Joukkoanalyysi ja mikrofasismi
Keskustelussa nousi esiin kollektiivisen psykoterapian ja joukkoanalyysin tarve. Tarve on olemassa myös yhteiskunnallisten liikkeiden sisällä.
Kaupunkiliikkeet kuten talonvaltaukset ja kampanjat vapaan tilan puolesta syntyvät - julkilausutusti - muun muassa taistelemaan mikrofasismeja vastaan, vastustamaan kaikkialle kaupunkitilaan levittäytyvää väkivaltaa, hierarkioita, kuria ja kontrollia, tavaramuotoistamista, jähmettämistä, epätasa-arvoa ja rajaamista.
…Emme halua pelätä. Emme halua olla eläviä kuolleita tuotteita. Emme halua sulle enemmän ja tolle vähemmän. Emme halua pamppua. Emme halua että vapautemme luovutetaan meille. Se on meidän.
Haluamme ilmaista kulttuuria. Haluamme kyseenalaistaa. Haluamme itse päättää mitä syömme ja miksi. Haluamme ilmaisen joukkoliikenteen. Haluamme itse päättää ketä rakastelemme. Haluamme riehua. Haluamme rauhoittua ja rentoutua. Haluamme tasapuolisesti. Haluamme päivittäistä kapinaa. Haluamme ajatella itse. Haluamme hävittää rajat. Haluamme tasa-arvoa…
Valtion, pääoman ja junttien voimia vastaan liikkeet levittävät mikroanarkismeja. Mutta entä jos liike kasvaa isommaksi, niin suureksi ettei se enää ole ihan mikään mikroliike? Silloin senkin sisälle on taipumusta syntyä mikrofasismeja. Pieniä hierarkioita kasvaa kuin tupsujuuria, liike alkaa jähmettyä, muodostuu identiteettejä ja kuin itsestään liikkeen sisälle syntyy fetisismi suojelemaan puhdasta kuvaa liikkeestä. Koska eihän anarkistijohtajia voi olla, sehän on ristiriitainen käsitekin, ja (fetisismin mukaan) kaikki on niin tasavertaista…
Oudointa on, että mikrofasistisia halupurskahduksia päästävät useimmiten jonkinlaiseen antifasisti-identiteettiin tukeutuvat. Joihinkin antifan toimintatapoihin ja taipumuksiin kiteytyy moni liikkeiden "ulkopuolinen" vastustettava asia: maskuliinisuus, väkivaltaisuus, hierarkkisuus, johtajuus, ryhmäpaine ja vähemmistöjen halveksunta.
Hyvä harjoituskohde ryhmäanalyysille olisi Helsingin keskustan kautta kulkenut mielenosoitus vapaiden tilojen puolesta.
Jos Kelan, pönöttävien patsaiden ja mäkkärin maalipommittaminen onkin mielenkiintoista, maassa makaavan tyypin potkiminen monen miehen voimin ei ole kovin hilpeää.
Kulkueessa käveli juonut tyyppi, joka Kaivokadulla heitti joillekin mustaihoisille juttua. Silminnäkijöiden mukaan tyyppi joko vain lähinnä "näytti peukkuaan" tai sitten sanoi "hyvä meininki, niggas" tai "vitun rasisti".
Tämän jälkeen useampi antifa-kommando kaatoi tyypin maahan ja pahoinpiteli naaman verille.
Kumpi onkaan huonompaa imagoa mielenosoitukselle: känniääliön mahdollisesti rasistiseksi tulkittavissa oleva huudahdus vai känniääliön joukkohakkaaminen poliisien, yleisön ja kameroiden edessä? Kumpi tuntuu kohteestaan pahemmalta?
Tyyppi pysyi demossa loppuun asti ja kävi kavereineen keskinäistä vittuilua antifapsien kanssa. Paluumatkan lopussa anarkistijohtajat käskivät blokkaamaan tien ja karkottamaan tyypin kavereineen alueelta. Joku sanoi tyypin olevan pasifisti, minkä ansiosta tämä joku tönittiin selälleen nurtsille. Seuraavaksi kommandojen vartijamaisen väkivallan kohteeksi joutui tilannetta selvittämään tullut ulkomainen tyttö.
Vähemmistön vaatimuksiin tilanteen selvittämisestä ei kiinnitetty huomiota ja karkotetut jätettiin lopuksi itkemään tielle.
Tällaiset tilanteet tuntuvat toistuvasti tuovan esiin muutamia pointteja:
- sisäisessä riitatilanteessa syntyy helposti myös hierarkia, joka kyllä löytää johtajansa äänekkäimmistä ja julmimmista miehistä
- riitatilanteessa, jossa useimmat eivät tiedä asioista mitään ja ovat siksi epävarmoja tai eivät muusta syystä uskalla puuttua asiaan, johtajien on helppo kaapata koko väkiblokin energia ja heijastaa se halveksumaansa vähemmistöä vastaan
- mitä vähemmän tilanteessa on naisia, sitä enemmän naamioituneet miehet machoilevat, tönivät ja halveksuvat
Tiedämme siis ainakin yhden alueen, jolla kaivataan joukkopsykoanalyysia. Miksi ryhmissä virtaa väkivaltaisia haluja, jotka voivat purkautua herkästi myös "omiin"? Miksi ja miten osa antiautoritaarisen väen moneudesta pystyy muuttumaan mikrofasistiseksi kurikoneeksi? Voisiko tällaisia haluja kanavoida muilla tavoin? Miten organisoida riitatilanteiden selvittäminen ilman hierarkioiden muodostumista? Miten murentaa äänekkäiden ja itsevarmojen miesten johtajavaltaa?
Miksi jotkut anarkistit edelleen väittävät että "vallasta voidaan päästä kokonaan eroon"?
