Rautatieaseman valvontakameroista
Valtsikassa on menossa monitieteellinen kaupunkitilaa käsittelevä luentosarja, joka koostuu 14 kaupunkitutkijan vierailuista. Sarjasta voisi ammentaa vaikka kuinka monta postausta, mutta nostetaan tässä yksi pointti esille.
Väikkärinsä pelosta ja kaupungilla liikkumisen kokemuksesta tehneen Hille Koskelan mukaan kupukamerat Helsingin Rautatieaseman sisäkatossa ovat niin tarkkoja, että niillä voidaan zoomata hallissa kulkevan ihmisen kädessä olevaan matkalippuun ja lukea junan määränpää. Huippuluokan kameroista ei kuitenkaan usein tunnu olevan hyötyä, kun asemalla todella tapahtuu jotain rikollista.
Ensimmäinen esimerkki on erään luennolla olleen naisen meksikolainen ystävättär, jolta vohkittiin käsilaukku steissillä. Jutusta tehtiin rikosilmoitus, ja kysymykseen valvontakameran materiaalista poliisi kuulemma vastasi, että asia ei ole "katsomisen arvoinen” - vaikka nykyisillä laitteilla katsomisen vaivan ei pitäisi olla kovin suuri.
Minkäköhänlaisten rikosten kohdalla nähdään sitten niin paljon vaivaa, että etsitään digitaalisesta kuvamateriaalista muutamalla klikkauksella oikea kohta. Ehkä väkivaltarikosten kohdalla? Valtamediassa julkaistiin pari päivää sitten uutinen, joka käy toisesta esimerkistä:
FPS:n vartijana toiminut Mika Antero Korjonen tuomittiin perjantaina 30. lokakuuta kahdesta pahoinpitelystä, joihin hän syyllistyi työssään vartijana Helsingin rautatieasemalla.
Tuomiota, 60 päiväsakkoa eli yhteensä 1500 euroa, voi pitää verrattain pienenä siihen suhteutettuna, että kyseessä on ollut valta-aseman hyväksikäyttö ja toisessa tapauksessa vielä selkeästi rasistisin motiivein tehty teko. Toisessa pahoinpitelyssä Korjosta avustanut vartija vapautettiin perusteluitta. [–]
Korjonen tuomittiin, koska pahoinpitelyt tapahtuivat Helsingin kameravalvotuimmassa tilassa. Tästä huolimatta oikeus ei saanut käsiinsä kamerakuvaa tapahtumasta, vaan pelkästään printattuja pysähdyskuvia, joista ensimmäinen oli otettu noin 7 sekuntia pahoinpitelyn alkamisen jälkeen. Valvontakamerat eivät tarjoa suojaa pahoinpitelyjä vastaan, vaan ovat puhdas kontrollimekanismi.
Tosiaan: miksi Rautatieasemalla on niin paljon niin tehokkaita valvontakameroita?
Tai miksi Suomessa on toiseksi eniten valvontakameroita koko Euroopassa?
(Ehkä palaan aiheeseen huomenna.)
“Tosiaan: miksi Rautatieasemalla on niin paljon niin tehokkaita valvontakameroita?
Tai miksi Suomessa on toiseksi eniten valvontakameroita koko Euroopassa?”
Oliko Hille Koskelalla mielipidettä tähän?
Comment by Antiautoritääri — 12.11.2008, 14:01 @ 14:01
Valvontakameroiden euroopanennätysmäärä (Britannian jälkeen) Suomessa on sikäli hassu juttu, että eihän täällä edes ole terrorismia tai erityisen laajaa katurikollisuutta. Euroopan väkivaltatilastojen piikki Suomen kohdalla taitaa liittyä lähinnä perheväkivaltaan ja toistensa tuntevien ihmisten tappeluihin. HK listasi muutaman syyn valvontakameroiden määrään Suomessa:
1. Lainsäädännön heikkous ja rajoitusten puute, mikä on poikkeuksellista muuhun Eurooppaan nähden. Suomessa valvontakameroita saa nykyään rautakaupasta, ja niitä voi kuka tahansa laittaa omistamaansa kiinteistöön.
2. Yleisen teknologiamyönteisyyden kulttuuri, teknohype ja hybris. Marxilaisesti: ICT-pohjainen talouskasvu.
3. 1990-luvun alusta alkaen noussut pelkopuhe ja siitä tullut käsitys, että jotain täytyy tehdä; valvontakamera on tähän helppo ja tekninen ratkaisu. Laman aikana rikollisuus itse asiassa väheni, mutta pelon kokeminen lisääntyi pelkopuheen lisääntymisen, väkivaltaviihteen, median ja skandaalihakuisten uutisten myötä.
Löysin HK:lta myös mielenkiintoisen paperin kameroiden tuottamista valtasuhteista:
Koskela, Hille (2003). ”Cam Era” – the contemporary urban Panopticon. Surveillance and Society, 1, 292–313. http://www.surveillance-and-society.org/articles1(3)/camera.pdf
Comment by Klementiini — 13.11.2008, 10:28 @ 10:28