Vasemmistoystävällisiä elokuvia
Olen viehtynyt Strategisen anarkian keskuksen postaukseen, jossa esitellään kymmenen anarkoystävällistä Hollywood-elokuvaa. (Erityisesti Mike Judgen Office Space on hillitöntä katseltavaa.) Satunnaisen katselulistan pohjalta voisi listata viisi uudehkoa, hollywoodahtavaa ja yleisesti vasemmistoystävällistä leffaa, joita kaikki eivät välttämättä ole vielä nähneet.
5. Pan’s Labyrinth (2006). Jo historiallinen tausta fasisteineen ja anarkisteineen tekee elokuvasta mielenkiintoisen. On nerokas veto kuvata anarkismiin liittyvää utopistista fantasiaelementtiä konkreettisen satumaailman kautta.
Fasismin ydin on Kantin moraaliajattelua muistuttava muodollinen ja tyhjä kaava tyyliin "Lakia täytyy totella koska se on Laki", tai "vain universaali ja ehdoton totteleminen voi turvata meidät". Elokuva on tämän kaavan analyysi. Viimeinen Panin asettama tehtävä - käsky uhrata viattoman verta oman tai yleisen edun vuoksi - ja sen ratkaisu kohottavat elokuvan lopun eksistentiaalisen sankaruuden korkeuksiin.
4. Hotel Rwanda (2004). Sivari&Totaalissa 3/2008 on juttu totaalikieltäytyjän mielen katkeroittaneesta vankilasimputuksesta.
Sen lisäksi, että vankila tuhosi kyvyn luottaa ihmiseen tässä maailmassa, se tuhosi myös kaikenlaisen halun auttaa ketään tai maksaa veroja. Vankilan aikana minua on virkailijoiden puolesta uhkailtu väkivallalla. Petivaatteeni on viskottu ympäri selliä ja tavaroitani on ronklittu välillä päivittäin. Työntekoani on häiriköity käymällä sisällä työpaikallani. Minut on riisutettu alasti, ruumiillista koskemattomuuttani on loukattu, minua on pidetty suljetummissa tiloissa kuin on ollut välttämätöntä ja minua on avoimesti nimitelty ja haukuttu. Selliäni on sotkettu ja vartijat ovat jakaneet ohjeita siitä, miten minun pitäisi rakastella tyttöystävääni. Rasittavinta koko hommassa on, että juuri kukaan ei tunnu uskovan. Suomalaisten sokea luottamus valtioon ei ole koskaan hämmästyttänyt yhtä paljon. [- -]
Vankila tuntuu sekoittavan myös siellä työskentelevien päät urakalla. En enää ihmettele hetkeäkään sitä, miten Ruandan kansanmurhat tai keskitysleirit ovat mahdollisia.
Sitaatti tavallaan summaa elokuvan opetuksen. Ehkä Hotelli Ruandaa voi katsoa allegoriana myös suomalaisesta simputuskäytännöstä. Leffa tosin opettaa luottamaan enemmän rauhanturvajoukkoihin kuin vankila valtioon.
3. Fast Food Nation (2006). Dokufiktio pikaruokateollisuuden vaikutuksesta ihmisiin, eläimiin ja ympäristöön. Tarttui sattumalta silmään joskus maksullisen leffakanavan ilmaisviikonloppuna. Kuvittaa saman nimisen kirjan vähän latteasti, mutta viihdyttävä joka tapauksessa. Sisältää mm. Bruce Willisin.
2. I Heart Huckabees (2004). Vasemmistolaiset kahvilafilosofit pitävät tästä "eksistentiaalisesta dekkarikomediasta". Lämpimän psykoottista ympäristöaktivistien, runopoikien ja Sartren lukijoiden ironisointia. Puhdasta kuraa, keskiluokkaista kurjuutta, kauppaketjujen naurettavuutta ja ranskalainen opettajatar. Samaa tyyliä joskin vakavammin toteuttaa animaatio Waking Life (2001).
1. Battle in Seattle (2007). Hiljattain teatterilevitykseen tullut leffa on ison rahan draamaeepos vuoden 1999 legendaarisesta Seattlen WTO-vastaisesta mielenosoituksesta. Muiden muassa Michelle Rodriguez näyttelee anarkistiaktivistia (jep, Michelle näyttelee myös Fast & Furiousissa, SWATissa ja Resident Evilissä). Seattlen veteraanit ovat arvostelleet elokuvaa seksistisistä sukupuolirooleista ja hierarkkisen johtajuuden ylistämisestä, mutta kukaan ei kiistäne sen intensiivisyyttä.
En voi olla viittaamatta myös seuraaviin dokkareihin:
Muita?
