Koneita luontoäidin oomme kaikki
Me olemme kaikki nanokoneiden rakentamia.
Metrin miljardisosan kokoiset, pari kertaa atomia suuremmat dna:ksi kutsuttujen nanoelementtien koneistot ovat tuottaneet lisäksemme kaiken biologisesti elävän. Banaani on nanotason tehtaan tuote, niin kuin norsut ja Suomen väestö.
Myös solujen tasolla on pelkkiä koneita, koneiden kytkentöjä ja niiden säätelemiä virtoja.
Elävän olennon rakennuspalikka on solu, meidän nykytekniikkamme kannalta suunnattoman monimutkainen kone, mutta kone – tai paremminkin tehdas – kuitenkin.
[Esko Valtaoja (2004): Avoin tie, s. 188. Nanokoneista s. 205.]
Solut tuottavat elämää jakautumalla. Solu, biologisen olemisen perusyksikkö, eroaa itsestään ja luo vähitellen eroamis- ja jakautumisprosessin kautta jotakin täysin uutta.
Zoomaamalla atomien sisäiseen maailmaan löydämme taas uuden konetason: kvanttimekaniikan. Kvantit, maailmankaikkeuden pienimmät jakamattomat energiapaketit, pystyvät kaukovaikuttamaan toisiinsa galaksin toiselta laidalta … Järjestelmä, jossa kaikki voi tapahtua samanaikaisesti.
Maailmankaikkeus näyttäytyy kaoottisena ja satunnaisena kvanttikoneistona, joka manipuloi energian, materian ja informaation todellisuutta tuottavia virtoja: 2000-luvun luonnontieteen maailmankaikkeus on hyvin deleuzelais-guattarilainen. Jos olisin luonnontieteilijä, popularisoisin lisää tähän suuntaan. Nyt täytyy vain rajoittua lukemaan (tai katsomaan) Manuel De Landaa.
Mikä on kone?
Deleuzelle ja Guattarille koneen käsite sisältää luonnon, yhteiskunnan, ihmisen ja eläimen, näiden komponentit ja komponenttien väliset suhteet.
Kaikkialla on koneita, eikä tämä suinkaan ole metafora: koneiden koneita liittymineen ja kytkentöineen. Elinkone on kytketty lähdekoneeseen: yksi lähettää virran, jonka toinen katkaisee. Rinta on maitoa tuottava kone ja suu siihen kytketty kone.
[Anti-Oidipus, s. 9.]
Kone on jokin maailmassa liikkuvia energian, materian, tunteiden, havaintojen, ravinnon, ulosteiden, rahan jne. virtoja säätelevä suhteiden järjestelmä, sommitelma, jonka komponentit ovat myös koneita. Luonto on suuri tehdas, yksi koneista koostuva tuotantoprosessi, jonka sisällä koneiden yhdistelmät tuottavat jakoja luontokoneeseen ja kulttuurikoneeseen, ihmiskoneeseen ja eläinkoneeseen, naiskoneeseen ja mieskoneeseen, rintakoneeseen ja anuskoneeseen, jne.
Koska koneet ovat yhdellä yksinäänisellä olemisen tasolla tapahtuvan yleisen tuotantoprosessin tuotteita, ne eivät ole luonnollisia tai epäluonnollisia eivätkä eroa olemuksellisesti. Siksi voivat muuttua niiden koneiden mukaan, joihin ne kytketään.
Esimerkiksi valo-, silmä- ja aivokoneen yhdistelmästä syntyy inhimillinen näkökone, tietysti (tällä hetkellä) vain muuhun ihmisruumiiseen kytkettynä. Kytkemällä tämä sensomotorinen näkökone vaikkapa elokuvakoneeseen syntyy uudenlainen kooste.
Elokuvakameran on mahdollista havaita eri tavalla kuin silmä, koska se ei ole sidottu ajallis-paikalliseen jatkuvuuteen. Kamera on enemmän kuin silmä, ja yhdessä leikkauspöydän kanssa se ylittää silmän havaitsemisen. Taustavaikuttajien koneista, ohjauskoneesta, käsikirjoituskoneesta, teknisestä koneesta, näyttelykoneesta, kamerakoneesta, leikkauskoneesta, esityskoneesta ja näkökoneesta muodostuvaan elokuvakoneistoon kytketty ihmiskone on jo jotain aivan muuta kuin vaikkapa keskiaikaiseen mediaan liitetty ihminen.
"Ihmisen" kohtaamat vieraat elementit, kuten uudet mediat ja teknologiat, eivät siis ole olemukseltaan sen keinotekoisempia tai ylimääräisempiä kuin vanhatkaan, ja yhdistelemällä niillä on mahdollista muokata ihmiskonetta.
Jo keskiaikaiset skolastikot …
Toisinaan ahdistuneet humanistit syyttävät Deleuze-Guattaria sieluttomuudesta. Teologia kuitenkin löysi koneita sielusta jo keskiajalla. Ihminen on Tuomas Akvinolaiselle
ruumis, jolla on sielu. Puhdas sielu, tai intelligenssi, koostuu puolestaan ohjelmoiduista enkeleistä, eräänlaisista ruumiittomista minitietokoneista tai prosessoreista, jotka voivat komputoida keskenään. [Lähde]
Vastaavasti tämän blogin takana on vain kirjoituskone.
