Populistista arkisto-arkeologiaa.

Aiemmin tapahtunutta:
Perkele! Kuvia Suomesta 2008

 

 

Epäonnistunut kadunvaltausyritys Jyväskylässä

 

 

Paremmin onnistuneet katubileet

 

Pahoittelen edellisen kameran kuvanlaatua

 

 

Syyskuun verkoston sodanvastainen mielenosoitus

 

 

Smash Asem

 

 

 

 

 

 Poliisien performanssi Kiasman edessä

 

 

 

Smash Asem -jälkipyykki ja mielenosoitus poliisiväkivaltaa vastaan

 

 

Köpiksen Ungdomshuset & vuoden 2007 talonvaltaussyklin alkupiste

 

 

 B-lupakäytännön vastainen siirtolaismielenosoitus

 

 

 EuroMayDay 2007: jotain lentää

 

 

End of an era: EMD07 loppyöstä

 

En ole vähään aikaan nähnyt yhtä suurta ja innokasta ruohonjuuritason poliittista foorumia kuin eilen Vanhalla. Tulijoiden määrä yllätti tämän hedelmän, tapahtumasta kun ei tiedotettu kuin viidakkorummulla ja Vallankumous-Ylkkärin takakannessa.

Tilaisuutta ei pidä kutsua valtaukseksi, koska se ei ollut valtaus. Kuka kumma edes keksi "Vanhan valtauksen" vuonna 1968? Opiskelijat vain ottivat silloin kuten nytkin luvatta käyttöönsä tilan, jonka joka tapauksessa omistavat.

HYY säikähti vuoden 2008 seminaaria niin paljon, että pääsihteeri soitti poliisit paikalle. Pian poliisit vedettiin häveliäästi pois, mutta HYY-yhtymä vuokrasi Vanhan itselleen koko illaksi ja osti vuokratyöfirmasta järjestyksenvalvojat seisomaan nurkkaan.

Vanhan akustiikka on tunnetusti olematon. Juhlasalin valaistuskin on niin kelmeä, että sieltä ei saa hyviä kuvia. Lohduttavaa talossa on lähinnä sen sijainti. Muu on paskaa:

 

Opiskelijakunnan omistama Hyy-yhtymä kontrolloi suurinta osaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omaisuudesta. Esimerkiksi Vanhan käyttötarkoitus tulee ensi vuonna olemaan pääosin muu kuin opiskelijakäyttö. Maksuja ainejärjestöjen bilekäytölle on korotettu, jotta Vanha pysyisi edustuskäytössä - ja kannattavana liiketoimintana.

Valtamedia: Hyy-yhtymä valvoi Vanhalle kokoontuneita koko illan

 

 

Illan kolme pääteemaa olivat asuminen, toimeentulo ja yliopiston muutos. Kaikista järjestettiin keskusteluja, ja toivottavasti niiden pohjalta syntyy myös toimintaa. Tulevasta toiminnasta sovittiin yliopistolain kaatamista organisoiva kokous joulukuun alkuun ja opiskelijatoiminnan yleinen kokous sunnuntaiksi 14.12.

 

 

Ks. perusasioita yliopistolaista. Täytyy muistaa, ettei yliopiston tilanne ole kovin ihana nykyisenkään yliopistolain alla. Useimpien opiskelijoiden suorin kontakti tutkimukseen on rutiinilla vedetty massaluento. Pienet laitokset saattavat toimia hyvin autoritaarisesti, ja opintoja kontrolloidaan, karsitaan ja tehostetaan. Lisäksi UPJ tulospalkkauksineen ja mielivaltaisine hierarkioineen murhaa henkilökuntaa hitaasti, ja rahoituspätkien perässä juokseminen estää vapaata tutkimusta.

 

 

Vuonna 1968 Vanhalla puhuivat lähinnä pikkutakkiset äijät. Tällä kertaa avauspuheenvuoron piti kaksi naista.

 

 

Mediaa kiinnosti olla paikalla, samoin vanhempia ihmisiä ja julkkiksia (bongasin mm. Jaakko Hämeen-Anttilan). Joku ehdotti, että laitettaisiin Vanhan eteen kyltti: "Tule valtaamaan Vanha ja tekemään historiaa - koe autenttinen vuoden ‘68 henki!"

No, suurin osa 300 osallistujasta oli nuoria opiskelijoita.

 

 

Avauspuheiden jälkeen jakaannuttiin kolmeen ennalta suunniteltuun työryhmään, joissa pidettiin alustuksia ja keskusteltiin illan teemoista. Pääryhmät olivat asuminen, toimeentulo ja yliopistolaki. Spontaanisti organisoitiin myös taikkilaisten ja lukiolaisten ryhmät. Itse osallistuin asumistyöryhmään. Täytynee kirjoittaa sen keskustelusta joku sepustus myöhemmin (sillä aikaa voi lukea vaikka Kauppakorkeakouluvihkojen kritiikin asumislisän korotuksen vaatimisesta).

Oikea tapa saada ihmisiä osallistumaan tuntuu olevan juuri jonkinlainen "totutun" rikkominen fyysisesti, eli tilan luvaton haltuunotto tai vastaava. Tuskin keskustelu olisi ollut yhtä innokasta, monipuolista ja monenkeskistä, jos se olisi pidetty satunnaisessa seminaarihuoneessa keskellä päivää.

 

 

Parin tunnin keskustelujen jälkeen pidettiin tunnin mittainen yhteenvetokierros, jossa eri ryhmien vetäjät tiivistivät teemaansa liittyvät ongelmat ja kertoivat esille nousseet vaatimukset. Ryhmien välissä ja kierroksen lopussa mikki oli vapaa manifesteille, puheenvuoroille ja oudoille runoiltamainoksille.

 

 

Bileet jatkuivat aamuneljään ja niissä nähtiin tanssin ja ryömimisen lisäksi mm. vihreiden varjonyrkkeilyä ja sadomasokistisia performansseja. HYY-yhtymän toimitusjohtaja istui baaritiskillä tutisten ja pelkäsi, että Vanhan kuppila menettää anniskeluoikeutensa, jos illan bileissä myydään alkoholia. Kuka muka käy Vanhan kuppilassa? Ei kukaan. Ei siis ole väliä, vaikka a-oikeudet menisivätkin.

Ulkopuolisiltakin tuli kehuja tapahtuman organisoinnista ja vallankumouslehdestä. Kritiikkiä tuli mediakuvasta: jotkin viestimet leimasivat tapahtuman typerästi ja epätarkasti "punavihreäksi", ja parista yökylässä käyneestä HYYn talousvaliokuntalaisesta uutisoitiin ihan turhaan.

Mikä sitten on tapahtuman suhde virallisiin opiskelijainstituutioihin? Ote eräälle sähköpostilistalle tulleesta anonyymista haastattelusta:

 

Mitä ajattelette vuoden -68 valtauksesta?

- Sinänsä erinomainen radikaali opiskelijatoiminta hyytyi valitettavan nopeasti osaksi jo olemassa olleita puolueita. Yritämme välttää saman kohtalon.

Miten?

- Emme aio liittää näitä taisteluita suoraan mihinkään järjestöön. Tuotamme radikaalitoimintaa, johon kuka tahansa voi osallistua.

Mitä mieltä olette HYYstä/SYLlistä/opiskelijajärjestöistä yleensä?

- Opiskelijaedunvalvonta on hiljalleen jähmettynyt osaksi hallintoa. Emme halua delegoida valtaa, edustamme itse itseämme. Haluamme toimia vallankumouksellisesti.

Eli?

- Haluamme suoraa toimintaa edustuksellisuuden ja lobbauksen sijaan. Tilojen haltuunottoa, vaihtoehtoista opintotoimintaa, mielenosoituksia. Mitä vain, joka pakottaa ottamaan tavoitteemme huomioon.

 

Mediaa tapahtumasta

 Lisätty: Koiranmutkia-blogin essee tapahtuman merkityksestä

 

Vrt. lehden kansi

 

On julkaistu Vallankumous-Ylioppilaslehti, jota parhaillaan jaetaan Helsingissä. Ehkä se täydentää yo-lehden Vanhan valtauksen 40-vuotisnumeron kuvaa nykyajan meiningistä.

Lehden voi noutaa pdf:nä täältä.

Alla copypastana julkaisun kollektiivinen pääkirjoitus.

 

 

Tämä lehti on opiskelijatoiminnan manifesti, uuden liikkeen pääkirjoitus ja esiinmarssi. Samalla se antaa kuoliniskun opiskelijoiden taisteluiden eriyttämiselle muusta maailmasta. Taistelumme on yhteinen kaikkien epävarmoissa olosuhteissa elävien kanssa. Meidän täytyy päästä eroon eturyhmien kyräilevästä politiikasta ja ymmärtää, mikä ihmisten erilaisissa tilanteissa on yhteistä.

Politiikkamme lähtee yksilön vapaudesta, solidaarisuudesta ja välittömistä tarpeistamme. Toimeentulomme on epävarmaa, ja asumme vuokranantajien armoilla. Samaan aikaan pääoman ja valtion edustajat pyrkivät lisäämään yliopiston tehdasmaisuutta ja jatkuvaa kontrollia. Tämä vähentäisi radikaalisti mahdollisuuksia ja aikaa omaehtoiseen ajatteluun ja toimintaan.
 
Meillä ei ole aikaa odottaa. Muutos on ulottuvillamme tässä ja nyt. Vastustamme mahdollisuuksiemme rajaamista voiton, tehokkuuden ja innovaatioiden nimissä. Emme suostu elämään markkinoita varten.

Emme anele almuja vaan toimimme suoraan oikeuksiemme puolesta. Emme jää odottamaan edustuksellisen politiikan pelastusta vaan valtaamme itsellemme välttämättömän elintilan ja taistelemme markkinamuotoistamista vastaan.

Uskomme, että välitilassa elävien ihmisten kamppailuja yhdistää tällä hetkellä kolme teemaa: asuminen, toimeentulo ja erilaisten laitosten harjoittama kontrolli - esimerkiksi yliopistolla.

 

1.     Asuminen

Suomessa on tällä hetkellä yli 7000 asunnotonta, joista joka toinen elää pääkaupunkiseudulla. Keskimäääräiset vuokrat ovat ylittäneet opintotuen ja asumislisän yhteenlasketun tason. Samalla Helsingissä on 600 000 m2 toimistotilaa tyhjillään. Tässä tilanteessa kaavoitusmääräykset eivät riitä verukkeeksi pantata kiinteistöjä, joista voitaisiin hyvin tehdä asuntoja. Tilaa on ja jos sitä ei anneta, sitä on otettava.

Vaadimme suoraa vuokranalennusta ja kaupunkilaisten neuvotteluvoiman palauttamista. Se tapahtuu valtaamalla tyhjiä, käyttämättömiä taloja. Meillä on kolme vaatimusta:

(1) Tyhjien talojen valtaaminen laillistetaan.
(2) Gryndereitä vastaan ryhdytään toimiin esimerkiksi nostamalla rakentamattomien tonttien veroa merkittävästi, vaikkapa kymmenellä prosenttiyksiköllä.
(3) Kaavoituspolitiikka täytyy laittaa uusiksi niin, että muuhun käyttöön kaavoitettuja tiloja voidaan ottaa helpommin asumiskäyttöön.

 

2.     Toimeentulo

Emme halua tehdä ahdasta etupolitiikkaa, koska ongelmamme on yleinen epävarmuus. Siksi esitämme kaksi vaatimusta:

(1) Lyhyellä tähtäimellä: elinkustanneindeksiin sidottu korotettu opintotuki ja asumislisä.
(2) Pitkällä tähtäimellä: universaali ja vastikkeeton perustulo.

 

3.     Yliopisto

Yliopistoa määrittää tällä hetkellä turhat hierarkiat ja kontrollimekanismit, huonot työehdot ja usein heikko kurssitarjonta ja yksipuoliset opetusmenetelmät. Vaadimme, että nykyinen epäonnistunut yliopistolakiesitys perutaan ja kirjoitetaan uudestaan vastakohtaisesta, opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilökunnan näkökumasta. Jokaiseen mahdolliseen yliopistolakiin on kirjattava vähintään:

(1) Kaikkien tutkimustulosten julkisuus on taattava.
(2) Päätöksenteossa valtaa jaetaan yliopistoyhteisölle - sitä ei keskitetä tai jaeta pääomalle.

Ei massaluentojen tiedonsiirrolle - kyllä yhteisölliselle oppimiselle.

 

 

Espanjalaisia mielenosoittajia vastustamassa yliopistoreformia

 

Yritän kirjoittaa tähän luonnosta Opiskelijatoiminnan alustuksista ja keskustelusta syntyneistä muistiinpanoista - vaikken itse ymmärräkään lakiehdotuksesta yhtään mitään. Ei tosin kovin moni muukaan tunnu ymmärtävän.

Kuten yllä olevasta linkista huomaa, jonkinlainen johdatus lakiin löytyy HYY:n esityksestä tiedekunnille ja tilanteen taustoitusta saa Jussi Vähämäen Uuden työn sanakirjan artikkelista Yliopisto.

Muistiinpanot on julkaistu täällä aikaisemmin.

 

Uuden yliopistolain taustoja

Uudistuksen suurin taustatekijä on "kaupan vapauttamiseen" ja "markkinoiden avaamiseen" tähtäävä GATS-sopimus (WTO 1995).

1990-luvun lopussa EU kehitti Lissabonin strategian ja Bolognan prosessin. Edellisen päätavoitteena on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin tietopohjainen talousalue vuoteen 2015 mennessä. Jälkimmäinen puolestaan muokkaa ja yhdenmukaistaa eurooppalaista koulutusaluetta.

Suomessa tavoitteena on tehdä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kansainvälisesti kilpailukykyinen. Tämä on tietenkin mahdoton tehtävä, jos miettii kuinka paljon esimerkiksi Cambridge voi saada yhdellä varainhakukierroksellaan.

Reformin taustalla pyörivät myös tutut uudet palkkajärjestelmät (UPJ) ym. uudistukset, joiden kohdalta (perinteinen) taistelu on ilmeisesti jo hävitty.

 

Lain ydinpointteja

Uuden yliopistolain avainkäsitteet ovat KILPAILUKYKY ja AUTONOMIA.

Autonomia tarkoittaa tässä yhteydessä vain taloudellista autonomiaa. Yliopisto voi uuden lain mukaan esimerkiksi harrastaa liiketoimintaa, kaupallistaa toimintaansa, ottaa lainaa ja mennä konkurssiin.

Yliopistojen sisällä valtaa keskitetään, jolloin esimerkiksi rehtorista tulee käytännössä yliopiston toimitusjohtaja. Samalla hierarkioista tulee tiiviimpiä ja vastuuta keskitetään taloudellisen tehokkuuden nimissä yksittäisille henkilöille.

Lain myötä Suomen yliopistot muutetaan joko yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi (Aalto-korkeakoulu & Tampereen Teknillinen) tai julkisoikeudellisiksi laitoksiksi (loput Suomen yliopistoista).

Säätiöyliopiston hallituksessa istuvat suoraan rahoittajat ja valtion nimittämät henkilöt, kun taas julkisoikeudellisen yliopistolaitoksen hallituksen jäsenistä puolet tulee yliopiston ulkopuolelta (kollegio valitsee ne) ja myös hallituksen puheenjohtaja on yliopiston ulkopuolinen.

Ehkä hätkähdyttävintä uuden lain luonnoksessa on, että siinä ei enää ole vaatimusta tutkimustulosten vapaudesta. (!)

 

Mahdollisia seurauksia

Jos laki menee keväällä läpi, siitä seuraa yleisesti kontrollin lisääntymistä, yliopiston läpikotainen kaupallistuminen sekä kaiken opiskeluun ja tutkimukseen liittyvän toiminnan "nopeuttaminen" ja "tehostaminen".

Yksi konkreettinen seuraus opiskelijoiden kannalta on, että lain myötä opetusministeriö, valtionvarainministeriö ja yliopiston sisäiset hallintakoneistot saattavat painostaa yleisten lukukausimaksujen asettamisen puolesta.

Lisäksi yliopistot tulevat luultavasti jakautumaan tulevaisuudessa USA:n malliin A- ja B-luokan paikkoihin, eli tutkimusta tekeviin huippuyksiköihin ja toisaalta koulutettua massaa tuottaviin opintoputkitehtaisiin.

Jussi Vähämäki kirjoittaa, että käynnissä on EU:n tasolla "kiinalainen reformi", joka tarkoittaa byrokraattista suunnittelu-utopismia, koulutuksen alueelle vietyä yritysrationaalisuutta, yliopiston johtamista taloustieteen logiikalla sekä autonomian ja yksilön halveksumista.

Reformin seurauksena yliopisto avataan yrityslogiikalle, opiskelijoiden osallistumista halveksitaan, tutkimus tavaramuotoistetaan ja tietoon suhtaudutaan entistä enemmän välinearvona. Tämä tarkoittaa, että varsinainen oppiminen ulkoistetaan ja opiskelijat punkkimaistetaan ja prekarisoidaan toisiaan vastaan kilpaileviksi kyräilijöiksi, joilla ei ole kykyä tai aikaa omaehtoiseen ajatteluun.

 

Konkreettisia persekohtia laista

1. Uudistus vaikuttaa yliopistojen johtamiskulttuuriin suoraan: hierarkioita tehostetaan ja valtaa keskitetään erityisille vastuuhenkilöille (koska "joukko ei voi kantaa vastuuta").

2. Yliopistodemokratia vähenee, kun opiskelijoita ja henkilökuntaa kuullaan entistä vähemmän ja hallituksesta puolet (plus puheenjohtaja) tulee yliopiston ulkopuolelta.

3. Laki antaa yliopistoille mahdollisuuden määrätä lukukausimaksut. Maksut ovat jo nyt tulossa "kokeiluluonteisesti" EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

4. Tutkimustulosten vapaus vaarantuu, koska laki ei enää suoraan edellytä sitä.

 

Mitä me, te & he voimme tehdä

Muutokset yliopistolakiin tapahtuvat eduskunnassa, jonne laki menee keväällä, mutta paine eduskuntaan tulee muualta (vrt. Kroatia, jossa äskettäin kaadettiin vastaava laki).

Lain vastustajien kannattaa tarttua siihen, että argumentit lain takana ovat melko heikkoja ja että Suomessa ollaan "vapaaehtoisesti" menossa yliopistomuutoksen suhteen paljon pitemmälle kuin muissa maissa (EU ei siis edellytä näin radikaalia yliopistolakia).

Kannattaa myös liittoutua henkilökunnan kanssa, koska kuuleman mukaan sitä - sievästi sanottuna - vituttaa.

Radikaalimpia ideoita:

1) voitaisiin esimerkiksi helmikuussa kutsua koolle jonkinlainen "yliopiston yleiskokous", joka toisi yhteen lakia vastustavia tahoja. Kokoukseen kutsuttaisiin opiskelijat ja henkilökunta, ja se vaatisi hitosti valmistelutöitä. Tai mikseivät kaikki Suomen yliopistot kutsu sellaista?

2) aidon autonomian tavoittelu: pidetään esimerkiksi lukukauden mittainen opiskelijalakko, jonka aikana järjestettäisiin autonomista opintotoimintaa.

 

(Edit 23.11: lukuvirhe poistettu)

There is no need for arms, physical violence, material constraints. Just a gaze. An inspecting gaze, a gaze which each individual under its weight will end by interiorising to the point that  he is his own overseer, each individual thus exercising this surveillance over, and against, himself. A superb formula: power exercised continuously and for what turns out to be a minimal cost.

(Foucault, 1980: 155; siteerattu tässä paperissa)

 

Palaan kysymykseen kameravalvonnasta ja jatkan osittain HK:n soveltamista kun luentopäiväkirjakin pitää kerran tehdä.

HK:n mukaan kameravalvonta vaikuttaa tekniseltä yksityiskohdalta, mutta todellisuudessa se muuttaa kaupunkitilan luonnetta suuresti. Tiivistetysti kameravalvotun tilan päävaikutus on siinä, että jokainen asetetaan automaattisesti epäilyksen alaiseksi. Kameravalvonta viestii luottamuksen puutteesta ja antaa jo lähtökohtaisesti olettaa, että tässä tilassa tapahtuu jotain pahaa.

Koska tietoisuus kamerasta on sen edellytys, että kamera voi toimia rikollisuutta ehkäisevästi, kameroiden täytyy olla näkyvillä tai ainakin niistä pitää varoittaa esimerkiksi tarroilla tai kylteillä. Kun ihmiset sitten sisäistävät sen, että heitä valvotaan tai edes saatetaan valvoa koko ajan, he alkavat itse valvoa itseään, aivan kuten Foucault tuossa yllä kirjoittaa. HK komppaa: In cities, the routine of surveillance makes the use of power almost instinctive: people are controlled, categorised, disciplined and normalised without any particular reason.

Kameravalvonta vaikuttaa kokonaisuudessaan kovin kustannustehokkaalta ja kattavalta kontrollitekniikalta.

 

Kuitenkin esimerkiksi erään Joensuussa tehdyn tutkimuksen (HK 2001) mukaan valvontakameroiden näyttävä asentaminen kaupungin keskustaan ja tästä uutisoiminen ei vaikuttanut rikollisuuteen mitenkään. Katuväkivalta tapahtui edelleen lähinnä kännissä yöllä, aivan kuten ennen kameroita. Jeremy Benthamin Panoptikon-mekanismi ei toimi ainakaan maassa, jossa vallitsee humalahakuinen juomatapa…

Metatutkimusten mukaan on jokseenkin fifty-fifty todennäköisyys, että kameravalvonnalla on vaikutusta rikollisuuteen. Jos vaikutus on havaittavissa, se kuitenkin liittyy usein siihen hetkeen kun kamerat on asennettu ja niistä uutisoidaan paljon. Ajan myötä rikollisuus joko palaa ennalleen tai siirtyy toiselle alueelle.

Lopputulos vaikuttaa kriminologian näkökulmasta siltä, että kamerat eivät juuri ennaltaehkäise rikollisuutta ja että kameroilla suurempi vaikutus omaisuusrikosten korjaamiseen kuin väkivallan ehkäisemiseen. Kameran avulla voidaan hankkia maksaja rikotulle ikkunalla, mutta ei poistaa väkivallan kokemista. Sen sijaan poistaa voidaan ihmisten välinen luottamus, oma yksityisyydensuoja sekä oikeus käyttää julkista tilaa ilman lähtökohtaista epäilyä siitä, että itse on rikollinen.

Ei ehkä pidä ihmetellä, jos valvontakameroiden jatkuva lisääminen polarisoi tilaa. Ei myöskään pidä ihmetellä, jos ristiriitojen kärjistyminen puhkeaa joskus.

 

Muistutuksena vielä Suomen kameroista kommentti sekä vuoden vanha uutinen:

Järjestyspoliisi sijoittaa noin sata valvontakameraa ympäri Helsinkiä

Valvontakameroita asennetaan ylikomisario Mika Pöyryn mukaan alueille, joilla järjestyshäiriöiden mahdollisuus on suuri.

Kiinteän kameravalvonnan ohella järjestyspoliisi saa käyttöönsä myös liikuteltavia valvontakameroita. Niitä on tarkoitus käyttää muun muassa suurten yleisötilaisuuksien ja valtiollisten tapahtumien yhteydessä. [- -]

"Teemme tämän yhteistyössä poliisin kanssa. Tarkoituksena on, että kaupunkilaisten kokema turvallisuus on samalla tasolla kaikkialla kaupungissa", kaupunginjohtaja Pajunen sanoo.

Kaupungille kameralaitteet maksavat määrästä riippuen puolesta miljoonasta miljoonaan euroon. Järjestelmä valmistuu suurimmilta osin vuoteen 2010 mennessä. [- -]

Jotkin järjestyspoliisin yksiköt aiotaan varustaa liikuteltavilla valvontakameroilla. Näillä voitaisiin seurata ihmisten käyttäytymistä suurissa yleisötilaisuuksissa.

Tällaisiksi Pöyry mainitsee Kaivopuiston ja Kaisaniemen konsertit sekä Senaatintorin uudenvuoden tapahtuman. Myös valtiovierailuiden aikana kamerat raahataan kentälle.

 

Entäpä jos ihmiset alkaisivat itse ottaa kameroita alas ja maalata linssejä umpeen? Pitäisikö auktoriteettien ehkä asentaa valvontakameroita valvomaan valvontakameroita?

Ehkä meidän pitäisi kulkea kadulla koko ajan kännissä, niin emme välittäisi kameroista.

 

Valtsikassa on menossa monitieteellinen kaupunkitilaa käsittelevä luentosarja, joka koostuu 14 kaupunkitutkijan vierailuista. Sarjasta voisi ammentaa vaikka kuinka monta postausta, mutta nostetaan tässä yksi pointti esille.

Väikkärinsä pelosta ja kaupungilla liikkumisen kokemuksesta tehneen Hille Koskelan mukaan kupukamerat Helsingin Rautatieaseman sisäkatossa ovat niin tarkkoja, että niillä voidaan zoomata hallissa kulkevan ihmisen kädessä olevaan matkalippuun ja lukea junan määränpää. Huippuluokan kameroista ei kuitenkaan usein tunnu olevan hyötyä, kun asemalla todella tapahtuu jotain rikollista.

Ensimmäinen esimerkki on erään luennolla olleen naisen meksikolainen ystävättär, jolta vohkittiin käsilaukku steissillä. Jutusta tehtiin rikosilmoitus, ja kysymykseen valvontakameran materiaalista poliisi kuulemma vastasi, että asia ei ole "katsomisen arvoinen” - vaikka nykyisillä laitteilla katsomisen vaivan ei pitäisi olla kovin suuri.

Minkäköhänlaisten rikosten kohdalla nähdään sitten niin paljon vaivaa, että etsitään digitaalisesta kuvamateriaalista muutamalla klikkauksella oikea kohta. Ehkä väkivaltarikosten kohdalla? Valtamediassa julkaistiin pari päivää sitten uutinen, joka käy toisesta esimerkistä:

 

FPS:n vartijana toiminut Mika Antero Korjonen tuomittiin perjantaina 30. lokakuuta kahdesta pahoinpitelystä, joihin hän syyllistyi työssään vartijana Helsingin rautatieasemalla. 

Tuomiota, 60 päiväsakkoa eli yhteensä 1500 euroa, voi pitää verrattain pienenä siihen suhteutettuna, että kyseessä on ollut valta-aseman hyväksikäyttö ja toisessa tapauksessa vielä selkeästi rasistisin motiivein tehty teko. Toisessa pahoinpitelyssä Korjosta avustanut vartija vapautettiin perusteluitta. [–]

Korjonen tuomittiin, koska pahoinpitelyt tapahtuivat Helsingin kameravalvotuimmassa tilassa. Tästä huolimatta oikeus ei saanut käsiinsä kamerakuvaa tapahtumasta, vaan pelkästään printattuja pysähdyskuvia, joista ensimmäinen oli otettu noin 7 sekuntia pahoinpitelyn alkamisen jälkeen. Valvontakamerat eivät tarjoa suojaa pahoinpitelyjä vastaan, vaan ovat puhdas kontrollimekanismi.

 

Tosiaan: miksi Rautatieasemalla on niin paljon niin tehokkaita valvontakameroita?

Tai miksi Suomessa on toiseksi eniten valvontakameroita koko Euroopassa?

(Ehkä palaan aiheeseen huomenna.)

 

 

 

 

Kuvia asunnottomien yön yliopistovaltauksesta

 

Yhtäkkiä Helsingissä sattuu & tapahtuu. Esimerkiksi perjantain 17.10 Asunnottomien yöstä on levinnyt Opiskelijatoiminnan tekemä kutsu:

 

• HOAS:illa ei riitä asuntoja
• Kaupunki ei ota vastuuta opiskelijoiden asuntopulasta
• Yliopisto kieltäytyy kantamasta vastuutaan kansainvälisten opiskelijoiden majoittamisesta

Jos tilaa asumiselle ei ole, sitä täytyy ottaa haltuun!

Tapaaminen Narinkkatorilla asunnottomien yönä 17.10 klo 18.30.

Seuraavaksi Vapaa Helsinki -kampanjassa on tempaistu & tempaistaan lisää maksuttoman joukkoliikenteen puolesta:

 

MIELENOSOITUS MAKSUTTOMAN JOUKKOLIIKENTEEN PUOLESTA
18.10. klo 16.00 Kiasman edustalla.

Keskustelu joukkoliikenteestä koskettaa aina sitä, millaisen kaupungin oikeastaan haluamme. Kenellä on oikeus liikkua – kenellä on oikeus elää kaupungissa? Kaupunki ei ole mitään ilman liikkuvia ihmisiä,
mutta ihmisiä pakotetaan maksamaan liikkumisesta, jolla he tekevät kaupungista elävän ja arvoa tuottavan.

 

Takkulaiset syyttävät joukkoliikennekampanjaa demarirevarismista. Syytöksiin liittyy pieni looginen ongelma, kuten on huomautettu: jos lähdetään syyttämään tällaista kampanjaa reformismista, niin saman tien voidaan syyttä reformismista kaikkia kampanjoita ja liikkeitä, jotka eivät välittömästi tuota uudenlaista utopistista maailmaa. Mikä on mahdotonta. Joten: teetpä mitä tahansa, olet reformisti. Siis: on parempi olla tekemättä mitään ja keskittyä vaalimaan moraalista puhtauttaan.

 

Uudet barbaarit ilmestyvät puun takaa erittämään teoriaa tästä kaikesta:

 

…olennaiset yhteiskunnalliset kamppailut käydään nykyisin metropolin tilasta ja sen hallintaoikeudesta: oikeudesta asumiseen, liikkumiseen, ajatteluun ja oppimiseen, oleskeluun ja kanssakäymiseen. Pääomaa eniten satuttavat vastarinnan muodot ovat erilaista kaupunkitilan haltuunottoa.

 

Ja lisäksi meillä on uusi verkkomedia nimeltä Fifi.

Onnea vain jokaiselle.

 

 

 

Palomiehet sammuttavat tuhopoltettua romanialaisleiriä Italiassa (toukokuu 2008)

 

Itä-Euroopan romaneja käsitelleessä vaalipaneelissa nousi esille, että sietämättömintä Suomeen tulleissa romaneissa on heidän halunsa liikkua ja auttaa itse itseään.

Romanit lähtevät kotoaan etsimään parempaa elämää sen sijaan, että jäisivät odottamaan paikallisten viranomaisten toimia heidän tilanteensa parantamiseksi. Heille on tietenkin selvää, että näitä toimia ei ole tulossa valtiokoneiston korruption, kontrollihalun ja rasististen rakenteiden vuoksi. Ja koska he eivät pääse helposti edes paskatöihin tai eivät halua sellaisiin, jotkut heistä ovat valinneet kerjäämisen tai katusoiton, eli toimen, jossa on taattu edes jonkinlainen tulo ja autonomia.

Suomalaisista viranomaisista tämä on sietämätöntä. On sietämätöntä, että romanit eivät suostu jäämään viranomaisten holhouksen kohteeksi, vaan tekevät itsestään liikkuvan subjektin. Byrokraattien näkökulmasta parasta olisi, jos romanit ja muut köyhät siirtolaiset palaisivat kotimaihinsa ja jähmettyisivät helposti hallittavaksi möykyksi.

 

Viranomaisten asenne tuo mieleen rasismin klassisimmillaan. Julkilausumaton eetos Helsingin kaupungin toiminnassa on, että "näillä ihmisillä voi olla arvoa – kunhan pysyvät siellä missä sattuivat syntymään", tai "voisimme kyllä muuten auttaa, mutta sitten siirtolaisten tuholaisparvi tulvisi maahamme ja raiskaisi sen".

Aivan kuin ihmiset vain huvikseen jättäisivät kotinsa ja tulisivat Suomeen kerjäämään. Paneelissa huomautettiin, että tätä on pelätty aina, esimerkiksi inkeriläisten paluumuuton ja Viron EU-jäsenyyden myötä. Toistaiseksi inkeriläiset tai virolaiset eivät kuitenkaan ole täyttäneet Suomea miljoonittain, aivan kuten romanitkaan eivät tule täyttämään. Eivät, vaikka heitä alettaisiin kohdella muiden EU-kansalaisten tavoin.

 

Viimeisen vuoden aikana rasistiset rakenteet ovat korostuneet eurooppalaisissa instituutioissa Italian siirtolaisia koskevista poikkeuslaeista Suomen ulkomaalaispoliisin tekemiin ”aistinvaraisiin” tarkastuksiin ja romanileirien hajottamisiin asti. Viimeisin veto on Helsingin kaupungin romanikampanja, jota varten on budjetoitu 75 000 euroa vuodessa. Kampanjaa koskeva tieto on kiven alla, mutta Vapaa liikkuvuus -verkoston tietojen mukaan kampanja työllistää vain yhden katutyöntekijän, jonka toimenkuva on käytännössä tehdä etnistä profilointia romaneista. Tämä osoittaa jälleen kerran, että resursseja on kyllä olemassa, mutta niitä ei vain haluta käyttää romanien auttamiseen heitä itseään hyödyttävällä tavalla.

Vielä yksi ”romanikysymyksen” käsittelyn tärkeistä opetuksista on käytäntöjen rooli politiikassa. Maahanmuuttopolitiikkaa tehdään usein väliaikaisesti sovituilla tai tehokkaiksi koetuilla käytännöillä ennemmin kuin esimerkiksi abstraktien ihmisoikeuksien tai periaatepäätösten pohjalta. Sosiaalisia oikeuksia käytetään jopa lyömäaseena maahanmuuttoasioissa: jos elät toimeentulotuen varassa (mihin sinulla on oikeus), se voi olla peruste karkottaa sinut maasta.

Vanhan koulukunnan anarkistien asenne vaaleissa äänestämiseen on suurin piirtein seuraavanlainen.

Ensiksi perustelu on tämä:

 

 

 

Ja toiseksi äänestyslipukkeet ovat yhtä kuin tämä, tai ainakin äänet päätyvät tähän:

 

 

 

Ajattelin ennen näin, ja ymmärrän ajatuksen edelleen. Nykyään haluaisin kuitenkin vastata äänestämistä vastaan kampanjoiville näin:

 

Vaaliläppä ei tarkoita, että uskoisimme edustukselliseen demokratiaan. Uskomme siihen, että yhteiskunnalliset konfliktit ratkaisevat, ja mahdollisuuksiemme mukaan pyrimme kärjistämään noita konflikteja vallankumoukselliseen suuntaan.

Mielestämme on hirvittävän vanhanaikaista uskoa, että vaaleihin osallistuminen legitimoisi valtaa. Valta ei ole koskaan legitimaatiota tarvinnut, ja sitä paitsi valta sijaitsee nykypäivänä jossain aivan muualla kuin kansallisvaltioiden parlamenteissa tai kaupunkien valtuustoissa. Jos vaaliboikoteilla olisi jotakin merkitystä, olisimme varmasti sabotaasin etulinjassa, mutta kun vaaliboikoteilla ei ole mitään merkitystä - kuten ei vaaleillakaan.

Vaalien kautta voi kuitenkin olla mahdollista tuoda joitakin ajatuksia julkiseen tilaan ja vaikuttaa mahdollisuuksiin [esimerkiksi] ylläpitää vallattuja sosiaalikeskuksia …

Samaan aikaan ja ensisijaisesti kehotamme ihmisiä ottamaan haltuun yhteiskunnallista rikkautta ja tekemään siitä yhteistä, perustamaan piraattiradioita ja järjestämään piraattileffanäytöksiä, valtaamaan tiloja ja ottamaan itselleen niitä tavaroita, joita tarvitsevat, maalaamaan piissejä ja jakamaan p2p-verkostoissa tiedostoja.

(Arkistossa pölyttynyt 451-kollektiivin lehti, #2, 2004)

 

Niin. Äänestämättä jättää iso kasa nuoria. Vähätuloiset, kouluttamattomat, syrjäytyneet tai anarkohenkiset voivat myös jättää äänestämättä, kuten tähänkin asti. Lopputuloksena saadaan normaalia äänestysprosentin päivittelyä ja - valittavan filosofin sanoin - samaa paskaa vuodesta toiseen, koska demarihenkiset eivät kuitenkaan uskalla jättää äänestämättä, keskustahenkisille se on velvollisuus tai jotain ja kokkarit nyt äänestävät muuten vaan.

Tässä tilanteessa voisi kai ihan yhtä hyvin äänestää vastavetona jotain vähemmän pahaa vasemman laidan ehdokasta kuin jättää äänestämättä ja antaa stalinistiänkyröiden jatkaa. Ei sillä, että se olisi mitenkään välttämätöntä tai että sen eteen tarvitsisi nähdä vaivaa, vaan esimerkiksi sen takia, että kunnallisvaaleilla sattuu nykyisessä todellisuudessa olemaan jonkin verran vaikutusta lähiympäristöön, eikä vallankumous luultavasti tule ennen vaaleja. Miksei siis äänestäminen voi olla yksi taktiikka muiden joukossa?

(Suomessa on muuten vanha kunnallisen autonomian perinne…)

 

Nollatoleranssin uhrien haamuja

 

Aluksi blogin tarkoitus oli koota ja tiivistää yhteiskunnallisille liikkeille relevantteja uutisia ja argumentteja. Kun Helsingin nollatoleranssipolitiikkaa vastaan on nyt 10 vuotta Stop Töhryille -kampanjan alkamisen jälkeen noussut niin suuri kriitikin aalto, että Helsingin Sanomien pääkirjoituskin (18.9) päätyy melkein puolustamaan Töhryfest-mielenosoitukseen liittynyttä "mellakkaa", niin haluaisin lyhyesti palata alkuuni ja tiivistää keskustelua muutaman muistiinpanon muodossa.

 

1. Nollatoleranssin laajuus. Valtajulkisuudessa keskustelu nollatoleranssista on palautunut kiistelyksi siitä, ovatko graffitit taidetta vai eivät, saako niitä tehdä vai ei ja eroavatko ne "töhryistä". Näillä kysymyksillä on lopulta vain jonkin verran tekemistä nollatoleranssin olennaisten ongelmien kanssa.

Ensiksi keskustelussa on unohdettu, että nollatoleranssi koskee myös jokaista tarraa ja julistetta, olivatpa ne miten helposti tahansa irrotettavissa. Tämä vie vähävaraisilta ja epäkaupallisilta toimijoilta mahdollisuuden näkyä kadulla. Sen lisäksi se tietysti tekee katukuvasti hyvin köyhän näköistä.

Toiseksi keskustelussa on käsitelty nollatoleranssia abstraktina ilmiönä, ikään kuin analyyttisen valtiofilosofin silmin, pelkkänä sääntö- ja periaatejoukkona. On unohdettu se, mitä kadulla tapahtuu konkreettisesti: vartijat käyttävät väkivaltaa ihmisiin. Töhryfest-mielenosoitus osoitti tämän äärimmäisen selvästi: poliisi otti väkivaltaisesti ihmisiä kadulta kiinni, koska "tuo on juuri sen näköinen kaveri, että varmasti tekee jotain, parempi ottaa kiinni." (Ks. mielipidekirjoitus "Mielenosoituksessa oli aiheettomia kiinniottoja", HS 19.9.2008.)

Kolmanneksi on unohdettu ilmiön viitekehys eli pääoman tarve kehittää uudenlaista, "turvallisuuteen" perustuvaa kaupunkitilan kontrollia, joka operoi erilaisten poikkeustilojen kautta ja tähtää kaupunkiväen moneuden joustavaan hallintaan.

 

2. Kyse ei siis ole vain "taiteesta", vaan oikeudesta käyttää yhteistä kaupunkitilaa. Eikä kysymys kaupunkitilasta ratkea sillä, että graffiteja saa maalata johonkin muurinpätkään, vaikka se olisikin jo pieni askel parempaan kaupunkiin. Pelissä on paljon enemmän: kyse on siitä, saavatko kaupunkia käyttää myös kaupunkilaiset, jotka tekevät kaupungista elävän ja joiden pyörittämään palvelutalouteen kaupungin ylärakenne perustuu, vai saavatko tilaan jättää merkkejä ainoastaan kaupunkilaisten tuotantoa loisivat kaupalliset, usein ylikansalliset toimijat.

Nollatoleranssi.infon Kenen kaupunki? -kohdassa kirjoitetaan osuvasti:

 

Kaupunkitilan arvo, sen elävyys ja houkuttelevuus, perustuu ihmisten vapaaseen kanssakäymiseen. Tila tuotetaan hengailemalla, juomalla kahvia tai olutta, skeittaamalla, järjestämällä konsertteja, kuljeskelemalla lastenvaunujen kanssa, luomalla uusia pukeutumismalleja, joita muotibisnes sitten käyttää hyväkseen. Esimerkkejä siitä, miten parjattua graffitikulttuuria käytetään jatkuvasti hyväksi myynninedistämisessä, löytyy helposti. Hyvin todennäköisesti monenkin buffatun graffitin - jonka tekijä on ensin hakattu ja sitten tuomittu loputtomaan velkaorjuuteen - päälle kiinnitetään myöhemmin graffitityyliä hyödyntävä mainosjuliste.

 

3. Poikkeus(tila) vahvistaa uuden säännön. Historia toistaa itseään kontrollilogiikan suhteen. Kontrollitoimet alkavat aina jostakin vähemmistöstä, ja lopulta ne laajenevat kattamaan suurimman osan väestöä. Kuten Bertolt Brecht aikoinaan sanoi:

 

ensin ne vei graffitimaalarit
sitten ne vei tarrojen liimaajat
sitten ne vei julisteiden kiinnittäjät
sitten ne vei katuun sylkijät
ja kun ne tuli hakemaan mua
kaupungissa ei ollut enää ketään
joka olisi puolustanut minua

 

Kaupungin asenteet katutilaa kohtaan oikeistolaistuivat asteittain erilaisiin poikkeuksiin iskemisen kautta. Helsingissä vastustettiin aluksi rumia töhryjä ja ilkivaltaa. Sitten tuli nollatoleranssi graffitien suhteen ja maalareiden pahoinpitelyt. Pian sen jälkeen otettiin kohteeksi myös julisteet, tarrat ja niitä kiinnittävät ihmiset. Mitä seuraavaksi?

Paavo Arhinmäki kirjoittaa Taide-lehdessä:

 

Stop töhryille -projekti alkoi graffitien vastaisena kampanjana. Pikku hiljaa se on imenyt sisäänsä myös muut katutaiteen ja ruohonjuuritason katuelämän muodot. Kun graffitien määrä on vähentynyt, on pitänyt löytää uusia uhkakuvia. Vielä jokunen vuosi sitten kenellekään ei tullut mieleenkään, että mielenosoitusta, bändikeikkaa tai keskustelutilaisuutta mainostavan julisteen kiinnittäminen sähkökaappiin tai työmaa-aitaan olisi rikos. Tänä päivänä se kuitenkin on.

 

Nollatoleranssi on polttoainetta kontrollikoneelle, joka uhkaa erilaisten poikkeustilojen kautta imeä sisäänsä kaiken ei-kaupallisen kaupunkitoiminnan.

 

4. Mainoksilla on jo töhritty koko kaupunki. Elisa liimasi mainostarroja kotien oviin. "Tavoittelemme huomioarvoa. Voisin kuvitella, että omaan oveen liimattu mainos huomataan helpommin kuin vaikkapa lehti-ilmoitus", Elisan henkilöasiakkaiden markkinointijohtaja Kaj Wasastjerna sanoo.

Jostain syystä en usko, että Elisan tarraliimaajilla tai Wasastjernalla on riski tulla pahoinpidellyksi, putkaan viedyksi tai tuomituksi suuriin vahingonkorvauksiin.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kaupalliset toimijat pääsevät helpolla:

• MTV harrasti vuosia sitten Suomessa sissimarkkinointia
• Egmont mainosti aikoinaan Blair Witch Projectia sähkökaappikampanjalla
• Yleisurheilun MM-kisojen aikaan 2005 kenkäfirma Puma liimasi mainostarroja mm. Mannerheimin patsaaseen
• myös Ruotsin yleisurheilumaajoukkueen sponsorin iskulauseita kirjoitettiin katuun tuolloin
• kunnallisvaaliehdokkaat, teleoperaattorit ja ravintolat ovat mainostaneet tarroilla
• Fennian seinää on peittänyt luvaton 800 neliön Star Wars –lakana
• osasta yrityksille mainoksista ei ole tullut mitään seurauksia, osasta on lähetetty pieni siivouslasku
• lisää tapauksia voi kaivella Kromin artikkeliarkistosta

Tarvitseeko enää postata tähän kuvia mainoksilla sotketuista busseista, raitiovaunuista ja metroista?

Väännä se piikkilangasta: kaupunkitilaa saavat käyttää vapaasti ainoastaan ne, joilla on rahaa. Tämä on voimakasta vallankäyttöä ja symbolista väkivaltaa kaupunkilaisia kohtaan.

Elisan markkinointijohtaja paljasti jutun juonen: tärkeää kaupunkitilassa on huomioarvo. Nollatoleranssi riistää kaupunkilaisilta ja epäkaupallisilta toimijoilta julkisen tilan huomioarvon, jonka se myy markkinoilla.

 

5. Nollatoleranssiongelma on poliittisesti tuotettu ja se voidaan myös purkaa poliittisesti. "Helsinki voi käydä graffitilinjauksensa uudelleen läpi", väittää apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri. Olisi tosiaan aika laittaa ei vain graffitilinjaus, vaan koko julkisen tilan politiikka uusiksi.

Samalla voitaisiin pitää yllä luovaa katutilan käyttöä ja tehdä jotain itse asialle, eli mainoksille (mahdollisia hakusanoja: liisteröinti, antimainonta, repiminen, päälle maalaaminen). Suoran toiminnan lisäksi kaupungin tapahtumiin voi ihan oikeasti vaikuttaa, vaikka sitten minimaalisesti, ensi kuun kunnallisvaaleissa.

 

 HS:n älymystöraadista 76 % ilmoitti vastustavansa nollatoleranssia

 Samuli Ikäheimon upeita kuvia tiistain mielenosoituksesta