Vallankumouksen hedelmiä

 

 Kuva: Limepippuri

 

Analyyttinen valtiofilosofia tavaramuotoistaa ajattelun.

Marx kirjoittaa Pääoman ensimmäisen painoksen alkulauseessa, että ”työn tuotteen arvomuoto eli tavaran arvomuoto on porvarillisen yhteiskunnan taloudellinen solumuoto”. Porvarillisen yhteiskunnan peruselementti on tavaramuoto eli hyödykkeeksi jähmettynyt tuotantoprosessi. Porvarillinen yhteiskunta näyttää koostuvan pohjimmiltaan hyytymistä.

Vastaavasti analyyttinen valtiofilosofia näyttää koostuvan ajatteluprosessin hyytymistä eli "propositioista", jotka ovat tosia tai epätosia (tai vailla mieltä). Näitä hyytyneitä ajatussoluja sitten välitetään markkinoilla. Luonnollisesti sille, mitä ei (vielä) voi välittää markkinoilla, ei analyyttisessa valtiofilosofiassa anneta arvoa – vaikka se todellisuudessa olisi itse markkinoiden välttämätön ehto.

Markkinat täytyy tässä yhteydessä ymmärtää kaksinaisesti: sekä kirjaimellisesti (akateemiset virka- ja apurahamarkkinat) että filosofisena vertauksena ("selvä ja tarkka" homogeeninen anglosaksinen kieli vastaa kapitalistisia markkinoita).

 

Esimerkiksi jos Humen tendenssimäinen pääanti on pyrkimys vastustaa transsendenssia niin subjektin, maailman kuin auktoriteetinkin suhteen, niin analyyttinen valtiofilosofi ignoroi tämän tendenssin ja holistisen analyysin sijaan paketoi pari Humen argumenttia ja ”propositiota” hyödykkeeksi, jolla voi markkinoida omaa naturalistista tieteenfilosofiaansa.

Ei-analyyttisestä ei-valtiofilosofiasta voisimme tietenkin ottaa esimerkiksi Deleuzen Hume-kirjan, joka rakentaa itseään Humen anarkistisen ajattelun mukaisesti alhaalta ylöspäin.

Deleuzen mukaan empirismille tajunta on aluksi teatteri ilman näyttämöä, delirium ja kontingenssi, ja tutkimuskysymys kuuluu: kuinka tällainen mielteiden joukko voi organisoitua systeemiksi? Kuinka subjekti voi nousta maailman kaaoksesta? Tällainen luenta ottaa huomioon Humen eetoksen, sen tuotantoprosessin, jonka tuloksia hänen tunnetut argumenttinsa ovat.

Ei tosin sillä, että Deleuze olisi automaattisesti jotenkin anarkokommunistinen. Omat Deleuze-pinssikokoelmani kertovat siitä, miten helppo hänetkin on tavaramuotoistaa…