Sietämättömät siirtolaiset
Palomiehet sammuttavat tuhopoltettua romanialaisleiriä Italiassa (toukokuu 2008)
Itä-Euroopan romaneja käsitelleessä vaalipaneelissa nousi esille, että sietämättömintä Suomeen tulleissa romaneissa on heidän halunsa liikkua ja auttaa itse itseään.
Romanit lähtevät kotoaan etsimään parempaa elämää sen sijaan, että jäisivät odottamaan paikallisten viranomaisten toimia heidän tilanteensa parantamiseksi. Heille on tietenkin selvää, että näitä toimia ei ole tulossa valtiokoneiston korruption, kontrollihalun ja rasististen rakenteiden vuoksi. Ja koska he eivät pääse helposti edes paskatöihin tai eivät halua sellaisiin, jotkut heistä ovat valinneet kerjäämisen tai katusoiton, eli toimen, jossa on taattu edes jonkinlainen tulo ja autonomia.
Suomalaisista viranomaisista tämä on sietämätöntä. On sietämätöntä, että romanit eivät suostu jäämään viranomaisten holhouksen kohteeksi, vaan tekevät itsestään liikkuvan subjektin. Byrokraattien näkökulmasta parasta olisi, jos romanit ja muut köyhät siirtolaiset palaisivat kotimaihinsa ja jähmettyisivät helposti hallittavaksi möykyksi.
Viranomaisten asenne tuo mieleen rasismin klassisimmillaan. Julkilausumaton eetos Helsingin kaupungin toiminnassa on, että "näillä ihmisillä voi olla arvoa – kunhan pysyvät siellä missä sattuivat syntymään", tai "voisimme kyllä muuten auttaa, mutta sitten siirtolaisten tuholaisparvi tulvisi maahamme ja raiskaisi sen".
Aivan kuin ihmiset vain huvikseen jättäisivät kotinsa ja tulisivat Suomeen kerjäämään. Paneelissa huomautettiin, että tätä on pelätty aina, esimerkiksi inkeriläisten paluumuuton ja Viron EU-jäsenyyden myötä. Toistaiseksi inkeriläiset tai virolaiset eivät kuitenkaan ole täyttäneet Suomea miljoonittain, aivan kuten romanitkaan eivät tule täyttämään. Eivät, vaikka heitä alettaisiin kohdella muiden EU-kansalaisten tavoin.
Viimeisen vuoden aikana rasistiset rakenteet ovat korostuneet eurooppalaisissa instituutioissa Italian siirtolaisia koskevista poikkeuslaeista Suomen ulkomaalaispoliisin tekemiin ”aistinvaraisiin” tarkastuksiin ja romanileirien hajottamisiin asti. Viimeisin veto on Helsingin kaupungin romanikampanja, jota varten on budjetoitu 75 000 euroa vuodessa. Kampanjaa koskeva tieto on kiven alla, mutta Vapaa liikkuvuus -verkoston tietojen mukaan kampanja työllistää vain yhden katutyöntekijän, jonka toimenkuva on käytännössä tehdä etnistä profilointia romaneista. Tämä osoittaa jälleen kerran, että resursseja on kyllä olemassa, mutta niitä ei vain haluta käyttää romanien auttamiseen heitä itseään hyödyttävällä tavalla.
Vielä yksi ”romanikysymyksen” käsittelyn tärkeistä opetuksista on käytäntöjen rooli politiikassa. Maahanmuuttopolitiikkaa tehdään usein väliaikaisesti sovituilla tai tehokkaiksi koetuilla käytännöillä ennemmin kuin esimerkiksi abstraktien ihmisoikeuksien tai periaatepäätösten pohjalta. Sosiaalisia oikeuksia käytetään jopa lyömäaseena maahanmuuttoasioissa: jos elät toimeentulotuen varassa (mihin sinulla on oikeus), se voi olla peruste karkottaa sinut maasta.
