Käytiin tässä keskustelua abstraktista ja konkreettisesta. Hegeliläisittäin määriteltyä abstraktia täytyy vastustaa, koska, kuten on sanottu, sellainen abstrakti ajattelu on yksipuolista, latistavaa ja alistaa todellisuuden moninaisuuden ja halut idealistisille kaavoille.

Uuden työn ja tietokapitalismin myötä abstraktin ja konkreettisen vastakkainasettelua on yritetty kääntää nurin. Jos muistan oikein, niin Jussi Vähämäki kirjoittaa tulevassa kirjassaan Itsen alistus "konkreettisiin faktoihin" takertuvan tutkimuksen naiviudesta. Esimerkiksi empiristinen sosiologia leikkaa todellisuudesta mahdollisuudet, potentiat, alttiudet ja lopulta subjektiivisuudet. Nyt kun tietokykykapitalismissa koko elämän ajasta on tullut tuottavaa ja kun tuotanto tapahtuu aivojen välisen yhteistyön verkostoissa, niin tutkimus täytyisi Vähämäen mukaan aloittaa pikemminkin abstraktista, eli juuri mahdollisuuksien ja potentiaalien kartoittamisesta - siitä, mistä Uuden työn sanakirjan käsitteissä on kyse.

Nurinpäinkääntö jatkaa Vähämäen deleuzelelaista eetosta. Paitsi että Deleuze halveksuu abstraktia. Deleuze tuhoaa sekä abstraktin että potentiaalisuuden omassa ontologiassaan virtuaalisen käsitteellä. Virtuaalinenhan määritellään "todelliseksi mutta ei aktuaaliseksi, ideaaliseksi mutta ei abstraktiksi". Virtuaalisuus liittyy kykyihin, alttiuksiin, taipumuksiin ja mahdollisuuksiin, mutta virtuaalinen ei ole abstraktia, vaan konkreettista. Virtuaalinen kietoutuu konkreettisiin materiaalisiin prosesseihin. Miksi siis sekoittaa abstrakti ja virtuaalinen, kun asia on näin yksinkertainen?

Tietenkin Vähämäki tuntee deleuzensa. Virtuaalinen kääntyy abstraktiksi, koska työ on kääntynyt abstraktiksi, niin kuin Bifo kirjoittaa:

 

Ajelehtimisten ja merkityksettömien liikkumisten edellytys on abstrakti työ siis toiminta ilman sidosta konkreettiseen sisältöön. Pääoma poistaa eksistensistämme kaikki konkreettiset sisällöt, tekee elämästämme tyhjän ruhon, joka on pelkästään arvoa tuottavaa työaikaa. Abstraktin työn metropolin liikkuminen on aina liikkumista ilman merkityksiä ja ilman suhdetta toiminnan konkreettiseen sisältöön. Abstraktin työn liikkuminen on ylhäältäpäin suunnattua ja uudelleenrakennettu arvoa tuottavan abstrakti-ajan funktioksi . Ajelehtimisien laatu on siis sama kuin abstraktin työn laatu eli vailla ominaisuuksia. Kuitenkin ajelehtiminen - trippi, sekoilu, huliganismi, kiertolaisuus, huumeet - ovat olemassa pelkästään kieltäytymisenä. Kieltäytymisenä ilman keskipistettä ja ilman synteesiä, rihmastomaisena kieltäytymisenä.

Jättäytymistä, hajoamista, deterritorialisaatiota. Ajelehtimisia ei ole olemassa ilman elämän redusointia abstraktiksi työajaksi.

(New York Terminal)

 

Abstrakti työ: ei sidosta konkreettiseen sisältöön, elämä tyhjänä ruhona, liikkumista ilman merkityksiä, työtä vailla ominaisuuksia, abstraktia työaikaa… Kuinka paljon tällä on enää tekemistä virtuaalisen kanssa?

Pitäisi selvittää enemmän, mitä kaikkea tapahtuu, kun Deleuzen ontologian "virtuaalinen" käännetään työntutkimuksen tai autonomian "abstraktiksi" (olettaen, että tässä on kyse siitä).

 

 

Liite: Deleuzen ontologiasta

virtuaalinen <-> intensiivinen <-> aktuaalinen

(ideaalinen <-> [deterritorialisaatio] <-> materiaalinen)

(filosofia <-> taide <-> tiede)

 

… konsistenssin taso, immanenssin taso, elimetön ruumis, ideaalinen pinta

<-> moneus, eron ero

<-> paon viiva, kvasisyy, halukone, abstrakti kone (?)

<-> (intensiivinen: resonanssit, pakkoliikkeet, yksilöitymisprosessit)

<-> muodot ja substanssit, sisällöt ja ilmaisut (kaksoisartikulaatio)

<-> aktuaalinen: fysikaalis-kemikaaliset, orgaaniset ja kulttuurilliset kerrostumat

 

 

En ole koskaan tajunnut työelämää. Meidät yritetään pakottaa myymään ihmisyyttämme työnostajille sellaiseen hintaan, että työnostajat saisivat työstämme voittoa eikä meille jäisi aikaa elää hyvää elämää. What?

Työelämä here I come:

 

Harjoittelijan palkka kiven alla

Työharjoittelijoille koitti entistä kovemmat ajat. Joillakin aloilla harjoittelupaikat ovat vähentyneet reilusti alle puoleen. Paitsi että paikat ovat kortilla, myös tienestit jäävät ohueksi tai niitä ei tule lainkaan. Onko opiskelijalle maksettava palkkaa, vaikuttaa olevan nyt työnantajien suosikkikysymys.

 

Pomo pitää palkastaan kiinni

Britannian työttömyys kasvaa ennätystahtia

Moni nuori pelkää jo työpaikkansa puolesta

 Yhä syvemmälle mennään

 Tutkimus: Työelämä väsyttää eurooppalaisia

 

Tutkimus: Nuorten elämä on kiireistä ja stressaavaa

Valtaosa Suomen nuorista kokee elämänsä kiireiseksi. Taloudellisen tiedotustoimiston teettämän tutkimuksen mukaan kolme neljästä nuoresta naisesta ja kaksi kolmesta nuoresta miehestä pitää elämäänsä kiireisenä ja stressaavana.

Nuoret tuntuvat myös pelkäävän työelämää. Nuorista miehistä vajaa kolmannes ja nuorista naisista vajaa puolet oli sitä mieltä, että työelämä on "pelottava paikka".

Nuorista yli puolet pelkää, etteivät he löydä töitä tulevaisuudessa. Melkein puolet nuorista on toisaalta huolissaan omasta jaksamisestaan tulevassa työelämässä.

 

Ei ihme, että tapahtuu tällaista:

Yliopiston 75-vuotisjuhlien traaginen loppu - Masentunut opiskelija poltti valkolakkinsa, rintaliivinsä ja itsensä

 

Nyt ei säästy mikään

 

 

 

 

Seuraavaa videota ei suositella… kenellekään… joka ei osaa nauraa nietzscheläisesti. Kirvestä porvareille:

 

 

Nomadisubjekti
on ilostaan veistänyt nyrkin
halulla
punatun
mikrofasismeista koostetun

Valtion
filosofit
ja kapitalistipappien lauma
kiroten heitetään

Kuolemaan ulos pakkaseen

 

"…fasismin kaikkien muotojen jäljittäminen, niistä suurista muodoista jotka ympäröivät meitä ja murskaavat meidät niihin pieniin fasismin muotoihin, jotka perustavat arkemme tyrannisen katkeruuden…"

 

Elimettömän ruumiin päällä kirves soi

Halukoneet lauloi ja deterritorialisoi

Nomadisubjekti
on
lihastaan poistanut fasismin
valtiofilosofien saastan

Korppikotkien hylkiman haaskan

Auktoriteetin löyhkä

Ja fasistin likaiset valheet
hurmeella huuhdotaan

Silmä, perkele, silmästä!

 

"Kuinka voi olla olematta fasisti, jopa (erityisesti) silloin, kun itse uskoo olevansa vallankumouksellinen militantti? Kuinka me pääsemme eroon fasismista puheessamme ja teoissamme, sydämissämme ja nautinnoissamme? Kuinka me savustamme ulos fasismin, joka on pesiytynyt käyttäytymiseemme?"

 

Elimettömän ruumiin päälllä kirves
soi
halukoneet lauloi ja deterritorialisoi

Herruuttoman moneuden
nimeen
kastan itseni uudelleen
tuhansien mikrofasistien
verellä
pesen itseni puhtaaksi
mätänevän Johtajan
löyhkästä

Syleile minua lämmölläsi ja

Vitalismillasi
oi olemisen Spinoza-prinssi, olen
moduksesi
hedelmöitä minut ilollasi ja raivollasi
oi
luova luontomme, olen tuotteesi

 

"Kristilliset moralistit etsivät lihan jälkiä, jotka asuivat syvällä sielun sisimmissä. Deleuze ja Guattari puolestaan seuraavat pienimpiäkin jälkiä fasismista ruumiissa."

 

Nomadisubjekti
on
ilostaan siittänyt päätöksen
immanenssille vihityn
elämän
voimalla siunatun

Talutusnuora
ja kristitty
porvarilauma
hurraten mestataan
ja tuotantovälineet takaisin
lunastetaan

Järven jäällä deterritorialisoin
ja autonomian takaisin
reterritorialisoin

Järven jäällä deterritorialisoin
ja
kuolleen fasistin verta join

 

Miten onnistuu black metal -estetiikan detournaus antifasistisen ja antioidipaalisen halusofian työkaluksi?

Miten kristittyjen metodeja voidaan käyttää taistelussa ateistisen elämän puolesta?

Miten kapitalismin logiikkaa voidaan käyttää taistelussa kapitalismia vastaan?

Miten antifasismi voi vastustaa fasismia ilman että sen täytyy pudottaa etuliitteensä?

(Sitaatit: Foucault)

Ohimennen pari julkaisua netissä:

 

Akseli Virtanen: Biopoliittisen talouden kritiikki (pdf)

Taloustieteellinen väitöskirja biopolitiikasta, Foucault’sta, Deleuzesta, Guattarista ja semiotiikasta. Ollut lukulistalla vuodesta 06 lähtien. Yhden arvostelun voi lukea tästä (pdf).

 

Jussi Vähämäki: Itsen alistus

Tänä vuonna julkaistavaa kirjaa käydään luvu luvulta läpi Moreenin totuusradiossa. Linkattu blogi postailee mp3:sina radiopätkiä kirjasta ja kahvila Hertassa kevään aikana käytäviä kapitalismikeskusteluista. Ennen Oidipuksen hahmo alisti meitä isukin, opettajan, kersantin tai pomon muodossa, nyt alistamme itse itseämme uuden työn hengessä. Riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet ajavat tekemään loputtomasti työtä, ottamaan velkaa ja elämään luotolla. Tunnistan itseni tästä, ja aihe on muutenkin osuva, koska olen kiinnostunut itsetekniikoista ja toisaalta porvarillisesta "itsensä johtamisesta" (itsensä piiskaamisesta tuottavaksi).

Oikeiston idealististen maailmanpaheksujien vahingollisuus on vanha juttu. Silti se tavataan unohtaa. Nyt on aika muistaa se.

 

 

 

Otetaan the usual suspect: talous. Oikeiston keskuudessa on satoja vuosia vallinnut idealistinen käsitys taloudesta puhtaana tai puhtaaseen tasapainopisteeseen pyrkivänä järjestelmänä, vaikka tiedämme kapitalismin historiasta, että jo 1200-luvulta lähtien sen kehitystä on luonnehtinut manipulaatio ja voimalla pakottaminen. Yli 800 vuoden ajan on muodostettu monopoleja kauppiasperheistä ja satamakaupungeista aina nykyisiin ylikansallisiin yrityksiin. Yli 800 vuoden ajan markkinoita on manipuloitu väärentämällä ja pimittämällä tietoa, hankkimalla yksinoikeuksia, uhkaamalla väkivallalla, seisottamalla tavaraa varastossa, nostamalla hintoja tavaran tuhoamisen avulla, aitaamalla yhteismaita ja niin edelleen. Silti monet oikeistolaiset idealistit uneksivat puhtaista markkinoista, joissa rationaaliset toimijat tekevät harkittuja päätöksiä täydellisen tiedon valossa. Ehkä tämän vuoksi taloudelliset ja yhteiskunnalliset kriisit tulevat oikeiston idealistisiivelle yllätyksinä.

Tai otetaan liberalismi. Liberalistisessa ajattelussa yksilöt ovat autonomisia ja rationaalisia toimijoita, jotka tekevät valintoja abstraktissa maailmassa. Liberalistinen ajattelu ei kiinnitä huomiota olosuhteisiin, joissa valinnat ja sopimukset tehdään.  Liberalismi on arkipäiväisen toiveajattelun ja filosofisen idealismin molemminpuolista kähmintää. Liberalistisessa poliittisessa ajattelussa on soveliasta käsitellä joitakin asioita ("reilut pelisäännöt") ja ottaa toiset asiat annettuna käsittelyn viitekehykseksi (yksilöt, managerivaltio, kapitalistiset tuotantosuhteet). Liberalismi on poliittisesta taloudesta puhdistettua naivia hyväntahtoisuutta, jolla on käytännössä taipumus äityä hygienistiseksi terrorismiksi ("yhteiskuntasopimuksiin" vetoaminen, yksilöt toisistaan erottavan kontrollin rakentaminen).

Otetaan sitten maahanmuutto. Oikeistolaiset idealistit luulevat, että ihmisten halu liikkua voidaan tukahduttaa kieltämällä se ja lisäämällä kontrollia. Sori: ei se näin toimi. Kontrollin lisääminen kärjistää konflikteja ja lisää ihmisten kärsimystä. Eivät hukkuneiden, säilöönottokeskuksiin vangittujen ja pimeisiin paskaduuneihin kahlittujen siirtolaisten kohtalot alistumattomien ihmisten liikkumista lopeta. Mutta toisten kärsimyksen lisäämistähän oikeisto on aina tavoitellut, jos siitä on seurannut mahdollisuus päästä omakotitaloon Nurmijärvelle.

 

 

 

Oikeistolaisia idealisteja yhdistää sama mikä kaikkia idealisteja: abstraktius. Abstrakti ajattelu johtaa oikeistolaiset idealistit halveksumaan ihmisten haluja. Halupolitiikan sijaan idealistit pakottavat ihmiset abstraktioihinsa, tarvittiin siihen väkivaltaa tai ei. Yleensä tarvitaan.

Katsotaan vielä kateutta. Virallisesti oikeistolaisuus perustuu omahyväiseen egoismiin, köyhien halvalla panemiseen ja voitontavoitteluun kirjaimellisesti hinnalla millä hyvänsä (niin, porvarithan tuhoavat säännöllisesti myös omat voittonsa). Käytännössä oikeistolaisuus on lisäksi kaunan kantamiseen ja selkään puukottamiseen perustuva rasistinen asenne. Kitkerien Neitsyiden Tango Pecunia sanoo sen:

 

Miksei lunta jouluksi tullutkaan?
Miksi elämä päättyy kuolemaan?
Syyllistä ei tarvitsekaan pitkään etsiä
syy kurjuuteeni löytyy tästä viiteryhmästä:

 

 

Tai Megafonin Mitä tässä vielä odotetaan:

 

 

Kaikki oikeistolaiset eivät missään nimessä ole idealisteja, ja on vaarallista aliarvioida tämä pointti. Monet oikeistolaiset todella tajuavat, missä mennään (mikä puolestaan on suuri yllätys vanhalle lässyvasemmistolle). Katsotaan vaikka joitakin vihreiden ideologeja ja boboomuksen työväenretoriikkaa: kyllähän ne ovat kartalla uuden työn ja tietokapitalismin suhteen. Mutta vaikka nämä mustelmanväriset cock-karit kykenisivät yhteiskunnan konkreettiseen käsittämiseen, heidänkin yleinen ratkaisunsa on vaatia lisää kontrollia - ja tietenkin abstraktien käsitteiden nimissä ("kansakunta", "vapaus", "kilpailukyky", "oikeudenmukaisuus", "ekologisuus").

Oikeistolaiset päätyvät aina takaisin abstraktioihin idealismin perusvirheen vuoksi. Idealistit kun eivät kykene käsittämään sitä, mitä tapahtui ennen idealistien omaa tajuntaa. Vasta kun yhteiskunta on turvannut materiaaliset edellytykset, voi idealismi syntyä. Niin kuin antiikin Kreikassa tarvittiin orjien työpanos turvaamaan "puhtaan henkisyyden" edellytykset, niin kapitalismissa tarvitaan palkkaorjien työpanos turvaamaan oikeistolaisen idealismin edellytykset. Niin kuin antiikin kreikkalaiset etääntyessään työstä ja tuotannosta keksivät itselleen jalompia alkuperiä, "ideoita" tai "jumalia", niin oikeistolaiset idealistitkin satuilevat yhteiskunnan varallisuuden alkuperäksi esimerkiksi "ahkerien, vastuullisten ja autonomisten yksilöiden tekemän työn", eivätkä viitsi kysellä yksilöiden ja olosuhteiden tuotantoprosessien perään. (Kitkerät Neitsyet: "Mitäs synnyit köyhään maahan taikka väärään perheeseen / se pohjautunee lähinnä luomistyön erheeseen".)

 

Yksi kiinnostavimmista filosofian historian kysymyksistä on tämä: olisiko idealistinen filosofia toisenlaista, jos filosofeja olisi kidutettu. Toisin sanoen: voiko jokin materiaalinen tapahtuma tehdä idealistista materialistin?

Ehkä täytyy vastata Marxin tavoin: tärkeimmät filosofiset ongelmat voidaan ratkaista vain poliittisesti.

 

 

 

 

Kaikenlaisille -isteille ja -nisteille tässä vähitellen hahmoteltu luonnos[1] maailmankaikkeuden universaalihistoriasta[2] on taas yksi yritys totalisoida Kaikki yhden logiikan ja kulkusuunnan alle. Erityisesti se on heille yritys ottaa Deleuze ja Guattari haltuun yhden tylsän mestarikäsitteen voimalla. Vastatakseen tähän täytyy ikävä kyllä palata Hegeliin. Dialektiikka ei Hegelillä hallitse kaikkea, vaan kolminaiset "ikään kuin dialektiset" muodostelmat hallitsevat. Sellaisia hänen kirjoituksistaan on väitetty löytyvän tuhansia. Dialektiikka on vain massiivinen nimi kaikille Hegelissä kuhiseville triadeille.

Niin myös de/re/territorialisaatio on vain massiivinen nimi Deleuzen ja Guattarin teksteissä parveileville prosesseille, niin kuin stratifikaatiolle ja destratifikaatiolle, sileytyvälle ja juovittuvalle tilalle, erilaisille tulemisille, de/re/koodaamiselle, vähemmistölle ja enemmistölle, nomadiselle ja valtiolliselle, laadulliselle ja määrälliselle, ajalliselle ja tilalliselle, rihmastolliselle ja puumaiselle, erilaisille viivoille, molekulaariselle ja molaariselle, murtumalle, halkeamalle ja leikkaukselle, jengille, laumalle ja massalle, paolle ja kiinniotolle.

Jos lukijalta ei oleteta ranskalaista sivistystä, jonka hankkiminen kestää vähintään 25 vuotta, niin tarvitaan jokin massiivinen nimi, joka kytkee hajanaiset mikroprosessit yhteen. Deterritorialisaatio käy mainiosti tälläiseksi nimeksi.

Mennään siihen.

 

[d]eterritorialisaation voimaa ja itsepintaisuutta voi arvioida vain sitä representoivien reterritoriaalisuustyyppien pohjalta; ne ovat toistensa kääntöpuolia. (Anti-Oidipus, s. 351.)

 

Yritys määritellä deterritorialisaation käsite törmää Deleuzen ja Guattarin käsitteeseen asentamaan "ansaan": deterritorialisaation hankala määriteltävyys on itse korkeamman tason esimerkki deterritorialisaatiosta. Toinen ansa on Deleuzen ja Guattarin kirjoitustyyli, joka myös toimii esimerkkinä deterritorialisoivasta prosessista. Ansat antavat esimakua siitä, miten monimutkaista, liikkuvaa ja pakenevaa deterritorialisaatio on.

Mille plateaux’n sanastossa Deleuze ja Guattari kuitenkin aloittavat käsitteen määrittelyn yksinkertaisesti: "Deterritorialisaatio on liikettä, jolla territoriosta lähdetään. Se on paon viivan toimintaa. Sitä on hyvin erilaisia tapauksia."

Territorio on maa tai alue. Deterritorialisaatio on siitä irtautumisen prosessi, ja reterritorialisaatio on uuteen alueeseen kiinnittymistä. Maailman ja maailmankaikkeuden historia kokonaisuutena on universaali de ja -reterritorialisaation prosessi, tai kuten David Christian kirjoittaa: "kaaoksen ja kompleksisuuden päättymätön valssi".

[Seuraavaksi tulisi tämän postauksen kaltaista tekstiä.]

 

Jottei deterritorialisaation käsite voisi laajentua kaikenkattavaksi ja mitääntarkoittamattomaksi, yhteenvetona se voidaan määritellä näin:

1. Deterritorialisaatio tarkoittaa territoriosta (esimerkiksi jostakin alueelta, järjestyksestä tai tilasta) pakenevaa liikettä.
2. Suhteellista deterritorialisaatiota seuraa aina reterritorialisaatio eli kiinnittyminen uuteen territorioon (joka voi olla ennalta olemassa tai muotoutua vasta reterritorialisaation seurauksena).
3. Absoluuttinen deterritorialisaatio on deterritorialisaatiota ilman reterritorialisaatiota (esimerkiksi fysiikan näkemys maailmankaikkeudesta mahdollisesti ikuisesti laajenevana tilana, jossa epäjärjestys lisääntyy jatkuvasti).
4. Reterritorialisaatio representoi deterritorialisaatiota; uusi territorio on deterritorialisaatiprosessin tuottama tuote.
5. Deterritorialisaatio voidaan jakaa myös negatiiviseen ja positiiviseen. Negatiivisessa deterritorialisaatiossa reterritorialisaatio voittaa tai "ylikoodaa" deterritorialisaation. Positiivisessa deterritorialisaatiossa deterritorialisoiva liike pakenee reterritorialisaatiota niin, että prosessista jää jonkinlainen ylijäämä.

Luettuamme viisikohtaisen listan "käsitämme" deterritorialisaation. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä: deterritorialisaatio on juuri reterritorialisoitu ja sen liike pysäytetty; täytyisi purkaa se ja aloittaa alustaa, kirjoittaa pitkiä kuvauksia, yhdistellä eri tieteitä, revitellä ja tyynnytellä, rakentaa ja hajottaa, jne. jne.

"Reterritorialisoin deterritorialisaation, jotta voin esittää sen teille."

 

Nyt meillä on alustava käsitys deterritorialisaation mekanismista historiassa toimivana "logiikkana". Seuraavaksi tätä logiikkaa täytyy soveltaa historiallisiin tapahtumiin.

Tiina Arppen kirjoitukseen viitaten:

Yliopistovaltaus Pariisin tyyliin (Sorbonne 4.3.2009)

 

Arppe:

 

Ranskassa taistellaan paraikaa varsin samantyyppistä yliopistolakiuudistusta vastaan, jota hallitus Suomessakin on ajamassa läpi kovalla kiireellä (laki on tarkoitus viedä eduskunnassa läpi vielä tämän kevään aikana). Ranskan opetusministeri Valérie Pécresse on ajanut lakia läpi aivan samalla strategilla kuin Helsingin yliopiston johto – väittämällä, että lain takana on yliopistojen laaja konsensus. 

 

Lyonissa on myös otettu yhteen poliisin kanssa (9.3.2009)

Strassbourg (11.3.2008)

 

Kovin tutulta kuulostaa ranskalaisten huoli. Keskeinen ero verrattuna Suomeen on kuitenkin siinä, että ranskalaisten yliopistojen johtajilla on rohkeutta asettua samaan rintamaan henkilökunnan ja opiskelijoiden kanssa. […] Opetusministeri Pécresse ja presidentti Sarkozy hermoilevat turhaan siitä, etteivät yliopistolla työskentelevät tutkijat tai opettajat juokse etsimässä patentteja, jotka voitaisiin muuttaa euroiksi lyhyellä aikavälillä. Heillä ei ole näiden ihmisten kanssa mitään yhteistä. Yliopistolla työskentelevät katsovat kauemmas. Heidän silmissään on tieteen tulevaisuus, maailman ja ihmiskunnan tulevaisuus. Ja lisäksi heillä on rohkeutta opettaa tätä. On helppo ymmärtää, etteivät diktatuurit pidä yliopistoista.

 

Montparnassen juna-aseman blokkaus (5.3.2009)

 

Opiskelijatoiminnassa on puhuttu myös näistä tapahtumista:

UK: Students are revolting: The spirit of ‘68 is reawakening

Roskilde: Student blockade over grant cuts

 

 

 Vastavalta kokoontuu pääkallolipun alla…

 

 

Yliopisto uusiksi: vapaus tai aivokuolema!

 

 

Virkkunen on ihan mukana meiningissä

 

 

 Riot - our choice of resistance

 

 

 Seppä takoo kuin Ilmarinen

 

 

Hedelmä oli kuvauksen kohteena

 

 

Hymyilyä Manskulla

 

 

So 60’s

 

Ei kiitos

 

LOTR anyone?

 

 

So 80’s

 

Yliopisto uusiksi!

 

 

Koko Euroopan kamppailu jatkuu Helsingin yliopiston päärakennuksessa ainakin sunnuntaihin asti

Tervetuloa!

 

 

(Myöhemmin teoriaa & kommentaaria)

 Lisää kuvia:

(Postauksen videon materiaali: P & S)

 Nyt höykyytetään Hennaa!

 

 

Tässä teoreettisia lihaksia viikonlopuksi:

Tietotyö tekee vapaaksi? Kirjoituksia yliopistokapinasta (pdf)

Tulosta & levitä!

 

 

Perjantaikänni: opiskelijatoiminnan aktiivit juomassa porvariverta

 

 

… vaatii J. P. Roos

 

 

Squattaa - vai haluisitko mieluummin paskaduuniin?

 

 

Kansikuvatyttö (vasemmalla)

 

 

Me tullaan eduskuntatalolle hankojen ja talikoiden kanssa ja suoritetaan kansalaispidätys!

 Multitunes on messissä!