin päätyminen kiintiöhomoksi telkkariin, integroituminen enemmistöön ja riitasointujen hyssyttely.

Hlbt-aktivismilla on nihkeä loppu, jos se jättää asiansa porvarien, byrokraattien ja pesuainepoliitikkojen hoidettavaksi.

 

 

 

 Mustapinkin blokin tiedottajan mukaan

Suomessa on perinteisesti pelätty konfliktia. Viime vuonna Seta halusi estää ryhmän osallistumisen Pride-kulkueeseen ja manifestin sanoma herätti paheksuntaa. Ryhmä siivottiin marssimaan kulkueen hännille lähelle poliisiautoja. Samaa sensuurihenkeä on ollut nähtävissä tänäkin vuonna. Ilmeisesti Pride-kulkueen järjestäjät haluavat niin kiihkeästi hyväksyntää valtaväestöltä, että yhteisön sisäiset soraäänet on tukahdutettava ja teeskenneltävä, ettei keskinäisiä jännitteitä ole. Sananvapauden puolustajina halusimme uudesta manifestista entistäkin kärjistetymmän. Politiikan tarkoitus on häiritä kuvitteellista konsensusta…

Sama siivous tapahtui tänä vuonna, blokki marssi viimeisenä ja machojärkkäreiden ympäröimänä. Blokin edessä marssivat kokoomusnuoret vaaleanvihreän bannerin kanssa. Kulkue päättyi Kaivopuistoon, jonka juhlajuontaja oli myös kokoomuslainen.

 

 

Järkkärit uhkasivat aiheuttaa vaaratilanteen yrittämällä tiputtaa palavia soihtuja maahan. Setalaiset tekevät hysteerisesti kaikkensa, jotta Pride olisi mahdollisimman epäpoliittinen (mikä ei kuitenkaan estä ottamasta Kaivarin juhliin puolueita keskustasta kokoomukseen).

 

YouTube: Pink Black Bloc @ Helsinki Pride 2008

 

 

Antihomofobia! Transgressio! Heterokulttuuri kuolee!

Me emme tahdo rakastajiemme käsien olevan valtion käsiä!

 

Blokin ei annettu poiketa liikaa valtavirrasta.

 

"Keillä on parhaat bileet?"

 

 

 

 Edit: älykäs postaus mustapinkistä queeronomiasta Jatulintarhassa

 Edit: vastarannankiiski edellisvuoden tapahtumasta

Dogmin mukaan meidän täytyy tulla kriittisiksi. Täytyy oppia ajattelemaan kriittisesti, lukemaan kriittisesti, katsomaan kriittisesti. Tarvitaan yhteiskuntakuntakritiikkiä, kulttuurikritiikkiä, mediakritiikkiä, elokuva- ja kirjallisuuskritiikkiä.

No, meillä on kriittisiä sosiologeja, kriittisiä pedagogeja, kriittisiä kriitikoita ja kriittisiä tieteellisiä realisteja, eikä moralismi tai taantumuksellisuus ole mihinkään vähentynyt. Virallisen vanhan vasemmiston esittämä oikeistokritiikki ei ole paljon painanut, kriittiset yhteiskuntatieteilijät eivät ole saaneet aikaan vallankumousta, eikä tiedekritiikki ole muuttanut teknokratiaa.

Ongelma on kritiikin käsitteessä. Kriittisyys on negatiivista, ja negatiivisuus on sellainen asia, että sen kanssa leikkiessä kannattaa olla varovainen. Muuten saattaa palaa muutakin kuin uunissa paistuvat pullat.

 

Filosofian tärkein tehtävä on päästä eroon kriittisestä ajattelusta. Kriittisyydessä hidastutaan ja pysähdytään, jotta kritiikin kohteeseen voidaan reagoida. Kritiikki on re-aktiivista toimintaa, jossa reagoidaan jo-olevaan sen sijaan, että aktiivisesti asetettaisiin oma asia, oma ongelma ja oma oleminen.

Kriittiseen asenteeseen liittyy selän takaa tuomaroiminen, paremmin tietäminen, syyllistäminen, kaunaisuus ja rajoittaminen. Se johtaa passiivisuuteen, kyvyttömyyteen kunnioittaa ja rakastaa, syyttämiseen ja virheiden mittaamiseen.

Kriittisyys on kärsimistä. Kritiikissä punnitaan kriitikon oma kärsimys ja syytetään kohdetta muiden kärsimyksestä.

Kritiikki saattaa myös tukea kohdettaan. Tämä liittyy siihen, että kriittisyys toimii yleensä pop-dialektiikan tavoin: ensin kohde kielletään symmetrisesti, sitten sen kanssa tehdään kompromissi. Tuloksena on entistä vahvempi kohde (ajatellaan vaikka Saatanaa ja kirkkoa keskiajalla, tai symmetrisiä "etnisiä" nokitteluja, jotka voimistavat eri osapuolten identiteettejä).

Kritiikki onnistu siis harvoin edes siinä, minkä pitäisi olla sen olemus, eli negatiivisuudessa. Kritiikki ei pysty viemään negatiivisuutta absoluuttiselle tasolle, jossa kohde tuhottaisiin täysin.

Kritiikki voi lopulta lähinnä joko hidastaa tai sitten tukea kohdettaan.

 

Kriittisyyttä parempaa on myöntää kohde ja luoda jotain. Tiedämme tämän Spinozan, Nietzschen ja Deleuzen pohjalta: aktiivisten voimien ylistys, olemisen affirmoiminen tulemiseksi, immanenssi, käsitteiden rakentaminen, Jumalan älyllinen rakastaminen, amor fati, ikuinen paluu, nomadologia…

Esimerkiksi: kapitalismia ei voiteta kieltämällä se (klassinen "antikapitalismi"), vaan myöntämisen kautta. Affirmaatio etenee kolmella tanssiaskeleella.

Ensin kapitalismia täytyy analysoida:

Kapitalismin kehityksen edellytys on aiempien yhteiskunnallisten suhteiden ja elämänmuotojen repiminen juuriltaan. Kapitalismi laittaa yhteiskunnallisen kentän pakenemaan. Kapitalismi on immanentti systeemi, joka ei lakkaa ylittämästä omia rajojaan ja samalla asettamasta rajoja uudestaan.

Toiseksi kapitalismi myönnetään:

Kapitalismin deterritorialisoivalla voimalla on myös vapauttavia seurauksia. Kapitalismi tuhoaa konservatiivisia hierarkioita ja alistavia arvoja. Kapitalismi purkaa transsendenssin, kansallisvaltion ja kirkon. Markkinoiden kautta kapitalismi pystyy osittain ottamaan huomioon ihmisten uusia haluja ja tarpeita. Pienelle osalle maailman väestöstä kapitalismi merkitsee suurta kohtuullisen elämän mahdollisuutta.

 

Tässä vaiheessa vanhojen vasemmistolaisten silmien pitäisi kellahtaa nurin. Osa heistä kun edelleen perustaa kritiikkinsä varsin abstraktille ajattelulle. Abstraktissa ajattelussahan yksi piirre leimaa koko kohteen: esimerkiksi murhaajassa ei voi olla mitään hyvää, vaan tämän täytyy olla läpeensä paha ja paatunut, kuten kapitalismin ajatellaan olevan.

Konkreettinen ajattelu uskaltaa myöntää kohteen energisoivat ja vapauttavat voimat. Konkreettinen ajattelu uskaltaa kohdata kohteen ja tehdä sen kanssa jotain, sen sijaan että ottaisi siihen turvallisesti etäisyyttä ja kritisoisi sitä abstrakteista periaatteista käsin.

Myöntävä kohtaaminen antaa sijaa kolmannelle askeleelle, joka on tietysti luominen. Myönnettyjä voimia kiihdytetään ja muunnellaan tarkoituksiin sopiviksi. Kohde organisoidaan ja suunnataan uudelleen: luodaan uusi sommitelma ja yhdistetään se uusiin virtoihin. Kriiittisyyden sijaan pannaan jotain liikkeelle, synnytetään tapahtuma.

Kapitalismin kohdalla tämä tarkoittaa toisenlaisten maailmojen luomista menemällä eteenpäin. Kun pääoman virrat uhkaavat hajottaa kansallisvaltion, ei vaadita (kriittisesti) vetäytymistä nationalismiin tai hyvinvointivaltioon, vaan tavoitellaan rajatonta maailmaa ja alistavan kansallisuussaatteen tuhoa. Kun pätkä- ja silpputyö lisääntyy eivätkä työmarkkinat mitenkään pysty tarjoamaan töitä kaikille, ei vaadita (kriittisesti) paluuta hyvinvointivaltion takaamaan täystyöllisyyteen ja elämänmittaisiin ammatti-identiteetteihin, vaan halutaan lisää pätkätöitä, mutta perustulon takaamilla paremmilla ehdoilla.

 

Jujutsun käyttö poliittisena karttana on vanha idea, ja viime vuosina sillä on kuvattu esimerkiksi semioottista aktivismia, joka pyrkii käyttämään mainosten ja brändien voimaa niitä itseään vastaan. Lajin idea on juuri affirmaatio.

Jujutsu evolved among the samurai of feudal Japan as a method for dispatching an armed and armored opponent in situations where the use of weapons was impractical or forbidden. Due to the difficulty of dispatching an armored opponent with striking techniques, the most efficient methods for neutralizing an enemy took the form of pins, joint locks, and throws. These techniques were developed around the principle of using an attacker’s energy against him, rather than directly opposing it, and came to be known as jujutsu. [Wiki]

Eli kun vihollinen (valtio, kapitalismi) on aseistautunut ja panssaroitu eikä aseellinen vallankumous ole järkevä vaihtoehto, täytyy turvautua jujutsuun. Siinä vihollisen oma voima suunnataan uudelleen vihollista vastaan.

Helpoin esimerkki tästä on prekariaattiaktivismi. Juuri pätkätöihin kulminoitunut polemiikki prekariaattiaktivismin huippuvuonna 2006 osoitti sekä väsyneiden kriitikkojen että aivottomien myötäilijöiden typeryyden.

Kriitikot joko (vanhojen vasemmistolaisten tavoin) säikähtivät aktivistien myöntävää asennetta ja syyttivät heitä lapsellisuudesta ja kurittomuudesta tai sitten (kuten keski-ikäiset moralistit) luulivat, että aktivistit (ja uuden työn tekijät ylipäänsä) halusivat enemmän ja nopeammin vakituisia työsuhteita, niin kuin ennen vanhaan. Samoin medioissa uutisoitiin, että aktivistit "vastustivat" pätkätöitä, tai peräti globalisaatiota.

Aivottomat myötäilijät taas selittivät, kuten yksikin kokkarikoomikko A-Talkissa, että eihän tilanteessa ole mitään ongelmaa, kun pätkätyöt vapauttavat ja jokainen yksilö voi shoppailla työpätkiä miten huvittaa ja tehdä uraa.

Kamppailulajin näkökulmasta kriitikot yrittivät puskea hyökkääjän takaisin päällään, mistä typeryydestä ei tähän mennessä ole seurannut muuta kuin verta ja tajuttomuutta. Aivottomat myötäilijät puolestaan ottavat potkun vastaan ja hymyilevät väkisin kesken lennon, kunnes laskeutuvat uudelleen potkittavaksi.

Väärin, ihan väärin. Hyökkääjä täytyy laittaa oikosulkuun omalla voimallaan ja pakottaa neuvottelemaan. Tai sitten täytyy kaataa se kokonaan.

 

Suomessa affirmatiivista politiikkaa on toteuttanut lähinnä uusi autonominen vasemmisto tavisten, tutkijoiden, taiteilijoiden, nuorisopoliitikkojen, affektiivisten aktivistien, Megafonin, General Intellectin, Jussi Vähämäen ja muiden muassa, ja äskeinen kapitalismiesimerkki on lähinnä näiden liikkeiden referointia. Talon- ja kadunvaltaajat, perustulon vaatijat, siirtolaiset ja heidän puolustajansa, piraattiaktivistit, eläinaktivistit, radikaalit filosofit ja muut ovat vähitellen pääsemässä eroon kriittisestä ajattelusta.

Myöntävän ajattelun ei tarvitse olla niinkään poliittista ja pitkälle menevää kuin edellä on esitetty (vaikka esimerkkini on lopulta peräisin jo 60-luvulta ja vaikka siitä on tullut aika itsestään selvä juttu tietyissä piireissä). Kuten Deleuzen Nietzsche-kirja osoittaa, affirmoiva ajattelu on politiikan lisäksi parempaa self-help-toimintaa kuin yhdenkään konsultin tai personal trainerin jupinat. Se alkaa tilanteen myöntämisestä ja päätyy aktiiviseen toimintaan.

Kyse on yksinkertaisesti asioiden myöntämisestä, aivan kirjaimellisesti. Affirmointi ottaa asiat omiin käsiin ja säilyttää aloitteen: tämä on aforismin "se, mikä ei tapa, vahvistaa" merkitys ja mieli.

Kun syytetään jostain, minkä ehkä onkin tehnyt, on myönnettävä kaikki ja kerrottava kaikki. Parhaassa tapauksessa vastustajat hämmästyvät eivätkä pysty kontrolloimaan tapahtumia. Ja vaikket olisikaan tehnyt mitään, syyte on täydellinen pomppulauta uuteen tapahtumaan, jos sen muotoilee uudelleen.

 

Jo Hesarin pääkirjoituksetkin ylistivät keskustan Timo Kallin aktiivista tapaa voittaa vaalirahakohu myöntämällä, kertomalla ja pyytämällä anteeksi. Samat kirjoitukset nostivat reaktiiviseksi esimerkiksi Ilkka Kanervan, joka vanhan vasemmistolaisen tavoin puski kriittisesti vastaan tajuamatta mitään jujutsun dynamiikasta.

Jos Hesari osaa jotain, juttu on ikivanha ja osin kaapattu. Mainitut personal trainerit ja muut ovatkin vesittäneet ja hyväksikäyttäneet affirmatiivista ajattelua vuosikymmenet (konsultitkin kuulemma siteeraavat Deleuzen Nietzsche-tekstejä: sun tarttee olla aktiivinen, älä oo reaktiivinen). Tässä ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa: maailmanhistoria on pitkälti aktiivisten/affirmoivien ja reaktiivisten/negatiivisten voimien vääntöä, ja jos aktiivisia elementtejä ilmestyy auktoriteettien kehtoihin, se ei ole meiltä pois.

Radikaali affirmaatio säilyttää voimansa, kunhan sitä käytetään jatkuvasti uusiin, taktisiin kohteisiin. Kapitalismi ja taantumus kyllä ottavat kiinni ja koodaavat, mutta affirmaattorit dekoodaavat, pakenevat ja laittavat pakenemaan. Väki on tässä myönteinen ja aktiivinen, historiaa liikuttava luova voima - todellisuudessa se hallitsee maailmaa, ja muut voivat vain loisia.

 

*

 

Filosofian kentällä siintää joka tapauksessa jo toinen, kokonaan uusi tapa ja perusta tehdä vastarintaa kritiikille. Kriittisyyden toinen merkityshän tulee Kantin aloittamasta "kriittisestä käänteestä", jonka mukaan "jokainen x on aina x y:lle", eli objektit ovat aina annettuja subjektille, jonka kategorioihin objektien täytyy mukautua. Tästä seuraa, että maailma jakautuu olioihin niin kuin ne ovat ja olioihin niin kuin meille näyttäytyvät.

Kriittisen filosofian mukaan maailmaa "niin kuin se on" ei voida tavoittaa suoraan, vaan välissä on aina jotain, joka muokkaa havaintoamme (ehkä tuottaa sen kokonaan?): muodot ja kategoriat (Kant - ja saksalainen idealismi), sosioekonomiset rakenteet (Marx), kieli (Wittgenstein), ihmismielen syvärakenteet (strukturalistinen antropologia), historiallinen a priori (nuori Foucault), ja Lacanista en edes aloita…

Quentin Meillassoux kutsuu tätä traditiota "korrelationismiksi", ja Larval Subjects on taas ensimmäisenä esittelemässä argumentteja. LS:n mukaan ongelma on lähinnä siinä, että meillä on kyllä tarjolla vaihtoehtoja korrelationismille, mutta meiltä puuttuvat tiedolliset kriteerit valita vaihtoehdoista. Voidaanko Deleuzen ja Badioun välinen valinta tehdä muuten kuin poliittisin tai affektiivisin perustein? Jos ei, niin haittaako se?

Miten korrelationismia vastaan voidaan hyökätä affektin käsitteellä ja mitä tästä seuraa politiikan kannalta? Mikä on affirmatiivisen ajattelun yhteys tähän?

 

Esimerkkejä käytännön affirmatiivisesta ajattelusta:

• antimainokset, mainosten muuntelu
• eronsa myöntäminen ja siitä nauttiminen (ala- tai vastakulttuurin perustaminen, mikrokulttuurit)
• detournaus
• queer-teoria
• Stringeillä kirjailtu kapinalippu (seksuaalisuuden affirmaatio)
• Perustuloa bilettäjille & Bilettely ja luokkatietoisuus (bileaspektin affirmaatio politiikassa)
• satiiri, joka on täysin vakavaa
• pellepataljoonat ja piirakkaprikaatit
• kollaasi (voi olla reaktiivistakin)
• crimethInc.
• hedonistinen vasemmistonietzscheläisyys
• yleisesti: asioiden ottaminen omiin käsiin, itse tekeminen, DIY

 

Edit: tekstissä on yksinkertainen jujutsun käsitteeseen liittyvä ongelma. Kuten sanottua, lajissa "vihollisen oma voima suunnataan uudelleen vihollista vastaan". Siis vastaan. Tämä on vasta puolivillainen affirmaatio. Teoreetikot ja aktivistit kaikkialla yrittävät nyt kehittää tapoja toteuttaa affirmaatiota jonkin oman puolesta niin, ettei toiminta jäisi pelkäksi reaktioksi. Tähän ei jujutsu riitä.

Hei kaikki Euromayday 2009 -guuglaajat: tässä on teidän postauksenne

 

Klassista oli poliisin harkittu provosointi- ja semiotiikkaoperaatio, jolla tuotettiin pakolliset kiinniotot mediakuvaa varten. Postmodernia oli se, että kyseessä oli vapun parhaat bileet. Alla erikoispätkä kuvazurnalismia paikan päältä.

 

 Väkeä valuu Narinkkatorille.

 

Poliisit yytsäilevät juhlintaa.

 

 Kohti Marskia.

 

 Teatteri Poleemin kapteeni Jubilaatio bilettää.

 

 

Kapteeni Jubilaatio ei biletä enää - poliisi raiskaa Jubilaation rangaistuksena tanssimisesta kadulla, vappuaattona.

Mitä? Jubilaatio takaisin!

 

Pulloja alkaa lentää.
 
 

Soihtuja samoin, ja kasa tuolejakin meni.

 

 Poliisi ryhtyy takaa-ajoon.

 

 Kip-kop, kip-kop.

 

 Kiinniottoja.

 

Näin toimitaan poliisirivistön takana.

 

Konfliktitilanne Espalla. Ainoa ikkuna meni rikki tässä, kun poliisi otti kiinni kulkueen järjestysmiehen.

 

 

 Yritys sokaista vihollinen violetilla savulla - taustoista video Yle Areenassa.

 

 "Me ei liikuta mihinkään ennen kuin noi tyypit vapautetaan!"

 

 Sitä odotellessa Julma-Henri & Syrjäytyneet ja Asa heittävät keikkaa Mantalla.

 

 

Väki juhlii pysäkkien katoilla.

 

 Poseerausta Kauppatorin laidalla.

 

 "Pala Arkadianmäki pala vitun paska!" - savua ja muumeja.

 

 Lisää savua Marskilla.

 

 

Suojelkaa autoa, raivatkaa tilaa.

 

 Poliisi käyttäytyy levottomasti vielä loppuillastakin.

 

 Vapaa Helsinki!

 

 

 Kulkue päätyi Töölönrantaan tanssimaan.

 

Analyysia tapahtumasta löytyy General Intellectin jo kätevästi ennakkoon julkaistusta kirjasta Vasemmisto etsii työtä. Uutisia löytyy valtamediasta.

Edit: Vappumielenosoitukset äityivät astetta rankemmiksi konflikteiksi Sveitsissä ja Hampurissa.

 

Talvella 2007 Helsingissä järjestettiin solidaarisuusmielenosoituksia Kööpenhaminan Ungdomshusetille. Sekalainen ryhmä demojen tyyppejä sai kipinän jatkaa valtaustoimintaa Helsingissä- Uuden liikkeen ensimmäinen veto oli vanginvartijoiden entisen tuvan valtaaminen Katajanokalta 16.5. Squat ristittiin "Karkuksi".

25.5 kaupunki pyysi poliisia häätämään valtaajat talosta, kesken neuvottelujen. Kuuleman mukaan häädön takana oli viereisen vankilahotellin omistajien ja kokoomuslaisten kähmintä kaupungin hallinnossa.

Miltä Skattan ex-squat näyttää tänä keväänä?

 

 Grr! Taide on tallella.

 

 

 Takapihan graffitikuja on muutettu esteradaksi.

 

Tila varattu vapaaksi - yhdeksän päivän ajaksi.

 

Häädetyistä taloista vedetään ikkunat umpeen. Sehän ei estä sisäänmenoa… 

 

 

Ovi on irrotettu hellävaraisesti.

 

 

Karkuun!

 

 

Vasemmalla vessa, portaat ja tie ullakolle, oikealla keittiö. 

 

 

Squat Karku. Huomaa alkuvaiheen amatööriys. 

 

 

Makuuhuoneesta jäi häätämättä nainen ja kukka.

 

Nurkissa on edelleen kamaa valtaukselta.

 

 

Jos valtaus olisi jäänyt häätämättä, seinille olisi voinut tulla jotain kauniimpaa.

 

 

Valtausliike pysyy virtuaalisena taipumuksena, vaikka valtiokone yrittää ylikoodata.

 

Talo on ollut lähes vuoden vailla käyttöä, eikä edes kovin huonossa kunnossa. Kuvia ei kannata käyttää argumenttina valtauksia vastaan "töhry"-teemalla: mitä pitempi valtaus on, sitä hienompaa taidetta sinne ilmestyy. Tägihuoneet peittyvät koristeisiin ja sisustukseen, kunhan väellä on joku maaperä jalan alla. Ja vaikkeivat peittyisikään, tägit ovat luokkasidonnaista tilan semiotiikkaa siinä missä porvareiden ovikrassit ja poliisin eristysnauhat.

Tulevaisuudessa lisää kuvia ilmestyy flickrään exilefruitin accounttiin.

Vaunullinen ilmastoitua ilmaa matkustaa pohjoiseen. Siellä, Väinönkadulla, vastaan horjuu neljä keski-ikäistä miestä, jotka laulavat iskelmää. Tihkuu vettä, sekä taivas että maa. Vapaudenkadulla kaksi valvontakameraa kääntyy minua kohti. Tämä on Jyväskylä. Olen täällä tekemässä kansalaiszurnalismia luokkataistelun urbaanista muodosta, talonvaltausliikkeestä, joka on lähtenyt Jyväskylässä käyntiin ensimmäistä kertaa vuoden 1991 jälkeen.

Jyväskylän ilmapiiriä kuvaa ehkä hyvin se, ettei kaupunki ole vielä siirtynyt kankeasta kurivallasta joustavampaan kontrollihallintoon. Jyväskylä elää edelleen feodaaliaikaa, jossa äijät ajavat tuunatuilla amisautoilla ja revittelevät kartsalla ennen kuin palaavat pellollensa. Jyväskylä on epäajanmukainen: Jyväskylässä voi tuntea olevansa pienessä kuplassa turvallisesti historian ulkopuolella.

Ennen talonvaltausta kaupungin radikaalein juttu kolmeen vuoteen taisi olla kaupungintalon kakuttaminen Cygnaeus-lukion purkamista vastustaneessa mielenosoituksessa. Niinpä ei ole ihme, että talonvaltausliike iski kuin ulkoavaruudesta ja yllätti housut kintuissa sekä perhearvoihin vetoavat kyläpoliisit että pitäjän maalaisarvoja ylistävän lehden.

Jyväskylässä tarkkailu on vapautta, sisällissota rauhaa ja talonvaltaus ulkoavaruudesta tullut virus.

 

Autonominen tiedekunta -kollektiivi valtasi aprillipäivänä yliopiston kampusalueelta erityispedagogiikan laitoksen, joka oli maannut vuoden tyhjillään odottamassa remonttia mm. homeongelmien takia. Toiminta oli spontaania ja enimmäkseen suunnittelematonta alusta loppuun. Tieto valtauksesta levisi nopeasti, ja Polaari-talolle vyöryi uusia tyyppejä osallistumaan ja töllistelemään. Valtaajat kirjoittivat:

AUTONOMINEN TIEDEKUNTA AVATTU

Haku päällä! Squat the University!

Olemme vallanneet 1.4.2008 alkaen Jyväskylän yliopiston kampusalueelta pitkään tyhjillään olleen rakennuksen, entisen erityispedagogiikan laitoksen "Polaarin", autonomiseksi yliopisto- ja kaupunkitilaksi. Aiomme rakentaa valtauksestamme itsenäisesti hallitun opiskelija- ja kulttuuritilan. Heti ensimmäisenä päivänä rakennuksessa avautui kansankeittiö ja siellä järjestettiin valtausjuhlat. Ensimmäinen talokokous, valtauksen ylin päättävä elin, pidettiin välittömästi valtauksen jälkeen. Talokokouksiin ovat tervetulleita kaikki autonomisen tiedekunnan ajatuksesta kiinnostuneet. Mukaan pääset yksinkertaisesti vierailemalla talolla.

Yliopisto ja kaupunkitila ovat kriisissä. Monet urputtavat. Me teemme.

 Kirjoituksen liitteenä oli manifesti yliopiston nykyisestä tilasta.

 

Valtaajat vilauttavat ikkunasta

 

Tupakansavu laukaisi hälytyksen, ja palokunta saapui talolle poliisien, Securitasin ja omistajan kanssa. Valtaajat kirjoittivat iloisesti:

Sovimme siivoavamme kiinteistössä lojuvan yliopiston irtaimiston, eli mapit, paperit, antiikkiset atk-laitteet yms. talteen ja palauttavamme ne niiden oikeille omistajille. Sovimme myös ettemme jatkossa palohälyytyshässäkän takia tupakoi sisätiloissa. Näillä ehdoin meille luvattiin että saamme pitää tilaa hallussamme ainakin huomiseen.

Huomenna onkin luvassa sitten siivouspäivä! Kokkaamme myös vegaanista ruokaa, tervetuloa vain syömään ja osallistumaan toimintaan. Tiedekunnasta löytyy varmasti tekemistä jokaiselle, alkuun pääseminen vaatii työtä, mutta se kannattaa.

Jatkossa tulemme järjestämään erilaisia work-shoppeja, keikkoja ja kaikenlaista kulttuuritoimintaa. 

Ensimmäinen päivä sujui hyvin, jos jättää laskuista alaikäisen valtaajan, jonka mahdollisesti joutui vartijoiden pahoinpitelemäksi poistuessaan talosta.

Seuraavana päivänä Senaatti-kiinteistöt teki poliisille virka-apupyynnön talon tyhjentämiseksi.  Aamulla poliisi kävi kuvaamassa sisäänmenopaikat. Keskisuomalainen puolestaan kuvasi videon valtaajien tunnelmista.

Talo saarrettiin ja eristettiin kahden jälkeen iltapäivällä. Poliisit alkoivat vetää mellakkavarusteita päälleen. Paikalle kerääntyi toistasataa henkeä osoittamaan mieltään ja häiritsemään kiinniotettujen poiskuljetusta.

Kymmentuntinen poliisioperaatio päättyi valtaajien poiskantamiseen: kaikkiaan satakunta poliisia tarvittiin häätämään 30 valtaajaa. Kuusi naista ja kaksitoista miestä vietiin putkaan, osa Jyväskylän juopposumppuun, osa Äänekoskelle asti.

 

Juntit eristivät vallatun talon kaksinkertaisella poliisinauhalla satojen metrien päähän

 

Kyllä - joskus myös Jyväskylässä nähdään mielenosoituksia 

 
Nyt kaupungissa haisee paranoia. Lähes kaikille kiinniotetuille on tehty kotietsintä. On otettu sormenjäljet, dna-testit ja kuvat tuntomerkeistä, kuten tatuoinneista. Joiltakin on takavarikoitu henkilökohtaisia tavaroita, kuten päiväkirjoja. Bar Vakiopaineessa on nähty siviilipoliiseja urkkimassa tietoja ja salakuuntelemassa putkasta päässeiden valtaajien kokoontumista. Poliisit väijyvät sähköpostilistoja, vaihtoehtomedioita ja keskustelufoorumeita.

Valtaajien mieliala-aallot vetäytyivät syyteluetteloiden, putkakohtelun ja kotietsintöjen myötä. "Asia on saanut käsittämättömät mittasuhteet median ja poliisin pyrkiessä oikeuttamaan 10 tunnin piiritys-shownsa. Talonvaltausliikkeen laajetessa yhä useampaan kaupunkiin myös repressio ankaroituu. Mihin kaikkeen joudumme varautumaan seuraavaksi?" eräs valtaajista kysyy.

Pidemmän aktivismitradition puuttuessa kukaan ei järjestänyt kaupungissa tukimielenosoituksia tai muuta toimintaa (edit: la 12.4 on poikkeus). Sen sijaan media sai toistuvasti sanoa viimeisen isällisen sanansa asiasta.

 

Median reaktiot tapaukseen eskaloituivat, kun julkisuuteen tuli kuvia talon "töhryistä". Siihen asti seuranta ja kommentit olivat neutraaleja ja uteliaita. Osa suhtautui valtaukseen varovaisen myönteisesti. Kun "töhryt" ja "sotkut" tulivat julki, median edustajat huokasivat helpotuksesta: viimeinkin ilmaantui populistinen syy lyödä juttu lukkoon tuomita valtaus. Ja mikä olisikaan helpompaa kuin tuottaa talonvaltaajista halveksivia artikkeleita ja kolumneja…

Kaikkialla valtamediassa tuntuu toistuvan sama kaava. Ensin kehutaan nuorison aktiivisuutta ja valitellaan erilaisten tilojen puutetta. Sitten pysäytetään äsken aloitettu liike: "Mutta asiat täytyy tehdä laillisesti… Mutta valtaajat tekivät itsemurhan sotkemalla talon… Mutta valtaajien ansiosta kulttuurintekijöiden ja nuorison maine on mennyt…"

Ikään kuin kommentaattorit haluaisivat myöntää valtauksen, ehkä jopa osallistua siihen, mutta yhtäkkiä, kesken lausetta, kavahtavat, päästävät valloille reaktiiviset voimansa ja suihkuttavat kyynisyyttä suojaverhoksi. "Haluaisin, ehkä jopa voisin, tehdä jotain… Huh, valtaajat sotkevat, hyvä, pelastuin, minun ei siis tarvitse tehdä mitään!"

Valtaus oli siis muuten hyvä juttu, mutta merkit seinissä pilasivat sen? Vaikka kyseessä on remonttiin, ehkä jopa purettavaksi menevä talo? Vaikka jokainen yhteiskuntaluokka merkkaa reviiriään erilaisilla merkeillä?

 

 

Tavallinen yö Jyväskylässä  - silmät pullistuvat päästä kohti vapautta

 

Poliisin tiedotusosasto väittää, että valtaajat joutuisivat maksamaan kalliin laskun talon seinille purkamastaan semioottisesta graffiti- ja tagi-, ja tussituotannosta. Uutisen otsikko on kertovinaan faktan: valtaajille on tulossa lasku. Kuitenkin Helsingin valtauksissa tägejä ja maalauksia koskevat syytteet eivät ole koskaan menneet läpi: ei ole pystytty osoittamaan, kuka on tehnyt mitäkin. Hesarin otsikoinnilla onkin hyvä pelottelufunktio: jos käyt vallatussa talossa, saat kalliin laskun.

Käydessäni talolla 7.4 siellä oli edelleen barrikadit sisäänkäyntien edessä, paitsi takaovella, josta poliisit murtautuivat sisään. Pihalla näkyi yhä poliisin maijojen mutaan uurtamat jäljet: juntit revittelivät moottoreitaan, kun väki blokkaili putkakuljetuksia. Likainen muisto puhtaasta tapahtumasta.

 

Junttien kokoontumisajot jättivät ruman jäljen

 

 

 Luovuus: baariin vai toimintaan? - Ei kun tallotaan se maahan!

 

 

 Lämpenevää luvassa

 

Tapahtuma herätti henkiin spinozistis-reichilais-deleuzelais-guattarilaisen kysymyksen ihmisten halusta alistua ja alistaa. Megafoni sanoo sen jälleen:

Emme koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi ihmiset, jotka keskittyvät autonsa kiillottamiseen ja television katselemiseen, ovat aina ensimmäisenä opastamassa ja moittimassa "isällisesti" sellaisia, jotka yrittävät ottaa omaa elämäänsä haltuun ja avata yhteiskuntaan uusia yhteistoiminnan ja luovuuden mahdollisuuksia.

… jokainen urputtaja ja moralistinen kritisoija voi pohtia salaa pienessä sielussaan, onko hän todella itse puolustamassa vuosikymmenten aikana sitkeällä palkkatyöllä ja verorahoilla maksettua yhteistä omaisuutta yksityistävää toimintaa. Puolustavatko he todella lukukausimaksuja ja tulonsiirtelyä, joka tapahtuu hämärissä rahastoissa ja ylikorkeissa kiinteistövuokrissa? Puolustavatko he todella Jyväskylää, tai mitä tahansa kaupunkia, jossa vallitsee nollatoleranssi ja paskaduunien ulkokultainen auvola? Onko pakko urputtaa vain urputtamisen jalon periaatteen vuoksi valtaajille, jotka osoittavat sentään jotain päättäväisyyttä, rohkeutta, luovuutta ja oma-aloitteellisuutta?

Polaarin valtaus avasi repeämän kaupungin konservatiivien feodalismiin. Tästä on hyvä suunnitella eteenpäin.

 

Takku: Talonvaltaus Jyväskylässä häädettiin
Valtamedia: Solidaarisuustoimia Jyväskylän valtaajien puolesta
Valtamedia: Polaari häädettiin, valtaukset jatkuvat
Valtamedia: Jyväskylä: Talonvaltaus yliopistokampuksella

40100: kolme postausta aiheesta
Goethefi: Ajatuksia tapaus Polaarista
Herra Maito: Vapaata tilaa yliopistolta
Hirtetty: Autonominen tiedekunta avattu
Hirtetty: ylhäältämäärätty vs. omaehtoinen
Kuukausikivut: "Syyllisyys tekee kenestä tahansa syyttäjän"
Megafoni: Autonomisesta tiedekunnasta vapaaseen kaupunkitilaan
Rajalla: Bipolaarista

 

Julkiset hyökkäykset Lidliin, tuotantoeläinten vapautusiskut, Naomi Kleinin kuvaama tuhokapitalismi, supersankareiksi pukeutuneet aktivistivarkaat, nollatoleranssiteollisuus, kuokkavierasjuhlat, asfaltti-intiaanit, EuroMayDay, makasiinien mellakka ja tuli, poliisin pr-operaatio Smash Asemissa, kadun- ja talonvaltaukset … ja salaa kuvatut tehotuotantovideot. Näitä kaikkia yhdistää affektin käsite ja affektiivinen politiikka.

Suomalaiset saivat joulun alla 2000-luvun sianhoito-oppaan, kun eläinaktivistit julkaisivat salaa kuvattuja otteita maatalouden arjesta. Videoissa apaattiset ja veriset oliot kyhjöttävät saastaisissa karsinoissa, joissa ei mahdu kääntämään kylkeä, napsivat toisiaan ja mädäntyvät täyteen tungetuissa halleissa.

Tehotuotannon kärsimysnäytelmästä on Suomessakin julkaistu kirjallisuutta ja kannanottoja yli kymmenen vuoden ajan. Asian olisi siis pitänyt olla tiedossa.

Kuitenkin vasta argumentaation vaikeneminen ja laittomasti kuvatun shokkimateriaalin heittäminen yhteiskunnan kasvoille antoi asialle voiman läpäistä yleinen tietoisuus, uutiskynnys, eduskunta ja mielipidepalstat.

 

Tapauksessa tiivistyy hyvin jälkiteollinen elämänmuoto.

Suurimman osan vuotta erilaiset mediat täyttää merkityksetön kommunikaatio kommunikaation vuoksi. Uutisia julkaistaan tietty määrä, tapahtui niitä tai ei. Itseilmaisu pulppuaa kännyköistä ja facebookeista. Ihmiset purkavat persoonallisuuttaan netissä ja tositv:ssä.

Puheen ja tekstin merkitys hajautuu loputtomiin, valtavalla nopeudella mediakoneistoja kiertäviin informaatio- ja tunnevirtoihin. Viestin sisällöllä ei ole enää merkitystä, ainoastaan sillä on, että sanojen tulva jatkuu ilman taukoja.

Siksi argumenttien ja kuvailujen sijaan täytyy sulkea suu ja syöttää mediaan audiovisuaalisia shokkeja, jos haluaa saada säröjä aikaan. Täytyy tehdä politiikkaa affekteilla.

 

Teatterin olemassaolo muistettiin pitkästä aikaa, kun Kristian Smedsin Tuntematon sotilas alkoi ampua kovilla. Vastaavasti taide sai näkyvyyttä kaduilla liikkuvan jättiläisvaginan muodossa. Samoin perustulosta ja työnostajien armoilla elävän silpputyösukupolven ongelmista alettiin puhua kunnolla vasta, kun riittävästi ikkunoita oli mennyt hajalle ja VR:n makasiinit poltettu.

Tilanne on johdonmukainen seuraus nykyisestä huomiotaloudesta, jossa ainoastaan viboja tuottava kivien heittely ja aisteja runnovilla järkytyksillä fiilistely tuottaa tulosta.

Ei ihme, jos otteet kovenevat puolin ja toisin.

 

(Affektiivinen, intensiteeteillä ja tunne- ja fiilisperäisillä vaikutuksilla pelaava politiikka, jonka  teoreettisen ymmärryksen taustalla on kulttuurintutkimuksen ja radikaalin filosofian 1990-luvulta alkanut affektiivinen käänne, on ilmiö, jota pitäisi tutkia paljon enemmän. Tähän täytyy palata vielä monesti.)

 

Affektiivinen tupakkamainos

Krp:n sensuurilistan 1047 sivusta vain 9 sisältää varmuudella lapsipornoa, ja 89 % listan sisällöstä on ilmeisesti täysin laillista (sisältäen laillisen hetero- ja homopornon lisäksi mm. nettiaktivistin sivut, korealaisen portaalin, foorumeita, nettityökaluja, japanilaisen ISP:n ja erilaisia top-listoja).

Uusimman selvityksen asiasta tarjoaa Effi. 

Viime aikojen kontrollitoimista tämä hallituksen ja poliisin yritys päättää Suomen nettiliikenteestä on kohdannut eniten julkista vastustusta. Foorumit Hesarista ja Tietokone-lehdestä Muropakettiin ja Piraattiliittoon kuohuvat, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvoston oikeuskanslerille on tehty kymmeniä kanteluita, Helsingissä järjestetään pian mielenosoitus ja viestintäministeri Suvi Lindénin eroa vaativan adressin on allekirjoittanut jo noin 12 000 ihmistä. Viimeisin veto on Jagen tottelemattomuustempaus.

Se, mitä voisi luulla konkreettiseksi tilaksi - kadut, kauppakeskukset ja puistot - voidaan näköjään sensuroida vääristä ihmisistä ja viesteistä ilman valtavaa protestia, kun taas netti, joka arkijärjelle vaikuttaa abstraktilta ja epätodelliselta, muuttuukin yhtäkkiä kamppailukentäksi vapaudesta ja autonomiasta.

Megafonisti voisi nähdä tapahtumien kulussa jälleen yhden uuden talouden kokeilun: kun sosiaaliset in real life -suhteet siirtyvät yhä enemmän nettiin, niitä voidaan kontrolloida ja säädellä mukavasti sensuurimekanismeilla. Epäsopivaa tietoa karsitaan, ihmisaivojen toimintaa optimoidaan ja ylipäänsä ihmisten väliset suhteet välitetään viranomaisten kautta, mikä

kertoo suoraan sen, että juuri suhteista toisiin ihmisiin, kommunikaatiosta ja kenties jopa epämääräisestä hengailusta toisten kanssa on tullut nykytalouden voimavara, jota yritetään kaikin tavoin käyttää hyödyksi ja jonka ohjauksesta ja kontrolloinnista on tullut kapitalismin toiminnan kenttä. [lähde]

 

Onneksi Opendns.fi auttaa ohittamaan sensuurin:

Suomalainen yhteiskunta on ajautunut siihen pisteeseen, että valtiovalta on alkanut rajoittaa ihmisten sananvapautta Internetissä estolistoilla. Näille listoille on valitettavasti päätynyt sivustoja väärin perustein ja pelkona on, että estolistoilla pyritään tulevaisuudessa yhä enemmän rajoittamaan ihmisten vapautta liikkua Internetissä. [Tämä pätkä on kohun jälkeen poistettu sivuilta. - Klem.]

Tarjoamme teille täysin ilmaisen, avoimen, nimipalvelun, joka mahdollistaa Internetin käyttämisen vapaasti.

Palvelin	IP
ns1.opendns.fi	217.112.252.215
ns2.opendns.fi	82.118.211.204

Sensuuri on helppo kiertää, kun laittaa verkkoasetuksiin dns:ksi jomman kumman ip:n. Je.org julkaisi ohjeita jo ennen kohua, ja opendns.fin kautta vapaa yhteys toimii käytännössä yhtä nopeasti (viive on ollut noin 30 ms) kuin ilman sensuurikiertoa. Operaattoreista Dna on tosin jo ottanut käyttöön järeämmän proxysensuurin, jonka kiertäminen on vähän tylsempää.

Toinen juttu on yksinkertaisesti käyttää anonymouse.orgia. 

Aika näyttää olevan kypsä immateriaalioikeuksien politisoimiselle muutenkin. Piraattiliiton lisäksi meillä on pian Piraattipuolue, uusi Valtamedia ja muuta ylijäämää.